Pelastin ihmishengen, vaikka ensin ajattelin jättää tytön kuolemaan

Sankarin toimintaympäristö Otaniemessä

Päädyin pari päivää sitten pelastamaan ihmishengen palatessani töistä kotiin.

Julkisilla kulkiessani teen bussi – metro -vaihdoksen Otaniemessä. Normaalisti vaihto on jopa tylsä toimenpide. Nyt ei ollut. Otaniemen metroasemalta (anteeksi, Aalto-yliopiston metroasemalta) on noin 100 metrin matka bussipysäkille. Jalkakäytävä rajoittuu pieneen pusikkoon (kuvassa). Sen ohi kulkiessani huomasin, että pusikossa makaa joku.

Vaikka muut vain kävelivät ohi, minä juoksin katsomaan, mikä on tilanne. Oliko joku saanut sairaskohtauksen? Kyllä oli: nokkospuskaan oli tuupertunut parikymppinen neitokainen, jonka kannoin nokkosten keskeltä ja herättelin. Soitin hänelle ambulanssin, koska hän ei selvästikään ollut ihan täysin tajuissaan, vaikka kykenikin vastaamaan kysymyksiin. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Tässä tarinassa on vain yksi huono puoli.

Se ei ole täysin totta.

Lue koko artikkeli…

Terveisiä toksisesta maskuliinisuudesta

Miehen tunteet

Terve kaikki, minä olen Jussi ja majailen täällä myrkyllisessä miehuudessa. Siis siellä, missä tunteet piilotetaan, missä niistä ei puhuta ja itkeminen on lailla kielletty.

Nykyään ei tunnu menevän viikkoakaan ilman, että Hesarin sivulla joku tunnetaitovalmentaja tai päivystävä rosameriläinen kertoo, miten on vahingoittavaa, kun miehet eivät puhu tunteistaan.

Nämä ihmiset varmasti tarkoittavat hyvää. Epäilen kuitenkin, että heillä on tietty ajatus siitä, mistä tunteista miesten pitäisi puhua ja millä tavalla. Tarkemmin sanoen: minulla on fiilis, että he haluaisivat miesten julkisesti kertovan, miten pahalta ja heikolta ja voimattomalta ja epävarmalta tuntuu.

Siis että miehet näyttäisivät heikkoutta avoimesti, sen sijaan että piilottaisivat sen. Ja kun miehet eivät näytä heikkoutta julkisesti, niin se sitten kuulemma aiheuttaa milloin mitäkin ongelmia.

Omista tunteistaan on hyvä olla tietoinen. En myöskään kiistä sitä, etteikö miesten puhumattomuus olisi aikojen saatossa aiheuttanut väkivaltaa ja itsemurhia. Kuten poliisi-isäni joskus totesi: ”kun sanat loppuvat kesken, sitten puhuvat nyrkit”. Lienee syytä tähdentää, ettei se ollut uhkaus, vaan opetus siitä, että yleensä väkivaltaan turvautuvat ne ihmiset, jotka eivät osaa puhua ongelmistaan.

Silti minua vaivaa julkinen diskurssi, jossa tunteiden vatvominen ja erityisesti itkeminen tunnutaan asettavan jotenkin ylivertaiseen asemaan. Ikäänkuin se olisi ihmelääke kaikkiin miesten ongelmiin, rikollisuuteen ja nuorena kuolemiseen.

Lue koko artikkeli…

Flirttailu ja ahdistelu – miten kukaan voi sekoittaa nämä? – Helposti.

Playmobil-mies kuvaamassa Barbieta

Kuulemma toissapäivänä (16.11.2017) oli kakkosella A-teemailta seksuaalisesta häirinnästä. Nyt-liiteen mukaan se ”jumittui” keskusteluun siitä, missä seksuaalisen häirinnän ja flirttailun raja kulkee.

Muutenkin internetissä kiertää tasaisin väliajoin seksuaaliseen häirintään tai ahdisteluun liittyviä kampanjoita ja lakialoitteita. Lähes poikkeuksetta niiden yhteydessä käydään seuraavanlainen keskustelu:

Mies: ”Kyllä minua vähän ahdistaa. Mistä minä voin tietää, mikä on flirttailua ja mikä ahdistelua?”

Nainen/feministimies: ”Miten voi olla erottamatta noita kahta!? Erohan on ihan päivänselvä! No jos et erota niitä, niin sitten sinun ei varmaan kannata flirttailla!”

Fair point: jos et ole varma, osaatko ajaa autoa, niin ehkäpä sinun ei kannata istahtaa kuskin paikalle.

Mutta asia ei tietenkään ole ihan näin yksinkertainen.

Lue koko artikkeli…

Lukeminen ja kirjoittaminen kuolevat, eikä ihme

Hesari tiesi kertoa tuhansien suomalaisnuorten lukevan niin surkeasti, etteivät he selviä arjen tilanteista. Koska nuoriso on pilalla, jopa tekstareiden lähettäminen on katoavaa kansanperinnettä, joka on korvautunut video- ja ääniviestien lähettämisellä. Niin poikien kuin tyttöjenkin luku- ja kirjoitustaito heikkenevät koko ajan.

Se ei ole ihme: lukemis- ja kirjoitustaito ovat ihmiselle äärimmäisen epäluonnollisia tapoja viestiä.

Mutta jos kirjallinen viestintä on niin epäluonnollista, miksi se on niin yleistä? Katleena Kortesuon lanseeraamaa viestinnän imitaatioteoriaa mukaillakseni näen tähän kolme syytä.

Lue koko artikkeli…

Kolme vinkkiä uusille oikeustieteilijöille

Huhu tiesi kertoa, että uusi yliopistovuosi on alkanut ja sen myötä uudet fuksit aloittivat oikeustieteellisen uransa. Onnea nuoremmille tieteenharjoittajille!

Kun itse aloitin oikiksen, joku tokaisi minulle, että se on ”avaimet käteen -paketti hyvään, jos ei suorastaan loisteliaaseen elämään”. No en nyt sanoisi, mutta pakko myöntää, että oikis on lähtökohtaisesti hiton hyvä sijoitus elämään. Ei siitä ainakaan haittaa ole!

Mutta oikiksenkin voi hoitaa hyvin tai huonosti. Jos aloittaisin oikiksen nyt, mitä tekisin toisin? Tässä muutama vinkki, jotka tulevat mieleen. Olen myös konsultoinut muita juristeja tätä postausta varten, jotta saan vähän enemmän näkemystä. Kysely oli toisaalta aika turha, koska lähes kaikki kertoivat samansuuntaisia juttuja.

Vinkit ovat siis aika yleispäteviä! Mikään näistä ei tietenkään takaa, että menestys sataa suoraan syliisi tai että uit rahassa heti oikiksesta päästyäsi, mutta nämä ovat vinkkejä, joista aivan varmasti on hyötyä.

Lue koko artikkeli…