30.1.2013 oli mielenkiintoinen päivä. Vasemmistopuolueen Li Andersson ja Dan Koivulaakso sekä toimittaja Mikael Brunila olivat kirjoittaneet kirjan ”Äärioikeisto Suomessa” ja olivat pitämässä kirjan julkaisutapahtumaa Jyväskylässä, kun paikalle saapui muutama äärioikeiston jäsen, jotka hyökkäsivät järjestyksenvalvojien sekä parin järjestystä vapaaehtoisesti valvoneen henkilön kimppuun. Yhtä vapaaehtoista puukotettiin.
Hyökkäyksestä heräsi välittömästi keskustelua. ”Äärioikeiston hyökkäys”, ”äärivasemmiston false flag -operaatio”, ”uusnatsien kampanja” – jne.
Pakkaa sekoitti eurooppaministeri Alexander Stubb, joka tweettasi ”Voisiko joku kertoa mikä on Euroopan äärioikeiston ja -vasemmiston ero nykyään? En oikeasti tiedä. Kertokaa please”.
Stubbin kannanotto oli ajoitukseltaan epäonnistunut, vaikkakin sinänsä perusteltu. Kuten Stubb sittemmin totesi, ”Ranskalainen äärioikeistolainen vihaa magrebilaista maahanmuuttajaa, äärivasemmistolainen puolalaista putkimiestä”. Omaksi häpeäkseni osallistuin keskusteluun seuraavalla lapsellisella vastauksellani, jonka Stubb myös jakoi eteenpäin:
Anteeksipyyntöni kaikille vasemmistolaisille, sillä kommenttini oli typerä ja lapsellinen.
Nyt kun olen ripotellut tuhkat päälleni, voinen todeta jotain itse asiastakin. Vähemmän yllättäen vihaisilta, ja ihan perustellusta syystä vihaisilta vasemmistolaisilta tuli tivailuja, miten voin yhdistää äärivasemmiston ja äärioikeiston.
No, esimerkiksi siten, että minun nähdäkseni monet äärioikeistolaiset suuntaukset ovat taloudellisesti enemmänkin vasemmalla kuin oikealla, plus että äärioikeisto lisäksi vihaa ulkomaalaisia!
Asiaa voi katsella vaikka poliittisen kompassin kautta: Suomen ainoa oikeistolainen, vaikkakin vain hyvin varovaisesti oikeistolainen puolue, on kokoomus. Sen sijaan esimerkiksi äärioikeistoon usein liitetyt perussuomalaiset ovat enemmän vasemmalla kuin mitä kokoomus on oikealla, vaikka perussuomalaiset ovatkin kokoomuksesta toiseksi oikeistolaisin puolue muihin verrattuna.
Noh, vasemmiston ”julkkiskannattajan” Emilia Kukkalan ansiosta tulin sitten miettineeksi asiaa vähän pidemmän kaavan mukaan ja kävin jopa kaiken tiedon tyyssijassa eli Wikipediassa.
Ja edelleenkään en ymmärrä, mitä tekemistä äärioikeistolla on oikeiston kanssa.
Ok, myönnetään: historiallisesti on ihan perusteltua yhdistää nykyiset äärioikeistolaiset ryhmät oikeistoon.
Perinteisesti nationalismi on ollut oikeiston juttu – koti, uskonto ja isänmaa, tiedättehän. Ja perinteisesti äärioikeistolaiset puolueet ja liikkeet ovatkin olleet ultranationalistisia.
Lisäksi oikeistolaiseen ajatteluun kuuluu, että sille, joka on tehnyt enemmän ja vaikeampaa (ehkä myös merkittävämpää?) duunia, kuuluu enemmän rahaa. Toisin sanoen se, joka tekee tärkeämpiä hommia, on myös ansainnut enemmän lompakkonsa täytteeksi.
Ja jos oikeistolaiseen ajatteluun kuuluu, että ”arvokkaampaa duunia tekevät ansaitsevat enemmän rahaa”, niin äärioikeistolaiseen ajatteluun kuuluu, että ”paremmilla ihmisillä on oikeus vallita heikompaa ainesta”.
Pystyn näkemään yhteyden. Pystyn näkemään, miten joku voisi vetää ”jos teet enemmän, ansaitsetkin enemmän”-ajatuksesta tuon ”paremmat ihmiset saavat hallita heikompaa ainesta”-ajatuksen.
Toisaalta on ihan yhtä perusteltua väittää, että vasemmiston sinällään perusteltu ”kaikki ovat saman arvoisia ja näin ollen ansaitsevat saman verran pätäkkää”-ajatus johtaa näkemykseen siitä, että ”kaikki rikkaat pitäisi tappaa”.
Näiden ajatusten välillä ei tosiasiallisesti ole loogista yhteyttä!
Politiikka on loppupeleissä yleisön reaktioista riippuvaa joukkuepeliä. Jos et ole kansan silmissä ”hyvä tyyppi”, ihmiset eivät anna ääntään ja joudut poliittiseen paitsioon. Kyse on koko poliittiseen järjestelmään sisäänrakennetusta ongelmasta.
Nyt käsillä olevassa tilanteessa tämä aiheuttaa sen, että oikeiston – de facto kokoomuksen – täytyy retorisin keinoin yrittää saada tilanne näyttämään siltä, että rasistiset sekopäät olivatkin itse asiassa vasemmistoa, koska näin kokoomus saa ääniä itselleen tai ainakin välttää äänien menetyksen. Tähän olin kokoomuksen äänestäjänä syyllinen itsekin.
Toisaalta hyökkäystä muuten asiallisesti kommentoineet, vasemmistolaisittain suuntautuneet kirjoittelijat (ks. stand-up-koomikko Teemu Vesterisen kirjoitus tässä) ovat yrittäneet saada asian näyttämään siltä, että äärioikeisto on ongelma, mutta äärivasemmisto ei niinkään. Tämähän on tietysti vasemmistolle poliittisesti edullista, sillä onhan selvää, että mikäli ihmiset yhdistävät oikeistolaisen liikehdinnän rasismiin, ainakaan fiksut ihmiset eivät äänestä oikeistoa, sillä sehän synnyttää rasismia!
Asia ei mene näin.
Minun on edelleenkin vaikea nähdä, miten niinkutsuttu äärioikeisto – siis järjestäytyneet rasistiset liikkeet – tunnustaisivat oikeistolaisia arvoja. Huutelivatko kirjanjulkaisutapahtumaan hyökänneet kuulapäät, että he vaativat veroprogression lieventämistä tai jopa tasaveroa? Vaativatko he päivittäistavarakaupan vapauttamista? Oliko mantrana ”Tuhotkaa AY-liike, polttakaa Hakaniemi”?
Myönnän, etten ollut paikalla, toisin kuin vaikka Vesterinen. Valistuneena arvauksenani silti esittäisin, että mantra oli lähinnä ”nekrut vittuun Suomesta ja turpaan kaikille niiden hyysääjille”, jos sellaista oli ylipäätään. Tuolla ei nähdäkseni ole mitään tekemistä kokoomuksen, Suomen ainoan oikeistopuolueen kanssa, saati sitten oikeistolaisen politiikan kanssa muutenkaan. Kuten tässä takku.netin artikkelissa todetaan, moisilla uusnatseilla ei ole esittää poliittisia malleja ylipäätään!
Ongelmana on, että äärioikeistosta tai äärivasemmistosta puhuminen saa oikeisto- ja vasemmistopuolueet välittömästi puolustuskannalle. Koska politiikka on oman pesän puhtaanapitoa, kokoomuksen on vähän niin kuin pakko pyrkiä todistelemaan, että väkivaltaiset, rasistiset hyökkääjät eivät ole oikeistoa, vaan vähän niin kuin aikuisten oikeasti vasemmistoa.
Toisaalta vasemmisto on pakotettu todistelemaan, että kyllä, nämä ihan oikeasti ovat nimenomaan äärioikeistoa, koska vasemmisto ei mitenkään tahdo yhdistää rasistisia mulkkuja itseensä, mikä on tietysti poliittisesti erittäin perusteltua.
Siis: mikään puolue niin oikealla kuin vasemmallakaan ei tahdo ottaa hyökkäystä vastuulleen, sillä meidän poliittinen näkemyshän on niin puhdas, ettei siitä koskaan voisi seurata mitään pahaa… Sehän voisi nimittäin tarkoittaa äänien menettämistä seuraavissa vaaleissa!
Tämä on aika äärimmäisen ongelmallista, koska luulen, että niin Alexander ”eurooppaintegraatiofetisisti” Stubb kuin Paavo ”mamuhyysääjä” Arhinmäki ovat ihan yhtä mieltä – kuten kaikki muutkin fiksut kokkarit ja vassarit – siitä, että rasistiset hyökkäykset ovat aika perseestä eivätkä todellakaan kuulu demokraattiseen yhteiskuntaan. Kuten kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki (vas.) erittäin asiallisessa blogauksessaan huomautti, hyökkäykset kohdistuvat niin kokoomukseen kuin vasemmistoliittoonkin. Jos hyökkäykset olisivat oikeistolaisesti suuntautuneita, miksi ne hyökkäisivät kokoomusta, Suomen oikeistolaisinta puoluetta, vastaan? Siksi, että nämä rasistiset hyökkäykset eivät ole politiikkaa vaan väkivaltaa.
Kyllä, poliittisia terroritekoja on ollut niin oikealla kuin vasemmallakin,. Mutta sen sijaan, että vertailtaisiin, kumman suuntauksen poliittinen kikkeli johtaa useampiin hyökkäyksiin tai useampiin kuolonuhreihin, pitäisi ehkä kiinnittää huomiota siihen, että niin äärioikeisto kuin äärivasemmistokin ovat aika helvetin kaukana niin oikeistosta kuin vasemmistostakin, ja että äärioikeisto ja äärivasemmisto ovat perseestä ihan omana itsenään, ei siksi, että ne ovat ”oikeistolaisia” tai ”vasemmistolaisia”.
Muu johtaa siihen, että huippupoliitikot kikkelöivät siitä, onko hyökkäyksen syynä oikeisto vai vasemmisto, kun pitäisi keskustella siitä, että väkivalta ei kuulu politiikkaan ylipäätään, mistä nämä ovat samaa mieltä.
”Jos hyökkäykset olisivat oikeistolaisesti suuntautuneita, miksi ne hyökkäisivät kokoomusta, Suomen oikeistolaisinta puoluetta, vastaan? Siksi, että nämä rasistiset hyökkäykset eivät ole politiikkaa vaan väkivaltaa.”
Mulla on tähän toinenkin vastaus. Tuot itse asiassa sitä jo tässä tekstissä vähän esille.
Toteat ensiksi, että ”historiallisesti on ihan perusteltua yhdistää nykyiset äärioikeistolaiset ryhmät oikeistoon”. Vähän myöhemmin kuitenkin kirjoitat myös, että sun ”on edelleenkin vaikea nähdä, miten niinkutsuttu äärioikeisto – siis järjestäytyneet rasistiset liikkeet – tunnustaisivat oikeistolaisia arvoja”. Äärioikeistolaiset kun eivät julkilausutusti vastusta progressiivista verotusta ja silleensä.
Homman juju on siinä, että taloudelliset tekijät eivät ole se ensisijainen tekijä, jolla jako oikeistoon ja vasemmistoon tehdään. Eivätkä ole koskaan olleetkaan.
Pieni kertaus käsitteiden historiasta, vaikka tämä kama lieneekin jo tuttua: Ranskan vallankumouksen aikaan oikeistolaiset olivat niitä, jotka kannattivat monarkiaa – olivat siis konservatiiveja. Vasemmisto taas kaipasi tasavaltaa. Progressiivisesta verotuksesta tuskin oli kummallakaan kovin vahvoja mielipiteitä.
Kuten tässäkin tekstissä tuodaan esille, Suomen perinteisesti oikeistolaisimmaksi mielletty puolue, kokoomus – joka muuten sekin syntyi alun perin tekemään maasta kuningaskunnan! – on aikoinaan ollut vahvasti kodin, uskonnon ja isänmaan asialla. Rasistinen, kirjanjulkaisutilaisuuksia häiriköivä äärioikeisto jakaa nämä samat arvot, mutta äärimmäisimmillään.
Toinen kokoomukseen ainakin mielikuvatasolla liitetty ominaisuus on sitten tämä taloudellinen puoli. Tässä katsantokannassa oikeisto tosiaan on se poppoo, joka kannattaa muun muassa päivittäistavarakaupan vapauttamista ja vastustaa tasaveroa. Tällöin ”äärioikeiston” muodostanevat itse asiassa klassiset liberaalit, jotka usein kannattavat myös laajoja yksilönvapauksia.
