Tekijänoikeustuomiot ihmisoikeuksien vastaisia? ”Close, but no cigar”

Ruotsin piraattipuolueen kantaisä Rick Falkvinge blogasi pari päivää sitten Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen eli EIT:n Ashby Donald ja muut v. Ranska -tuomiosta (tuomion englanninkielinen lyhennelmä ja kommentaari tässä, alkuperäinen ranskankielinen tuomio tässä).

Kirjoituksessaan Falkvinge katsoo, että:

  1. tuomiollaan EIT vahvisti, että tekijänoikeudet ovat ihmisoikeuksien, erityisesti sananvapauden kanssa ristiriidassa; ja
  2. koska tekijänoikeus on tavallisen lain tasolla ja sananvapaus taas ihmisoikeus, sananvapaus syrjäyttää tekijänoikeuden; ja täten
  3. ketään ei voida tuomita tekijänoikeuksien rikkomisesta, elleivät perusoikeuksien rajoitusedellytykset tuomitessa täyty.

Perusoikeuksien rajoitusedellytykset taas ovat 1) rajoituksella täytyy olla hyväksyttävä peruste 2) rajoituksen tulee olla lakiin perustuva ja 3) rajoituksen täytyy olla demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätön (necessary).

Ainakin omassa Facebook-kaveripiirissäni linkit Falkvingen kirjoitukseen lentelivät ympäriinsä hurraavilla kommenteilla ryyditettynä – ”A considerable step in the right direction” ja niin edelleen.

Minusta kuitenkin kuulosti oudolta, että ihmisoikeustuomioistuin olisi alkanut soveltaa perusoikeuksien rajoitusedellytyksiä tuomiotasolla. Kävinkin lukemassa tuomion kommentaarin Falkvingen tekstin luettuani ja noh… eihän se nyt ihan niin mennyt.

Alkuperäisessä, ranskalaisessa tuomiossa siis joukko muotivalokuvaajia oli ottanut kuvia Pariisin muotiviikoilta ja julkaisseet ne Viewfinder-sivustolla ilman muotitalojen lupaa. Tästä syystä kuvaajille lätkäistiin muutaman tonnin sakot ja heidät velvoitettiin maksamaan hyvitystä reilut 250 000 euroa. Ranskan korkein oikeus vahvisti tuomion tekijänoikeuden loukkauksesta. Tuomiosta valitettiin EIT:hen.

Ja sitten villakoiran ytimeen. Tuomiossaan EIT totesi, että sananvapaus ja tekijänoikeus voivat olla ristiriidassa keskenään. Tämän kohdan Falkvinge poimi tuomiosta aivan oikein. Kyse on siinä mielessä ennakkotapauksesta, että vaikka tätä kysymystä onkin viime vuosina tekijänoikeuskeskusteluissa puitu laajalti, asiasta on vielä ollut erimielisyyksiä. Nyt EIT vahvisti sen kannan, että ristiriita on mahdollinen ja jopa todennäköinen.

Tuomiossaan ihmisoikeustuomioistuin jatkoi, että koska kyse on perus- ja ihmisoikeuksiin kuuluvasta sananvapaudesta, ei ketään voida tuomita tekijänoikeuksien rikkomisesta vain sillä perusteella, että hän on rikkonut tekijänoikeuslakia. Tämänkin Falkvinge oli poiminut tuomiosta oikein. Ihmisoikeustuomioistuin kuitenkin jatkoi:

This means that a conviction or any other judicial decision based on copyright law, restricting a person’s or an organisation’s freedom of expression, must be pertinently motivated as being necessary in a democratic society, apart from being prescribed by law and pursuing a legitimate aim.

Koska tuomiot siis rajoittavat ihmisten sananvapautta, tulee niiden täyttää perusoikeuksien rajoitusedellytykset. Tästä olisi luettavissa Falkvingen kanta, että jokaisen yksittäisen tuomion tulee täyttää nämä ehdot.

Lakimiehenä tuo vaikutti kuitenkin oudolta, koska yleensä perusoikeuksien rajoittamisedellytyksiä sovelletaan lain tasolla jo säätämisvaiheessa. Kyllähän liikkumisen vapauskin on perusoikeus, mutta tästä huolimatta tuomioistuimet eivät linnatuomioita jakaessaan erityisesti mieti, täyttyvätkö perusoikeuksien rajoitusedellytykset juuri siinä tapauksessa, sillä perusoikeuksien rajoitusedellytykset on mietitty jo lakia säädettäessä.

Falkvingen kommentoimassa tapauksessa tulee myös huomata, että Ranskan cour de cassation todellakin tuomitsi miehet ja EIT vahvisti tuomion oikeaksi. Ihmisoikeustuomioistuin siis hyväksyi valokuvaajien sananvapaudelle asetetut rajoitukset.

