Tietokonepelit eivät ole tietokoneohjelmia – pelifirmat huomio!

Kuten valistuneet kansalaiset tietävät, Tekijänoikeusneuvosto antoi pari viikkoa sitten EU-tuomioistuimen nk. Nintendo-päätökseen C-355/12 liittyvän  lausunnon TN 2015:8, jonka mukaan myös videopelejä voi lainata kirjastosta (ks. esim. TietoviikonTalouselämän artikkeli aiheesta). Lausuntoa ei vielä ole päivitetty Tekijänoikeusneuvoston sivuille, mutta tiivistän sen tähän:

Tietokonepelit eivät ole Tekijänoikeusneuvoston mukaan ymmärrettävissä pelkästään, yksinomaan tai edes etupäässä tietokoneohjelmiksi, vaan ne ovat nk. yhteenliitettyjä teoksia, tarkemmin ottaen audiovisuaalisia multimediatuotteita. Niihin kuuluu niin kuvia, elokuvaa, ääntä kuin tietokoneohjelmakin. Tästä syystä niihin ei sovelleta Tekijänoikeuslain 19 §:ää, jonka mukaan tietokoneohjelmien kappaleita ei saa levittää edelleen, vaikka teoskappale olisikin myyty tai muutoin pysyvästi luovutettu Euroopan talousalueella. Ts. niitä saa levittää edelleen, kun teoksen kappale on myyty/muutoin luovutettu Euroopan talousalueella. Niinpä kirjastot voivat lainata niitä vapaasti.

Tähänkin mennessä videopelejä on toki voinut lainata kirjastoista, mutta niiden hankkiminen kirjastoon on edellyttänyt nk. lainausluvan hankkimista. Jotkut firmat, kuten Nintendo, eivät ole tällaista myöntäneet lainkaan ja toisaalta esim. Electronic Artsin teoksissa lainauslupa on maksanut huomattavasti enemmän kuin mitä pelin hankkiminen kaupasta. Nyt tätä lainauslupaa ei siis enää tarvita, kiitos EU-tuomioistuimen ja Tekijänoikeusneuvoston.

Toisin sanoen: ennen kirjastoilla ei automaattisesti ollut lupaa lainata videopelejä edelleen, vaikka ko. pelejä myytäisiinkin kaupassa. Nyt on. Mitä väliä tällä sitten on?

No sillä on sitä väliä, että Tekijänoikeusneuvoston kannan mukaisesti tietokonepelit eivät ole tietokoneohjelmia, mikä muuttaa niiden tekijänoikeudellista kohtelua.

Suomen tekijänoikeuslaissahan ei perinteisesti ole sovellettu työnantajaolettamaa. Työnantajaolettama tarkoittaa, että työsuhteessa tehdyt teokset siirtyvät automaattisesti työnantajalle (ks. esim. EK:n kannanotto vuodelta 2008). Tietokoneohjelmiin työnantajaolettamaa on kuitenkin sovellettu vuodesta 1991 alkaen Tekijänoikeuslain 40 b §:n nojalla. Jos tietokoneohjelma ja siihen välittömästi liittyvä teos on luotu työ- tai virkasuhteessa, oikeudet siirtyvät työnantajalle.

Tämä tarkoittaa, että tietokoneohjelmien tekijänoikeudet, sekä ko. tietokoneohjelmien grafiikat, äänet, yms. siirtyvät työnantajan omaisuudeksi automaattisesti, ilman erityisiä oikeuksiensiirtosopimuksia.

Tietokoneohjelmistobisneksessä ei siis ole erityisesti tarvinnut sopia, mitä työsuhteessa luotaville teoksille ja niiden tekijänoikeuksille tapahtuu. Ne ovat automaattisesti siirtyneet työnantajan omaisuudeksi. Näin on esimerkiksi Rovion Angry Birds -pelien ääniefektien, musiikkien ja grafiikoiden laita. Vaikka niistä ei olisi erityisesti sovittu, ne olisivat siirtyneet Rovion omaisuudeksi.

Nyt on toisin.

Koska pelejä ei pidetä tietokoneohjelmina, työnantajaolettamaa ei sovelleta työsuhteessa tehtyihin teoksiin.

Jos siis pyörität pelifirmaa, etkä ole ennen sopinut tekijänoikeuksien luovutuksesta työntekijöittesi kanssa, nyt olisi korkea aika.

On toki mahdollista, että tuomioistuimet päätyisivät tulkitsemaan lakia toisin. Kun koodaajat luovat työsuhteessa Angry Birdsin koodia, tämähän on tietokoneohjelma, jonka tekijänoikeudet siirtyvät automaattisesti työnantajalle. Samoin siirtyvät tuohon ohjelmaan liitettävät musiikit, äänet, grafiikat, yms. Ei kuitenkaan voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että asiaa ei tulkita näin. Voi hyvin olla, että Angry Birdsiä pidettäisiin alusta asti tietokonepelinä eikä tietokoneohjelmana. Näin siihen ei sovellettaisi mitään tietokoneohjelmiin liittyvää erityissääntelyä, kuten työnantajaoletatmaa.

Mutta tokihan kaikki IPR-intensiivisillä aloilla toimivat työnantajat ovat tehneet työntekijöidensä kanssa tekijänoikeuksiensiirtosopimuksen, ovathan? Ovathan?

*Edit 21.7.2015: Tietoviikko korjattu Talouselämäksi.

6 kommenttia

  1. Samuli   •  

    Yleensä pelialan työsopimuksissa on sovittu oikeuksien siirtymisestä. Tämä riittänee?

    • Jussi Kari   •     Kirjoittaja

      Samuli: Kiitos kommentista! Joo, näinhän se toki on, että usein asia on hoidettu työsopimuksessa. Se riittää toki oikein hyvin.

      Jos jostain syystä ei olisikaan, niin nyt olisi tosiaan korkea aika.

  2. Tapio   •  

    Tarkoittaako tämä myös sitä, että seuraavaksi gramex hyökkää osingoille kaikista videopeleihin liittyvästä esityksestä? Esim jos laitetaan pelistandi lanitapahtumaan niin gramexin haukat kärkkyy välittömästi teoksen esityksestä rojalteja? Teosto sentään pysyy teoston alaisten tuotoksien kimpussa, mutta gramex on ennenkin singaloinut pohjatonta ahneuttaan ”edustaessaan” tahoja jotka eivät ole edes heidän jäseniä.

    • Jussi Kari   •     Kirjoittaja

      Tapio: Kiitos kommentista! Jaa-a, hyvä kysymys. Jää nähtäväksi. Gramexillahan sinällään on lakiin perustuva oikeus edustaa myös ei-jäseniään…

      Täytyy sanoa, että Tekijänoikeusneuvoston päätös on melko järisyttävä. Tämä blogaus oli vasta pelkkä pintaraapaisu. Tekijänoikeuslaki on täynnä tietokoneohjelmia koskevaa erityissääntelyä. Jos tätä ei tosiaankaan sovelleta tietokonepeleihin, niin ollaan todella mielenkiintoisessa tilanteessa.

  3. jamppa vaan   •  

    Tekijänoikeusneuvosto ja tekijänoikeuslaki kirjoitetaan pienellä. Myös vähän kömpelöä puhua ”tekijänoikeuksiensiirtosopimuksista” tai ”oikeuksiensiirtosopimuksista”, kun nimenomaisesti näin nimettyjä sopimusasiakirjoja ei kai usein laadita ja kun ko. asioista yleensä sovitaan osana työ-, johtaja-, osakas- tms. laajempaa osapuolien suhdetta määrittävää sopimusta.

  4. Trevor   •  

    Thanks for the info. As I understand things Finland has a civil law tradition of copyright (droit d’auteur) thus, not ’all rights’ can legally be transferred even under contract. Moral rights and resale rights are inalienable for instance.
    Additionally, the nature of a an ’exclusive license’ does not actually confer ownership of copyright to the employer from the employee. It just means that the employer has a privilege to use the work (user rights) and can seek remedies in case of infringement without having to ask the employee to take the action on the employers behalf. Additionally, the employer cannot sub-license the exclusive license to third parties without specific permission from the employee. (See GARDNER v. NIKE INC).
    This means that artists themselves are in a reasonably strong position to negotiate contracts and to possibly include royalties as part of the contract terms.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *