Moniavioinen Suomi tulee

Mietin tässä yksi päivä avioliittoinstituution tilannetta ja totesin, että moniavioisuus tulee Suomeen. Ei välttämättä 10 vuoden sisällä, mutta ehkä jo 50 vuoden päästä.

Ai miksikö?

Asiahan on niin, että tietyt yhteiskunnalliset kehityssuunnat edellyttävät taustalleen tiettyjä arvoasetelmia ja ajattelutapoja. Toisaalta nuo kehityssuunnat vahvistavat niiden taustalla olevia arvoasetelmia ja ajattelutapoja, synnyttäen lumipalloefektin. Tällä hetkellä nuo kehityssuunnat ovat juuri sellaisessa asennossa, joka on moniavioisuudelle otollinen ja yksinkertaisesti johtaa sen hyväksymiseen ennen pitkää.

Ennen kuin menen varsinaisiin perusteluihin, todettakoon, ettei tämä kirjoitus ole mikään erityinen kannanotto moniavioisuuden puolesta, mutta ei sitä vastaankaan. Asiat nyt vaan sattuvat olemaan niin, että muutos on tulossa, tykkäsi siitä tai ei.

Perinteisesti lainsäädännössä on erotettu kodifioiva ja instrumentaalinen tekniikka. Kodifioivassa tavassa lakikirjaan kirjataan, mitkä ovat vallitsevat maan tavat, ja se on laki. Lakikirjaan siis päätyy tekstiä, joka kuvaa sitä, miten asiat ovat. Kodifioivaa tapaa on sovellettu esim. keskiajalla. Moderni tapa taas on instrumentaalinen. Instrumentaalisen näkemyksen mukaan laki on lainsäätäjän työkalu ohjata yhteiskuntaa. Laki on siis lainsäätäjän näkemys siitä, miten asioiden tulisi olla.

Toisaalta lainsäädännössä voidaan myös erottaa jakolinja sen suhteen, yritetäänkö lainsäädännöllä saada aikaan toivottuja yhteiskunnallisia kehityssuuntia, vai mahdollistaa ihmisille mahdollisimman suuri itsensä toteuttaminen. Esimerkiksi Suomen alkoholipolitiikallalla pyritään selvästi vähentämään alkoholin kulutusta. Avioliittoinstituutiolla ei kuitenkaan enää ole tällaista ohjaava funktiota.

Aina näin ei ole ollut. Avioliittoinstituutio on pitkään ollut perheen perustamiseen tarkoitettu järjestelmä, josta on seurannut sen osapuolille tiettyjä etuja ja oikeuksia, mutta myös tiettyjä velvollisuuksia. Yhteiskunnallisesti on pyritty siihen, että nuoret aikuiset avioituisivat ja hankkisivat lapsia, ts. perustaisivat perheen. Ja nimenomaan avioliitossa, koska lasten saamisesta avioliiton ulkopuolella on seurannut syvää paheksuntaa, mikä on heijastunut myös aviottomiin lapsiin, joiden perintöoikeutta isän osalta oli rajoitettu ennen vuotta 1976 (Eikä tilanne edelleenkään ole ihan selvä, ks. Perustuslakiblogi).

Kaiken kaikkiaan yhteiskunnan viesti on ollut selvä: mene naimisiin, hanki lapsia, perusta perhe. Jos et mene naimisiin, älä perusta perhettä. Ohjausvaikutus on ollut selvä.

Avioliiton ohjausvaikutusta ja erityisasemaa on kuitenkin vuosi toisensa jälkeen heikennetty, parina lisäesimerkkinä vanhanpojan- ja vanhanpiianveron poisto 1975 ja sukunimiuudistus 1986. Uudistukset ovat varmasti olleet kasvaneen ihmisoikeustietoisuuden valossa tervetulleita (erityisesti avioliitossa tapahtuneen raiskauksen kriminalisointi 1994), mutta ne kaikki ovat vaikuttaneet samaan suuntaan: avioliiton erityisyys ja ohjausvaikutus vähenee.

Pahimpana erityisyyden nakertajana on kuitenkin ollut avoliitto, joka on saanut yhä enenevää tukea lainsäätäjältä. Viimeisimpiä temppuja olivat nk. avoerolain (Laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta (26/2011)) säädökset avoerohyvityksestä ja avopuolison rinnastaminen aviopuolisoon perimyksessä. Lukaise myös ”Naimisjuttuja, osa 2”-kirjoitukseni Hyvejohtajuuden puolelta.

Avioliiton erityisasema ja -merkitys siis vähenevät koko ajan. Tämä on kuitenkin ihan loogista, koska avioliitolla ei ole enää samanlaista yhteiskunnallisen käytöksen ohjaamiseen tähtäävää funktiota kuin sillä joskus on ollut. Toisaalta, kuten sanoin, se lisää muutoksia jotka nakertavat tuota funktiota entisestään. Nykyään avioliitto onkin yhä enenevissä määrin lifestyle-valinta ja seremonia, joka ei anna enää juuri mitään erityistä, mutta jossa ei myöskään joudu luopumaan mistään.

Ja kun mikään avioliittoinstituutiossa ei enää ohjaa perheen perustamiseen ja lasten hankkimiseen, ei myöskään ole syytä rajata avioliittoa vain heteropareihin. Tahdon-kampanjan yhteydessä useat keskustelijat totesivatkin, että avioliitto oli instituutiona syrjivä, koska samaa sukupuolta olevat parit eivät voineet sitä tyydyttävästi hyödyntää. Kuten kirjoituksessani ”Tasa-arvoa vai homoliittoja?” totesin, tuo logiikka ontuu, mutta tarpeeksi monille argumentti oli uskottava, ymmärrettävä ja hyväksyttävä.

Argumentti heteroavioliittojen ekslusiivisuuden syrjivyydestä kuitenkin edellyttää käsitystä siitä, että avioliitto ei ole biologisen perheen perustamista varten. Tämähän oli havaittavissa Tahdon-aloitteen ympärillä käytävissä keskusteluissakin, kun aloitteen puolustajat kyselivät, eikö todistetusti lisääntymiskyvyttömien tulisi muka päästä naimisiin. Mutta juuri tätähän avioliitto on ennen heijastellut, kun kyvyttömyys lastensaantiin on ollut oma avioeroperusteensa. Ja eiköhän jostain historian hämäristä löytyisi lisääntymiskyvyttömyys avioesteenäkin. Nykyään näin ei kuitenkaan ole, kun ohjausvaikutusta on vuosi toisensa jälkeen heikennetty.

Toistan: avioliiton erityisasemasta on nykyään suurelta osin luovuttu. Muutokset ovat osaltaan tapahtuneet, koska avioliiton osalta on käytännössä hyväksytty kodifioiva lainsäädäntötekniikka, joka on syrjäyttänyt instrumentaalisen. On myös hyväksytty ajatus siitä, että avioliiton tarkoituksena on itsensä toteuttaminen, ei biologisen perheen perustaminen.

Ja kun olemme tässä tilanteessa, on vain ajan kysymys, milloin ihmiset alkavat vaatia lukumääräneutraalia avioliittoa. Lähestulkoon kaikki samat argumentit, joita käytettiin Tahdon-aloitteen yhteydessä, soveltuvat myös moniavioisuuden puolustamiseen. Kyse on täysivaltaisten ihmisten rakkaudesta, jotkut polyamoriset suhteet toimivat paremmin kuin jotkut kahden ihmisen väliset suhteet, moniliitot eivät ole keneltäkään pois, meillä on jo ihmisiä jotka ovat funktionaalisesti moniavioisia, jne.

On fakta, että olemme hylänneet käsityksen avioliitosta tietynlaiseen toimintaan ohjaavana instituutiona ja siirtyneet maailmaan, jossa avioliiton funktiona on mahdollistaa ihmisten maksimaalinen itsensä toteuttaminen, riippumatta partnerin sukupuolesta, kunhan molemmat ovat täysivaltaisia aikuisia. Ja kun vallitseva näkemys kiistatta on ”avioliiton tarkoitus on mahdollistaa ihmisille itsensä toteuttaminen”, voidaan vain todeta, että tämän näkemyksen looginen loppupiste on lukumääräneutraali avioliitto. Onhan siinäkin kyse täysivaltaisista ihmisistä, jotka tahtovat toteuttaa itseään. Eikä rakkauden kohteiden perusteella saa syrjiä.

Moniavioisuus tulee, M.O.T., tykkäsit tai et. Tahdomme2050-aloitetta odotellessa.

3 kommenttia

  1. enhalua kertoa   •  

    Kommentoin toisaalla julkaisemaasi kirjoitusta ”Pettäjä paljastuu laittomalla kotietsinnällä”.

    Laissa on oman huolellisuuden velvoite. Noudattiko ihminen sitä, jos hään kirjautui työsähköpostillaan, ehkä jopa virka-ajallaan, tuohon nettipalveluun?

    Kansalaiset kaikissa maissa lukevat levitettyjä nimilistoja. Petettyjä puolisoita on jo saanut viestitiedon puolisonsa Ashley -profiilista (pyytämättä ja yllätyksenä, anonyyminä viestinäkin). Viestin saanut ei tee mitään laitonta! Ennen kuin lakimiehenä julistaa, että Ashley Madison murron listojen perusteella tapahtunut paljastuminen (petetylle) on laiton kotietsintä, saisi miettiä kahdesti.

    Tietomurron vertaaminen laittomaan kotietsintään on väärin. Koti on kahden koti, pettäjän ja petetyn. Kotiin viittaaminen syyllistää kodin toisen asukkaan eli petetyn. Varmaan oli tahatonta?

    • Jussi Kari   •     Kirjoittaja

      enhalua kertoa: Kiitokset kommentista! Ensin voisin kyllä vähän ihmetellä, mikset kommentoinut Hyvejohtajuuden puolelle, mutta aika samapa tuo. Muille kerrottakoon, että viitattu kirjoitus on siis tämä: http://www.hyvejohtajuus.fi/15077/pettaja-paljastuu-laittomalla-kotietsinnalla/

      Mutta asiaan:

      En nyt ihan ymmärrä, mitä tarkoitat huolellisuusvelvoitteella. Tietysti eri viranomaisilla on omat määräyksensä viranomaiselle soveltuvasta toiminnasta ja tiedossa on, että ainakin osassa jenkkien turvallisuusviranomaisista on omat säännöksensä siihen, että palvelusajalla ei sovi syyllistyä aviorikokseen. Näiden kannalta Ashley Madisonin käyttäminen työsähköpostin kautta voi olla jopa rikos.

      Suomessa kyseeseen voisi mahdollisesti tulla virkavelvollisuuden rikkominen, jos henkilöllä on ollut erityinen velvollisuus olla tekemässä jotain tiettyä tehtävää. Ehkä, tämä on aika kaukaa haettua. En pistäisi päätäni pantiksi.

      Mitä tulee levitettyihin nimilistoihin, pointtini vertauksessa oli se, että vaikka toisen henkilön rikos (tässä ”aviorikos”) paljastuu lainvastaisella toiminnalla (poliisin laiton kotietsintä tai Impact Teamin toteuttama tietomurto), tuomitsijan – on se sitten tuomari tai puoliso – kannalta on merkityksetöntä, että tiedot on saatu lainvastaisesti. Tiedot kelpaavat käytettäväksi niin tuomioistuimelle kuin puolisollekin.

      Eli ei se puolisolle paljastuminen ole se laiton kotietsintä vaan se tietomurto :-)

  2. enhalua kertoa   •  

    Huolellisuusvelvoite: Ashley Madisonin käyttäjä ei tee laitonta, mutta tietosuoja on nettikäyttäjän omalla vastuulla. Kun huolimaton ihminen tuo profiilissaan henkilöllisyytensä muiden sivuston käyttäjien tietoon (email-osoitteella tai julkaisemalla itse omia valokuviaan portaalissa), se on oma moka. Nettipettäjien henkilöllisyyksiä on paljastunut jo vuosia, jo ennen tätä tietomurtoa, omin huolimattomuussyin.

    Tietomurto ei ole laiton kotietsintä. Se on yksiselitteisesti oma rikoslajinsa,
    https://fi.wikipedia.org/wiki/Tietomurto

    Jos murtaen saatu intiimitieto leviää, laittomuus voi tapahtua taas. Kyseeseen voisi tulla, vain eräissä olosuhteissa, yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen. Syyllistyä voi kai kuka tahansa, luvattomia tietoja laajan ihmisjoukon/tuttujen saataville levittävä, jolla on loukkaava motiivi asianosaista vastaan toimissaan.
    https://fi.wikipedia.org/wiki/Yksityisel%C3%A4m%C3%A4%C3%A4_loukkaava_tiedon_levitt%C3%A4minen

    En pidä tietomurron tai luvattoman tiedon leviämisen rinnastamista ”laittomaan kotietsintään”, siis kotirauhan rikkomiseen, lakiin perustuvana enkä miellyttävänä, kun kyseessä on myös petetyn ihmisen, ehkä kokonaisen perheen koti.

    Minä ymmärrän (laki)kokonaisuuden näin. Olen maallikko, oikeudentaju on oma ja lakitieto Wikipediaa. Luen mielelläni vastakkaisia näkökulmia. En esiinny omalla nimelläni, aihe on tavikselle arkaluonteinen. Sori, toivon että ymmärrät.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.