Pornokirjeet ja vapaa todistusharkinta – tuoko torrent-tiedosto tuomion?

Aina välillä rikosoikeuteen liittyvissä keskusteluissa huomaa, etteivät ei-juristit ymmärrä vapaan todistusharkinnan käsitettä.

Lanseerasimme työpaikassani Turre Legalissa Turre-Neuvottelija-palvelun ihmisille, jotka ovat saaneet Hedman Partners -asianajotoimistolta tai Adultia Oy:ltä nk. vaatimuskirjeen (tai ”pornokirjeen”, kuten jotkut niitä kutsuvat). Kirjeistä ks. esim. edesmenneen Ville Oksasen kirjoitus Tietoviikossa, Piraattipuolueen Sebastian Mäen blogaus sekä firmamme tietoisku aiheesta.

Erityisesti toissapäiväisen, vaatimuskirjeitä koskeneen Tietoviikon uutisen jälkeen sosiaalisessa mediassa keskusteltiin siitä, mihin mahdollinen tuomioistuimen tuomio edes teoriassa voisi perustua. Tivin jutussa pomoni Herkko Hietanen nimittäin toteaa, että ”Koneet tutkitaan ja niistä tehdään tekniset selvitykset. Jos niistä löytyy vertaisverkko-ohjelmia tai .torrent-tiedostoja, nämä riittävät monesti tuomion antamiseen”.

Varsinkin teknisesti suuntautuneet tekijänoikeusaktivistit pöyristyivät: vaikka koneelta löytyisikin vertaisverkko-ohjelmia tai torrentteja, eihän tästä voida vielä päätellä, että liittymän haltija on jakanut teoksia! Ja viimeistään jos väittää, että on pitänyt avointa WLAN-tukiasemaa, syytteeltä putoaa pohja, koska jakaja on periaatteessa voinut olla kuka tahansa!

Joo. Ja ei.

Kyllä, Suomi on oikeusvaltio, eikä kukaan ole syyllinen ennen kuin toisin todistetaan. Eikä mikään ”vähän sinne päin” -todistus riitä, vaan Suomessa vaaditaan rikoksesta tuomitsemiseksi täysi näyttö.

Miten sitten joku voidaan tuomita, vaikka olisi tehty väite avoimesta WLANista? Avoin WLAN kun tarkoittaa, että 100 % varmuutta jakajan henkilöllisyydestä ei yksinkertaisesti voi olla.

No kun juridiikka ei ole matematiikkaa. Ja mikä vielä tärkeämpää: Suomessa sovelletaan vapaata todistusteoriaa, joka jakaantuu vapaaseen todisteluun ja vapaaseen todistusharkintaan (tarkemmin vapaan todistusteorian ongelmista on kirjoittanut asianajaja Jarkko Männistö omassa blogissaan. Suosittelen lukemaan.)

Torrenttien osalta oleellista on vapaa todistusharkinta. Vapaa todistusharkinta tarkoittaa, että tuomari voi lähtökohtaisesti vapaasti päättää, minkä painoarvon hän millekin todisteelle antaa. Esimerkiksi WLAN-väite voi olla yhtä tyhjän kanssa, jos syytetty asuu yksin mökissä jossain perämetsässä. No onhan se toki mahdollista, että joku metsään eksynyt marjastajamummo olisi pistänyt uusimmat leffat läppäriltään jakoon, mutta toisaalta epäilen. Ja niin epäilee tuomarikin.

Se on tietysti totta, että joskus todellisuus on tarua ihmeellisempää, erityisesti juristin ammatti opettaa tämän hyvin varhaisessa vaiheessa. Mutta koska todellisuus on tarua ihmeellisempää, kaikista uskomattomimmille vastaväitteilleen olisi hyvä pystyä esittämään edes jonkinlaisia perusteluja, vaikka periaatteessa on syyttäjän asia todistaa rikoksen tapahtuneen. Mutta tuskinpa koskaan haittaa, vaikka olisi oman syyttömyytensä puolesta puhuvia todisteita?

Tiedossa on tapauksia, joissa avoin WLAN-väite on ollut menestyksellinen, kun samana iltana on asunnossa ollut puolijulkinen teatteriesitys, josta oli vieläpä todistusmateriaalia ja läjäpäin todistajia. On hyvin mahdollista, että joku muu on käyttänyt avointa WLANia tuona aikana. Ja tietysti esimerkiksi sadan asunnon kerrostalokompleksissa avoin WLAN -väite on huomattavasti uskottavampi.

Tulee myös muistaa, että vapaa todistusharkinta ei suinkaan tarkoita mielivaltaa, vaikka asiaan perehtymättömälle se saattaa siltä kuulostaakin. Päin vastoin, tuomarin pitää harkita todisteita tasapuolisesti ja kriittisesti (ks. tästä esim. Asianajajaliiton lausunto oikeusministeriölle v. 2013 s.2. Ks. myös uudistettu Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 1 §).

Vapaan todistusharkinnan ansiosta on ollut mahdollista langettaa tuomioita esim. sellaisissakin tapauksissa, jossa ainoat todisteet pahoinpitelystä ovat olleet syytetyn ja asianomistajan keskenään ristiriitaiset lausunnot. Mutta kun asianomistaja on kertonut asiasta tuomioistuimessa johdonmukaisemmin kuin pahoinpitelijä, täysi näyttö on katsottu saavutetuksi ja pahoinpitelijä on tuomittu. Mikään hopealuoti vapaa todistusharkinta ei tietenkään ole, mitä Männistökin kirjoituksessaan ansiokkaasti ruoti.

Mitä tästä kaikesta sitten voidaan päätellä? No sitä, että juridiikka ei ole matemaattis-loogista päättelyä, mistä seuraa niin heikkouksia kuin vahvuuksiakin. Mitä torrentoimiseen tulee, se tarkoittaa, että a) avoin WLAN -väite ei ole automaattinen vapaudu vankilasta -kortti; ja b) Joissain tapauksissa pelkät tietokoneelta löytyvät torrent-pääteohjelmat ja .torrent-tiedostot voivat tuoda tuomion. Eivät välttämättä, mutta se ei myöskään ole mahdotonta.

Tuomioon täytyy olla täysi näyttö. Mutta sen, milloin täysi näyttö katsotaan saavutetuksi, ratkaisee tuomari vapaaseen todistusharkintaan perustuen.

17 kommenttia

  1. Elias Aarnio   •  

    Nyt meni kyllä kirves kiveen. Minulla on koneellani torrent-asiakasohjelma. Minulla on myös vertaisverkosta ladattuja tiedostoja, Ubuntu Linuxin asennuslevykuvia. Tästä ei mitenkään voi seurata se, että lataamani tiedostot tai (triviaalin helppo) kykyni käyttää vertaisverkko-ohjelmia implikoisi mitenkään muunlaisen materiaalin lataamista.

    Oikea sanamuoto on: tekijänoikeuslain vastaisesti vertaisverkoista ladattujen teosten. Onko muulla väliä?

    T: filosofi, joka on koulutettu käsiteanalyysiin toisin kuin juristit.

    • Jussi Kari   •     Kirjoittaja

      Elias Aarnio: Kiitos kommentista! Ihan hyvä täsmennys: toki torrenttien pitäisi mielellään liittyä jotenkin siihen materiaaliin, mitä väitetään ladatun. Ihan mikä tahansa torrentti siis tuskin riittää.

      Toki minkä tahansa torrenttien olemassaolo tietokoneella voi toimia aihetodisteena syytettyä vastaan – kyllähän niistä on pääteltävissä jotain sen suuntaista, että henkilö osaa käyttää torrent-pääteohjelmia.

      Tämä on juuri yksi niistä ongelmista, mitä Männistö blogissaan ruotii. Tuomiota ei pitäisi voida pystyä perustamaan pelkkiin aihetodisteisiin (ts. ”Syytetyllä oli torrent-pääteohjelma koneella” + ”Syytetyltä löytyi torrent-tiedostoja koneelta” -> ”Syytetty on jakanut Huippuleffaa tuhansille ihmisille”).

      • Elias Aarnio   •  

        Edelleenkin on olennaista se, että 1) sitä vertaisverkko-ohjelmaa käytetään siten, että se edellyttää käyttäjän aktiivista interaktiota (vrt. Skype ja monet muut vertaisverkkoteknologiaa hyödyntävät sovellukset, joiden toiminnan todellista luonteesta tavallisella käyttäjällä ei ole mitään hajua) ja 2) että kohdan 1) tarkoittaman vertaisverkkosovelluksen käyttö jotenkin voidaan linkittää väitettyyn tekijänoikeusrikkomukseen.

        • Jussi Kari   •     Kirjoittaja

          Elias:

          1) Ei välttämättä. Esimerkiksi Popcorn Time hyödyntää torrent-protokollaa. Ei ole mitenkään oleellista, että käyttäjä tietää jakavansa elokuvia myös eteenpäin.

          Toki ”en tiennyt että tämä laittaa teokset jakoon” on ihan pätevä argumentti ja jos se menee läpi, rikosoikeudellinen vastuu toki sulkeutuu pois. Hyvitysmaksuvelvollisuus kuitenkin säilyy, koska se on tuottamuksesta riippumatonta vastuuta, ts. joudut maksamaan hyvitysmaksut vaikket tiennyt jakavasi teosta. Toki kyseessä täytyy olla tapaus, jossa oikeasti on jaettu tekijänoikeuden alaisia teoksia lainvastaisesti (tosin jos ei ole, niin tuskinpa silloin henkilö myöskään kovin helposti jää kiinni).

          2) Tämä pitänee paikkansa ja näin olisi toki loogista että tapahtuisi – torrentointiohjelmathan kertovat, mikä pääteohjelma on kyseessä. Toki tätä sitten varmasti oikeudenkäynnissä verrataan tapahtuneeseen/tapahtuneeksi väitettyihin tapahtumankulkuihin.

          Olen sinällään ihan samaa mieltä kanssasi, että juuri näitä asiakokonaisuuksia oikeudessa tulisi käsitellä ja pohtia. Mutta vapaasta todistusharkinnasta johtuen ei todellakaan vaadita sitä, että syyttäjä voisi aukottomasti todistaa, että nettivalvonnassa kiinni jääneen jakajan IP on 123.123.123.123, mikä on rekisteröity Jeppe Jäppiselle, ja että syytteessä oleva Jeppe on klikannut ”download Torrent”-nappulaa ja katsellut kun shareratio kasvaa.

          Loogis-matemaattisesti asia voisi toki olla näin, mutta nimenomaan tällä tavalla tuomioistuinlaitos ei toimi ja juuri siksi tämän kirjoituksen kirjoitinkin ;)

          En nyt tiedä väännätkö tässä vain käsitteistä, vai oliko kirjoitukseni niin epäselvä? (Molemmat ovat toki ihan päteviä syitä, ei siinä mitään :D)

    • Judge Random   •  

      Elias, ”vapaa todistusharkinta” tarkoittaa tietyissä yhteyksissä: random tuomio.

      Et voi mitenkään luottaa siihen, että suomalainen oikeus on ns. looginen. Vaikka Torrentilla on laillisia käyttötarkoituksia ja .torrent tiedosto todistaa yhtä paljon sinun syyllisyydestä puukotukseen, kuin että talostasi löytyi ”mora-puukko” (mutta puhtaana, ei verta, ei DNA:ta), niin suomalaisen oikeuden ”vapaan random-oikeuden” vuoksi täysin idioottimaistakin asiaa voidaan pitää ”täytenä näyttönä” eli go-to-jail-korttina.

      Tätä puolta asiasta Jussi Kari ei oikein onnistunut käsittelemään kirjoituksessaan.

      Sekin jäi Jussi Karilta kertomatta, että IP-osoite ei sinänsä todista tekijästä mitään eikä tarvita edes avointa WLANia vankilasta vapautumiseen. Riittää, että IP-osoiteen käyttäjiä on potentiaalisesti enemmän kuin yksi, vaikkapa avopuoliso tai naapurin perhe (kyllä, ihmiset jakavat ADSL-yhteyksiä, esim. meillä se on jaettu kahden perheen kesken).

      Omaa lähipiirtä tai itseän vastaan ei tarvitse todistaa tai hankkia näyttöä mitenkään. Se on Hedmanin tai syyttäjän päänsärky, mistä löytävät sen tekijän osoittavan näytön tällaisessa lähinnä tikkarivarkauteen rinnastettavassa rikkeessä (ei rikos).

      Eikä se poliisikaan saa niitä koneita tulla hakemaan kotoa, koska kyseessä ei ole riittävän vakava rikos. Senkin Kari ”unohtaa” kertoa.

      Jotenkin tästä blogikirjoituksesta paistaa läpi se, että tämä pornokirjehomma on Turre Legalillekin ollut tavattoman hyvä ja tuottoisa bisnes? Ovathan he keksineet menettelyn, jolla he pääsevät 50% revenue shareen Adultian/Hedmanin bisneksestä. Ilman että maine tahriintuu. Se bisnes pitää pitää käynnissä ja ihmiset sopivan peloissaan.

      • Jussi Kari   •     Kirjoittaja

        Judge Random: Kiitoksia kommentista!

        Täytyy kyllä olla vähän eri mieltä nyt kanssasi. Vapaa todistusharkinta ei nimittäin tarkoita arvottuja tuomioita. Teoriassa mahdollisuus tuollaiseen mainitsemaasi skenaarioon tietysti on, siinä olet ihan oikeassa. Tuollaisia oikeusmurhia ei ihan hirveästi tunnu olevan. Ei sillä, etteikö sellaisia voisi olla – päinvastoin, otan mieluusti vastaan tapauksia/tapausten numeroita, joissa noin on käynyt, jos sinulla vain on tarjota, kiinnostaa meinaan kovasti!

        Mitä tulee siihen, että IP-osoite ei kerro tekijää, olet oikeassa, eihän se suoraan kerrokaan. Samoin kuin esimerkiksi rekisterinumero ei kerro, kuka autoa on ajanut. Sitten poliisitutkinnassa voidaan selvittää, kuka autoa on oikeasti ajanut. Toki oikeudessa syytettynä voi heitellä puolustusargumentteja ihan miten tahtoo; se on täysin mahdollista: ”En tiedä kuka on yhteyttäni käyttänyt, minä se en ole ollut, enkä muista onko kotonani silloin ollut joku”. Täysin satunnainen argumentointi ei vaan välttämättä ole uskottavaa.

        Itseään vastaan puhuvaa näyttöä ei tietenkään tarvitse hankkia, mutta omasta puolestaan puhuvaa näyttöä kannattaa kyllä tarjota. En näe miten tämä olisi huono asia. Vain virallisen tutkinnan puoleen jättäytyminen on yksinkertaisesti tyhmää, jos voi tarjota jotain millä pystyy todistamaan oman syyttömyytensä.

        Poliisin kotietsintä ei suinkaan ole täysin poissuljettu tällaisessa tapauksessa. Toki voi olla että poliisi ei niitä lähde tekemään. En kuitenkaan voi lakimiehenä suositella, että ”älä tee mitään” – kotietsintävaihtoehtoa ei voi täysin poiskaan sulkea, kun lähtökohtaisestihan asia tietysti pistetään tutkittavaksi tekijänoikeusrikoksena (koska tottakai oikeudenomistajan mielestä kyseessä on aivan valtavia vahinkoja tuottava toiminta kun swarmissa on ollut ainakin 1000 ihmistä – kannattaa huomata, että tämänsuuntainen argumentointi on ainakin markkinaoikeudessa osittain hyväksytty!).

        Luonnollisesti tällaiseen pornonjakotapaukseen liittyvä kotietsintä – tuomioistuinkeikka -kombinaatio kiinnostaisi; Hedmanin ja Adultian toiminnan aloituksesta arvioiden voimme odotella ensimmäisiä keissejä ehkä joskus 2017. Sitä odotellessa. Itsekin olen hyvin halukas katsomaan, kuinka tehokkaasti Hedmanin ja Adultian toimintamalli pitää vettä.

        • Judge Random   •  

          Hei taas, palataanpa tähän aiheeseen vielä. (En ollut hoksannut, että olit vastannutkin, kiitos siitä!)

          Kirjoitin muuten ”random tuomioista” että ”tietyissä yhteyksissä”. En väittänytkään, että se aina menisi niin. Antti Laine ilmaisi mielestäni saman asian näin: ”tuomari voi vapaasti valita, minkä verran edes yrittää ymmärtää annetuista todisteista” ja se meni kommenttina läpi kiittävin arvosanoin! Jotenka minä muutan lausuntoni samaan muotoon kuin Laine ja odotan kiitoksia … ;)

          No niin, en tullut toki pelkästään tuota sanomaan. Palataanpa vielä aiheeseen ja kuvitellaanpa vaikka että minä talouteni kanssa olisi näiden p-kirjeiden kohde. Kuten kirjoitin, meidän paritalossamme ADSL on jaettu kahden talouden (perheen) kesken. Lisäksi, omassa perheessäni on 3 täysi-ikäistä aikuista nyt kun vanhin lapsi saavutti 18-vuoden kypsän iän. Muutkin lapset ovat saavuttaneet rikosoikeudellisen vastuuiän.

          Näinpä jos talouteeni tulisi kirje, niin puolustukseni olisi: ”emmävaantiedämistäänmitään”. Oletetaan, että poliisi ylittäisi ne valtuutensa reippasti ja järjestäisi tästä itselleen uuden chisugaten kotietsintöineen kaikkineen. Luonnollisesti pitäisin huolen, että ainakin oman talouden osalta tulos olisi täysin tyhjä kortti. Puhtaita koneita ja eikä muutenkaan moitteen aihetta huushollissa.

          Olettaen, ettei tuo naapurikaan mitään pornoserverikeskusta pyörittelisi tai muuta hashis-viljemää, niin poliisin virkaintoilun sato jäisi laihaksi. Kuulusteluisa kukaan ei tietäsi mistään mitään eikä kommentoisi mitään.

          Vapaan todistusharkinnan vallittessa, ketä tässä oltaisiin vankilaan laittamassa? ADSL-liittymän omistajaako? Syyttömiä kun ei saisi tuomita.

          Minusta tuollaisessa tapauksessa ei tarvitse eikä edes kannata sen kummemmin ponnistella mitään. Ei todistaa mistään mitään, koska omaa perheettään vastaan ei tarvitse sanoa mitään ja naapuristani taas ”en tiedä mitä ne siellä tekee, kysykää heiltä”. En kyllä keksi mitään syyttömyyttäni todistavaakaan seikkaa, mutta tuskinpa tämä keissi sitä tarvitsee kun ei kerran syyllistäkään kyetä osoittamaan?

          • Jussi Kari   •     Kirjoittaja

            Judge Random: Toki täällä kommentteihin vastataan :-)

            Mitä tulee kuvaamasi tapaukseen niin joo – toki yksittäistapaus aina vaikuttaa siihen, miten helppo tapaus on kyseessä ja monimutkaiset tilanteet ovat luonnollisesti vaikeampia.

            Sitten tuleekin kyseeseen poliisin tutkinnalliset keinot ja tutkinnallinen osaaminen. Nettiin on helppo kirjoitella, että ”en vaan vastaa mitään”, mutta yllättävän moni murtuu siinä paineen alla (varsinkin jos alla ei ole keskustelua lakimiehen kanssa).

            Näinhän asiat menevät esimerkiksi peltipoliisienkin kanssa – moni kertoo kyllä että autoa on ajanut vaimo/aviomies tai tytär/poika, vaikka periaatteessa ei tietenkään tarvitsisi. Ja siinä sentään on useimmiten kyse vain kotiin tulleesta kirjestä, eikä kuulustelupöydän takaa murahtelevasta poliisista!

            Mutta jos on viileähermoinen kaveri, nettiyhteys jaettu parin perheen kesken ja molemmilla useita lapsia (tai vaikkapa se avoin WLAN siinä valtavassa kerrostalokompleksissa missä kaikilla on läppärit) eikä sorru paineen alla, niin silloin tapaus voi olla hyvinkin vaikea – tai mahdoton – selvittää. Eivät poliisit tietenkään mitään yli-ihmisiä ole.

  2. Antti Laine   •  

    Vapaa todistusharkinta tuntuu monesti tarkoittavan myös sitä, että tuomari voi vapaasti valita, minkä verran edes yrittää ymmärtää annetuista todisteista. Jos asia on kovin tuomarille kovin outo, voidaan asiantuntijalausunnon pyytämisen sijaan joko jättää todisteet huomiotta, uskoa vapaasti valittavan osapuolen väitteitä, olivat ne miten typeriä tahansa, tai keksiä omia todisteita.

    Esimerkkinä tästä toimii markkinaoikeuden päätös dnro 2015/55 Soneran asiakkaiden henkilötietojen luovuttamisesta. Jakamisen merkittävyyttä on arvioitu yksittäistä liittymästä tapahtuneen osoitettavissa olevan jakamisen sijaan kaikkien hakemuksen kohteina olleiden liittymien ja näihin liittyvien parvien käyttäjien lukumäärän tulona. Oletetaan siis ihan vain hatusta vetämällä, että jokaisesta liittymästä on jaettu kokonainen teos jokaiselle muulle parven käyttäjälle, ja sitten vielä arvioidaan lainvastaisesti merkittävyyttä kokonaisuutena.

    • Jussi Kari   •     Kirjoittaja

      Antti Laine: Erittäin hyvä kommentti! Tämä on minunkin mielestäni erittäin suuri ongelma nimenomaan IP-tietoja luovutettaessa – on mieletöntä, että swarmin kokoon perustuva argumentointi on mennyt läpi. Kuten Turren blogissa toteamme,

      ”Hyvitysmaksun suuruuteen vaikuttaa, kuinka isolle joukolle teosta on jakanut. Yksi tapa tämän laskemiseksi on katsoa Torrent-parven (nk. swarmin) kokoa – sillä ei siis ole ollut väliä, kuinka suuri varsinainen BitTorrentin kautta jaettu määrä on ollut. Maksettavaksi vaadittu määrä voi siis vaihdella sen mukaan, kuinka monta ihmistä Torrent-parvessa on ollut.”

      Tämä taas liittyy Judge Randomin sanomaan asiaan eli ”lähteekö poliisi tekemään kotietsintää yhden teoksen vuoksi?” – no kyllä lähtee, jos/kun arviointi tehdään parven koon perusteella. Tällöinhän kyseeseen tulee tekijänoikeusrikos, joka hyvinkin mahdollistaa kotietsinnän.

      • Joel   •  

        Joissakin torrent-ohjelmissa on asetus, jolla voi asettaa tavoite-ration. Se mitä tämä siis käytännössä tarkoittaa on, että jos esimerkiksi torrentin sisältö on 100 megatavua ja tavoite-ratioksi on asetettu 1:1, niin torrent ohjelma lopettaa jakamisen automaattisesti heti kun se on lähettänyt muille yhteensä 100 megatavua. Poikkeuksena kuitenkin se, että lopetus ei koskaan tapahdu ennen kuin tiedosto on kokonaisuudessaan ladattu. Tämä poikkeus on kuitenkin hyvin harvinainen tapahtuma.

        Olisiko tällaisen asetuksen käytöllä mitään vaikutusta jutussa, joka menee oikeuteen asti? Käytännössähän esimerkkini kaltainen asetus tarkoittaisi, että jos ei lasketa kyseistä käyttäjää itseään, niin hän ei ole vaikuttanut kasvattavasti niiden ihmisten määrään, jotka ovat onnistuneesti kyseisen torrentin ladanneet.

        Lisäksi, mikäli tavoite ratio on asetettu alle yhden, niin voisi jopa argumentoida vaikutuksen olevan vähentävä. Mikäli yli yhden, niin on tarkasti laskettavissa kuinka paljon kyseinen henkilö on kasvattanut torrentin ladanneiden määrää.

        • Jussi Kari   •     Kirjoittaja

          Joel: Kiitos kommentista!

          Näin tosiaan on, että tällainen asetus useimmista ohjelmista löytyy. En kuitenkaan usko, että sillä olisi määräävää vaikutusta: tekijänoikeuslain mukaan kun tekijänoikeuslain 2 §:n mukaan:

          ”Tekijänoikeus tuottaa – – yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta – – saattamalla se yleisön saataviin – –

          – – Teos saatetaan yleisön saataviin, kun: – – 1) se välitetään yleisölle johtimitse tai johtimitta, mihin sisältyy myös teoksen välittäminen siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada teos saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana” – -”

          Toisin sanoen rikosvastuu vähintäänkin tulee kyseeseen, jos tuollainen tapaus menee oikeuteen (ks. yllä vastaukseni Antti Laineelle – ainakin Markkinaoikeus on pitkälti hyväksynyt pelkkään swarmin kokoon perustuvan argumentoinnin). Onko taas asetuksen käytöllä rangaistuksen tai korvausten määrään vaikuttavaa merkitystä – jaa-a, ”vaikea sanoa”. Voisihan siihen vedota, ainakin jos jakomäärä on asetettu todella alhaiseksi: ”Kyllä, latasin ja tiesin jakavani teosta samalla, mutta pyrin rajoittamaan tekoni vaikutukset mahdollisimman vähäisiksi”, esimerkiksi. Mikään automaattinen vapaudu vankilasta -kortti tämä(kään) ei kuitenkaan ole.

          • Joel   •  

            Eli swarmin koolla on merkitystä. Onko käyttäjän riskitaso pienempi, jos hän ei osallistu isoihin swarmeihin? Entä jos olisi torrent ohjelma, jossa voisi rajata määrällisesti, että monelleko toiselle lataajalle se ylipäänsä suostuu lähettämään mitään palasia torrentin tiedostoista? Lähettämisen rajaaminen esimerkiksi 20:n toiseen lataajaan ei todennäköisesti merkittävällä tavalla heikentäisi ohjelman toimivuutta.

  3. Ajatelmia   •  

    Eikös tekijänoikeusrikos edellytä taloudellista hyötyä vai kumoutuuko se rikoslain tekijäinoikeuksia koskevassa kohdassa:

    -Tekijänoikeusrikoksesta tuomitaan myös se, joka tietoverkossa tai tietojärjestelmän avulla loukkaa toisen oikeutta 1 momentissa mainittuihin suojan kohteisiin siten, että teko on omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa tai vahinkoa loukatun oikeuden haltijalle.

    Miten huomioidaan parven koossa ulkomailla olevat lataajat arvioitaessa haittaa ja korvauksia. Eikös suomessa jaeta kuitenkin lähinnä Suomeen vaikuttavien tekijänoikeusrikkomuksien korvauksia. Jos asianomistajan tekijänoikeudet kuuluvat vain Suomalaiseen jakeluun (asia täytyy selvittää) niin voiko korvauksien tai teon suuruuteen vaikuttaa ulkomailla olevien lataajien lukumäärä. Eikös näiden lataajien tekijänoikeuksien valvonta- ja niistä saatavat korvaukset kuuluisi kyseisen alueen tekijänoikeuksien omistajalle eikä suomalaisen tekijäoikeuden omistajien tuloiksi. Chisu-tapaushan oli erilainen koska se oli alkuperäinen suomalainen tekijänoikeusomistajuus juttu joka koski lähinnä suomea.

    Markkinaoikeushan on hylännyt myös joitakin Hedmanin hakemuksia IP-osoitteista puutteellisina koska niissä oli epäselvyyksiä tekijänoikeuksien hallinnantodistamisessa.

    Ja eikös näissä tule olemaan käytännössä kyse siviilioikeudellisesta riita-asiasta eikä rikosasiasta joka etenee poliisin kautta.

    Julkisuudessa oli juttua että oikeudessa haettavat korvaukset nousevat ja päälle tulee vielä asianajuokulut. Asianajokulut nousevat mutta miksi riita-asian saatava nousisi oikeudessa. Eikös se ylihinnoiteltu 600 E ole se summa josta riidellään että siitä saisi velkomustuomion. Miten velotettava ja vaadittava summa voi nousta jos asia on riitautettu ja mene oikeuteen. Eikös kyse ole kuitenkin tuosta summasta. Tietysti viivästyskulut tulee mutta eihän tuo ”lasku” ole ulosotto/perintäkelpoinen ennen oikeudentuomiota.

    Lisäksi huomioitavaa markkinaoikeuden tuomioissa ja Hedman hakemuspapereissa on se että he käyttävät ennakkotapauksena tapausta jossa parven kokoa perusteltiin tuomiolla jossa tuomion sai henkilö joka oli alkuperäiden uploadaaja. Ja hänhän sai tuomion ja korvauksia. Nyt kuitenkin kyseessä olevat lataajat jotka eivät ole alkuperäisiä uploadaajia ja ovat jakaneet pääsääntöisesti vain muutamia megatavuja eli eivät edes kokonaista jaksoakaan.

    Miksi puhut vapaudu-vankilasta kortista. Ongelmahan niille jota epäillään lataamisesta ovat ylisuuret korvausvaatimukset ja mahdolliset oikeudenkäyntikulut. Vaikka asia menisi rikosasiana niin tuskin suomalainen oikeusjärjestelmä antaa vankeustuomiota muutaman elokuvan/sarjan lataamisesta jos kyseessä ei ole ollut mikään ansaintatarkoitus tai elinkeinotoiminta vaan itse lataus jossa sivussa on jaettu ohimennessä. Mahdollinen muutama päisäsakko ei normaalilataajan tuloilla merkitse mitään.

  4. Walle   •  

    Kirjoitit: ”Tuomioon täytyy olla täysi näyttö. Mutta sen, milloin täysi näyttö katsotaan saavutetuksi, ratkaisee tuomari vapaaseen todistusharkintaan perustuen.”

    Täyttä näyttöä ei kyllä vaadita koskaan (mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan). Oikeuskirjallisuudessa puhutaan yleisimmin näyttöenemmyysperiaatteesta tai ylipainoperiaatteesta – suosittelen tutustumaan näihin käsitteisiin.

    Joissakin asioissa jopa 51% näyttö voi olla jonkin todistusteeman osalta riittävä

    Edes rikosasioissakaan ei edellytetä mitään ”täyttä näyttöä”, vaikkakin rikosasioissa näyttökynnys on asetettu selvästi korkeammalle.

    • Jussi Kari   •     Kirjoittaja

      Walle: Kiitoksia kommentista!

      Kuten kirjoituksen alussa mainitsen, blogaukseni koskee nimenomaan rikosoikeutta. Perinteisesti on oikeustieteessä katsottu, että rikosoikeudessa vaaditaan nimenomaan täyttä näyttöä. Virallinen termi on toki ”vailla varteenottavaa epäilystä” ja täyden näytön termiä kohtaan on esitetty arvostelua.

      10 sekunnin Edilex-haulla ainakin seuraavissa teoksissa puhutaan täydestä näytöstä:

      -Tuula Linna, ”Puntarissa Plea Bargaining – Vastassa oikeusturva ja itsekriminointisuoja”, s. 229, teoksessa Oikeustiede – Jurisprudentia 2010:XLIII (Viittaa myös kirjaan Pölönen, 2003, s. 140 – 143)
      -Eeva Rakkolainen, Rikosasian näytön arviointi vaihtoehtoisten hypoteesien avulla, 2005, s. 27
      -Antti Kolehmainen, Suosiolahja – suosimistarkoitus ja sen toteennäyttäminen, s. 306, teoksessa Oikeustiede – Jurisprudentia 2011:XLIV

      Mitä taas tulee siviilikanteisiin, niissä tuomitsemiskynnys on tietysti matalammalla.

  5. Walle   •  

    Jep, totta. Näköjään tuo täyden näytön termi on esiintynyt myös KKO:n vanhemmassa ratkaisukäytännössä (KKO 1980-II-2, KKO 1983-II-5, KKO 1984-II-71, KKO 1985-II-132)

    Myönnettäköön, että operoit siis ihan oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa lanseeratulla termillä, josta en itse ollut tietoinen, mutta jota pidän kaikesta huolimatta harhaanjohtavana.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.