Apinaselfie

Viime viikkoina on netissä kohistu siitä, ”onko apinalla tekijänoikeuksia” (*) ottamiinsa kuviin” (ks. esim. DigiToday). Vähemmän yllättäen asian uutisointi ei ole ollut ihan tarkkaa.

Tapaus sai alkunsa, kun luontovalokuvaaja David Slater oli kuvaamassa apinoita Indonesiassa vuonna 2011. Yksi apinoista oli kuitenkin napannut Slaterin kameran ja ottanut sillä valokuvia, yhden myös itsestään. Sinällään otos on varsin onnistunut tyylinäyte selfiestä; ainoastaan duckface ja Instagram-filtterit puuttuvat.

Uutisoinnin kärki on tuntunut olevan, onko apinalla tekijänoikeus otokseensa ja jotenkin suurena yllätyksenä on kerrottu, ettei ole (ks. MarMain uutinen aiheesta).

Tämä ei kuitenkaan ole juristille yllätys: oikeuksia voi olla vain oikeussubjekteilla. Oikeussubjekteja taas ovat luonnolliset henkilöt (eli ihmiset) sekä oikeushenkilöt (osakeyhtiöt, rekisteröidyt yhdistykset, yms.). Koska eläimet eivät ole luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, ne eivät ole oikeussubjekteja eikä niillä siten voi olla oikeuksiakaan. (**)

Tämän tulisi olla täysin selvää jokaiselle länsimaiselle juristille.

Ei sillä, etteikö tapaukseen liittyisi mielenkiintoisiakin oikeudellisia ongelmia. Apinan ottama kuva päätyi nimittäin Wikipediaan, mistä Slater ei tykännyt. Slater vaatikin kuvaa poistettavaksi omiin tekijänoikeuksiinsa vedoten: vaikka kameran nappia olikin painanut apina, Slaterin mukaan hän itse oli kuitenkin se, joka oli suorittanut valmistelut kuvan ottamiseksi. Apina toimi vain hänen apulaisenaan, jonkinlaisena viimesijaisena toteuttajana siis.

Tällä perustelulla on jo huomattavasti enemmän painoarvoa. Vaikka tekijänoikeus syntyykin kuvan ottaneelle henkilölle (ei siis esim. kameran omistajalle pelkän omistuksen perusteella!), on selvää, ettei kuvaajan tarvitse itse henkilökohtaisesti omalla sormellaan painaa kameran laukaisinta, jotta tekijänoikeus syntyisi hänelle. Päinvastoin, kameran laukaisimen voi ajastaa, sitä voi painaa kepillä, yms.

Jo vanhastaan on katsottu, että jos koiran omistaja kouluttaa koiransa hyökkäämään muiden ihmisten kimppuun ja koira sitten puree naapurin rouvaa, koiran omistaja voidaan tuomita pahoinpitelystä nk. välillisenä tekijänä. Ja jos kouluttamalla voidaan synnyttää välillinen rikosoikeudellinen vastuu, pitäisin loogisena, ettei ”välillistä oikeuttakaan” voida sulkea pois.

Apina.Kuvan apina liittyy tapaukseen, sillä juuri tästä kuvasta on kyse.

Näin siis, jos eläin on koulutettu. Jos eläin on kuitenkin kouluttamaton, tilanne on toinen. Tällöin ei koiran tapauksessa kyseessä voi olla ainakaan rikosoikeudellinen vastuu – ja jos apina ottaa valokuvan vahingossa, ei tekijänoikeutta synny kuvan ottajalle eikä apinallekaan. Jos valokuvaaja ei ole de facto myötävaikuttanut kuvan syntymiseen, ei häntä tule myöskään ”palkita” oikeudella kuvaan.

Tältä kannalta on mielenkiintoista, että useista muista lähteistä poiketen Helsingin Sanomien jutun mukaan Slater oli rajannut kuvan itse ja antanut etälaukaisimen apinalle, joka sitten oli kuvan ottanut, eikä siis niin, että apina olisi varastanut Slaterin kameran.

Tämä on merkityksellistä, sillä mikäli Slater on nimenomaisesti kouluttanut apinaa painamaan laukaisinta, voitaisiin katsoa, että Slaterilla on kuin onkin tekijänoikeudet kuvaan. Tämä kuitenkin vaatisi apinan kouluttamista. Pelkästään se, että apina painaa laukaisinta, ei vielä nähdäkseni siihen riitä, vaikka laukaisin olisikin annettu apinalle toivoen ko. lopputulosta.  Vaadittaisiin siis toistuvuutta ja apinan palkitsemista ”oikeasta käytöksestä”. Tällöin en näkisi estettä sille, etteikö voitaisi katsoa oikeuksien olevan olemassa.

Tapaukseen on vielä liittynyt Yhdysvaltain tekijänoikeusviraston kannanotto (Ks. Compendium of US Copyright Practices, Chapter 300:8) siitä, ettei se hyväksy rekisteröitäväksi ”eläinten valmistamia” teoksia. Yhtenä esimerkkinä on nimenomaan tapauksen kirvoittamana mainittu ”apinan ottama valokuva”. Hämäräksi jää, miten virasto suhtautuisi, jos apina olisi erityisesti koulutettu painamaan kameran laukaisinta. Nyt asia jää mielestäni avoimeksi. Toisaalta meitä suomalaisia asia ei kosketa, sillä meillä oikeudet syntyvät automaattisesti, teosten rekisteröinti taas on yhdysvaltalainen erityispiirre.

Tiivistettäköön siis:

  • Apinalla ei ole eikä voi olla tekijänoikeuksia valokuviinsa sen vuoksi, ettei apina ole oikeussubjekti
  • Valokuvaaja ei saa tekijänoikeutta apinan ottamaan kuvaan pelkästään kameran omistuksen perusteella
  • Valokuvaaja ei saa tekijänoikeutta apinan ottamaan kuvaan myöskään silloin, jos valokuvaajan myötävaikutus kuvan ottamiseen jää vähäiseksi tai olemattomaksi
  • Valokuvaaja voi saada tekijänoikeuden apinan ottamaan kuvaan, jos valokuvaaja on erityisesti kouluttanut apinan painamaan kameran laukaisinta.

Mitä siis opimme? Jos otat kuvia apinoista ja haluat apinan ottavan kuvan itsestään, tulee tätä palkita toiminnasta, ts. kouluttaa apinaa, ja laittaa myyntiin vain ne kuvat, jotka ovat syntyneet koulutetun apinan toimesta, joka on ehdollistettu ottamaan oikeanlaisia kuvia.

Ihmisten kohdallahan oikeanlaisten kuvien ottamiseen ehdollistetaan Instagram-tykkäyksillä…

* Uutisissa on puhuttu ”tekijänoikeudesta”. Tarkalleen ottaen tulisi kuitenkin puhua valokuvaoikeudesta, joka on tekijänoikeuden nk. lähioikeus. Tässäkin kirjoituksessa on kuitenkin termiksi valittu tekijänoikeus ilmaisun yksinkertaistamiseksi.

** Mainittakoon kuitenkin, ettei tämä tarkoita, että eläimiä voisi kohdella miten vain. Eläimillä on kyllä ”oikeuksia”, mutta juridisesti ne ovat ihmisten velvollisuuksia toisiaan – siis muita ihmisiä – kohtaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *