Kasvojenkohotus

Minulle tuli jo huolestuneita yhteydenottoja, onko jussikari.fi lopettanut, kun se tuntui kadonneen maan alle. No kyllä ja ei.

Missään vaiheessa tarkoitus ei ollut lopettaa, mutta sivustoa hostannut serveri paukahti. Taustalla on hyvinkin pitkä tarina, johon liittyy isoveljeni rikkoutunut auto, Venäjän mafia ja joulun henki. Yksi näistä ei pidä paikkansa.

Lue koko artikkeli…

SA-INT: huippujohtajia vai koulukiusaajia?

RUK risti

Tommi Hermunen kirjoitti 22.8. Helsingin Sanomien kolumnissaan ”Näin armeija tekee pojista johtajia” puolustusvoimien varumiesjohtajista, joiden tavallinen toimintatapa on huutaa naama punaisena ja pelotella 18-vuotiaita poikasia. Mukaan vedetään vielä kuuluisa Stanfordin vankilakoe – siis se, joka jouduttiin keskeyttämään ennen aikojaan, koska meininki meni liian väkivaltaiseksi.

RUK risti

Kuva MPorciusCato@Wikimedia CommonsCC-BY-SA 2.5. RUK:n risti. Tällainen on minullakin!

Intin johtajakoulutusta arvostellaan välillä ihan aiheesta. Ei ole myöskään salaisuus, että intissä tapahtuu myös esimiesaseman väärinkäytöksiä. Sen sijaan se, että ”tarralappu hihassa tekisi johtajan”, ei ihan pidä paikkaansa. Lue koko artikkeli…

Ihmisen oikeus vartalonsa muokkaamiseen ja ulkonäköpaineet

Kirurgi

Helsingin Sanomissa oli artikkeli ”Rumuus on länsimaiden uusi elintasosairaus”. Jutussa kolme nuorta naista keskustelee ja pohtii, onko ulkonäöstä tullut aiempaa tärkeämpi attribuutti. Mielenkiintoinen kirjoitus, ei siinä mitään. Ulkonäön vaikutusta ihmisen elämään tuskin voi kiistää kukaan.

Ongelmallista on, että artikkelissa toistetaan joitain täysin epätosia myyttejä ja välistä se on hyvin epälooginen, mikä toisaalta kuvastaa hyvin ihmisten suhtautumista ulkonäköasioihin. Lue koko artikkeli…

Odotettavissa: tiukkaa sisältöä

Olen jo pidemmän aikaa pitänyt animeblogi Bubukuutia avovaimoni Johannan kanssa. Yhden aiheen blogeissa on vain se haittapuoli, että ne ovat vähemmän yllättäen yhden asian blogeja. Vaikka jonkin verran omassa blogissaan voikin aiheesta liukua, ei liika rönsyily koskaan ole hyvästä.

Toisaalta minut Facebookin puolelta tietävät, että tykkään kommentoida päivän tapahtumia Hesarin uutislinkkejä postaillen, jopa niin, että parissakin juhlissa olen saanut kommenttia, että ihmiset ovat lopettaneet uutisten lukemisen kokonaan – helpompaa kun on katsoa minun Facebook-seinältäni referaatti ja valmis mielipide asiaan…

Toisaalta myöskään Facebook-seinä ei ole paras mahdollinen kommentointiväylä, sillä vaikka keskustelua syntyykin, se on enemmänkin nopeiden kommenttien heittelyä puolin ja toisin eikä juuri rohkaise pohjatyöhön. En myöskään kirjoittele Facebookiin mitään syvällisempiä juttuja, joista minulla joskus olisikin sanottavaa.

Siksi tämä blogi.