Päivän pahastumisannos on saatu Ilta-Paskan uutisesta, jossa kerrottiin, että Ruotsin tuomioistuimet ovat vapauttaneet 27-vuotiaan miehen syytteistä koskien 13-vuotiaan tytön raiskausta, koska ”tyttö oli hyvin kehittynyt”. En linkkaa uutiseen, koska en halua tukea paskaa uutisointia.
Pahastuminen sinällään on ymmärrettävää. Ei ole millään tavalla hyväksyttävää, että raiskaajat juoksevat vapaana. Vielä vähemmän hyväksyttävää on, että lasten raiskaajat juoksevat vapaana. Ja kaikista vähiten hyväksyttävää on, että lasten raiskaajat juoksevat vapaana, koska ”13-vuotiaan vartalo oli hyvin kehittynyt”. Vähemmästäkin oksettaa. Ja sitä kun luuli, että Ruotsi on oikeusvaltio…
Juristivaistoni hälytti kuitenkin heti, kun näin tätä uutista linkkailtavan. Kyseessä on kuitenkin Ruotsi, jonka seksuaalirikoslainsäädäntö on ehkä yksi maailman tiukimmista. Tuntui hyvin epätodennäköiseltä, että tällaisessa tapauksessa tekijä pääsisi kuin koira veräjästä. Arvelin, että vain yksi syytekohta oli hylätty, ja mies tuomittu toisen kohdan mukaan. Oikeassa olin.
Joihinkin rikoksiin kuuluu, että rikoksentekijällä on ollut tietty tarkoitus. Jos esimerkiksi onnistuu päästämään jonkun hengestään vahingossa, kyse on kuolemantuottamuksesta. Jos kyseessä on ollut tarkoituksellinen teko, kyse on surmasta tai taposta. Jos teko on ollut erityisen suunnitelmallinen tai raaka, kyse on murhasta. Kaikki tämä ratkeaa sen perusteella, millainen tarkoitusperä henkilöllä on ollut.
Raiskaus on aina vakava rikos, mutta erityisen paheksuttavana pidetään lasten raiskaamista ja ihan aiheesta. Kun tapauksessa kyse oli alaikäiseen kohdistuvasta seksuaalirikoksesta, arvelin ”kehittyneen vartalon” mainitsemisen liittyvän siihen kysymykseen, onko epäilty voinut olettaa, että uhri on täysi-ikäinen. Ja about siitä olikin kysymys.
Aftonbladetin (joka ei sekään ole hirveästi Ilta-Paskaa parempi) alkuperäinen uutinen (på Svenska) kertoo näin:
Den 27-årige mannen greps i april i fjol och åtalades för våldtäkt mot barn, och i andra hand för våldtäkt. Men mannen friades i både Västmanlands tingsrätt och Svea hovrätt då båda rättsinstanserna bedömde att mannen inte kunnat veta att flickan varit under 15 år.
”27-vuotias mies pidätettiin viime vuoden huhtikuussa. Miestä syytettiin lapsen raiskauksesta ja toissijaisesti raiskauksesta. Mies kuitenkin vapautettiin sekä Västmanlandin käräjäoikeudessa että Svean hovioikeudessa, kun molemmat oikeusasteet katsoivat, että mies ei olisi voinut tietää tytön olevan alle 15-vuotias.”
Sanomatta jää, että vaikka mies vapautettiinkin syytteistä lapsen raiskauksen osalta, hänet mitä ilmeisimmin tuomittiin raiskauksesta. Sanon ”mitä ilmeisimmin”, koska keltaista lehdistöä edustavan Aftonbladetin sanamuodosta ei käy ilmi, tuomittiinko miestä raiskauksesta vai ei. Koska tilanteessa mainitaan ratkaisevana tekijänä vain suojaikäraja, mies on mitä ilmeisimmin tuomittu raiskauksesta.
I domen skriver rätten att den 27-årige mannen inte hade någon anledning att tro att flickan ”var yngre än vad hennes kroppsutveckling och allmänna uppträdande gav intryck av”, skriver Aftonbladet.
”Tuomiossa oikeus kertoo, että 27-vuotiaalla miehellä ei ollut minkäänlaista syytä olettaa, että tyttö ’olisi ollut nuorempi kuin mitä hänen fyysinen kehityksensä ja yleinen käytöksensä antoivat ymmärtää’, kertoo Aftonbladet.”
Flickans målsägandebiträde Göran Landerdahl säger till TT att rätten inte använt sig av det så kallade oaktsamhetsrekvisitet – en bestämmelse som innebär att det inte krävs något uppsåt från gärningsmannen när det gäller ålder, på ett korrekt sätt, och han får medhåll av rättsexperten Madeleine Leijonhufvud.
”Tytön oikeusavustaja Göran Landerdahl kertoo TT-uutistoimistolle, että tuomioistuin ei soveltanut nk. huolellisuusedellytystä – sääntöä, jonka perusteella tekijältä ei vaadita tahallisuutta asian liittyessä ikään – oikealla tavalla, ja saa tukea oikeudelliselta asiantuntijalta Madeleine Leijonhuvfudilta.”
Tarkalleen ottaen oaktsamhetsrekvisitet kääntyy huolimattomuusvaatimukseksi eikä huolellisuusedellytykseksi. En tiedä, onko kyse saman asian ilmaisusta eri tavalla, vai sovelletaanko Ruotsissa tässä mielessä käänteistä testiä Suomeen verrattuna.
”Ikä” taas liittyy mitä ilmeisimmin suojaikärajaan. Kannattaa myös huomata, että äänessä on uhrin edustaja, jonka tehtävänä on puhua päämiehensä puolesta (oikeudellisia uutisia lukiessa kannattaa muutenkin pitää mielessä, kuka edustaa ketä – näillä kun on aina intressi esittää asia tietyllä tavalla).
”Mannen behöver inte ha förstått att flickan var minderårig. Det räcker med att han borde ha förstått det. Meningen är att man ska kunna kräva så mycket av personer som har sex med någon som är för ung, och det gör inte domstolarna i praktiken”, säger hon till TT.
”’Tekijän ei tarvitse ymmärtää, että tyttö oli alaikäinen. Riittää, että hänen olisi pitänyt ymmärtää se. Tämän tasoista harkintaa siis pitäisi vaatia henkilöltä, joka harrastaa seksiä liian nuorten ihmisten kanssa, mutta käytännössä tuomioistuimet eivät sovella tätä vaatimusta [vaikka pitäisi]’, sanoo Leijonhufvud TT-uutistoimistolle.”
Eli tullaan siihen, oliko miehellä perusteltua syytä olettaa, että tyttö ei ole ylittänyt suojaikärajaa. Tuomioistuimen mukaan näin ei ollut, koska tyttö oli fyysisesti hyvin kehittynyt ja hänen käytöksensä oli muutenkin sen verran kypsää, että tyttö vaikutti suojaikärajan ylittäneeltä. Ja koska tyttö vaikutti suojaikärajan ylittäneeltä, ei miehen tarkoituksena voinut olla alaikäisen raiskaaminen, ”vain” täysi-ikäisen raiskaaminen.
Tapausta voidaan siis perustellusti arvostella siitä, ettei lapsen raiskaajaa tuomittu lapsen raiskauksesta. Melko selvää kuitenkin on, että mies ei juokse vapaana, vaan hänet on tuomittu raiskauksesta. Tuomio siis mitä ilmeisimmin tuli kuitenkin.