Ketään tuskin yllättää, jos kerron, että olen urallani hoitanut myös joitain rikostapauksia.

Tapaukset ovat olleet varsin vaihtelevia tietomurroista pahoinpitelyihin, seksuaalisiin ahdisteluihin ja petoksiin. Usein rikoksen uhri ottaa minuun yhteyttä ja kysyy, mitä pitäisi tehdä. Se on vain ja ainostaan hyvä asia, sillä vaikka Suomen viranomaiset osaavat useimmiten opastaa uhria eteenpäin, prosessi on kuitenkin uhrille raskas. Prosessissa ei sinällään ole mitään erityisesti vialla, mutta rikosprosessi on useimmille uusi tilanne.

Uudet tilanteet taas ovat pelottavia ja aiheuttavat epävarmuutta, vaikka olisi ”hyvien puolella”.

Oman juristin etu prosessissa onkin siinä, että hän tietää, kuinka prosessi etenee ja voi kertoa, mitä seuraavaksi tapahtuu ja milloin. Usein jo tällainen oppaana toimiminen auttaa uhria huomattavasti. Tietysti juristin käytöllä on muitakin hyötyjä. Juristi osaa esimerkiksi tuoda esiin uhrin puolesta puhuvia asioita, vaikka uhri ei itse hoksaisi niitä mainita.

Mutta kaikilla ei ole aina juristia käytettävissään. Ja vaikka olisikin, yksi asia on hyvä pitää mielessä. Rikosprosessin käynnistäminen tarkoittaa lähtökohtaisesti sitä, että haluat rikoksentekijälle rangaistuksen. Koko rikosprosessin idea on tutkia, onko rikoksentekijäksi ilmoittamasi henkilö oikeasti syyllistynyt rikokseen, vai onko hän syytön. Sinun tavoitteesi on varmasti saada oikeutta prosessissa, mutta lähtökohtaisesti se toteutuu tuomioistuimen antamalla tuomiolla. Tavoitteenasi on siis saada rikoksentekijälle rangaistus.

Oikeustieteessä on monia erilaisia tilanteita, joihin ei ole olemassa oikeaa vastausta. Onko laaja lisenssi parempi kuin suppea? Onko miljoona diilistä ihan liikaa vai ihan liian vähän? Kannattaako osakeanti järjestää keväällä vai vasta syksyllä? Tällaisiin kysymyksiin tai tilanteisiin ei ole oikeita vastauksia, sillä ne riippuvat kustakin tilanteesta, käytettävissä olevista resursseistasi sekä tavoitteistasi. Ja joskus myös ihan vaan siitä, haluatko.

Mutta joihinkin tilanteisiin ja kysymyksiin on olemassa oikea vastaus. Yksi tällainen tilanne on se, kun poliisi kysyy sinulta kuulusteluissa tai rikosilmoituskaavakkeessa, vaaditko rikoksentekijälle rangaistusta. Oikea vastaus tähän kysymykseen on: ”kyllä, vaadin tekijälle rangaistusta.”

Miksi kerron tällaisen itsestäänselvyyden? Siksi, että useille rikoksen uhreille se ei ole mikään itsestäänselvyys. Olen useiden asianomistajien kanssa käynyt keskustelun siitä, että jos he oikeasti haluavat rikoksentekijälle tuomion, ts. että oikeus toteutuu, heidän täytyy vaatia rikoksentekijälle rangaistusta. Jos he eivät vaadi, rikosilmoitus tai tutkintapyyntö siirtyy poliisilla arkistoitavat-pinoon nopeammin kuin ehdit poistua poliisilaitokselta. Ja miksi ei siirtyisi? Jos et halua rikoksentekijälle rangaistusta, ei sinulla oikeastaan ole oikeussuojan tarvetta. Kyllä poliisilla oikeitakin hommia riittää.

Ymmärrän kyllä: kun poliisi kysyy, haluatko rikoksentekijälle rangaistuksen, se on aika tiukka tilanne. On helppo ajatella, että en kai minä nyt sentään, kun eihän tämä niin iso juttu oikeastaan ollut, ja kyllähän se rangaistus kuulostaa aika kovalta jotenkin, ja että eikö se nyt olisi kuitenkin ihan riittävää jo että poliisi vähän tätä tapausta tutkii ja kaipa se poliisi sitten tekee oikean päätöksen asiassa… ja toki, jos ainoa motiivisi rikosilmoituksen tekemiselle on, että saat ilmoituksesta kopion vakuutusyhtiölle tms., ei sinun tarvitse vaatia rangaistusta.

Mutta useimmat kuitenkin haluavat, että poliisi tutkii rikoksen ja siirtää sen syyttäjälle, joka ajaa jutun oikeudessa, joka sitten tuomitsee rikoksentekijän rikoksesta. Jos haluat, että tapauksesi etenee, sinun tulee vastata, että tahdot rikoksentekijälle rangaistuksen. Jos olet joutunut rikoksen uhriksi, sinä nimenomaan haluat tekijälle rangaistuksen. Sitä ei tarvitse häpeillä.