Flirttailu ja ahdistelu – miten kukaan voi sekoittaa nämä? – Helposti.

Playmobil-mies kuvaamassa Barbieta

Kuulemma toissapäivänä (16.11.2017) oli kakkosella A-teemailta seksuaalisesta häirinnästä. Nyt-liiteen mukaan se ”jumittui” keskusteluun siitä, missä seksuaalisen häirinnän ja flirttailun raja kulkee.

Muutenkin internetissä kiertää tasaisin väliajoin seksuaaliseen häirintään tai ahdisteluun liittyviä kampanjoita ja lakialoitteita. Lähes poikkeuksetta niiden yhteydessä käydään seuraavanlainen keskustelu:

Mies: ”Kyllä minua vähän ahdistaa. Mistä minä voin tietää, mikä on flirttailua ja mikä ahdistelua?”

Nainen/feministimies: ”Miten voi olla erottamatta noita kahta!? Erohan on ihan päivänselvä! No jos et erota niitä, niin sitten sinun ei varmaan kannata flirttailla!”

Fair point: jos et ole varma, osaatko ajaa autoa, niin ehkäpä sinun ei kannata istahtaa kuskin paikalle.

Mutta asia ei tietenkään ole ihan näin yksinkertainen.

Lue koko artikkeli…

Lukeminen ja kirjoittaminen kuolevat, eikä ihme

Hesari tiesi kertoa tuhansien suomalaisnuorten lukevan niin surkeasti, etteivät he selviä arjen tilanteista. Koska nuoriso on pilalla, jopa tekstareiden lähettäminen on katoavaa kansanperinnettä, joka on korvautunut video- ja ääniviestien lähettämisellä. Niin poikien kuin tyttöjenkin luku- ja kirjoitustaito heikkenevät koko ajan.

Se ei ole ihme: lukemis- ja kirjoitustaito ovat ihmiselle äärimmäisen epäluonnollisia tapoja viestiä.

Mutta jos kirjallinen viestintä on niin epäluonnollista, miksi se on niin yleistä? Katleena Kortesuon lanseeraamaa viestinnän imitaatioteoriaa mukaillakseni näen tähän kolme syytä.

Lue koko artikkeli…

Kolme vinkkiä uusille oikeustieteilijöille

Huhu tiesi kertoa, että uusi yliopistovuosi on alkanut ja sen myötä uudet fuksit aloittivat oikeustieteellisen uransa. Onnea nuoremmille tieteenharjoittajille!

Kun itse aloitin oikiksen, joku tokaisi minulle, että se on ”avaimet käteen -paketti hyvään, jos ei suorastaan loisteliaaseen elämään”. No en nyt sanoisi, mutta pakko myöntää, että oikis on lähtökohtaisesti hiton hyvä sijoitus elämään. Ei siitä ainakaan haittaa ole!

Mutta oikiksenkin voi hoitaa hyvin tai huonosti. Jos aloittaisin oikiksen nyt, mitä tekisin toisin? Tässä muutama vinkki, jotka tulevat mieleen. Olen myös konsultoinut muita juristeja tätä postausta varten, jotta saan vähän enemmän näkemystä. Kysely oli toisaalta aika turha, koska lähes kaikki kertoivat samansuuntaisia juttuja.

Vinkit ovat siis aika yleispäteviä! Mikään näistä ei tietenkään takaa, että menestys sataa suoraan syliisi tai että uit rahassa heti oikiksesta päästyäsi, mutta nämä ovat vinkkejä, joista aivan varmasti on hyötyä.

Lue koko artikkeli…

Maallikot eivät ymmärrä todistelua, osa 2/3: ”Todistetta on voitu muokata!”

Jostain minulle toistaiseksi tuntemattomasta syystä teekkareiden ja teekkaritaustaisten ihmisten suosikkiargumentti on ”Vastapuoli olisi voinut muokata tätä todistetta!” -kortti.

Oikeustieteestä ja oikeudenkäynneistä puhuessa teekkarit lähes poikkeuksetta vetoavat siihen, että jokin todiste ei ole luotettava, koska vastapuoli on mahdollisesti voinut editoida tai muokata sitä tai siinä on muunlaisia epävarmuustekijöitä. Erityisen hanakasti teekkarinsukuiset elämänmuodot vetoavat tähän argumenttiin, kun kyseessä ovat tietojärjestelmien tuottamat lokitiedostot tai tulosteet.

En tiedä miten, miksi ja mistä teekkarit aina keksivät tämän argumentin. Ehkä se johtuu siitä, että he ovat älykkäitä ja matemaattis–loogisesti lahjakkaita. Periaatteessahan he nimittäin ovat oikeassa. Tietojärjestelmissä ym. on aina mahdollisuus siihen, että joku on voinut muokata dataa, tietokantaa tms. Siihen oikeassa oleminen loppuukin.

Lue koko artikkeli…

Arvio kulttuurisivulla ei ole pelin hyvyyden mitta

Nyt-liitteen Matti Koskinen kirjoitti, että Suomen pelialalla menee taloudellisesti hyvin, mutta ”Ruotsissa tehdään parempia pelejä”. Todisteena Koskisella oli se, että suomalaisista peleistä ei kirjoiteta koskaan kulttuurisivuilla, ainoastaan taloussivuilla.

Ongelmana Koskisen mukaan on, että ”- – pelit ovat muutakin kuin rahaa. Ne ovat teoksia, taidetta, tarinankerrontaa ja vaikuttavia kulttuurituotteita”.

Tässä Koskinen on oikeassa, mutta tipahtaa toiseen ansaan.

Lue koko artikkeli…