On ihan höpöhöpöä väittää, että näistä vain toiset olisivat ”oikeasti” oikeistolaisia. Molemmat porukat vain korostavat eri puolia perinteisestä oikeistolaisuudesta. Käsitteillä oikeistolaisuus ja vasemmistolaisuus on pitkälti tarkoitettu kimppuja poliittisia näkemyksiä, jotka jostain syystä tuntuvat esiintyvän yhdessä, vaikkei niillä tarkemmin ajateltuna ole mitään todellista yhteyttä. Tähän päälle vielä se, että ihmisten näkemykset eivät ole johdonmukaisia – kun puhutaan parkkipaikoista, vihreät tuntuvat olevan taloudellisessa mielessä paljon kokoomusta oikeammalla.
Tässä on jälleen kerran kyse siitä, että poliittinen kenttä joka todellisuudessa on vähintäänkin kaksiulotteinen yritetään pusertaa yksiulotteiseksi oikeisto-vasemmistojaotteluksi. Kun se on, yllättävää sinänsä, tuhoon tuomittu yritys, pesäeroja saman nimikkeen alle leimautuviin sakkeihin koetetaan sitten tehdä kaikenlaisilla kikkailuilla, kuten yrittämällä määritellä se oikea tapa tehdä tämä jako.
Vastaus alun kysymykseen on siis tämänsuuntainen: koska oikeistolaisuus näistä patriooteista puhuttaessa ja oikeistolaisuus kokoomuksesta puhuttaessa vain yksinkertaisesti tarkoittavat ihan eri asioita. Ja tämän takia meidän pitäisi ihan oikeasti lakata käyttämästä koko käsitteitä minään muuna kuin tosi karkeina ja onnettomina yksinkertaistuksina.
Todettakoon, ettei tämä homma ole vasemmiston osalta yhtään sen yksinkertaisempi. Keskityinpä tässä nyt vain ns. oikeiston puoleen, kun oikeiston sisäisistä erotteluista tässä nyt taisi enemmän olla kyse.
Terve Arto ja kiitokset kommentista! Erittäin hyvä analyysi. Poliittinen kompassi kyllä mittaa muutakin kuin vain talousnäkymiä oikealta vasemmalle, kuten esimerkiksi konservatiivisuutta ja liberaaliutta arvojen taholla. Mutta pitäisikö siinä olla myös esimerkiksi autoritäärisyys – vapaus -akseli kolmantena? Veikkaan, että juuri tällä akselilla olisi nimittäin tunnistettavissa ääriryhmät…
Ongelma tämän keskustelun kannalta on, että poliittisen kompassin x-akselin (viitaten Luotio.netin juttuun) ääripäät on nimetty vasemmistoksi ja oikeistoksi. Sehän on talouspoliittisia mielipiteitä mittaava akseli: ne ääripäät voisivat yhtä hyvin, ja kenties kuvaavammin, olla vaikkapa kommunismi ja laissez-faire (ehkä nyt mieluummin jotain lievempää ainakin näin suomalaisessa kontekstissa).
Vaikkapa sellaiset väitteet, kuin ”oikeisto kannattaa perinteisiä perhearvoja” tai ”vasemmisto on uskonnonvastaista” ei ole tietysti millään tavalla mielekkäitä, jos määrittäväksi koetaan tuo x-akseli. Ainakin ennen näin on silti ihan yleisesti ajateltu. Siis esimerkiksi oikeisto on ollut nimenomaan yläoikealla.
Sinänsä kyllä nykypäivänä lienee fiksuinta tehdä oikeisto-vasemmistojaottelu nimenomaan talouspoliittisten näkemysten perusteella – koska se niitä mielipiteitä tuntuu eniten jakavan. Mutta sekin on käsitteiden uudelleenmäärittelyä, sillä se edellyttää muiden jakoon perinteisesti vaikuttaneiden tekijöiden hylkäämistä.
Poliittinen kompassi on kyllä hyvä väline ja toimii minusta varsin hyvin kaksiulotteisenakin. Mutta se, mitä noiden akseleiden väitetään mittaavan on yllättävän olennaista. Tuolla Luotio.netissä y-akseli on näemmä vanhoillinen-vapaamielinen, mutta esimerkiksi politicalcompass.org antaa sille nimen authoritarian-libertarian (vaikka testi on kaiketi tismalleen sama), eli juuri tuon mitä sä ehdotat ekstra-akseliksi. Musta tämä jälkimmäinen on itse asiassa kuvaavampi nimi.