Pääkallonpaikka Strasbourgissa. Kuva notfrancois@FlickrCC BY 2.0.

EIT ensinnäkin totesi, että kansallisilla viranomaisilla on tämänkaltaisessa ristiriitatilanteessa laaja harkintavalta, joten sananvapausaspekti jää lopultakin melko pieneksi.

Toiseksi EIT vahvisti, että kun kyse oli muotivalokuvista, kyse oli ”commercial speechistä” eli ’kaupallisesta puheesta’. Perinteisesti on katsottu, että kaupallinen puhe on vähemmän arvokasta kuin sananvapauden ytimeen kuuluva ’poliittinen puhe’ ja siitä syystä kaupalliselle puheelle voidaan asettaa rajoituksia helpommin kuin poliittiselle.

Kolmanneksi EIT vielä totesi, että tämänkaltaisessa asiassa kyse on Euroopan Ihmisoikeussopimuksen 10 Artiklan (sananvapaus) ja 1 Artiklan eli omaisuuden suojan tasapainottamisesta! Toisin sanoen EIT siis katsoi, että koska tekijänoikeus on omaisuutta ja omaisuudensuoja yksi perusoikeuksista, tekijänoikeus nauttii perusoikeussuojaa!

Viimeisenä niittinä EIT vielä totesi, että ”tuomio ei ollut epäsuhtainen ottaen huomioon että sillä tavoiteltiin hyväksyttäviä päämääriä”.

EIT siis totesi, että tekijänoikeuksien suojaaminen on hyväksyttävä syy sananvapauden rajoittamiseen!

Kuten sanoin: rajoitus tapahtuu normin eli lakitekstin tasolla – ei tuomion tasolla!

Jotkut ehtivät jo riemuita, että ”nyt loppuu yksinhuoltajaäitien tuomitseminen ja Nalle Puh -läppäreiden takavarikointi yhden albumin vuoksi!” Ei lopu, sillä kummassakaan noissa ei ole kyse mistään yleisessä intressissä olevasta aiheesta, vaan ihan perustorrentoinnista.

Mikään tuomiossa ei viittaa siihen, etteikö levyjen jakamisesta voitaisi tuomita jatkossakin, sillä Suomessakin tekijänoikeus lasketaan omaisuudeksi ja siten omaisuudensuojaa nauttivaksi. Toisin sanoen Suomessakin ollaan sillä kannalla, että yleisön oikeutta teoksiin voidaan rajoittaa teoksien luojan perusoikeuksien turvaamiseksi.

Tämä ei tarkoita, etteikö tuomio olisi vaikuttanut mihinkään. EIT nimittäin totesi tapauksessa vielä, että ”tuomio olisi voinut olla toinen, jos kuvien julkaisulla olisi esimerkiksi haluttu kiinnittää huomiota naisten asemaan muotibisneksessä tai kommentoida anoreksian ihannointia”. Poliittisen puheen erityisasemaa siis korostettiin.

Mitä tuomio sitten tarkoittaa? Sitä, että esimerkiksi poliittisia puheenvuoroja ja kommentaareja voidaan hyvinkin luultavasti esittää myös tekijänoikeuksista välittämättä, sillä tällöin ne ovat sananvapauden ydinalueelle kuuluvaa poliittista puhetta, joka nauttii huomattavan vahvaa sananvapauden suojaa.

Väheksyä ei voida sitäkään, että tuomiollaan EIT vahvisti tekijänoikeuksien ja sananvapauden olevan keskenään ristiriidassa. Periaatteellisella tasolla tämä on erittäin merkittävä kannanotto.

Tuomiollaan ihmisoikeustuomioistuin synnytti myös valtavan harmaan alueen: miten suhtauduttaisiin esimerkiksi siihen, että jokin etninen vähemmistö lataa tekijänoikeuslain vastaisesti Piratebayhin elokuvan, jossa se pyrkii kertomaan kohtaamastaan syrjinnästä ja huonoista oloistaan? Tai entä piraattipuolueet  – nehän voivat hyvin pitkälti väittää, että jos sen jäsenet jakavat netissä leffoja, kyse on poliittisesta puheenvuorosta.

EIT:n tuomio ei siis ole mikään avoin valtakirja mennä lataamaan ja jakamaan tekijänoikeudella suojattua aineistoa Piratebayhin piuhat punaisina, mutta jos hallitusta tahtoo arvostella Youtube-videolla vaikka videoon sopivalla Chisun kappaleella, tämä voi hyvinkin olla sallittua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *