Ravintolapäivän herkulliset laittomuudet

Ravintolapäivää vietettiin muutama viikko sitten. Tämä elävän kaupunkikulttuurin maukkain tähti mainostaa itseään näin:

”Ruokakarnivaali, jolloin kuka tahansa voi perustaa ravintolan päiväksi!”

Ruokakarnivaali, jolloin kuka tahansa voi perustaa ravintolan päiväksi! Kuulostaapa hienolta, mielenkiintoiselta ja ennen kaikkea herkulliselta! Ei olekaan ihme, että alkujaan Helsingistä lähtenyt Ravintolapäivä on levinnyt jo useisiin Suomen kaupunkeihin ja jopa ulkomaille, kuten Ravintolapäivän sivuilta käy ilmi.

Kaikki eivät ole kuitenkaan ravintolapäivästä pitäneet. YLE Savon mukaan Ravintolapäivä oli närkästyttänyt savolaisia ravintoloitsijoita. Savon yrittäjien puheenjohtajan Sirpa Alho-Törrösen mukaan Ravintolapäivä edistää harmaata taloutta ja toisaalta joitakin yrittäjiä on sapettanut se, miten Ravintolapäivä antaa kuvan siitä, että ravintolan perustaminen olisi helppoa.

Sosiaalisessa mediassa Alho-Törrösen kommentit aiheuttivat tirskuntaa: ikäänkuin tässä olisi harmaasta taloudesta kyse! Ravintoloitsijoiden nyrpeää asennetta pidettiin lapsellisena oman egon pönkityksenä – ”vain me tiedämme, kuinka vaikeaa ravintolan pyörittäminen oikeasti on!”

Mutta Savon yrittäjät ovat toisaalta ihan oikeassa: Ravintolapäivä perustuu täysin lain rikkomiselle.

Siitä tuskin on tietoa, kuinka paljon rahaa vaihtaa omistajaa Ravintolapäivän aikana, mutta tuskinpa kovinkaan moni ravintolapäivän ravintoloista maksaa veroja. Puhumattakaan siitä, että nämä täyttäisivät ravintoloiden lailliset edellytykset – ravintolan perustamiseen on erittäin tiukat määräykset mm. sen suhteen, kuinka monta asiakasta voidaan ottaa sisään asiakastilojen kokoon nähden, kuinka monta WC:tä tulee olla (huomioiden se, että henkilökunnalle tulee olla oma WC), mikä on vaadittava hygieniataso ja niin edelleen.

Kuva Martti Tulenheimo @ FlickrCC BY-NC-ND 2.0. Ravintolapäivä elokuussa 2011.

Ravintolapäivällä ja siihen osallistuvilla ”ravintoloitsijoilla” ei siis ole minkäänlaisia vapautuksia näistä pykälistä. Ja tuskinpa kaikilla on hygieniapassiakaan taskussa.

Ravintolapäivä on osoittautunut ilmiömäisen suosituksi, mikä on toki hyvä asia. Samalla on kuitenkin unohtunut, että yksi sen alkuperäisistä tavotteista on ollut nimenomaan protestoida Suomen järjettömän tiukkaa ravintolasääntelyä vastaan ja näyttää, millaista kaupunki- ja ruokakulttuuria meilläkin voisi olla, jos ihmisten luovuutta ei sääntelyllä rajoitettaisi.

Tätä taustaa vasten onkin äärimmäisen huvittavaa, että Ravintolapäivä on voittanut mm. Helsingin vuoden kulttuuriteko -palkinnon sekä kulttuuriministeriön 30 000 euron Suomi-palkinnon – siis tapahtuma, jonka perusidea on järjestelmällinen lain rikkominen, voittaa ministeriötason palkintoja!

Olemmeko me suomalaiset todellakin niin tyhmiä, että emme erota hyvää ravintolaa huonosta, ilman että viranomaiskoneisto sen meille kertoo? Onko siinä mitään järkeä, että ostetun pihvin kanssa ei voi ottaa lasillista omasta pullosta, edes puistossa?

Toivon, että Ravintolapäivä ei jää ainoastaan yhden – kahden päivän ihmeeksi, vaan että se johtaa oikeasti yhteiskunnalliseen muutokseen vapaamman ravintola- ja alkoholisäätelyn muodossa.

Järjetön ravintolasäätely tulee purkaa, yksi puraisu kerrallaan.

5 kommenttia

  1. Timo Santala   •  

    Suosittelisin ottamaan asioista selvää ennen virheellistä argumentointia.

    Elintarvikelaki (23/2006) on muuttunut 1.9.2011 lähtien ja yksityishenkilöiden ja järjestöjen ei enää tarvitse tiedottaa vähäriskisestä tilapäisestä toiminnasta etukäteen.

