Hyvätapaista kannabista

Eilisen mielenkiintoisin oikeudellinen uutinen oli, että Korkeimman Hallinto-oikeuden mielestä Suomen Kannabisyhdistys ei ole hyvän tavan vastainen (HS: KHO: Kannabisyhdistys ei ole hyvän tavan vastainen). Tämän takia se on myös rekisteröitävissä Patentti- ja rekisterihallituksessa, vastoin PRH:n ja sen valituslautakunnan kantaa. Ratkaisu on merkittävä, sillä Kannabisyhdistys yritettiin rekisteröidä jo 1993, mutta rekisteröityminen evättiin ja vuonna 1994 KHO pysytti päätöksen.

Nyt annettu, päinvastaiseen päätynyt KHO:n päätös on varsin looginen: yhdistymisvapaus on perusoikeus ja perusoikeuksien rajoittamiseen tulee olla poikkeuksellisen hyvät syyt. Pyrkimystä vaikuttaa päihdepolitiikkaan ei voida pitää sillä tavalla hyvän tavan vastaisena, että se oikeuttaisi rajoittamaan perusoikeuksia.

Sen sijaan PRH:n ja sen valituslautakunnan näkemykset tuntuvat pyörivän asian ympärillä. Luetellaan, miten huumausaineiden käyttöä pidetään yleisesti epäsuotavana ja terveydelle vaarallisena, miten huumausaineiden käyttö, levittäminen, valmistaminen jne. on laitonta ja miten huumausainepolitiikan tavoitteena ei ole ollut huumausaineiden laillistaminen.

Valituslautakunta ei kuitenkaan huomioi sitä, ettei huumausaineiden käyttöä, valmistusta tai muitakaan lainvastaisuuksia ole otettu Kannabisyhdistyksen toiminnan tarkoitukseksi. Sen toiminnan tarkoituksena on kyllä vaikuttaa politiikkaan ja lainsäädäntöön, mutta yhteiskunnassa on useita muitakin toimijoita, joiden tarkoituksena on vaikuttaa lainsäädäntöön sekä muuttaa nykyisin lainvastaisina pidettyjä asioita laillisiksi. Näitä toimijoita kutsutaan yleensä puolueiksi.

On kuitenkin hyvä kysyä, mikä kaikki on muuttunut 20 vuodessa siten, että nyt rekisteröinti oli hyväksyttävissä. Jo vuoden 1994 päätöksessään KHO nimittäin totesi, että pyrkimystä vaikuttaa lainsäädäntöön ei voida pitää hyvien tapojen vastaisena. Samalla se kuitenkin totesi myös, että kun vaikuttamisen tavoitteena oli laillistaa ”poikkeuksellinen, terveydellisiä haittoja aiheuttava tapa, joka oli kriminalisoitu”, tämä kuitenkin katsottiin hyvien tapojen vastaiseksi ja siten rekisteröimisen estäväksi seikaksi. Mielestäni tässä on melkoinen looginen aukko, mutta eipä kai siinä sitten…

Nyt KHO:lle tekemässään valituksessa Kannabisyhdistys oli korostanut 1990-luvun yhdistyksen ja uuden yhdistyksen eroja: siinä, missä vanha yhdistys oli myös sääntöjensä mukaan pyrkinyt edistämään kannabiksen käytön leviämistä, uudella yhdistyksellä ei ole tällaista tarkoitusta, vaan ainoastaan herättää keskustelua ja pyrkiä dekriminalisoimaan kannabiksen käyttö.

Vuonna 1995, eli vuosi KHO:n päätöksen jälkeen, tuli voimaan perusoikeusuudistus, jolla vahvistettiin perusoikeuksien suojaa. Sen jälkeen on tullut soveltaa perusoikeusmyönteistä laintulkintaa: jos laki näyttää olevan ristiriidassa jonkin perusoikeuden kanssa, tulee lakia tulkita mahdollisimman pitkälti niin, että perusoikeus toteutuu. Samaan suuntaan osoittaa myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) ratkaisukäytäntö, jota KHO onkin ansiokkaasti tuomiossaan selostanut.

Nyt annetussa ratkaisussa perusoikeusmyönteinen tulkinta onkin selvästi nähtävissä. Vaikka rekisteröitävän yhdistyksen tarkoituksen toteutuminen, eli kannabiksen käytön dekriminalisointi, voisikin KHO:n mielestä johtaa kannabiksen käytön yleistymiseen, sitä ei kuitenkaan ole mainittu toiminnan tarkoitukseksi. Ja koska yhdistymisvapaus on perusoikeus, tulee soveltaa perusoikeusmyönteisestä laintulkintaa. Ei siis ole sallittua tulkita yhdistyksen sääntöjä ”tästä voisi mahdollisesti seurata”-tyylisesti, jos se johtaisi yhdistyksen rekisteröimisen epäämiseen ja täten siihen, että perusoikeus ei pääse toteutumaan.

Tuomiossaan KHO on myös EIT:n käytäntöä referoiden painottanut, että demokraattisessa yhteiskunnassa tulee sietää yleisesti hyväksytystäkin poikkeavia, jopa shokeeraavia näkemyksiä. Koska demokratiaa ei voi olla ilman moniarvoisuutta, tulee poikkeaviakin näkemyksiä sietää. Minkä tahansa yhdistyksen ei kuitenkaan tarvitse olla rekisteröitävissä: tällaisia ovat esimerkiksi yhdistykset, joiden toiminnan tarkoitus on demokratian vastainen, tai jotka pyrkivät keinoihinsa epädemokraattisia keinoja kuten väkivaltaa käyttäen.

Vaikka Kannabisyhdistyksen näkemyksiä voidaankin siis pitää poikkeavina tai erikoisina, tämä ei ole hyväksyttävä syy rekisteröinnin epäämiseen, varsinkaan kun mistään ei ole pääteltävissä, että Kannabisyhdistys pyrkisi tavoitteisiinsa epädemokraattisia keinoja käyttämällä. Päinvastoin, kuten Kannabisyhdistys valituksessaan toteaa, sen toiminnan tarkoitus voi toteutua ainoastaan Eduskunnan myötävaikutuksella. Sen demokraattisemmaksi on Suomessa vaikea päästä.

Mutta mitä tapauksesta voidaan oppia? Mikä lopultakaan on muuttunut 20 vuodessa?

Ensinnäkin, yhdistyksen säännöt. Siinä, missä vanha yhdistys pyrki ilmoitetusti ”edistämään kannabiksen käyttöä”, uudella yhdistyksellä ei ole tällaista tarkoitusta. Uusi yhdistys pyrkii vain herättämään keskustelua, vaikuttamaan päihdepolitiikkaan ja kannabiksen käytön dekriminalisointiin. Tällä tavalla se myös ainakin väitetysti pyrkii vähentämään nykyisestä päihdepolitiikasta johtuvia terveyshaittoja. Joka tapauksessa tärkeää lienee se, että uusien sääntöjen mukaan se ei pyri kannustamaan toimintaan, joka tällä hetkellä on määritelty lainvastaiseksi.

Jos haluaa siis rekisteröidä yhdistyksen, jonka tavoite on vallitsevan näkemyksen mukaan erikoinen, tulee asia muotoilla säännöissä niin, että tavoitteena on ”herättää keskustelua ja vaikuttaa lainsäädäntöön” ja mahdollisesti myös kertoa, mihin suuntaan lakia on tarkoitus muuttaa. Sen sijaan missään tapauksessa ei tule mainita, että tarkoituksena on kehottaa ja kannustaa nyt kiellettyyn, lainvastaiseen toimintaan.

Toiseksi, perusoikeusuudistus ja sitä tukeva EIT:n käytäntö. Nykytulkinnan mukaan tulkinnan pitää olla perusoikeusmyönteistä. Uuden yhdistyksen toiminnan tarkoituksena on pyrkiä kannabiksen käytön dekriminalisointiin. Ei tarvitse olla nero päätelläkseen, että se voisi johtaa kannabiksen käytön yleistymiseen. Kun tätä ei kuitenkaan ole kirjattu yhdistyksen viralliseksi tavoitteeksi, perusoikeusmyönteisestä tulkinnasta seuraa, että ”tästä voisi seurata X”-tyylisiä päättelyketjuja ei saa soveltaa, mikäli se johtaisi rekisteröimisen epäämiseen. Rekisteröimisen epääminen olisi nimittäin perusoikeuksien vastaista.

Kolmanneksi: kuten KHO:kin toteaa, yhteiskunnassa on tapahtunut asennemuutos. Vaikka KHO:n uudenkaan päätöksen mukaan ”kannabiksen käyttöä ei liioin voida pitää yleisesti yhteiskunnassa hyväksyttynä”, on 20 vuodessa tapahtunut sellainen muutos, että kannabiksen käyttöä kuitenkin pidetään nykyään huomattavasti hyväksyttävämpänä kuin ennen, ainakin tiettyjen kansanryhmien osalta.

Haluaisin kuitenkin uskoa, että päätös on tehty nimenomaan perusoikeuksien eikä asennemuutoksen pohjalta. Demokraattisessa yhteiskunnassa pitää sietää erilaisia näkemyksiä, vaikka ne olisivatkin shokeeraavia. Jos yhdistys lisäksi sitoutuu demokratian perusperiaatteiden mukaisiin toimintatapoihin, yhdistys tulee rekisteröidä, vaikka sen tavoitteet olisivatkin suurelle osalle kansasta vieraita.

Mikäli ratkaiseva ero on kuitenkin ollut ”keskustelun moniarvoistuminen”, se johtaisi siihen melko erikoiseen tilanteeseen, että ”erilaisia kantoja tulee sietää – kunhan ne eivät ole liian erilaisia”.

2 kommenttia

  1. Kimmo Wilska   •  

    Muuten hyvä analyysi, mutta mistä ihmeestä on tullut käsitys, että SKY:n aikaisempi yritys rekisteröityä olisi tyssännyt siihen, että ensimmäisellä yrityksellä yhdistys olisi ilmoittanut pyrkivänsä edistämään kannabiksen käyttöä. Ainakaan yhdistyksen silloisistakaan säännöistä sellaista ei ole luettavissa, eikä sen muustakaan julkaisemasta materiaalista.
    Ensimmäinen yritys tyssäsi yhdistyksen tarkoituspykälään, jossa lukee seuraavasti:
    ”Yhdistyksen tarkoituksena on vaikuttaa päihdepolitiikkaan ja lainsäädäntöön siten, että kannabik­sen käyttö, saatavuus ja kotikasvatus omaan käyttöön tulee lailliseksi täysi-ikäisille Suomen kansa­lai­sil­le sekä tutkia kannabiksen käyttöä eri kulttuureissa ja eri aikoina.”
    Yhdistyksen vastustajat ovat toki esittäneet olkinukkeargumenttina, että SKY olisi pyrkinyt yllyttämään ihmisiä käyttämään kannabista, mutta tämä ei ole totta yhtään sen enempää, kuin että SETA pyrkisi tekemään heteroista homoja.

  2. Jussi Kari   •     Kirjoittaja

    Kimmo Wilska: kiitos kommentista ja terävä havainto!

    Nyt kirjoittamani näkemys perustui tähän kohtaan KHO:n tuomiossa:

    ”Valittaja on perusteluissaan esittänyt vaatimustensa tueksi lisäksi yleisesti seuraavaa:

    Toisin kuin se yhdistys, joka haki rekisteröintiä vuonna 1993, nyt rekisteröintiä haki yhdistys, jonka ainoa tarkoitus on vaikuttaa poliittisesti. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös KHO 1994 A 8 ei ole koskenut samanlaista asiaa, koska tuolloinen yhdistys on mainitun päätöksen mukaan pyrkinyt edistämään terveydelle haitallisen tavan yleistymistä. Tällaista tarkoitusta ei nyt rekisteröintiä hakeneella yhdistyksellä ole.”

    Tämä on – ainakin KHO:n päätöksen mukaan – Larmelan itsensä sanomaa. Pidin tätä kuitenkin hieman kummallisena, kun KHO ei itse ole tuohon väitteeseen suoraan mitään kommentoinut. Nimenomaan tähän Perustuslakiblogin kommenteissa viittasin, kun sanoin, että ”Tähän eroon KHO ei tosin erityisesti puuttunut”.

    Jos niin kuitenkin on ollut, kuten sanoit (mitä itsekin vähän epäilin), se tekee mielestäni ratkaisusta vähän ikävämmän kuin mitä se muuten olisi ollut, sillä se tarkoittaa, että hyväksyvään päätökseen olisi voitu tulla jo vuonna 1994. Nykyinen päätös olisi siis enemmänkin vain asennemuutoksen tulosta kuin perustuslain mukaisen tulkinnan tulosta. Mikä taas tarkoittaa, että yhdistyksen toiminnan tarkoituksen ”yleisellä hyväntapaisuudella” on enemmän painoarvoa kuin perustuslainmukaisuudella.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.