Sosiaalisesta mediasta päätellen oikeustieteellisen pääsykokeiden tulokset tulivat eilen. Onnea kaikille valituille! Valintakokeista tuli mieleen yksi pointti, mikä kannattaa erityisesti opiskeluaikana pitää mielessä, vaikka tämä pointti onkin validi läpi elämän. Nimittäin konktaktit. Ajatukseni olen kirjoittanut erityisesti oikislähtöisesti, mutta varmasti näitä ajatuksia voi soveltaa muillakin aloilla.

Usein kuulee puhuttavan, että kontaktit ovat tärkeitä työpaikan saamiselle. Niin ovatkin. Keskustelu kontakteista on kuitenkin tyypillisesti harhaanjohtavaa. Kontakteista puhutaan jonkinlaisina absoluuttisina, kiveen hakattuina totuuksina, joita joko on tai ei ole. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

Kaikki eivät tietenkään aloita kontaktien suhteen samalta viivalta. Erityisesti koulu- ja lukioiässä vanhempien kontaktit ovat merkittävä kilpailuetu kesätyöpaikkoja tavoitellessa ja tuskinpa niistä myöhemminkään haittaa on. On kuitenkin virheellistä olettaa, että kaikki kortit on jaettu syntymähetkellä.

Kontakteja kun voi hankkia, ja tässä mielessä kontaktit ovatkin taito, jota voi kehittää.

Erityisesti yliopistoaika tarjoaa hyviä verkostoitumismahdollisuuksia lähes päivittäin, ja todennäköisesti yliopistolla tapaamasi (ainakin saman tiedekunnan ihmiset) tulevat olemaan samalla alalla kanssasi tulevaisuudessa.

Koskaan ei toki ole liian myöhäistä. Työelämässä kannattaa liittyä erilaisiin ammatillisiin yhdistyksiin ja seuroihin, jotka järjestävät monenlaisia eri seminaareja. Ainakin oikeustieteellisellä alalla on tyypillistä, että eri alojen juristeilla on omat yhdistyksensä, jotka järjestävät tapaamisia ja tilaisuuksia ympäri vuotta.

Nyt tietysti introvertit jo tärisevät kauhuissaan. Pitääkö ihan oikeasti mennä pippaloihin ja puhua ihmisille? No, kyllä kontaktin määritelmään vähän kuuluu se, että voit olla ihmiseen yhteydessä. Paras ystävä ei tarvitse olla, mutta ”perushyvät” välit ovat lähestulkoon välttämättömyys.

Kontaktithan eivät toimi niin, että lisäät jonkun puolitutun henkilön Facebook-kaveriksesi ja sitten vain odottelet työpaikkojen tippuvan eteesi. Varsinkin työurien alkuvaiheessa, kun sinulla tai kavereillasi ei ole valtaa päättää töihinotosta. Mitä hyötyä tällaisesta siis on?

Totuus on, että suuri osa varsinkin kiinnostavista duuneista menee tiskin alta, eikä koskaan tule julkiseen hakuun. Tiedot tällaisista duuneista voivat kuitenkin ilmestyä esimerkiksi kavereiden Facebook-seinille – ”Firma tarvitsisi nyt alan X osaajaa”.

Olen puhunut tähän asti ”kontakteista”. Se voi luoda kuvaa, että kyseessä ovat vain jonkinlaiset kasvottomat resurssit, joista pyritään saamaan mahdollisimman paljon hyötyä irti, antamatta itse mitään takaisin. Tämä on kuitenkin väärä näkemys. Päinvastoin, omia kontaktejaan kohtaan tulee olla joviaali ja ruokkia yhteyksiä. Tämä on molemminpuoleisesti hyödyllistä.

Kontaktin tuottama lisäarvo nimittäin kasvaa, mitä enemmän annat itsestäsi takaisin. Kaikista mielenkiintoisimpia tarjouksia saadakseen kun pitää tyypillisesti tuntea henkilö oikeasti, tai ainakin tulla mieleen näiden ajatellessa ”kukakohan tähän hommaan sopisi”. Suosittelijalla on aina vähintään moraalinen vastuu tehtävään suosittelemastaan henkilöstä! Täytyy siis tehdä itseään tykö ja jollain tavalla profiloitua kavereidensa/tuttujensa/kontaktiensa silmissä jonkin alan osaajaksi tai vähintään alasta kiinnostuneeksi. Lähtökohtaisesti tuskin suosittelisin IT-oikeudellisiin asioihin verojuristeiksi profiloituneita kavereitani ja toisin päin.

Ei siitä varmasti haittaakaan ole, jos sukunimi alkaa von, tai jos sukunimestä löytyy é-kirjain. Kontaktit eivät kuitenkaan takaa yhtäkään työpaikkaa, jos et osaa mitään tai kukaan ei tiedä osaamisestasi ja kiinnostuksesi kohteista. Kannattaa kuitenkin muistaa, että vaikka kontaktit eivät automaattisesti takaa työpaikkaa, ilman kontakteja et edes ole pelissä mukana.