Järkeä kansalaisaloitteiden käsittelyyn

Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloite sai kunnian olla toinen eduskunnalle luovutettu kansalaisaloite (ensimmäinen oli aloite turkistarhauksen kieltämisestä). Sen vastaanotto ei kuitenkaan ollut kovinkaan lämmin, vaan useimmissa puheenvuoroissa aloitteeseen suhtauduttiin melko nuivasti niin kokoomuksen, vasemmistoliiton kuin keskustankin riveistä. On siis melko selvää, ettei tekijänoikeuslaki ole muuttumassa aloitteessa vaadittuun suuntaan ainakaan tämän vaalikauden aikana.

Käsittelyn lopputulosta mielenkiintoisempaa oli jälleen kerran kuitenkin se, miten aloitetta käsiteltiin. Kuten viime vuonna ”Kansalaisaloitteen kivinen tie”-blogauksessani totesin, kansalaisaloitteiden käsittely on ollut nuivaa.

Kokonaisuudessaan käsittelyyn sisältyi kaikenlaisia huomattavankin huvittavia piirteitä, kuten perussuomalaisten Kauko Tuupaisen tekijänoikeusjärjestöiltä kopioitu puheenvuoro (HS) – se, että syyllistyy tekijänoikeuksien loukkaamiseen vahvempia tekijänoikeuksia puolustaessaan, ylittää parodiahorisontin tehokkaasti. Tuupaisellekin tiedoksi, ettei lähteen julkisuus ole mitenkään vapauttava tekijä!

Vakavasti ottaen yksi suurimmista keskustelunaiheista oli kuitenkin se, ”ettei aloitteen sisältö vastaa sen tiivistelmää” (TS). Erityisesti tapetille nousi se, että aloitteessa väitettiin ”jo yhden musiikkikappaleen lataamisen olevan kuolemantuottamukseen verrattavissa oleva rikos”. Näin ei kuitenkaan ole, vaan siihen vaaditaan kappaleen jakamista. Kuten luovan työn tekijöiden etujärjestön LYHTY ry:n johtaja Lauri Kaira artikkelissaan toteaa, ero todellisuuden ja väitetyn välillä on räikeä.

Tekijänoikeusaloitteen yhtenä kirjoittajana ollut lakimies Ville Oksanen (joka toimii myös EFFI ry:ssä) myöntää, että tämä on aloitteeseen vahingossa lipsahtanut virhe. On puhuttu lataamisesta, kun olisi pitänyt puhua jakamisesta (ks. Digitodayn artikkeli aiheesta). Oksasen mukaan virhe on kuitenkin pieni, sillä vertaisverkko-ohjelmat joka tapauksessa jakavat materiaalia muille materiaalia kotikoneelle ladattaessa.

Tämä pitää tietysti paikkansa, mutta itse olen hieman skeptinen sen suhteen, onko kyseessä todellakin vahinko. Onhan kuitenkin raflaavampaa puhua siitä, että jo yhden biisin lataaminen on kuolemantuottamukseen verrattava rikos. Ladattaessa kun biisistä syntyy vain yksi kopio, kun taas yksi henkilö voi jakaa samaa biisiä vaikka sadoille henkilöille.

Noh, tähän kuitenkin tartuttiin ja osittain tämän vuoksi vastaanotto oli mitä oli.

Todelliset rimanalitukset tulivat kuitenkin vasemmistoliiton leiristä, mistä Aino-Kaisa Pekonen aloitti:

”Valtaosa allekirjoittajista ei ole myöskään voinut tietää, mitä vain juristeille aukeavat ja 17-sivuiset pykälämuutosesitykset sisältävät ja mitä ne aiheuttaisivat. ”

Eipä silti, riman alta mentiin kautta linjan, sillä samalla linjalla olivat myös mm. Timo Heinonen (kok.) ja Simo Rundgren (kesk.) sekä Merja Mäkisalo-Ropponen (sd.). Kaikkien näiden puheenvuorot lähtevät siitä, että ”eivät nuo allekirjoittajat ole varmaan tajunneet, mitä ovat allekirjoittaneet”.

Pointti on sikäli asiallinen, että juuri tällä perusteella arvostellaan koko kansanedustuslaitoksen ja demokratian toimivuutta. Kun kansalaisten tiedot ja taidot ovat rajalliset, on hyvin mahdollista, että kansa äänestää eri tavoin kuin mitä haluaisi äänellään saada aikaan. Esimerkiksi pienituloinen voi äänestää kokoomusta suuremman sosiaaliturvan toivossa; yrittäjä vasemmistoliittoa halutessaan vähemmän säätelyä markkinoille; homo kristillisdemokraatteja kun haluaa samat oikeudet kuin heteroillakin.

Tällaisia ”kansa ei varmaan tajua”-tyyppisiä puheenvuoroja on kuitenkin tavattu kuulla lähinnä fedorapäisten intellektuellien suusta. Ei se ole kuin ohuesti verhoiltu ”kansa on tyhmää, eikä tiedä, mitä tahtoo tai jos luulee tietävänsä, niin se luulee väärin”. Se, että kansanedustaja päästää jotain tuollaista suustaan, on lähinnä irvokasta.

Jos kansa ei tiedä, minkälaisia lakialoitteita se kannattaa, miksi se voisi tietää, minkälaisia asioita ja arvoja ajavia ihmisiä se haluaa eduskuntaan?

Muuten tekijänoikeusaloitetta arvosteltiin siitä, että se oli ”liian yksityiskohtainen”. Tuntuu, että kansalaisaloitteiden sisällön arvostelu tulee kahdesta suunnasta. Joko aloite on liian yleinen tai sitten se on liian yksityiskohtainen.

Jos aloite on liian yleinen, sen pohjalta on ”mahdotonta ryhtyä mihinkään oikeisiin toimiin”. Jos aloite on liian yksityiskohtainen, ”allekirjoittajat eivät tajua, mitä ovat allekirjoittaneet”. Joka tapauksessa kansalaiset ovat väärässä.

En harrasta salaliittoteorioita. Kansalaisaloitteisiin on kuitenkin suhtauduttu eduskunnassa niin nihkeästi, että alkaa tuntua siltä, että niitä oikeasti pelätään Arkadianmäellä. Pelätään, että kansalla olisi oikeasti jotain valtaa siihen, mistä talossa puhutaan. Sen takia onkin hyvä nuivailla jokainen kansalaisaloite nurin joko liian yleisluontoisuuden tai  liian yksityiskohtaisuuden vuoksi. Ja jos näistä ei saada luotua ongelmaa, voidaan lakialoite haudata valiokuntaan.

Ja kun tarpeeksi monta kansalaisaloitetta on nuijittu nurin, voidaankin koko kansalaisaloitejärjestelmästä luopua. Koska helvettiäkös nuo kansalaiset tulevat meitä kansanedustajia vaivaamaan? Olisivat alamaiset hiljaa, etteivät häiritse meidän työtä, perkele!

8 kommenttia

  1. Joonas Kuosa   •  

    Tekijänoikeudet ovat filosofisesti hyvin hankalia perustella – jos ajatellaan, että laulun säveltäjällä tai kirjan kirjoittajalla on oikeudet määrätä teoksensa käytöstä ja kopioinnista, joudutaan ensin tuomitsemaan menneiden vuosituhansien ”rikokset”, kun kirjoja ja kappaleita on kopioitu ilman mitään kontrollia! Onneksi nykyään asiat ovat paremmin.

    Uudet teknologiat pakottavat muuttamaan vanhoja lakeja. On ikävää että vanhojen bisnesmallien omistajat jarruttavat kehitystä viimeiseen asti. Tarvitaan uudet pelisäännöt uudelle vuosituhannelle.

    • Nimierkki   •  

      Kirjoituksessa ei ole aiheena tekijänoikeus kansalaisaloite, vaan kansalaisaloitteet yleisesti.

  2. Hei Haloo   •  

    Kansalaisalotteiden perimmäinen vika on siinä, että ne tulevat kansalaisilta. Edustuksellisessa demokratiassa puolueet pelaavat sulle-mulle peliä, jossa ostetaan ja myydään poliittista pääomaa kannattamalla muiden puolueiden ehdotuksia. Jos tällaiseen ympäristöön yritetään istuttaa suoraa demokratiaa, niin eihän se voi toimia. Miksi yksikään puolue vaivautuisi kannattamaan tai vastustamaan kansalta tullutta aloitetta, kun siitä ei saa yhtään ropoa poliittista pääomaa muilta puolueilta?

    Jos kansalaisalotteita oikeasti halutaan käsitellä, niin ne pitäisi viedä virkamieskoneiston läpi, jossa niistä leivottaisiin muutama versio, joista kansa voisi sitten kansanäänestää. Kansanäänestys-lait eivät toki voi olla suoraan fiskaalisia (verot valtion maksettaviksi), mutta nimenomaan eettiset/moraaliset kysymykset, joihin tämäkin voidaan laveasti tulkiten rinnastaa, sopivat loistavasti. Puoluepoliittinen (lue. bipartisan) pelailu sopii hyvin verolakeihin, mutta huonosti ihmisoikeuksiin (tasavertainen avioliitto).

    • ilkiö   •  

      Tästähän voisi tehdä kansalaisaloitteen että jos eduskunta ei sovella sille luovutettua aloitetta on sen alistettava aloite _sitovaan_ kansanäänestykseen esimerkiksi vuoden sisällä eduskunnalle luovutuksesta. Jos uskaltaisi olla niin optimistinen että ajattelisi tällaisen vielä menevän läpi niin odottaisin kyllä mielenkiinnolla millaisia kommentteja tästä sikiäisi päättäjien keskuudessa.

  3. Hei Haloo   •  

    Jos vielä lisätään vähän raadollisuutta, niin myöskään suojatyöpaikkoja tai ruskeita kirjekuoria ei heru kansalaisalotteista, päinvastoin…

  4. Jani Mäkinen   •  

    Todelliset rimanalittajat olivat selkeästi:
    Aino-Kaisa Pekonen(vas.) Heinonen (kok.) ja Simo Rundgren (kesk.) sekä Merja Mäkisalo-Ropponen (sd.).

    Perussuomalainen edustaja sentään edes tiesi mistä puhuttiin, mutta hyi häpeä näitä muita tästä ”eivät nuo allekirjoittajat ole varmaan tajunneet, mitä ovat allekirjoittaneet”. asenteestaan.

  5. Juha Tuukkanen   •  

    Mihin unohtuivat jälleen kerran teolliset tekijänoikeudet?
    Nykylain mukaan teollisuudessa ei ole tekijänoikeuksia tuomioistuimien laintulkinnan mukaan. Joten kuka tahansa saa kopioida täysin laillisesti kenen tahansa tekemiä asiakirjoja, jotka lain mukaan vaaditaan, jotta valmistettuihin tuotteisiin saadaan CE-merkki. Ja ilman CE-merkkiä, et saa myydä mitään. Yrittäjä ei saa käyttää edes itse valmistamaansa konetta tai laitetta omassa verstaassaan, ellei tuotteessa/koneessa ole CE-merkkiä.
    CE-merkin saaminen edellyttää lain vaatimusten täyttämistä ja yrittäjän on osoitettava se asiakirjoilla, joiden tekeminen maksaa vähintään 250.000 €.
    Näitä ovat mm. piirustukset, laskelmat, raportit testeistä, ohjeistukset, käyttökoulutukset, todistukset tasalaatuisuudesta, käyttöohjeet jne.
    Kuka olisi niin tyhmä, että toisi jonkun uuden tuotteen markkinoille, koska kuka tahansa voisi mennä kopioimaan nämä asiakirjaniput ja ryhtyä valmistamaan/valmistuttamaan samaa tuotetta täysin laillisesti ja ilman tuotekehityskustannuksia.

  6. Jjoo   •  

    Mun mielestä asia on yksinkertaisesti niin, että jos toisen luovan työn tulosta käytetään rahan tekoon, niin silloin tulisi ehdottomasti maksaa korvauksia tekijälle.
    Mutta jos työtä käytetään esimerkiksi omaksi huviksi, auttamiseen, ”maailman parantamiseen”, jne. tulisi työn hyväksikäyttö ehdottomasti hyväksyä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.