Oikeus omaan naamaan ja sen puute

Kansakunnan pää-äänenkannattaja ja laatujournalismin kirkkain timantti Ilta-Pulu uutisoi muutama päivä sitten, että Hennes & Mauritzin käyttämät bikinimallit eivät olekaan oikeita, vaan tietokoneella luotuja. Närkästys epärealistisista kauneusihanteista oli arvattavissa. Jotkut kommentoijat kiinnittivät kuitenkin huomionsa seuraavaan kommenttiin:

”Kasvot tulevat kasvomalleilta, jotka ovat täysin tietämättömiä siitä, miten kuvia tullaan käyttämään.” –Håcan Andersson, H&M:n tiedottaja

Kysymys kuuluu, onko näitä malleja viilattu linssiin – saako kuka tahansa ottaa jonkun pärstävärkin vaikka Facebookista, editoida sen bikinimallivartalolle ja laittaa nettikauppaan?

Vastaus on juristin perinteinen ”kyllä ja ei”. Asiassa tulee nimittäin erottaa ainakin kolme eri oikeusongelmaa:

Ensimmäinen oikeusongelma, mikä ihmisille usein tulee mieleen, on se kuuluisa ”oikeus omaan naamaan”: kai nyt minulta tarvitaan joku lupa, että kuvaani saa käyttää? No ei tarvita, ainakaan Suomessa. Lähtökohtaisesti Pohjoismaissa ei ole minkäänlaista personality rights -käsitettä. Toisin sanoen ihmisellä ei lähtökohtaisesti ole oikeutta kieltää muilta hänen (naama)kuvansa käyttöä vain siihen perustuen, että esiintyy kuvassa.

Joissain maissa tällainen oikeus on olemassa, mutta täällä Suomessa tosiaan ei. Jos siis menet julkiselle paikalle noloissa vaatteissa ja joudut kuvatuksi ja sen jälkeen Hesarin etusivulle, se on vähän niinkuin ”voi voi ja iso kyynel”: ei olisi varmaan tarvinnut mennä koikkelehtimaan puolipukeissa keskelle Mannerheimintietä.

Sama koskee mallikuvauksia: kuvassa esiintyvällä mallilla ei lähtökohtaisesti ole mitään oikeutta kuvaan eikä myöskään automaattista oikeutta edes rahalliseen korvaukseen (ellei tätä kuvaamista tulkita työsuhteeksi). Mallilla ei myöskään lähtökohtaisesti ole oikeutta määrätä, miten ja missä yhteydessä kuvia tullaan käyttämään. Sen takia asiasta onkin äärimmäisen tärkeää sopia kuvaajan tai kuvaajan firman kanssa: missä yhteyksissä kuvaa voidaan käyttää? Saako malli itse käyttää kuvaa? Missä yhteyksissä? Millaisen korvauksen malli saa? Millä perusteella korvaus määräytyy? Saako kuvaa editoida? Missä määrin? Saako kuvan tai osia siitä liittää muihin kuviin? Vaikuttaako tämä korvauksiin? Jne. sovittavia asioita on lyhyesti sanottuna useita.

Bikinityttö Kuva Robert Bejil Photography @ Flickr, CC BY 2.0. Kuvan bikinityttö ei liity tapaukseen.

Toinen asia taas on, että vaikka personality rights -käsitettä ei Suomen laissa tunnetakaan, muista ihmisistä otettujen kuvien käyttö voi olla kiellettyä muilla perusteilla. Se voi olla esimerkiksi rikos: tällaisiahan ovat esimerkiksi rikoslain 24 luvun 6 § (salakatselu), 8 § (yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen) tai 9 § (kunnianloukkaus). Tietyissä tapauksissa kyseeseen voi tulla myös rikoslain 17 luvun 21 § (sukupuolisiveellisyyden julkinen loukkaaminen).

Salakatselupykälä kieltää mm. oikeudettoman kuvaamisen kotirauhan suojaamassa paikassa, kun taas yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen edellyttää kuvan levittämistä lukuisten ihmisten saataville. Samaa rajausta ei ole kunnianloukkauksessa, mutta siinäkin vaaditaan lähtökohtaisesti tiedon esittämistä.

Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen tai kunnianloukkaus voisi olla kyseessä esimerkiksi silloin, jos Make ottaa sammuneesta ja itsensä päälle oksentaneesta Viljamista kuvan ja pistää sen Facebookiin. Kunnianloukkaus taas voi olla kyseessä, jos oikeudettomasti editoi jonkun naaman esimerkiksi pornokuvaan ja näyttää tätä kuvaa vaikkapa opiskelijakavereille.

Sukupuolisiveellisyyden julkinen loukkaaminen taas on sanamuodoltaan niin avoin, että se kattaa laajan määrän tekoja – mutta sillä perusteella sakotettiin esimerkiksi miestä, joka kuvasi naisia hameiden alta salakameralla Turussa. Itse uutinen on taattua Ilta-Pulu -tasoa: sakot eivät tulleet perseiden kuvaamisesta, vaan nimenomaan hameen alta kuvaamisesta. Perseiden kuvaaminen kun on yllä mainitulla tavalla laillista.

Kolmanneksi kuvan levittäminen voi olla kiellettyä tekijänoikeuksien tai tekijänoikeuden lähioikeuksiin kuuluvien valokuvaajan oikeuksien vuoksi. Tekijänoikeuslain 2 §:n mukaan kun oikeus teoksen tai teoskappaleen levittämiseen on lähtökohtaisesti vain teoksen luojalla / valokuvan ottajalla. Niinpä toisen ottamaa kuvaa ei ole oikeutta käyttää ilman kuvaajalta saatua lupaa. Tässä on kuitenkin kyse nimenomaan kuvaajan oikeudesta – ei kuvauksen kohteen oikeudesta. Kuvan kohteena olevalla ei siis ole automaattisesti oikeutta käyttää kuvaa edes itse.

Mikäli on kuitenkin joutunut kuvattavaksi vastoin tahtoaan ja kuva on jossain julkaistu, voi tilanne olla oikaistavissa sillä, että kuvan ottaja pyytää poistamaan kuvan.

Mitä H&M:n mallitapauksesta sitten pitäisi ajatella? No ei juuri mitään. Jos kyseessä ovat nimenomaan kasvomallit, pitäisin melko selvänä, että näiden kanssa on sovittu nimenomaan heidän kasvojensa käyttämisestä mainostarkoituksissa. Valistuneena arvauksena esittäisin myös, että sopimuksessa on myös kerrottu, mitä vaatekappaleita H&M myy. Valistuneesti arvaisin myös, että sopimuksessa on myös kerrottu, että kasvomallien pärstät tullaan liittämään tietokoneella luotuihin mallivartaloihin.

Se, että kyseessä ovat olleet nimenomaan bikinimallivartalot, ei muuta asiaa miksikään: bikinit kun lähtökohtaisesti ovat ihan tavallisia vaatekappaleita, jotka eivät loukkaa sukupuolisiveellisyyttä.

Henkilökohtaisella tasolla taas kannattaa miettiä, mitä julkisilla paikoilla tekee ja missä vaatteissa. Lähtökohtaisesti kun omat tyhmäilyt julkisilla paikoilla ovat kuvaajille vapaata riistaa.

11 kommenttia

  1. Lauri Kosonen   •  

    Hieno teksti Jussi!
    Pariin asiaan olisin kyllä halunnut vielä vähän tarkennusta. Mikä tekee kuvaamisesta kotirauhan suojaamassa paikassa oikeudetonta? Syyllistyivätkö sikalakuvaajat tuohon?
    Lisäksi, eikö joku lakipykälä myös kieltänyt kuvan kaupallisen käytön jos siinä olevat henkilöt ovat tunnistettavia, eivätkä antaneet suostumusta asiaan?

  2. Jussi Kari   •     Kirjoittaja

    Kiitokset, Lauri!

    Kotirauhan suojaamassa paikassa kuvaaminen on lähtökohtaisesti oikeudetonta, ellei tämä kotirauha ole oma tai sinne luvallisesti päässyt. Kotonaan saa luonnollisesti kuvata. Kaverin luonakin saa kuvata, jos kaveri on oven avannut ja päästänyt sisään – tämä on lähtökohtaisesti valtuutus kotirauhan suojaamalle alueelle ”tunkeutumiselle”. Jolloin kuvaaminenkin on lähtökohtaisesti sallittua. Kaveri varmaan älähtää kun Canon tulee kuvioihin, jos ei diggaa kuvausajatuksesta.

    Tuo mainintasi kaupallisesta käytöstä on itse asiassa hyvä pointti – siitä tuli huomautusta muutakin kautta pitkin. Kaupalliseen käyttöön tosiaan tarvitsee kuvan kohteen etukäteisen suostumuksen. Paradoksaalisesti tämä ei kuitenkaan johdu varsinaisista henkilön oikeuksista, vaan näin on yksinkertaisesti oikeuskäytännössä katsottu. Samoin henkilön kuvan käyttäminen markkinointitarkoituksissa ilman henkilön lupaa voi helposti olla sopimatonta menettelyä liiketoiminnassa. Joskus tällaisesta on jopa tuomittu kärsimyskorvausta; tapaus tosin on vuodelta 1989, minkä jälkeen kärsimys on kokenut oikeustieteessä monet muutokset.

    Käytännössä kuvan käytöstä markkinoinnissa sovitaankin aina ja tulee aina sopia, tai firmalle voi tulla melkoinen lasku – joka ei välttämättä tosin johdu kuvattavan henkilön oikeuksista. (Asiasta on kirjoitettu mm. Suomen Markkinointiliiton sivuilla – kiitokset vinkistä Juha Ilolalle)

    Sikalakuvauksissa kyse on julkisrauhan rikkomisesta, mikä on taas sitten toinen tarina.

  3. Aava   •  

    (Tässä sama teksti, jonka laitoin Facebookiin.)

    Kiitos mielenkiintoisista tiedoista! Näistä asioista väännetään meidänkin tuttavapiirissä kättä ihan jatkuvasti.

    Lakkaan saman tien huolehtimasta muiden oikeuksista tässä asiassa (olen tehnyt sitä todella paljon) ja mietin enää vain kohteliaisuutta. Kohteliaisuuteni nimittäin näköjään asettaa joka tapauksessa paljon tiukemmat rajat kuin laki.

    Esimerkiksi Afrikan-matkallamme keskusteltiin vakavasti siitä, saako otettuja kuvia julkaista Facebookissa. Pyysin, että he, joiden kuvia ei saa julkaista, mainitsisivat asiasta. Suurin osa oli hiljaa. Yksi tai kaksi olivat jyrkästi kuviensa minkäänlaista julkaisua vastaan – suostuin. Muut pyysivät ettei bikini- ja noloja kuvia julkaistaisi – suostuin. Kun olimme niiden parin ehdottoman kanssa saaneet keskusteltua läpi heidän tarkat toiveensa kuvien julkaisusta, muutkin saivat vihdoin suunsa auki ja sanoivat, että on väärin pitää julkaisulupaa oletuksena ja etten saisi ilman erillistä lupaa julkaista kenenkään kuvia. Myös ohjaajien mielestä olin ollut kohtuuton. Suostuin ilman muuta olemaan julkaisematta kuvia ilman erillislupaa, mutta minulle jäi sellainen maku, että minua pidettiin pahimman luokan törkimyksenä ja kiusantekijänä. Kiva tietää edes näin jälkeenpäin, että toimin lain mukaan ihan oikein, ja olen pahoillani ettei yritykseni olla kohtelias välittynyt kuten tarkoitin. Minusta FB olisi ollut näppärä tapa esim. näyttää kuvatuille heistä otetut hienot ja hauskat kuvat ja olisin mieluusti ilahduttanut heitä niillä.

    Tulen edelleen pitämään kiinni periaatteistani. En julkaise Facebookissa tunnistettavaa kuvaa sellaisista jotka eivät itse kyseistä palvelua käytä ja pääse niitä näkemään ja pyytämään poistamista. Pyrin olemaan mieluummin liian varovainen ”nolojen” kuvien julkaisussa – julkaisukynnys madaltuu jos opin tuntemaan ihmisen ja tiedän, ettei hän arastele ”noloja” kuvia. Erona on nyt se, etten enää tunne niin huonoa omaatuntoa, jos joku suuttuu kun olen julkaissut hänestä kuvan, jossa hänellä on mielestään kamala ilme. En tule myöskään kysymään ihmisjoukolta lupaa tai kieltoa, vaan julkaisen oman harkintani mukaan. Jos haluan jonkin mielestäni hyvän ja asiallisen kuvan jostakusta julkaista, pidän oletuksena että saan niin tehdä, kuvattu pitäköön mölyt mahassaan. Jos hän kohteliaasti pyytää poistamaan kuvan, minä kohteliaasti poistan. Mielestäni toimin tällöin aivan asiallisesti paitsi lain, myös huomaavaisuuden osalta.

  4. Aava   •  

    Vielä teoreettisia kysymyksiä. Jos kuvattu kieltää kuvan julkaisemisen, saako sen kiellosta huolimatta julkaista? Jos kuvattu pyytää poistamaan kuvan esim. netistä/Facebookista (mistä vain mistä se on mahdollista poistaa), saako kuvan jättää poistamatta? Olettaen ettei kuva sisällöltään ole laiton.

  5. Jussi Kari   •     Kirjoittaja

    Kiitoksia kommenteista Aava ja Sami!

    Aava: käsitit aivan oikein, eli kuvatulla ei ole lähtökohtaisesti mitään oikeutta kieltää kuvansa julkaisemista vain sillä perusteella, että hän on siitä tunnistettavissa, varsinkin jos kuva on otettu julkisella paikalla. Jos kyseessä on mainoskäyttö, silloin lupaa on parasta pyytää tai ottaa riskin vahingonkorvauksista tai kärsimyskorvauksista (mielestäni nämä tuomiot on nykäisty hihasta, mutta tällä mennään). Jos kuva on loukkaava (henkilö puolipukeissa sammuneena, tms.) ottaa riskin kunnianloukkauksesta.

    Mutta esimerkiksi muista julkisilla paikoilla otetut uimapukukuvatkin ovat ihan OK kamaa, eikä niiden levitykseen erityisesti tarvitse muilta lupaa. Kuvia ei myöskään tarvitse poistaa, vaikka joku sitä vaatisikin. Voit siis jättää kuvan poistamatta – tällä toiminnalla ei toki kavereita saada, mutta laillista se on.

    Sami: kysymyksesi on sitten jo tasoa kinkkisempi, koska kyseessä on USA ja lähtökohtaisesti toki toimitaan tekomaan lain mukaan :) USA:ssa taas ON useissa osavaltioissa jonkinlainen personality rights -pykälä, joko kirjoitetussa laissa tai common law’n kautta, joten tilanne vaihtelee.

    Näissäkin tosin usein kyse on lähinnä siitä, onko henkilöiltä saatu lupa kuvaamiseen ja jos on, ongelmaa ei lähtökohtaisesti ole (paitsi ehkä lasten kanssa, jolloin lupa tulisi tietysti saada vanhemmalta). Sinuna en siis pelkäisi tuomiota ihan lähipäivinä. Hienoja kuvia muuten!

    • Sami Kontto   •  

      Kiitos vastauksestasi, kuvat otin Meksikossa ja nuo mallit oli USA kansalaisia, no heistä räpsi samalla kuvia sadat muutkin. Ymmärtäisin maallikkona asian niin että jos noilla koittaisi tehdä rahaa niin sitten olisi eri asia.

  6. Oleg Grenrus   •  

    http://www.esaimaa.fi/Online/2011/09/29/Sosiaalinen+media+vilisee+laittomia+kuvia/2011112166707/4

    Nyt olen hämilläni: ”Koulu saa yleensä julkaisuluvan, jos jokaiselta kuvassa esiintyvältä tai tämän huoltajalta saadaan siihen suostumus, mieluiten kirjallisena.” Käyttö ei ole kaupallista, toisaalta ei ole julkisella paikalla kuvattu. Onko tässä kyseessä ”yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen”, kun paljastuu mitä koulua on käyty ja koska?

  7. Jussi Kari   •     Kirjoittaja

    Oleg: kiitokset kommentista ja tervetuloa blogin pariin!

    Kieltämättä hämmentää itseänikin. Sinällään tuo artikkeli on ihan oikeassa, että koulukuviin oikeus on kuvan ottajalla ja tältä pitäisi saada lupa jos kuvaa tahtoo levittää – esimerkiksi pistää sen vaikka Galtzuun tai Facebookiin.

    Siinä en ihan pysy perässä, mistä tuo on repäisty, ettei koulu saisi levittää kuvia – ilmeisesti takana on koulun asema viranomaisena ja esimerkiksi henkilörekisterilaki. Paha mennä suoraan sanomaan, koska tuossa ei ole vedottu mihinkään lakipykälään.

  8. Aava   •  

    Nyt minulle taas väitetään, ettei kuvia saa julkaista ilman niissä esiintyvien tunnistettavien henkilöiden lupaa vedoten ns. oikeuteen omaan kuvaan (eli julkaisuoikeus kuulemma sekä kuvaajalla että kuvassa esiintyvällä) ja henkilötietolakiin.
    http://www.tietosuoja.fi/uploads/qw2kuu7_1.pdf
    ”Tämän määritelmän nojalla valokuvan, josta henkilö on tunnistettavissa, katsotaan olevan laissa tarkoitettu henkilötieto” jne.

    Ja mites, lasketaanko tapahtumaa varten vuokrattu biletila, johon on pääsy vain rajatulla ihmisjoukolla (ja kuvaajalla), julkiseksi vai yksityiseksi paikaksi?

    • anonyymi   •  

      Henkilötieto on yleensä ongelma vain, jos siitä muodostuu rekisteri, tai jos niitä lähdetään muuten tarkoituksellisesti levittelemään. Esim. pelkkä yksittäinen kuva ei liene ongelmallinen (ellei se muuten sitä ole), mutta asia voi muuttua, jos pistät mukaan nimen, osoitteen ja/tai muita tietoja – tällöin voi kyse olla yksityiselämää loukkaavan tiedon esittämisestä. Jos taas kuvia on useampia ja niitä voi helposti hakea, vaikkei muita tietoja juurikaan olisi, kyse on henkilörekisteristä.

      Tuollaisessa biletilassa paljon riippunee siitä, onko osanottajilla tieto kuvaajan paikallaolosta, minkälaisesta kuvaamisesta on kyse sekä siitä, mitä osanottajat olettavat ja voivat olettaa. Jos osanottajat voivat olettaa kyseessä olevan yksityistilan ja yksityistilaisuuden, se käytännössä on sitä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.