Tekijänoikeuskeskustelun tabuista

Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen (vas.) ympärillä pyörinyt hyvitysmaksukeskustelu on aika pitkälti laantunut – tekijänoikeuden hyvitysmaksujen laajentaminen tietokoneisiin torpattiin, vaikka ulkoisten kiintolevyjen hyvitysmaksut nousivatkin. Ensi vuodeksi lupailtiin koko hyvitysmaksujärjestelmän uudistusta, mikä onkin varsin tervetullutta.

Tässä kohtaa lienisi aiheellista sanoa pari sanaa tekijänoikeuskeskustelun tabuista. Sinällään nämä tabut liittyvät tekijänoikeuskeskusteluihin ylipäätään eivätkä ole yksinomaan hyvitysmaksuun liittyväisiä, mutta ne tulevat poikkeuksetta esiin nimenomaan silloin, kun puhutaan tekijän saamasta korvauksesta, ts. rahasta.

Ensimmäinen tabu on tämä: ”artistilla on oikeus saada tekemästään työstä korvaus”. Tätä lausetta ei kovinkaan usein kyseenalaisteta.

Joku muu voisi ehkä puhua diskurssista – kysehän on siis siitä, että jos tiettyjä asioita ei koeta keskusteluun kuuluviksi, niistä ei keskustella. Yleensäkin väittelyt kietoutuvat sen ympärille, mitä diskurssia on soveliasta käyttää (esimerkiksi ”tunneperäisen diskurssin” ja ”järkiperäisen diskurssin” kollisio on tilanne, josta useimmilla on kokemusta).

Diskurssi on siitä valtavan tehokas kontrolliväline, että diskurssin ulkopuolelle lukeutuvista asioista ei keskustella. Niinpä niitä asioita ei voi myöskään kyseenalaistaa, vaan ne vaikuttavat ikäänkuin taustaoletuksina. Tunnetusti tällainen kyseenalaistamaton ja kritiikiltä suojattu valta on parasta mahdollista valtaa: jos ei tiedä, että jollakulla on valtaa, sitä ei myöskään voi tältä poistaa.

Diskurssin ulkopuolelle jäävät asiat ovat kuitenkin funktionaalisesti tabuja ja sellaiset eivät kuulu varsinkaan oikeustieteelliseen diskurssiteoriaan, kuten Robert Alexy sanoo, sillä ne estävät parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamisen.

Miksi argumentti ”tekijällä on oikeus saada tekemästään työstä korvaus” sitten esitetään niin usein ja miksei sitä kyseenalaisteta? Yksi selitys argumentin yleisyyteen on, että se jää mieleen ja on myös helppo toistaa. Se on iskulause ja sellaisena tehokkaan kuuloinen, jämäkkä kannanotto.

Sen lisäksi tämän sanomalla piraattimyönteisinkin keskustelija välttää raivo härkä -ongelman: ”artistilla on oikeus korvaukseen”-kommentti toimii myönnytyksenä, siimanantona, joka purkaa vastakkainasettelua ja antaa ymmärtää, että henkilö on halukas kompromisseihin. Kärjistäen tarkoitus on siis saada toinen ajattelemaan ”ahaa, ei tuo olekaan vain aggressiivinen öyhöttäjä, vaan sen kanssa voi oikeastikin keskustella”.

Tässä törmätään kuitenkin erääseen ongelmaan. ”Artistilla on oikeus korvaukseen” pitää nimittäin sisällään ajatuksen siitä, että artistilla on automaattinen oikeus saada rahaa teoksen luomisesta, ikäänkuin yhteiskunta olisi artistille siitä velkaa. Mutta ei se nyt ihan niin mene.

KatumuusikkoKuva Randall van Gurchom @ Flickr, CC BY-NC-ND 2.0. Kuvan muusikko ei liity tapaukseen. Tai ehkä liittyy, kukapa tietää!

Teoksen luomalla artisti saa teokseen yksinoikeuden – tekijänoikeuden – jonka avulla hän voi sopimusperusteisesti saada korvausta, esimerkiksi myymällä teoskappaleita tai käyttöoikeuksia teokseen.

Mikään työ ei kuitenkaan oikeuta korvaukseen automaattisesti, vaan vasta silloin, kun joku on siitä valmis maksamaan. Työsuhteessa oleva ihminen saa palkkaa siitä, että hän on työnantajansa käytettävissä ja tottelee tämän määräyksiä. Yrittäjä saa palkkaa, jos päättää sitä firmasta itselleen maksaa; rahaa firmaan taas tulee siitä, kun firma saa tuotteitaan tai palveluitaan myytyä ja joku suostuu ostamaan. Sama sääntö pätee myös tekijänoikeusbisnekseen: oikeus korvaukseen syntyy, kun tekijänoikeuden alaista materiaalia myydään ja joku suostuu ostamaan.

Joissain keskusteluissa on esitetty näkemyksiä, että hyvitysmaksua on pakko nostaa, koska kulttuuriala tarvitsee niitä rahoja. Sama ajatuskulku: koska on olemassa tekijöitä, jotka ovat valmiita tuottamaan kulttuuria ja he tarvitsevat rahaa, heillä on oikeus saada sitä.

Minulla on kuitenkin melko suuria vaikeuksia nähdä ”tarvetta” kunnollisena perusteena. Minullakin on ”tarve” ostaa viskiä, mutta sen perusteella en valitettavasti saa yhteiskunnalta rahaa, eikä luultavasti pomoltakaan heru sillä perusteella bonusta.

Jos oikeutus rahan saamiseen esimerkiksi kuluttajien ostotottumusten muutosten vuoksi on muuttunut, ei tilannetta pidä korjata sillä, että otetaan lisää rahaa epäoikeutetusti, vaan silloin pitää kiristää vyötä.

Nyt olemme toisen tabun äärellä. Kovin moni ei jaksa surkutella esimerkiksi autovalmistajien hirveää kohtaloa vihreämpien ja ekologisempien arvojen vallatessa tilaa ja automyynnin täten vähentyessä. Kovin moni ei myöskään jaksa surkutella postivirkailijoiden kohtaloa kirjepostin vähentyessä, poislukien tietysti kiukuttelu siitä, että oma matka postiin pitenee. Eikä kukaan ole ollut kovin huolissaan leipomoiden selviämisestä karppaamisen yleistyessä.

On ihan mahdollista, että tässä on sama juttu: voi olla, että meillä on yksinkertaisesti liikaa taiteilijoita.

Ajatus ei ole mukava, mutta miksi tekijänoikeudella bisnestä tekevien pitäisi olla erityissuojassa? Itse en näe tälle syytä.

Onneksi ratkaisuna ovat uudet, innovatiiviset palvelut ja maksutavat, joista enemmän ensi kerralla!

11 kommenttia

  1. sagamaraia   •  

    Kukaan ei surkuttele televisiolupatarkastajien täydellisestä katoamisesta, siinä sentään häviää kokonainen ammattiryhmä kerralla.

    Ja minusta on surkuhupaisaa, kun asiaa perustellaan nimikkeillä ”tekijä”, ”artisti”, ”taiteilija” kun kyseessä on pelkästään muusikot. Kukaan muu taiteilijan nimikkeellä tekevä kuten esimerkiksi maalari, ei saa hyvitysmaksuista mitään hyötyä vaikka luo uutta ja tekee kulttuurisisältöä koko yhteiskunnalle.

    Miksi juuri muusikot ovat etuoikeutettuja vaatimaan muita, niin taiteilijoita kuin taiteilemattomiakin, maksamaan hyvitysmaksuja sellaisista välineistä, joita käytetään kaikkien satojen tapojen lisäksi mahdollisesti myös musiikin kuunteluun ja kopiointiin?

  2. Toni   •  

    Kun teosto mokasi vastustamalla musiikin digitaalista jakelua ja jäi auttamatta laivasta, on tätä pakko yrittää paikata keinolla millä hyvänsä. Tässä tapauksessa ikävä kyllä jenkkilästä tuttuun lobbaus-tyyliin, maksetaan päättäjät samalle asialle.

    Vain spekulaatio, ylioppilas-Paavo on varmasti helppo kohde puhua ympäri, samoin missi-Karpela aikanaan.

  3. Tiksu   •  

    Huomaa, että tällaisten kirjoitusten tekijät eivät ole muusikoita, ja ovat ihan pihalla esim. Teoston toiminnasta. Ei hyvää päivää… Hyvitysmaksuissa on tosin paljonkin vikaa.

  4. Jussi Kari   •     Kirjoittaja

    Sagamaraia: Juuri näin. Sinällään homma kyllä menee suurin piirtein kuten nykyisen lain mukaan pitääkin. Ongelmana vaan on, että nykyinen tekijänoikeuslaki perustuu teoksen ja teoskappaleen käsitteisiin ja äärimmäisen ratkaisevaa on, onko syntynyt ”teoskappale”. Teoskappaleiden tekeminen lähtökohtaisesti kuuluu tekijän oikeuksiin (jota on tosin rajoitettu). Tämän takia kuitenkin oikeustieteessä on kirjoitettu satoja sivuja siitä, mikä onkaan välityspalvelinten asema – ovatko ne laillisia vai lainmukaisia.

    Hauskana hupina tekijänoikeudessa ei vieläkään olla täysin yksimielisiä siitä, miten framejen käyttö nettisivulla suhtautuu tekijänoikeuteen. Siis vuonna 2012. Milloinkas framet poistettiinkaan html-standardista, 1999?

    Toni: Kiitokset kommentista ja tervetuloa blogiin!

    En sinällään tarkoittanut kirjoitusta mitenkään ”Teosto-vastaiseksi” – Teostohan hoitaa omaa tehtäväänsä parhaansa mukaan. Toisaalta ainakin minusta tilanne näyttää tällä hetkellä tosiaan siltä, että on ripustauduttu vanhaan eikä haluta myöntää muuttunutta tilannetta ja koettaa hyötyä siitä. Syitä on nähdäkseni kaksi; musiikin arvostuksen säilyttäminen ja toisaalta kontrollin säilyttäminen.

    Sinällään Teosto & muut vastaavat järjestöt (Gramex, Kopiosto, jne.) eivät ole missään nimessä muuttumassa turhiksi. Ainakin itse näen jonkinlaiselle ”tekijänoikeuksien keskushallinnolle” kyllä tarvetta tulevaisuudessakin, koska se helpottaa kaikkien elämää.

    Tiksu: Kiitoksia kommentista ja tervetuloa blogiin! Muusikko en tosiaan ole, vaikka saksofonia silloin tällöin soittelenkin. Koulutukseltani taas olen IPR-lakimies, kuten profiilissani kerron.

    Myönnän kyllä, etten tunne Teoston toimintaa läheskään niin tarkasti kuin haluaisin. Sinulla kuitenkin on ilmeisesti tarkempaa tietoa, joten haluaisitko avata kirjoituksen ongelmakohtia tuolta kannalta? Kiinnostaisi nimittäin kuulla.

  5. arcatan   •  

    Onpas hyvä huomio – itsekin olen monesti ilmoittanut, että “tekijällä on oikeus saada tekemästään työstä korvaus” ajattelematta, mitä se oikeastaan tarkoittaa. Mitäköhän olen yrittänyt sanoa?

    Ehkä sen, että teoksen tekijällä on oikeus vaatia tekemästään työstä korvaus, ja sen, että yhteiskunnan on oltava sellainen, että korvaus on mahdollista saada. Mitä se sitten tarkoittaa? Ei hyvitysmaksuja vaan esimerkiksi sitä, että tekijänoikeusjärjestelmän lakkauttaminen olisi minusta huono idea. (Tämä juttu kyllä toimii paremmin siimanantoon, jos sitä ei selitä auki.)

    Kulttuurialan rahantarve ei ole täysin pähkähullu idea. Esimerkiksi Kansallisoopperan on niin kallis ja toimii niin pitkälle tukien varassa, että sen muuttaminen kaupalliseksi ei taida olla kovin realistinen idea. Jos rahoitusta ei ole, ei Suomessa tehdä ammattilaistasoista ooppeeraa. Tässä mielessä rahalle on tarve, johon on syytä vastata – jos yhteiskunta katsoo, että suomalainen oopperakulttuuri on tärkeää. (Ymmärtääkseni Kansallisooppera ei ole ollut mankumassa lisää rahaa hyvitysmaksuista. Mainitsen oopperan vain koska se on näppärä esimerkki.)

  6. Tuomas   •  

    ”Huomaa, että tällaisten kirjoitusten tekijät eivät ole muusikoita, ja ovat ihan pihalla esim. Teoston toiminnasta. Ei hyvää päivää”

    Väärin. Minä ainakin tiedän täsmälleen mitä Teosto ry. tekee: Se jakaa rahaa a) itselleen ja b) ylikansallisen kartellin jäsenille. Tekijä ei saa mitään vaan ”oikeuksien haltija”, joka tuskin koskaan on se, joka on kappaleen tehnyt. Tämä on fakta jonka voit lukea suoraan Teoston budjetista: Ei tarvitse arvailla senttiäkään.

    Taidat olla itse aivan pihalla siitä mitä Teosto_oikeasti_ tekee ja uskot siihen mitä he itse _väittävät_ tekevänsä. Näillä kun ei ole mitään yhteyttä. Tai olet suoraan Teoston työntekijä joka työkseen valehtelee Teoston toiminnasta, siis ammattihuijari.

    Teosto ei ole artistin asialla, vaan levy-yhtiön. _Se_ on eri asia ja eniten tekijältä varastaa rahaa, ei suinkaan ”piraatti”, vaan levy-yhtiö ja näiden käsikassara Teosto ry.

  7. General Counsel   •  

    Voi voi Tuomas, kannattaisi nyt ensin selvittää ihan perusteet ennen kuin tulet selittämään kuinka a) Teosto jakaa rahaa vain itselleen ja b) ylikansallisille kartelleille.

    Et ensinnäkään taida tietää, että Teosto, kuten mikä tahansa muukin järjestö, joka ei toimi vapaaehtoisvoimin, tarvitsee toimintakulujensa kattamiseen ihan oikeata rahaa. Teoston toimintakulut vievät tällä hetkellä kerätyistä korvauksista vuosittain vain noin 13%, joka tekee siitä yhden maailman tehokkaimmista tekijänoikeusjärjestöistä. Tällä 13% siivulla Teosto järjestää toimintansa mahdollisimman tehokkaasti ja maksaa siitä samalla kaikki toimintaansa liittyvät kulut, kuten Teoston vuoden 2010 tilinpäätöksestä hyvin voisit lukea jaksaessasi.

    Toiseksi, ylikansallisest kartellit, joilla ilmeisesti taisit tarkoittaa globaaleja levy-yhtiöitä, eivät vie tuosta Teoston keräämästä potista yhtään sen enempää musiikin tekijöiden rahoja kuin mitä musiikin tekijät ja musiikinkustantajat ovat ns. jakosäännön mukaan sopineet. Jakosäännöstä sekä musiikinkustantamisesta yleensä voit opiskella lisää esim. osoitteessa http://www.musiikkikustantajat.fi/materiaali.php.

    Jussin pohdiskelut ovat ihan paikallaan, eikä se tosiaan mene niin, että musiikintekijöillä (huom. varsinaisella artistilla, eli kansantajuisemmin sillä musiikin esittäjällä harvoin on itseasiassa muita oikeuksia kuin esittävän taitelijan oikeudet esitykseensä, ellei tämä artisti ole sitten itse säveltänyt tai sovittanut esittämäänsä kappaletta), olisi välittömästi oikeutta saada jotain tiettyä ennaltamäärättyä korvausta tekemästään työstä, mutta niin pitkään, kun tekijänoikeuslaki antaa teoksen tekijälle tietyin rajoituksin määrätä luomastaan teoksesta, tulisi sillä tekijällä olla teoksen hyödyntämisen tai hyödyntämättä jättämisen osalta suhteellisen painava rooli tässä keskustelussa.

  8. Nicklas Nyman   •  

    Tuomas,

    otathan huomioon että Teosto on säveltäjien ja sanoittajien perustama yhdistys, jonka jäseniksi hyväksytään vain säveltäjiä ja sanoittajia. Siis _yksityishenkilöitä_.

    Kun Teosto tilittää, he tilittävät yksityishenkilöille, siis niille ihmisille jotka ovat niitä soitettuja biisejä säveltäneet tai sanoittaneet. Tekijänoikeuskorvaukset ovat henkilökohtaista tuloa.

    Mikäli välissä on kustantaja, he saavat General Counselin yllä linkkaaman jakosopimuksen mukaan 1-33%, sen mukaan mitä säveltäjä ja sanoittaja ovat kustantajan kanssa sopineet.

    Käytä energiasi mieluummin isojen levy-yhtiöiden vastustamiseen, he ottavat pikkubändejä listoille suurilla lupauksilla, kundeille lyödään sopimus pöytään että saatte 20000€ edestä markkinointiapua, sitten kun olette tuottaneet firmalle tuon verran alatte saada fygyä omaankin talteen. Arvaa vaan moniko bändi siihen oikeasti pystyy…

    ps. itse vihasin wanhana warettajana ”ryöstömafiaa” yli kaiken kunnes opintojen takia jouduin tutustumaan Teoston toimintaan tarkemmin. Nykyään hävettää kun tuli uhottua tietämättä asiasta oikeastaan mitään.

  9. Tuomas   •  

    Hehe. Arvasinkin että Teostomafian palkkalaiset älähtävät kun heittää kapulalla.

    Sisältäpäin on mukava huudella että kapula on vääränvärinen, mutta kun ammatti on tiedonpimittäjä, niin saa syyttää vain itseään mikäli kansalaisilla on väärä kuva organisaation toiminnasta.

    Sellaista tietoa kun minä haluaisin, ei nimittäin ole missään julkistettu.

    ”Jakosäännöstä sekä musiikinkustantamisesta yleensä voit opiskella lisää esim. osoitteessa http://www.musiikkikustantajat.fi/materiaali.php. ”

    Jepjep. Otetaan miljardiluokan bisnes ja annetaan ”parasta” ja ”puolueettominta tietoa” aiheesta samaisen bisneksen omistaman propagandakanavan kautta?

    Kerropa minulle että mitkä ovat ne asiat mitä kyseinen sivu _ei_ kerro, sillä ne ovat paljon oleellisempia kuin se osa totuudesta, jonka ne haluavat kertoa. Voin repostella tuon väitteitä toisessa artikkelissa, niitä on aivan liikaa tähän samaan.

    Kas muuten kun et antanut samantien TTVK:n urlia, se olisi sopinut hyvin tuohon samaan sarjaan.

    Jos olet joskus opiskellut tiedotusoppia niin tiedät että tehokas propaganda voidaan tehdä kahdella eri tavalla: Toinen tapa on kertoa sopiva osatotuus, toinen on liioitella niin absurdi valhe, että kaikki uskovat, ettei kukaan voi valehdella noin paljoa ja uskovat sen 10%. Ns. Göbbels-metodi.

    Sivusta käsin on vaikea sanoa että kumpaan luokkaan tuo sivusto kuuluu, haluatko kertoa?

    Sillä se on puhdasta propagandaa, sen näkee välittömästi. Asiallisen tiedottamisen formaattiin pakattuna, mutta se ei sisältöä pelasta.

    Pannanpa vähän näkemyksiä ensin siitä että mikä on Teostomafian funktio ja tavoite, näin ulkoapäin katsottuna:

    Teostomafian lähtökohtahan on se että keneltä tahansa voidaan varastaa miten paljon tahansa, pitää vain säätää laki jolla niin tehdään. Tämä on myös tehty, moneen kertaan. Liedes OPM:ssä työryhmineen (23 henkeä) ystävällisesti auttaa aina.

    Siitä nimi Teostomafia: joko maksat tai itket ja maksat. Siis kiristysorganisaatio, noin käytännössä. Tämä on fakta jota vasten kaikki toiminta pitää peilata että saadaan rehellinen kuva siitä missä mennään ja mitkä ovat kenenkin motiivit.

    Sen rinnalla on myös aivan sama mitä organisaatioiden sisällä asiasta ajatellaan: Kiristäjä näkee asiat aina toisin kuin kiristyksen uhri. Tämä lienee selvää jokaiselle. Kiristäjä voi jopa tuntea toimintansa oikeutetuksi: Rahat otetaan anonyymeiltä kansalaisilta siinä missä rahan jakajana on aina kiva olla. Erityisesti kun jakaa omaan taskuunsa.

    Kansalaisen kannalta erottelu että kuka sen rahan lopulta saa, on viime kädessä yhdentekevä: Se on puhdas varkaus josta ei saa mitään vastinetta ja se, että raha ei päädy artistin taskuun, vaan jonnekin muualle, on pelkkä sivuasia. Sitä, että minne se oikeasti menee, ei Teostomafia kerro. Ei Teosto ry eikä kukaan muukaan ko. tiimin jäsenistä.

    Kuka sitä nyt omaan jalkaansa ampuu ellei ole tyhmä ja tyhmäksi Teostomafiaa ei voi sanoa. Ahneeksi varkaaksi kyllä, mutta se on toinen asia: tavallinen varas kun tyytyy siihen mitä on kerran saanut varastettua, mutta Teostomafian pitää saada joka vuosi varastettua _enemmän_ kuin aiemmin. Sitä sanotaan ahneudeksi, oletteko koskaan kuulleet?

    Mutta asiaakin välillä:

    Minä luin tilinpäätöstä (2010) ja siellä hauskasti ei kerrota mitään yksityiskohtia siitä että kenelle rahaa on jaettu. ”Oikeuksienhaltija” on saanut kovasti rahaa.

    Siis kuka? On jäsenenä muodollisesti ketä tahansa. Taas yksi tapa pimittää sitä että kuka rahat lopulta saa ja taas yksi osatotuus.

    Tunnetaan myös nimellä Hollywood-kirjanpito. Minkähän takia, haluatko arvailla?

    ”Tekijänoikeuskorvaukset ovat henkilökohtaista tuloa. ”

    ”Osatotuus on parempi valhe kuin suora valhe”-metodi. Tämä on nähty niin monta kertaa ettei se enää yllätä ketään. Epäilemättä ovat, mutta kun Teosto ry. maksaa 39M ”oikeuksienhaltijoille” niin keitä nämä täsmälleen ottaen ovat?

    Kun tilasto kertoo, että 90% Teoston jäsenistä ei saa edes jäsenmaksun hintaa takaisin, 9% eläisi paremmin työttömänä ja henkilöitä, jotka voisivat korvauksilla elää, siis täyspäiväisiä muusikoita, ei ole kuin kourallinen, alle 1%? Viimeisten tietojen mukaan noin 50.

    Tilinpäätöksestä näkee että 39M siis euroa on pantu ”oikeuksienhaltijoille” yksistään 2010 ja siis Suomessakin pitäisi olla monta sataa miljonäärimuusikkoa tähän mennessä. Tai sitten nämä 50 tienaavat melkein miljoonan vuodessa, jokainen.

    Eipä oikein näytä siltä, jos artisteihin itseensä on uskominen. Siis: Kuka valehtelee ja kenellä on taloudellinen syy valehdella?

    Paljonko muuten Sibeliuksen perikunta yksinään kuittaa tästä potista? Yli vai alle puolet?

    Verotiedothan ovat julkisia, jos siellä näkyisi miljonäärimuusikoita niin niistä olis myös maininta. Eipä ole montaa näkynyt. Satojen tuhansien tuloja on joskus ollut mutta siinä on jo keikkapalkkiot ja levymyynti mukana.

    Näiden ~50 ihmisen etujen ajamiseen siis tarvitaan organisaatio jonka kustannukset ovat 9 miljoonaa euroa vuodessa? Pelkästään yhden verovapaan järjestön osalta.

    Sisältäpäin on vaikea kieltämättä nähdä että kulut ovat aivan absurdit saatuun hyötyyn nähden. Paitsi tietenkin niille jotka kuittaavat suoraan palkan ry:n kassasta tai sattuvat olemaan Sibeliuksen perikuntaa.

    ”Et ensinnäkään taida tietää, että Teosto, kuten mikä tahansa muukin järjestö, joka ei toimi vapaaehtoisvoimin, tarvitsee toimintakulujensa kattamiseen ihan oikeata rahaa.”

    Totta kai minä tämän tiedän. Eikä ihan vähällä selviäkään: 9Me, joka vuosi. 180 000 euroa per täyspäivänen avustettava. Aika kallista avustamista.

    Sen minä myös näen suoraan tilinpäätöksestä että Teosto ry:n työntekijöiden keskipalkka on 5500 euroa kuussa, siis kansanedustajatasoa, ja kun valtaosa porukasta (85 ihmistä) ei varmasti saa kuin murto-osan tuosta, niin muutama parhaiten palkattu (siis toimistolla istuva tj ja kymmenkunta juristia) kuittaa valtaosan. Satutko sattumalta kuulumaan siihen joukkoon?

    Teoston toimitusjohtaja Sipilä kuittaa julkisten tietojen mukaan yksinään 160 000 euroa vuodessa palkkaa. Paljonkos Teosto maksoi eniten tienaavalle artistille samaan aikaan? Ai niin, mutta sitähän ei kerrota. Kätevää, eikö?

    Voin arvata jo suoraan että Sibelius (perikunta) on se joka tienaa eniten, mutta kuka on seuraava ja paljonko?

    ”Nykyään hävettää kun tuli uhottua tietämättä asiasta oikeastaan mitään.”

    Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt, vai mitä? 10ke kuukausipalkalla minäkin selitän melkein mitä tahansa ja jos olisi juristin moraali niin ihan mitä tahansa.

    Teosto ry on Teostomafian yksi keskeinen osa, joka siis ei halua sanoa täsmälleen että kenelle rahaa on maksettu ja paljonko. Hassu juttu, verotiedot kun ovat julkisia ja vaikka miten laskee, niin artistien verotettava tulo yhteensä ei ole murto-osaakaan siitä summasta mitä Teosto jakaa. (Näillä toki on muitakin tuloja kuin teostokorvaukset mutta jos tuloja on 100ke/vuosi niin on aivan selvää että sen enempää ei Teostoltakan tule.)

    Siis: Kuka sen rahan viime kädessä saa? Levy-yhtiö, bulvaanin (eli artistin) kautta?

    Ihan simppeli kysymys johon voi vastata muutamalla sanalla.

    Mutta vielä paljon laajempi asia kuin Teosto ry:n rahanjako:
    Teoston lisäksi pitää tarkastella kaikkia muita oikeuksienhaltijoiden, siis pääosin levy-yhtiöiden käsikassaroita ja niitä on Suomessakin kymmeniä, kokonaan ikioman viraston TTVK lisäksi. Varmuuden vuoksi on lainsäädäntöpuolikin varastettu: IFPI:n yksi lonkero Opetusministeriössä, Teoston (ex-)juristi Liedes ja apurit.

    Ihan vain säätämässä Teosto ry:lle lisää rahastusoikeuksia. Niitä onkin ropissut viimeisten vuosikymmenien aikaan varsin ravakkaan tahtiin lisää, ihan vain pyytämällä. Ellette halua muistaa niin minä muistan kyllä.

    Näiden Teostomafiaorganisaatioiden kustannukset mitataan kymmenissä miljoonissa vuosittain ja edunsaajia on käytännössä muutamia kymmeniä. Miksi?

    Järjestöjen juristit toki rikastuvat itse nopeasti käytännössä nollatyöllä, täydellinen raha-automaatti. Sama pätee korvauksiin: 10 rikkainta kuittaavat 99% kaikesta jaetusta. Vai kuinka?

    Se selittää myös täysin absurdilla tasolla kulkevan selittelyn siitä miksi ”artisti on oikeutettu saamaan korvauksen työstään”.

    Joka jo sinänsä on suora valhe: Työstä maksetaan palkkaa vain silloin kun joku, jolla on rahaa, tarvitsee sitä. Ei ennen ja missään tapauksessa se ei ole oikeus: Työttömyyskorvaus on oikeus, palkka ei.

    Mutta lausahdus kuvastaa loistavasti Teostomafian toimintaideologiaa: Jos puuhastelee jotain (jonka levy-yhtiö maksaa) niin on oikeutettu saamaan siitä kansalaisilta varastettua kollektiivista korvausta elämänsä loppuun asti ja perikunta vielä 70 vuotta sen jälkeenkin. Suora varkaus, jolle ei ole eikä ole koskaan ollut mitään perustetta.

    Parempi slogan olisikin että ”Kyllä edunvalvontajuristi on oikeutettu saamaan korvauksen työstään”. Sen voisi joku jopa uskoa. Jopa minä.

  10. Nicklas Nyman   •  

    Avaruuskulttuuri on jo täällä.

    Ihan tavallinen työtön olen, voi kun olisikin joku ylikansallinen varjomafia rahoittamassa. Hyvin jäsennelty vastaus kyllä, hieman toki lähti lapasesta tuo henkilökohtaisuuksiin meneminen mutta muuten jees.

    Muutin mieleni, Teosto on jälleen saatana.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *