Rangaistusfetisismi ei välttämättä ole oikea ratkaisu

Vankila

”Raiskaaja sai 2,5 vuotta ehdollista vankeutta”, lehdessä luki. ”Vain kaksi ja puoli vuotta!? Ja eihän ehdollinen vankeus edes ole mikään rangaistus!” mies manasi.

Melko tyypillinen reaktio, jos somea lukee. Kaikkihan tietävät, että rikosoikeudellisten rangaistusten tulee olla kovia. Muuten homma ei toimi. Sehän on selvä: rangaistus on pelote. Jos rangaistus on kova, ihmiset tekevät vähemmän rikoksia.

Mutta entä jos kovat rangaistukset itse asiassa lisäävät rikoksia?

Lue koko artikkeli…

Suostumus on kaikkea muuta kuin yksinkertainen asia

Suostumus

#metoo-kampanjan jälkimainingeissa on Suomessakin alkanut keskustelu siitä, pitäisikö raiskauksen määritelmää muuttaa rikoslaissa niin, että jatkossa raiskaus määriteltäisiin etupäässä suostumuksen puutteen kautta. Toki raiskauksen määritelmästä on keskusteltu ennenkin, mutta nyt alkanut #suostumus2018-kampanja lienee näkyvin pyrkimys lainkohdan muuttamiseen.

Tällä hetkellä raiskaus on määritelty rikoslain 20 luvun 1 §:ssä siten, että kyseessä pitää olla sukupuoliyhteys, johon:

  1. Toinen on pakotettu väkivalloin,
  2. Väkivallalla uhkaamalla, tai
  3. Käyttämällä hyväksi toisen tiedottomuutta/sairautta/vammaisuutta/pelkotilaa tai muuta avutonta tilaa, jonka vuoksi hän on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan.

Raiskauksesta tuomitaan myös se, joka muulla kuin [väkivaltaan liittyvällä] uhkauksella pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen.

Jotkut keskustelijat ovat olleet sitä mieltä, että lainkohdan muuttaminen suostumuslähtöiseksi on yksinkertaista, koska ”suostumushan on aivan yksinkertainen asia” (esim. tämä Maija Aallon kolumni Helsingin Sanomissa).

Näin asia ei kuitenkaan ole. Suostumus on yksinkertainen asia vain periaatteessa.

Lue koko artikkeli…

Kyllä, rangaistuksen sinä haluat

Aita ja lukko

Ketään tuskin yllättää, jos kerron, että olen urallani hoitanut myös joitain rikostapauksia.

Tapaukset ovat olleet varsin vaihtelevia tietomurroista pahoinpitelyihin, seksuaalisiin ahdisteluihin ja petoksiin. Usein rikoksen uhri ottaa minuun yhteyttä ja kysyy, mitä pitäisi tehdä. Se on vain ja ainostaan hyvä asia, sillä vaikka Suomen viranomaiset osaavat useimmiten opastaa uhria eteenpäin, prosessi on kuitenkin uhrille raskas. Prosessissa ei sinällään ole mitään erityisesti vialla, mutta rikosprosessi on useimmille uusi tilanne.

Uudet tilanteet taas ovat pelottavia ja aiheuttavat epävarmuutta, vaikka olisi ”hyvien puolella”.

Lue koko artikkeli…

Flirttailu ja ahdistelu – miten kukaan voi sekoittaa nämä? – Helposti.

Playmobil-mies kuvaamassa Barbieta

Kuulemma toissapäivänä (16.11.2017) oli kakkosella A-teemailta seksuaalisesta häirinnästä. Nyt-liiteen mukaan se ”jumittui” keskusteluun siitä, missä seksuaalisen häirinnän ja flirttailun raja kulkee.

Muutenkin internetissä kiertää tasaisin väliajoin seksuaaliseen häirintään tai ahdisteluun liittyviä kampanjoita ja lakialoitteita. Lähes poikkeuksetta niiden yhteydessä käydään seuraavanlainen keskustelu:

Mies: ”Kyllä minua vähän ahdistaa. Mistä minä voin tietää, mikä on flirttailua ja mikä ahdistelua?”

Nainen/feministimies: ”Miten voi olla erottamatta noita kahta!? Erohan on ihan päivänselvä! No jos et erota niitä, niin sitten sinun ei varmaan kannata flirttailla!”

Fair point: jos et ole varma, osaatko ajaa autoa, niin ehkäpä sinun ei kannata istahtaa kuskin paikalle.

Mutta asia ei tietenkään ole ihan näin yksinkertainen.

Lue koko artikkeli…

Kun kyttä onkin oikeasti natsi

Viime päivät on kohistu poliisien suljetun/salaisen Facebook-ryhmän rasistisista kommenteista. Luolassa eläneille kerrottakoon, että poliiseilla oli Facebookissa ryhmä, joka käsitti 2000 – 3000 poliisia. Kun Suomessa on noin 7000 – 8000 poliisia, FB-ryhmä kattoi 25 % – 40 % koko Suomen poliiseista. Osuus ei siis ollut merkityksetön.

Tapauksen ytimessä on poliisihallintolaissa asetettu poliisin yleinen käyttäytymisvelvoite (Laki poliisin hallinnosta (110/1992) 15 f §):

”Poliisimiehen on virassa ja yksityiselämässään käyttäydyttävä siten, ettei hänen käyttäytymisensä ole omiaan vaarantamaan luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Arvioitaessa poliisimiehen käyttäytymistä otetaan huomioon myös hänen asemansa ja tehtävänsä poliisihallinnossa.”

Ei ole salaisuus, että poliisiin hakeutuu ihmisiä, jotka arvostavat turvallisuutta sekä ”kuria ja järjestystä”, siis konservatiiveja. Eikä se ole väärin! Yhteiskunnassa tarvitaan myös konservatiiveja. Toisaalta konservatiivisuuden ilmenemistavat ihmisissä vaihtelevat. Yhdelle konservatiivisuus on perinteisiä käytöstapoja, toiselle sukupuolirooleja, kolmannelle ”maahanmuuttokriittisyyttä”. Kuulemma 20 % poliiseista äänestää perussuomalaisia. Täysin mahdollista. Vaikka perussuomalaisten äänestäminen ei tee kenestäkään rasistia, en ihmettelisi, vaikka noissa persupoliiseissa olisi myös rasisteja. Lue koko artikkeli…