Sananvapaus ja vihapuhe, osa 1/2: vihapuheen kriminalisointi kaventaa sananvapautta

Minulla oli ilo ja kunnia olla Finnish Internet Forum 2016:ssa ”Sananvapaus ja vihapuhe”-paneelikeskustelun osanottajana. Muut keskustelijat olivat vihreiden kansanedustaja Olli-Poika Parviainen, vihapuhetutkija Reeta Pöyhtäri ja Suomen Punaisen Ristin verkkotuottaja Seppo Kujanpää. Alustajana toimi ulkoasiainministeriön oikeuspäällikkö Päivi Kaukoranta ja moderaattorina Joonas Mäkinen Electronic Frontier Finland ry:n hallituksesta.

Joonas oli toivonut minulta näkemyksiä erityisesti siitä, miten vihapuhe näkyy laissa, mitä sille on tehty, mitä sille ollaan tekemässä ja tarvitaanko Suomeen erityistä vihapuhesääntelyä tai muita keinoja.

Näet tapahtuman tallenteen tästä. Paneeli alkaa 02:29:17, oma alustukseni 02:52:30 lähtien. Koska tallenne todennäköisesti katoaa jossain välissä (ja koska blogiteksti voi olla kätevämpi kuin 1,5 h kestävä paneelitallenne), kirjoitin muutaman näkemyksen blogimuotoon. Asiasta tulee parikin kirjoitusta, jotta saan kaiken oleellisen mukaan. Joitain suullisesti mainittuja asioita olen poistanut ja joitain olen lisännyt. Ydin pysyy toki samana.

Mutta asiaan.

Kun puhumme vihapuheesta, tulee muistaa, että sille on useita erilaisia kilpailevia määritelmiä. Esimerkiksi Euroopan neuvoston ministerikomitean mukaan vihapuhe on:

”- – sellaista ilmaisua, jolla levitetään, yllytetään, edistetään tai oikeutetaan rotuvihaa, muukalaisvihaa, antisemitismiä tai muunlaista vihaa, joka perustuu suvaitsemattomuuteen.”

Toisaalta ystäväni, viestintäkonsultti Katleena Kortesuon mukaan vihapuhe voidaan määritellä 8 elementin kautta, mutta tiivistettynä vihapuhe on:

”- – kieltä, joka lietsoo tarkoituksellisesti aggressioita ja pyrkii vaikuttamaan lukijoihinsa niin, että nämä ryhtyvät vihaamaan tiettyä ihmisryhmää tai organisaatiota. Vihapuhe ei ole hetkellinen kiukunpuuska, vaan se on tavoitteellista ja loogista. Vihapuhe on myös parhaimmillaan – tai pahimmillaan – pirullisen tehokasta. Sitä luo nokkela sanankäyttäjä, joka osaa vedota yhtä aikaa tunteisiin ja järkeen.”

Vihapuheelle löytyy monia muitakin määritelmiä. Määritelmistä huolimatta vihapuhe ei ole juridinen käsite. Ainakaan Suomen rikoslaista (39/1889) sitä ei löydy. Sen sijaan rikoslaissa on useita kriminalisointeja, jotka sivuavat tai voivat sivuta vihapuhetta. Näitä ovat mm.

  1. Kunnianloukkaus (RL 24:9 §)
  2. Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen (RL 24:8 §)
  3. Uskonrauhan rikkominen (RL 17:10 §)
  4. Laiton uhkaus (RL 25:7 §)
  5. Julkinen kehottaminen rikokseen (RL 17:1 §)
  6. Kiihottaminen kansanryhmää vastaan (RL 11:10 §).

Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on ehkä lähimpänä sitä, mitä perinteisesti vihapuheella on tarkoitettu: rasistisesti tai muuten syrjivästi perusteltua puhetta, jonka tarkoituksena on solvata tai halventaa jotain tiettyä kansanryhmää.

Rikoslakiin on viime vuosina tehty pari lisäystä, joiden voidaan katsoa kuuluvan näihin vihapuheliitännäisiin rikoksiin. Näitä ovat viestintärauhan rikkominen (RL 24:1 a §) sekä vainoaminen (RL 25:7 a §). Tietysti muitakin rikoksia on mahdollista lukea vihapuheliitännäisiksi rikoksiksi. Mitä enemmän vihapuheen käsitettä laajennetaan, sitä enemmän tekoja sen alle mahtuu.

Kriminalisointeja siis löytyy. Minun nähdäkseni ne kattavat melko pitkälti kaiken oleellisen. Välillä törmää kuitenkin ihmisiin, joiden mielestä vihapuhe pitäisi erikseen määritellä, jotta siihen voitaisiin puuttua myös muulloin.

Muutama viikko sitten vaihdoin Twitterissä pari kommenttia Yle Sápmin johtajan Pirita Näkkäläjärven kanssa, joka lähestyi asiaa juuri tältä kannalta. Hänestä ongelmallista oli, että mm. kunnianloukkaus- ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan -pykälien ulkopuoliselle harmaalle alueelle jää ”paljon sellaista, joka koetaan vihapuheeksi, mutta jolle ei voida mitään”. Keskustelussa sivuttiin myös vihaisen puheen ja vihapuheen eroja.

Tämä on asian keskeinen ongelma. Meillä on vihaista puhetta ja vihapuhetta. Vihaista puhetta ei pidetä samalla tavalla paheksuttavana kuin vihapuhetta. Ne ovat kuitenkin samalla janalla, jonka keskivaiheella niitä on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta, erottaa toisistaan. Vertaa esimerkiksi seuraavia ilmaisuja:

  1. Minusta Suomen pitäisi harkita, onko sen kannattavaa ottaa vastaan tummaihoisia maahanmuuttajia.
  2. Minusta Suomen ei pitäisi ottaa vastaan tummaihoisia maahanmuuttajia.
  3. Minusta tummaihoiset maahanmuuttajat pitäisi karkottaa.
  4. Minusta neekerit pitäisi karkottaa.
  5. Minusta nekrut pitäisi karkottaa.
  6. Minusta nekrut pitäisi karkottaa. Ne ovat kaikki raiskaajia ja murhaajia.

Asteikon alapäässä olemme tekemisissä alatyylisten ilmaisujen kanssa, jotka todennäköisesti täyttävät kansanryhmää vastaan kiihottamisen tunnusmerkistön. Yläpäässä olemme tekemisissä todennäköisesti rasistisesti motivoituneen henkilön kirjoituksen kanssa, mutta se ei tee siitä rikollista. Mutta missä kohtaa olemme tekemisissä vihaisen puheen kanssa? Entä vihapuheen? Raja on veteen piirretty viiva. Vaikka määrittelisimme vihapuheen laissa, täytyisi jokaisessa yksittäisessä tapauksessa ratkaista, onko juuri tässä tapauksessa kyse vihapuheesta vai vihaisesta puheesta.

Jos lähdemme lisäämään kriminalisointeja nykyisestä, täytyy muistaa, että sananvapaus on perusoikeus ja kaikki siihen tehdyt rajoitukset kaventavat sitä, vaikka perusteet niiden tekemiselle olisivat kuinka hyvät ja sinänsä perustellut. Viittaan Tampereen yliopiston julkisoikeuden apulaisprofessori Juha Lavapuron sanomaan opiskeluajaltani: ”Usein, kun joku haluaa heikentää perusoikeuksia, niin jos häneltä kysyy, vastustaako hän perusoikeuksia, vastaus on ’En minä perusoikeuksia vastusta. Haluan vain, että tämä yksi asia pistetään kuntoon.’ Siis siitä huolimatta, että se ’kuntoon laittaminen’ edellyttää nimenomaan perusoikeuksien kaventamista!” (Ks. koko lainaus tästä kirjoituksestani.)

Vihapuhe voidaan määritellä ja kriminalisoida. Ei se mahdotonta ole. Sen kun päätetään, mitä määritelmää tahdotaan käyttää. Mutta jos näin tehdään, sananvapaus kapenee vastaavasti. On toki mahdollista määritellä vihapuhe laissa ilman kriminalisointia. En kuitenkaan näe, mitä tavoitetta se palvelisi. Olisiko tavoitteena vain lyödä vihapuhujia leimakirveellä, ilman konkreettista mahdollisuutta puuttua vihapuheeseen?

Oikeustieteessä on perinteisesti suhtauduttu moraaliperusteiseen lakien säätämiseen sangen pidättyvästi. Jos vihapuhe määritellään, täytyy myös olla jokin tapa puuttua siihen. Ja silloin olemme tekemisissä sananvapauden rajoittamisen kanssa. Olisiko tällainen rajoittaminen sitten hyväksyttävää, tai jopa toivottavaa, on toinen asia. Siitä ei silti pääse yli eikä ympäri, että vihapuheen kriminalisointi – miten se sitten määriteltäisiinkään – kaventaisi sananvapautta. Kakkua ei voi samanaikaisesti syödä ja säilyttää.

Seuraavassa osassa paneudumme eri yhteisöjen vaikutuksiin sananvapauden ja vihapuheen rajankäyntiin ja siihen, miten vihainen puhe linkittyy vihapuheeseen. Stay tuned!

4 kommenttia

  1. Heidi H   •  

    Kiitos Jussi hyvästä ja ajatuksia herättävästä kirjoituksesta! Todella ajankohtainen ja mielenkiintoinen aihe.

    Jäin pohtimaan tuota RL 11:10 § kiihottamista kansanryhmää vastaan. Otettuani sosiaalisessa mediassa kantaa naisten ja miesten väliseen tasa-arvoon, olen ruvennut saamaan todella epämääräistä, joskus jopa henkilöön menevää vihapuhetta tai ”vihapuhetta” osakseni. Ilmeisesti jotkut miehet kokevat henkilökohtaisena loukkauksena sen, että vaaditaan toiselle sukupuolelle oikeutta olla rauhassa seksuaaliselta häirinnältä (Disclaimer: sanaparilla ”jotkut miehet” en tarkoita ”kaikki miehet”, mikä sinänsä on itsestäänselvää. Mutta usko tai älä, käyn paraikaa twitterissä väittelyä asiasta ”tarkoittaako yksittäisen ihmisen somessa jakama kokemus yhdestä tilanteesta jossa koki seksuaalista häirintää sitä että kyseinen henkilö syyttää KAIKKIA suomalaismiehiä seksuaalisesta häirinnästä”). Anyway, RL 11:10 kattaa ”rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden”. Ei siis sukupuolta. Tosin, ei kai 50 % väestöstä ole enää mikään ”kansanryhmä”? Mutta mikään muu noista RL:n pykälistä ei oikein sovi sukupuoleen suuntautuvaan vihapuheeseen.

    Toinen lähestymistapa RL 11:10:een: valitettavan paljon näkee somessa kaikenlaista ”kaikki feministit pitäisi raiskata” -tyyppisiä raivokommentteja. Mihin kategoriaan tällainen menee? Voidaanko feminismi nähdä ”vakaumuksena”? Jos voidaan, en ole kuullut yhdestäkään oikeustapauksesta, joka koskisi näitä lukemattomia tapauksia joissa ”kaikille feministeille pitäisi tehdä sitä-ja-tätä, siinäpähän oppisivat”.

    En siis tällä kommentillani vaadi vihapuheen kriminalisoimista, vaan lähinnä pohdiskelen että mitkä pykälät ovat niitä, joilla sukupuoleen kohdistuvaan vihapuheeseen voidaan puuttua – ja kuinka ne pykälät toimivat käytännössä?

    T: Heidi

    P.S: Hassua on, että en ole edes ottanut julkisesti kantaa maahanmuuttokeskusteluun tai ”kaikki-muslimimiehet-ovat-raiskaajia-juupas-eipäs-eikäkunsuomalaismiehetkinraiskaavat” -keskusteluun, vaan erityisesti työelämän tasa-arvoon ja jokaisen oikeuteen kulkea kadulla rauhassa mihin vuorokaudenaikaan tahansa ilman jotain helkkarin häirintää. Tästä huolimatta olen saanut eräiden vihat niskoilleni, koska ilmeisesti työelämän tasa-arvo ja naisrauha ovat liikaa vaadittu ja ”loukkaavat” joidenkin muiden oikeuksia :D

    • Jussi Kari   •     Kirjoittaja

      Heidi H: Kiitos hyvästä kommentista!

      En pidä mahdottomana, etteikö sukupuoleen suuntautuvaa vihapuhetta voitaisi pitää kansanryhmää vastaan kiihottamisena – lainkohdan perusteellahan myös ”muu niihin rinnastettava peruste” kelpaa. Sama feminismin kanssa (”katsomuksena” sitä tuskin voitaisiin pitää, sillä katsomus enemmänkin viittaa maailmankatsomukselliseen vakaumukseen).

      Tuo ”en ole kuullut yhdestäkään tapauksesta, joissa näihin olisi puututtu” on yksi niistä asioista, joista ajattelin kirjoittaa tulevissa kirjoituksissa ja joista itse paneelikeskustelussakin puhuttiin. Itse en nimittäin ylläolevalla tavalla näe mitään syytä, miksi ”kaikki feministit pitäisi raiskata” ei olisi kansanryhmää vastaan kiihottamista – siihen ei vain puututa. Sama juttu Facebookin erilaisten viharyhmien kanssa. Keinoja ei puutu, niitä ei vain käytetä.

      En näe puuttumattomuudelle oikeastaan mitään muuta syytä kuin poliisin resurssit. Poliisi joutuu priorisoimaan, mitä rikoksia se tutkii ja millä intensiteetillä, ja tuolloin internetissä mesoajat tippunevat listan hännille. Tämä lienee ihan perusteltua, mutta on omiaan synnyttämään asenneilmastoa, jossa kaikenlaista vihaista (ja joskus kriminalisoidun puolelle menevää) huutelua internetissä pidetään normaalina, hyväksyttävänä ja ei-rangaistavana, koska ”ei ketään muutakaan ole rangaistu”. Se taas synnyttää lisää huutelua, koska se on hyväksyttävää, eikä siitä saa rangaistusta. Mikä taas synnyttää lisää huutelua, ja niin edelleen.

  2. Jore Puusa   •  

    Yllätyn kommenttien vähyydestä. Luulisi asian olevan tämän hetken Suomessa niin tärkeä, että mielipiteitä riittäisi –(vaikka oikeus onkin sokea).
    Mielestäni lain pitää olla myös ennaltaehkäisevää. Jos siis Matti tietää, että tapettuaan NN:n hän saa siitä mahdollisesti tuomion niin tieto rangaistuksesta saattaa vähentää halua ao. tekoon.
    Jotta asia kristallisoituu, kannattaa jokaisen mennä MV lehteen ja hakukentässä kirjoittaa vaikka Nasima Razmyar ja lukea sekä jutuntekijän törkeää johdantotekstiä, että kommenttiketjujen raiskausfantasioita ja tappotuomioita. Noita lukemalla käsittänee, että jokin rajoittava tekijä pitäisi olla, ettei viha kumuloituisi ja eskaloituisi.
    Sellaista ei ole.
    Koska Suomessa ei yleensä mennä enää tappamaan erimielistä, vaan annetaan lain tulkinnat poliisille ja syyttäjälle toivoisi että heillä olisi työkalu rangaista ja saada aikaan kunnioitusta lakia kohtaan.
    Yllä blogisti esitteleekin keinoja – joita laki tarjoaa.
    Mutta.
    Miksi uhkailu ja vihapuhe jatkuu, kun kerran laki tarjoaa työkaluja.
    Koska niitä ei käytetä.
    Poliisi ei tee juuri mitään.
    Miksi.
    Minulla lehtikuvaajana on siihen 40 vuoden kokemuksen tuoma vastaus, mutta olen huomannut, että sitä ei haluta kuulla.
    Sensijaan tosielämästä kaappaus.
    Henkilö saa nimellään kirjoittavalta mieheltä uhkauksen: ”jos jatkat tuota xxxxxx:ää tulen ja revin kohtusi irti”. Poliisi uhatulle. ”Luuletko tosiaan, että joku repisi kohtusi irti?” Ja asia jää siihen.
    KUKAAN ei ota huomioon, että pelkkä uhkaus voi tuhota herkän ihmisen koko elämän tai kuukausia siitä. Masentuneen uhkaus voi viedä itsemurhaan.
    Itse kirjoitan vihapuheesta, koska vihasivusto varasti käyttöönsä lapsiprostituutiojuttuun random lapsen kuvan suomimediasta. Nyt lapsi on kotiopetuksessa, koska ei pysty meneemään kouluun huorahuutelun takia. Poliisi katsoo, ettei ole syytä tehdä mitään.
    Uhkaus tai vihapuhe voi johtaa ja on johtanut psyykksiin ongelmiin ja ahdistukseen.
    Sananvapaus on kaukana niistä asioista, joita suolletaan verkossa – mutta jos poliisi oman maailmankatsomuksensa perusteella katsoo että: ” saipa suvakki mitä kylvi” niin syytettä tuskin lähdetään tutkinnalla kehittelemään.
    Yhteiskunnan raaistuminen kannattaa ottaa huomioon muunkin kuin lakitekstin avaamisen suhteen.
    On käsite moraali. Vaikka laki ei sitä korkealle aseta, on meillä myös ihmisenä lakiin kirjoittamattomia velvollisuuksia toisiamme kohtaan ja niihinkin pitäisi jonkun tahon reagoida siten, että heikompia suojeltaisiin, vaikka laista ei löytyisi täsmälleen kohtaa.
    Tuskin laissa lukee mitään kohdurepimisuhkauksesta – mutta lukee kyllä sikojen terhometsään laskemisesta. Olisiko aika katsoa asiaa muunkin kuin eksaktin juridiikan kannalta, ettei meille käy kuin vuonna 1918 keväällä, jolloin Suomessa vallitsi oikeiston anarkia ja tappojuhla ja jopa lakikin pantiin hetkeksi sivuun.

    Jore Puusa
    Lehtikuvaaja

    PS..hyvä kysymys..koskeeko päätoimittajavastuu henkilöä – joka verkkolehdessä on ilmoittanut olevansa päätoimittaja ja onko hän silloin vastuussa kommenttikentän teksteistä?

  3. Mika   •  

    Otathan Jussi pian kantaa nyt pöhisevään rasisminvastaiseen kampanjaan, joka ajaa ”järjestäytyneen rasismin” kieltoa rikos- ym. lakeihin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.