    ”Elintarvikelain mukaan ns. pop up -ravintolatoiminta on mahdollista ilman elintarvikehuoneistoilmoituksen tekemistä. Pop up -ravintoloiden pitäjiltä ei edellytetä hygieniaosaamistodistusta.”

    Lisätietoja Eviran sivuilta:
    http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/valmistus_ja_myynti/elintarvikehuoneistot_/usein_kysyttya/

  2. Jussi Kari   •     Kirjoittaja

    Tervetuloa keskustelun pariin, Timo, sekä kiitoksia kommentista!

    Äygh, kävipäs nolosti – kiitos korjauksesta. Kävin vielä lain läpi juuri ennen postausta, ettei tulisi puhuttua puutaheinää, mutta jotenkin onnistuin sitten hyppäämään tuon pykälän yli. Hyvä että korjasit!

    Käsittääkseni ensimmäisen Ravintolapäivän aikaan tuo pykälä ei kuitenkaan ollut voimassa? Hienoa kuitenkin, että laki on tältä osin muuttunut.

    Mikä muuten on näkemyksesi – onko Ravintolapäivä onnistunut tavoitteessaan? Ainakin itse olen ymmärtänyt Ravintolapäivän pyrkivän nimenomaan turhan sääntelyn vapauttamiseen. Vai onko tämä pop-up-ravintoloiden salliminen teidän näkökulmastanne pelkkä välietappi ennen ravintoloinnin ”täyttä” vapauttamista?

  3. Timo Santala   •  

    Ensimmäisen Ravintolapäivän aikaankin tilapäisen pop up -ravintolan perustaminen oli täysin laillista, eikä siihen tarvittu lupaa, mutta ennen tuota 1.9.2011 voimassa oli ilmoitusvelvollisuus.

    Tiukat säädökset joista puhut blogitekstissäsi koskevat pysyviä ravintoloita.

    Ravintolapäivällä ei ole mitään agendaa tai sen kummempaa tavoitetta, mutta on kivaa kehitellä ja toteuttaa uusia innostavia ravintolakonsepteja, jakaa mielenkiintoisia ruokaelämyksiä ja ennen kaikkea pitää hauskaa yhdessä. Toki Ravintolapäivä siinä sivussa tulee antaneeksi varsin konkreettisen esimerkin siitä, mitä kaikkea suomalainen ruoka- ja ravintolakulttuuri voi parhaimmillaan olla, jos kaikki saavat vapaasti toteuttaa ravintolaideoitaan.

  4. Kari Jetsu   •  

    Toimiessani lähes kymmenen vuotta ravintolavastaavana mietin miten ravintoloihin saisi ihmisiä ruokailemaan ja nauttimaan yhdessäolosta ja vaikkapa viinistä ja alkumaljoista.
    Nykykulttuurissa Suomessa ja kalliin alkoholin maissa syödään kotona makkaraa, juodaan kuuppa himmeäksi ja lähdetään ravintolaan näyttäytymään puolen yön jälkeen. Syy siihen on korkea hinta ruoalla ja alkoholilla ravintolassa.
    Siispä, jos Alko voisi myydä ravintolalle alkoholin pienemmällä verolla, esimerkiksi puoleen hintaan verrattuna yksityiskuluttajaan, asiakas saisi paukkunsa, viininsä ja oluensa samalla hinnalla ravintolassa kuin kotonaan. Tästä olisi seurauksena huima määrä ruokailijoita koska ruoan hintakin voisi olla alemmalla katteella.
    Tällä muutoksella tulisi paljon uusia työpaikkoja, todella paljon, samalla muutettaisiin juomakultturia seurustelun suuntaan.
    Ehkä alkuun suuret ketjuravintolat vinkuvat vastaan mutta olen varma, että ko. muutos parantaisi myös niiden taloutta ja käyttöastetta.
    Löytyykö kannattajia?

  5. Jussi Kari   •     Kirjoittaja

    Kari Jetsu: Kiitoksia kommentistasi, Kari!

    Olet mielestäni aivan oikeassa. Kävin tuossa parin viikon häämatkalla Japanissa vaimon kanssa ja siellähän alkoholilait ja -kulttuuri on aivan toinen. Se seikka, että mistä tahansa ravintolantapaisestakin saa siihen annoksen viereen sen yhden oluen muutamalla eurolla, nimenomaan normalisoi ihmisten suhtautumista alkoholiin.

    Suomen lainsäädäntö mystifioi alkoholia ja sitten sitä otetaankin OIKEIN KUNNOLLA, ainakin pohjat alle ennen ravintolaan lähtöä. Ja silloin kyse ei ole enää seurustelujuomasta.

    Myös ehdottamasi kuvio kuulostaa ihan rationaaliselta. Eli kyllä, olen ihan samaa mieltä kanssasi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.