Jordan Peterson – väärinymmärretty kusipää?

12 Rules for Life

Tuskin on enää kovin montaa ihmistä, jotka eivät olisi kuulleet Jordan Petersonista. Peterson on kanadalainen psykologi, jonka esoteeriset luennot vetävät luentosalit täyteen varsinkin nuoria miehiä. Mies, josta alt-right diggaa ja jota vasemmisto vihaa.

Petersonin asema jonkinlaisena profeettana ja kansankiihottajana on ollut minulle hienoinen mysteeri. Olen katsonut muutamia Petersonin luentopätkiä Youtubesta ja ne ovat suurimmaksi osaksi sinänsä mielenkiintoista, mutta melko tavallista psykologista pohdintaa. Yllättävimpänä voinee pitää Petersonin tapaa käyttää Disneyn elokuvia vertauskuvina psykologisille ilmiöille.

Rohkeana kaverina otin kesän alussa härkää sarvista ja otin työmatkojen ratoksi Petersonin 12 Rules for Life -kirjan äänikirjana kuunneltavaksi. Tulisiko minustakin naisia vihaava alt-right -öykkäri? Vai ymmärtäisinkö Petersonin pahuuden ja kääntyisin intersektionaaliseksi vasemmistofeministiksi?

Somekommentista kirjaksi

12 Rules perustuu Petersonin Quora-palvelussa antamaan vastaukseen. Quorahan on somepalvelu, jonka käyttäjät voivat esittää kysymyksiä mistä tahansa aiheesta ja muut käyttäjät sitten vastaavat niihin. Yhteisö saa äänestää parhaita vastauksia, jotka nousevat vastauksissa ylemmäs ja ylemmäs, kunnes ”paras” vastaus näkyy huipulla.

Yksi kysymyksistä oli tyyliin ”mitä elämänohjeita antaisit nuorelle ihmiselle”. Petersonin vastauksesta tuli yksi kaikkien aikojen suosituimmista Quora-vastauksista, jolla oli kymmeniätuhansia puoltoääniä.

Petersonin alkuperäinen vastaus oli vielä kesän alussa luettavissa, mutta jostain syystä hän on poistanut sen. Kopion listasta löydät kuitenkin täältä. Kuten huomaat, ohjeet ovat melko yleispäteviä, kuten ”älä muuta vaimoasi palvelijaksesi”, ”seiso ryhdikkäästi olkapäät takana” ja ”puhu totta”. Näitä ohjeita Peterson on keittänyt kasaan ja tiivistänyt ne kahteentoista olennaisimpaan ja yleispätevimpään kohtaan kirjaansa varten.

Saattaa sisältää pointtien jäämiä

12 Rules perustuu siis Petersonin listamaiseen somekommenttiin. Kuten fiksuimmat oivaltavat, kirja on hitusen erilainen formaatti kuin somepostaus. Petersonin alkuperäinen lista olisi mahtunut lentolehtiselle.

Kirjassa on siis muutakin sisältöä kuin Petersonin elämänohjeet ja tämä muu sisältö on, öh, mielenkiintoista.

Kukin luku etenee seuraavasti: Peterson esittelee lyhyesti luvussa käsiteltävän elämänohjeen ja miksi tämä elämänohje on kirjassa. Sen jälkeen Peterson kertoo tarinoita omasta elämästään tai luonnosta sekä luennoi raamatunkertomuksista, kunnes hän perustelee, missä ja miten elämänohjetta tulee soveltaa ja miksi ja mitä se tarkoittaa laajemmassa kontekstissa.

Tuliko Raamattu yllätyksenä? Minulle ei. Jo parin Petersonin Youtube-videon jälkeen on selvää, että Peterson tykkää käyttää raamatunkertomuksia esimerkkeinä Disney-elokuvien lisäksi.

Petersonia selvästi kiehtoo ajatus protomyyteistä, tarina-aihioista, jotka toistuvat pienin muunnelmin kulttuurista toiseen ja sisältävät usein elämänohjeita. Käsittääkseni tätä ilmiötä/ajatusta/sen tutkimusta kutsutaan nimellä komparatiivinen mytologia.

Petersonin mukaan Raamattu (kuten muidenkin uskontojen pyhät kirjat ja useat kansalliseepokset) on yksi protomyyttikokoelma, jonka avulla hän pohjustaa eri elämänohjeitaan. Mutta tämä on 12 Rulesin ehdottomasti heikointa antia.

Ongelma on se, että Peterson etenee kautta rantain ja raamatunkertomusten yhteydet elämänohjeisiin jäävät välillä todella löyhiksi. Välillä oikein säpsähtää, kun Peterson vaihtaa Raamatusta elämänohjeidensa perusteluun. Tämä on harmillista, sillä elämänohjeidensa perustelussa Peterson on parhaimmillaan. Perustelut ovat selkeitä, helposti ymmärrettäviä ja yleisesti ottaen järkeviä.

Esimerkiksi: miksi pitää seistä selkä suorassa ja olkapäät takana? Siksi, että muut ihmiset arvioivat toisia (osin alitajuisesti) heidän asentonsa mukaan. Selkä suorana ja olkapäät takana seisominen on asemastaan varman ihmisen luonnollinen tapa olla ja tällainen asento saat muut suhtautumaan sinuun terveellä kunnioituksella, mikä edelleen tukee haluasi seistä niin. Kyseessä on positiivinen palautekierre.

Ongelma on siinä, että 12 Rulesista arviolta 95 % on muuta kuin tätä asiatekstiä. Valtaosa on esoteerista höttöä, jolla voi kuitenkin olla arveluttavia seurauksia. Siitä seuraavaksi.

Alt-rightin profeetta?

12 Rulesin kuunneltuani olin melko ihmeissäni, miten Petersonista oli koskaan voinut tulla minkäänlainen alt-rightin tai internetin misogynistiöyhöjen profeetta. Petersonin opit ovat nimittäin aika pitkälti kaikkea sitä vastaan, mitä alt-right tai internetin naisvihaajat edustavat. Siivoa huoneesi ennen kuin vaadit muilta muutoksia! Ota vastuu elämästäsi! Älä syytä muita omista ongelmistasi!

Peterson on kyllä avoimesti konservatiivi, mikä näkyy välillä 12 Rulesissakin selvästi. Hän esimerkiksi hyvin selvin sanoin toteaa ydinperheen olevan ylivertainen malli lasten kasvatukseen.

Varsinkaan yksinhuoltajuudesta Peterson ei pidä. Ei siksi, että yksinhuoltajat olisivat muita huonompia kasvattajia, vaan siksi, että kasvattaminen on raskasta työtä. Jos yksinhuoltajan pinna lasten kanssa kiristyy, ei ole ketään, joka voisi ottaa lapsista hetkeksi vastuun, kun yksinhuoltaja käy rauhoittumassa. Se taas johtaa helposti yksinhuoltajan suuttumiseen, mikä vaikeuttaa tämän suhdetta lapsiin. Ja niin edelleen.

Mutta tämäkään ei nähdäkseni selitä Petersonin asemaa erilaisten internetin syöpäpesäkkeiden mestarina, sillä hänen konservatisminsa on melko perinteistä sorttia. Ydinperhe on jees, miesten pitää vahvempina suojella naisia ja lapsia, kanna vastuusi jne. Naisviha ei tähän konservatismiin kuulu.

Mutta mistä Petersonin alt-right -vetovoima sitten kumpuaa? Minulla on muutama idea.

1: Peterson kritisoi feministejä, mistä alt-right diggaa

Peterson kritisoi erilaisia feministien diggaamia juttuja sekä feminismiä itseään. Peterson tunnetaan esimerkiksi Kanadan ”pronominilain” vastustajana. Taustaksi kerrottakoon, että Kanadaan säädettiin 2016 laki, joka velvoitti ihmiset käyttämään trans- ja muunsukupuolisista näiden tahtomia pronominejä itsestään. Muista puhetavoista voi saada sakkoa tai vankeutta.

No, oikeasti juttu ei mene ihan noin, vaan kyseessä oli mitä ilmeisimmin Petersonin väärinkäsitys. Mutta alt-right mitä ilmeisimmin diggasi, sillä suosikkipronominien käyttäminen on vahvasti erilaisten feministien ja internetin ”SJW:iden” ajama agenda.

Alt-rightin ajatuskulku meni ilmeisesti jotenkin näin: ”Jos tuo proffatyyppi vastustaa tuota lakiehdotusta ja feministejä ja SJW:itä, sittenhän sen täytyy olla meidän puolella!”

2: Petersonia on helppo ymmärtää väärin

Toiseksi Petersonin mystisyyttä tihkuva puhetapa on äärimmäisen vaikeaselkoinen.

Esimerkiksi 12 Rulesissa on välillä hyvin vaikea erottaa, milloin Peterson puhuu vertauskuvista ja milloin hän kertoo omia näkemyksiään. Yksi Petersonin ajattelun keskeisiä jakolinjoja on kaaoksen ja järjestyksen ero. Järjestys on hyvä, valo, koti ja turva. Kaaos on paha, pimeä, vieraat paikat ja vaara. Tämän jaon ja sen tärkeyden Peterson tekee selväksi kerta toisensa jälkeen.

Ja ai niin… sanoinko jo, että hyvään järjestys-kategoriaan kuuluu mies ja pahaan kaaos-kategoriaan nainen? Tämän valossa naisviha-argumentti alkaa kuulostaa perustellulta.

Mutta tuskin tämäkään on Petersonin naisvihaa. Vaikka kaaos on paha ja nainen on kaaosta, kyse on vain protomyyttien jaottelusta. Niissä nainen on tyypillisesti jaoteltu kaaoksen puolelle, koska nainen luo uutta ja edustaa siten muutosta, ei siksi, että nainen olisi itsessään kaaos (ks. esim. yin – yang).

Kuten Peterson sanoo, elämässä tärkeää on järjestyksen ja kaaoksen tasapaino. Järjestys tuo ihmiselle turvaa, mutta ennen pitkää pelkkä järjestys näivettää ihmisen. Ihminen tarvitsee kaaosta kehittyäkseen. Naisen luokittelu kaaoksen puolelle muutokseksi ja siten ”kaaokseksi” tai ”pahaksi” on vain ja ainoastaan protomyytteihin perustuvaa vertauskuvaa, ei Petersonin näkemys maailman tilasta.

Mutta onko tältä pohjalta yllättävää, että joku voisi mahdollisesti ymmärtää Petersonia väärin? No ei. Tyypillisesti kehotan ihmisiä pyrkimään ymmärtämään ”vastapuolen” argumentteja ja vastustan tarkoituksellista väärinymmärtämistä. Silti Petersonin kohdalla väärinymmärtäminen on niin helppoa ja oikeinymmärtäminen niin vaikeaa, että ongelmat kumpuavat pitkälti Petersonin puolelta.

3: Peterson ei korjaa edes väärinymmärryksiä

Petersonin tulisi ehdottomasti avata ajatteluaan enemmän. Hänen tulisi kertoa, mitä hän on tarkoittanut ja mitä ei.

Mutta niin hän ei tee. Peterson on avoimesti kertonut, että on muuttanut viestintäänsä enemmän uudisraivaajapastorin (vai mikä lienisikään frontier preacherin tarkka käännös) suuntaan. Hän ei sanoudu irti alt-rightista tai sano näille, että he ovat ymmärtäneet hänet väärin.

Petersonia ei yksinkertaisesti kiinnosta selittää tekemisiään tai sanojaan. Hänen asenteenaan tuntuu olevan, että sanojen tulkitseminen ja mahdollisten moraalisten johtopäätösten vetäminen on tulkitsijoiden tehtävä – ei hänen. Tämä lienee myös hänen käsityksensä vastuusta. Hän on sanansa sanonut, eikä hän ala perumaan puheitaan.

Tavallaan ymmärrän Petersonia. Hän vaikuttaa ihmiseltä, joka ei suostu tanssimaan muiden pillin mukaan. Hän ei suostu leikkimään sitä nykyään suosittua leikkiä, jossa ihmisiä vaaditaan irtisanoutumaan milloin mistäkin ja selittämään sanavalintojaan. Usein tämä ei nimittäin johda syytetyn kannalta mihinkään hyvään. Miksi selitellä, jos sillä vain kaivaa itselleen syvempää kuoppaa?

Ongelma on siinä, että jos Petersonin pointtina on tuoda maailmaan ”järjestystä” ja opettaa nuorille miehille vastuunkantoa, hän ei tällä hetkellä onnistu siinä kovinkaan hyvin.

Ratakiskosta vääntäen: Petersonin tavoitteena oli kasvattaa miehiä, jotka kantavat vastuunsa ja ovat valmiita puolustamaan naisia. Silti hän sai aikaan lähinnä naisia netissä raiskauksilla ja väkivallalla uhkailevia öyhöttäjiä. Miten meni noin niinkuin omasta mielestä?

Mies, joka kaveeraa natsien kanssa?

Kaiken perusteella näyttää siltä, että Peterson operoi hyvin eri säännöillä kuin mikä on nykyään yleisesti hyväksytty yhteiskunnallinen diskurssi. Kuten totesin, hän ei selittele sanomisiaan tai korjaa väärinymmärryksiä.

Vallitsevan paradigman vastaisesti Peterson ei myöskään kieltäydy keskustelemasta alt-rightin ja muiden enemmän tai vähemmän (proto-)natsien kanssa. Päinvastoin, Peterson on käynyt useita julkisia keskusteluita Milo Yiannopouloksen kanssa, joka on tunnettu alt-right-nimi.

Vaikka tämä ei tietenkään tarkoita, että Peterson olisi Yiannopouloksen kanssa samaa mieltä kaikesta tai yhtään mistään, jo pelkkä keskustelu pahisten kanssa on vallitsevan paradigman vastaista.

Ja jos on jo valmiiksi sitä mieltä, että Peterson on epäilyttävä, tämä kaikki rakentaa hänestä kuvaa miehenä, joka kiihottaa nuoria miehiä naisvihaan erinäisen esoteerisen höpöhöpön keinoin ja joka veljeilee erilaisten (proto-)natsien kanssa.

Mikä Peterson oikein on miehiään?

On siis täysin perusteltua kysyä, mikä Peterson oikein on miehiään.

En löydä Petersonista naisvihaajaa. Peterson on kyllä konservatiivi, jonka näkemyksen mukaan miesten ja naisten välillä on eroja. Mutta hänen mukaansa miesten – ainakin kaikkien kunnollisten miesten – tehtävänä on nimenomaan suojella naisia, ei uhkailla näitä.

En löydä Petersonista alt-right-profeettaa. Päinvastoin hän kehottaa miehiä siivoamaan huoneensa, seisomaan selkä suorassa ja ottamaan vastuuta omasta elämästään ja valinnoistaan. Ja erityisesti hän kieltää syyttämästä omasta kurjuudesta muita.

En löydä Petersonista väkivaltaan yllyttävää antifeministiä, jonka mielestä olisi ok lähettää tappouhkauksia feministiaktiiveille.

Mutta suoraan sanoen en myöskään ihmettele, jos joku saa Petersonista tällaisen kuvan. Minun nähdäkseni se on väärä kuva Petersonista, mutta se on kuva, jonka hänestä saa äärimmäisen helposti.

Peterson käyttää vaikeaselkoista ja hähmäistä kieltä täysin tarkoituksella. En yllättyisi lainkaan, jos syynä olisi, että hän tahtoo vaikuttaa ”puolueettomalta vaikuttajalta”. Ongelma on se, että vaikka hän ei itse olisi alt-right-henkinen naisvihaaja, useat hänen faninsa ovat, eikä Petersonia kiinnosta korjata näiden väärinymmärryksiä tai selitellä sanomisiaan.

Ilmeisesti Petersonin tavoitteena oli saada aikaan parempia miehiä, mutta se ei mennyt nappiin. Aika moni muu nielisi tässä ylpeytensä ja tekisi pari korjausliikettä. Mutta kun Peterson ei tee, on täysin perusteltua kysyä, miksi. Kaikki eivät sulata sitä, että Petersonille kyse mitä ilmeisimmin on periaatteesta – vieläpä sellaisesta, jota hän ei sano ääneen, vaan joka pitää vain päätellä hänen muusta ulosannistaan.

En tiedä, onko Peterson mulkku, kusipää vai onko hänellä mahdollisesti jokin autismi- tai narsismikirjon häiriö, mikä tekee hänen sosiaalisesta toiminnastaan haastavaa. Joka tapauksessa hän vaikuttaa hyvin hankalalta ihmiseltä, joka on helppo ymmärtää väärin ja vaikea ymmärtää oikein.

Nähdäkseni Petersonilla on ihan fiksuja ajatuksia ja hyviä elämänohjeita, mutta niihin käsiksi pääseminen vaatii kykyä ohittaa valtava määrä höpöhöpöä.

Peterson herättää useissa, erityisesti vasemmistohenkisissä ihmisissä inhoreaktioita. Ne ovat nähdäkseni väärinymmärtämisestä johtuvia, mutta toteamallani tavalla Peterson on omilla, ilmeisen tietoisilla valinnoillaan tehnyt väärinymmärtämisestään erittäin helppoa. Ehkä kannattaisi selkä suorana myöntää virheensä ja korjata ne. Kuulemma eräs internet-profeettakin sanoi niin.

5 kommenttia

  1. Pertti Ilmari   •  

    Jussi Kari on viisas mies.

  2. Moottor Miäs   •  

    Ensimmäistä kertaa kommentoimassa täällä. Blogisi on ollut kyllä seurannassa jo pidempään. Kiitos hyvistä lukuhetkistä!

    Jonkun verran tulee seurattua somen kautta anglosfäärin poliittista keskustelua. Arviosi Petersonista ja hänen kirjastaan on linjassa poliittisesta keskustasta itsensä löytävien kanssa: Petersonin ohjeita pidetään sinänsä järkevinä, mutta ”höttö” ei oikein avaudu.

    Vaikka Peterson onkin kristitty, hänen filosofiansa vaikuttaa enemmän yleisesti hengelliseltä kuin varsinaisesti tunnustukselliselta. Kysyntää tämän tyyliselle konservatismille on selvästi ollut ja Peterson vain sattui oikeaan aikaan päätymään viraaliksi Youtubeen.

    ”Silti hän sai aikaan lähinnä naisia netissä raiskauksilla ja väkivallalla uhkailevia öyhöttäjiä. Miten meni noin niinkuin omasta mielestä?”

    Tähän kelkkaan en kuitenkaan hyppäisi. Ainakin someseurannan perusteella valtava enemmistö Petersonin faneista ovat saaneet rakennuspalikoita maailmankuvansa rakentamiseen ja elämäänsä järjestykseen, eivätkä suinkaan innostuneet uhkailemaan raiskauksilla ja väkivallalla.

    Vasemmiston äärilaita sietää huonosti konservatiiveja eikä Peterson ole ainoa mustamaalauksen kohteeksi joutunut. Muunmuassa mainitsemasi Milo Yiannopoulos yhdistetään oikeiston rasistiseen laitaan, vaikka hän on naimisissa mustaihoisen miehen kanssa. Makes no sense.

  3. Timo Koo   •  

    Olipa niin hyvä kirjoitus, että jaoin Facessa!

  4. Tuomas   •  

    Pronominihässäkän ongelma oli siinä, että sananvapauskeskustelussa on klassisesti (varsinkin anglomaailmassa) ollut kaksi kategoriaa: sallitut ja kielletyt. Taistelua on sitten käyty siitä kumpaan lokeroon sanoja ja lauseita laitetaan ja missä asiayhteydessä. Nyt pronominihässäkkän yhteydessä esiteltiin kolmas kategoria: pakolliset. Peterson ei hyväksy koko kategoriaa ja tämä siis täysin riippumatta siitä mitä sinne aiotaan laittaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.