AI-taide ja tekijänoikeus

AI-taide kiinnostaa. Mistäkö tiedän? Siitä, että tuskin mistään muusta aiheesta on minulta pyydetty kirjoitusta niin useasti kuin tästä. Ensialkuun on kuitenkin pakko laittaa muutama disclaimeri, sillä AI-taide herättää paljon intohimoja.

Ensinnäkin tämä kirjoitus käsittelee lähtökohtaisesti sitä, mitä tekijänoikeuslaki tällä hetkellä sanoo AI-taiteesta. Kaikki oikeustieteellinen analyysi ja laintulkinta on nimenomaan tulkintaa, mutta pyrin tulkitsemaan lakia mahdollisimman neutraalisti. Juridiikan kielellä puhuttaisiin lainopillisesta tai oikeusdogmaattisesta lähestymistavasta. Kyseessä ei siis ole kannanottoni siitä, miten asioiden tulisi olla, vaan miten ne nähdäkseni ovat.

Toisekseen analyysini koskee lähtökohtaisesti lakia. Laki on yhteiskunnallisen toiminnan minimitaso ja ihmisiltä on mahdollista edellyttää moraalisesti korkeatasoisempaa toimintaa kuin mihin laki velvoittaa. En siis lähtökohtaisesti kommentoi sitä, onko tekoälytaide ”artistietiikan” mukaista, onko se taidetta ylipäänsä tai muutakaan vastaavaa kysymystä.

Kolmanneksi, tarkastelen asiaa nimenomaan suomalaisen juristin näkökulmasta. USA:ssa laki on huomattavan erilainen. Siellä esimerkiksi fair use -doktriini on merkittävässä asemassa tekijänoikeutta ja myös AI-taidetta koskevassa keskustelussa. Euroopassa, Suomi mukaan lukien, fair usea ei lähtökohtaisesti tunneta, vaan tekijänoikeus perustuu tekijän yksinoikeuksille ja noiden oikeuksien rajoituksille.

Johdanto: mitä on AI-taide?

Tässä kirjoituksessa AI-taiteella tai tekoälytaiteella tarkoitetaan pääasiallisesti kuvia, jotka on generoinut tekoäly, tai oikeastaan koneoppimista hyödyntävä ohjelma. Tyypillisesti tällaiset ohjelmat generoivat kuvia käyttäjän antaman syötteen eli promptin perusteella. Ohjelmien tunnettuus ja suosio on räjähtänyt viimeisen puolen vuoden aikana, kun ennen lähinnä yrityssalaisuuksiksi luokitellut ohjelmistot on avattu koko kansalle.

Ensin tuli OpenAI-yrityksen DALL-E, joka sai pian DALL-E Mini (sittemmin Craiyon) -nimisen, avoimeen lähdekoodiin perustuvan kilpailijan. Hyvin nopeasti perään ampaisi saksalaisen Ludwig-Maximilians-Universität München -yliopiston kehittämä Stable Diffusion. Ja nämä ovat vain esimerkkejä. Lähes joka viikko vastaan tulee uusi ja erilainen AI-pohjainen grafiikkageneraattori, joka luo vähän erilaisia tai erityyppisiä kuvia. Ja nämä ovat tietysti vain alan uusimpia yrittäjiä, alkeellisempi DeepDream oli saatavilla jo 2015.

Uudemmat ohjelmat ovat kuitenkin jo niin hyviä, että useampi artisti on kokenut ne vähintään orastavaksi uhaksi elinkeinolleen. Toisaalta nopeimmat yrittäjät ovat jo perustaneet palveluita, joiden kautta samalta luukulta voi generoida tahtomansa kuvan AI:n avulla ja tilata kuvan kehyksissä kotiinsa. Kuten sanoin, AI-taide herättää paljon intohimoja.

Lienee myös syytä mainita, että tämän kirjoituksen pointtina ei ole analysoida sitä, onko mikään näistä ohjelmista tekoäly minkään virallisen määritelmän mukaan, onko kyseessä oikeasti koneoppiminen vai vain jokin todella iso skriptikokoelma. Ne ovat teknisesti kiinnostavia kysymyksiä, mutta juridisesti niiden merkitys on rajallinen.

Joka tapauksessa aion tässä kirjoituksessa puhua AI:sta ja tekoälystä. Aion puhua koneoppimisesta ja AI:n kouluttamisesta tai opettamisesta. Aion myös käyttää termejä AI-taide ja tekoälytaide. Korostan, että niitä ei ole tarkoitettu kannanotoiksi. Ne ovat vain käteviä termejä, jotka ovat suuren yleisön ymmärrettävissä ainakin jotenkuten.

AI-taiteen kolme keskeistä kysymystä

AI-taide on herättänyt monia kysymyksiä jo nyt. Sen ydinongelmat voisi jakaa kolmeen esimerkiksi näin:

  1. Muiden teosten hyödyntäminen AI:ta opetettaessa
  2. Generoitujen teosten tekijänoikeudellinen status
  3. Muiden nimen ja tyylin hyödyntäminen AI-taidetta generoitaessa

Jokainen näistä on erillinen kysymys, joten niitä lienee syytä tarkastella erikseen.

Ongelma numero 1: AI-taide ja muiden teosten hyödyntäminen AI:n opettamiseen

Jotta AI-taidetta voidaan tuottaa, pitää kuvanluontitekoäly ensin kouluttaa. Mitä kouluttaminen tässä tarkoittaa? Lähes kaikkiin AI-taidegeneraattoreihin on syötetty isompi tai pienempi määrä lähdekuvia, joita ohjelma on sitten analysoinut ja joiden pohjalta se ”oppii”.

Tyypillisesti tällainen kouluttaminen edellyttää, että teokset kopioidaan tekoälyn luettavaksi tavalla tai toisella. Tässä on ongelma, sillä tekijänoikeudellisesti kopiointi on teoskappaleiden valmistamista, ja teoskappaleiden valmistaminen on tekijänoikeuden haltijan yksinoikeus (tekijänoikeuslaki 2 §). Jos teoksista siis valmistuu koulutusvaiheessa kopioita AI:n tietokantaan, pidän todennäköisenä, että tällä tavalla harjoitettava AI:n kouluttaminen loukkaa koulutusmateriaalina käytetyn sisällön tekijänoikeuksia.

Tietokannan muodostaminen on olennainen osa kuvagenerointitekoälyjen käyttöä, sillä AI tarvitsee tietokannan referenssiksi uusien kuvien muodostamiseen. Jos tietokantaan tallennetaan kokonaisia teoksia, kyse on teoskappaleista, kopioista, jotka ovat todennäköisesti lainvastaisia.

Käsittääkseni tämä ei kuitenkaan vastaa sitä, miten kuvagenerointitekoälyjen oppimisprosessi toimii. Ainakin Jay Alammarin mukaan Stable Diffusion -kuvanluontitekoäly toimii niin, että se muuttaa kuvat algoritminsa avulla dataa sisältäväksi datapisteiksi, datakohinaksi, joista se kykenee sen jälkeen muodostamaan uusia kuvia suorittamalla prosessin ikäänkuin takaperin. Datakohinaa sekoittamalla se kykenee luomaan kuvista ja niiden elementeistä uusia yhdistelmiä, jotka – vaikka ne kaikki perustuvatkin jollain tavalla vanhoihin teoksiin – ovat niin erilaisia, ettei niitä lähtökohtaisesti voi pitää lähdeteostensa muunnelmina tai johdannaisteoksina tekijänoikeudellisessa mielessä.

Kiinnostava kohta Alammarin esityksessä on kohta, jossa kuvaenkooderialgoritmi lisää kuvaan kohinaa (noise) muuttaakseen kuvan datapistekohinaksi. Tekijänoikeusmielessä nämä välikuvat ovat hyvin todennäköisesti alkuperäisteoksensa johdannaisteoksia, joiden käyttöoikeus riippuu alkuperäisen kuvan oikeuksista. Toisin sanoen niiden valmistaminen ohjelmallisestikin voisi olla tekijänoikeuden loukkaus.

Paitsi että nämä välivaiheen kuvat voidaan ehkä juridisesti tulkita välimuistikopioiksi.

1.1 Välimuistikopiot AI:n koulutuksessa

Vaikka internetissä tapahtuvaa tiedonsiirtoa kutsutaan nimenomaan tiedon siirroksi, ei internetissä voi varsinaisesti siirtää tietoa. Kaikessa internetissä tapahtuvassa tiedonsiirrossa on karkeasti kyse siitä, että pääteohjelma pyytää palvelimelta tiettyä merkkijonoa, jonka palvelin tarjoaa, pääteohjelma lukee ja sen jälkeen kirjoittaa käyttäjänsä tietokoneelle tai muistiin. Tieto ei siis varsinaisesti siirry, vaan kopioituu, tietysti monen eri välivaiheen kautta. Tekijänoikeudellisesti näitä välikopioita kutsutaan välimuistikopioiksi.

Mutta välimuistikopiokin on kopio, ja koska kopioiden valmistaminen on tekijänoikeuden haltijan yksinoikeus, koko internetin toiminta olisi lähinnä yksi iso tekijänoikeusloukkaus ilman PirateBaytakin. Tästä syystä tekijänoikeuslaissa on poikkeuspykälä 11 a § siitä, että yksinoikeus kappaleen valmistamiseen ei koske sellaista kappaleen valmistamista, joka

  1. On väliaikaista tai satunnaista,
  2. Joka on erottamaton ja välttämätön osa teknistä prosessia,
  3. Jonka ainoa tarkoitus on mahdollistaa välittäjän tekemä teoksen siirto verkossa osapuolten välillä tai teoksen laillinen käyttö; sekä
  4. Jolla ei ole itsenäistä taloudellista merkitystä.

Lainkohdan tarkoituksena onkin ollut mahdollistaa tiedonsiirto tietoverkoissa sallimalla välimuistikopiot. Oleellista on kuitenkin huomata kohdan 3 vaatimus siirron tarkoituksesta.

Jos mietimme hetken tekijänoikeutta analogisessa ympäristössä, niin mikään tekijänoikeuslaissa ei estä valmiista teoksesta inspiroitumista tai muistiinpanojen tekemistä sellaisista perinteisin keinoin. Lihaa ja verta oleville artisteille on täysin sallittua kopioida teoksista pieniä osia harjoitteina esimerkiksi piirtämällä lehtiöön tai tekemällä muistiinpanoja tyyliin ”Gallén-Kallelan myöhemmissä maalauksissa valo tulee aina ylävasemmalta ja hän hyödyntää paljon kasviaiheita”. Nähdäkseni samantyyppiseen tulokseen voidaan päästä myös koneellisesti työntämällä teos tarpeeksi monimutkaisen filtterin läpi, vaikka lopputulos onkin todennäköisemmin lähempänä jotain tyyliin ”datapiste 12AD esiintyy datapisteen FF2B läheisyydessä 75 % todennäköisyydellä jos datapiste C75D sijaitsee näiden läheisyydessä varmuudella 100 %”.

Tällaiset ”muistiinpanot”, koneellisestikaan muodostetut, eivät nähdäkseni loukkaa tekijänoikeutta. Ja kun näin on, nähdäkseni myös algoritmin tuottamat välivaihekopiot ovat laillisiksi, tietysti olettaen että nämä välivaihekopiot lopulta tuhoutuvat. Välivaihekopioiden ainoa tarkoitushan on ollut muuttaa teos laillisiksi, sallituiksi datapisteiksi tai datakohinaksi. Kun teos muuttuu lopulta sallituiksi, abstrakteiksi merkinnöiksi, myös välivaiheen kopiot ovat nähdäkseni laillisia.

1.2 EU:n DSM-direktiivi ja AI-taide

Mutta ehkäpä EU ratkaisee asian?

EU:n uusi DSM-direktiivi ((EU) 2019/790) nimittäin ottaa kantaa tiedonlouhintaan. Tiedonlouhinta tarkoittaa tässä suurten tietomassojen käsittelyä esimerkiksi tekoälyn avulla, siis juuri sitä mitä AI:den kouluttaminen on.

Direktiivi itse tuli jo vuonna 2019 ja se tuli saattaa voimaan Suomessa viimeistään 2021. Direktiivin voimaansaattaminen kuitenkin hidastui koronan vuoksi ja sen jälkeen lainsäädäntötyötä on vaivannut ministeri Antti Kurvisen (kesk.) kepulointi tekijänoikeuslain muutosten kanssa. Kurvinen nimittäin oli palkannut tekijänoikeusjärjestöjen lobbarin viimeistelemään lain enemmän itseään ja oikeudenhaltijoita miellyttäväksi. Oikeuskansleri Tuomas Pöysti aiheellisesti huomautti, että tämä on vaarantanut lainvalmistelun puolueettomuuden.

Siinä ei toki ole mitään uutta että kepu pettää aina, mutta lakimuutos on Suomessa joka tapauksessa yhä toteuttamatta.

Mutta katsotaan mitä direktiivi sanoo. En mene tässä suoriin lainauksiin koska direktiivikieli on sen verran hirveää, mutta kiinnostuneita suosittelen lukemaan direktiivin johdanto-osuuden kappaleet 9 – 11 ja 18.

Tiivistän oleellisen sisällön vapaamuotoisesti tähän: ”Tällä hetkellä EU:ssa on oikeudellista epävarmuutta siitä, saako tiedonlouhintaa käyttää tutkimustarkoituksiin. Jotta EU ei jäisi AI-tutkimuksessa ja muussa tutkimuksessa takapajulaksi, pitää säätää pykälät siitä, että tiedonlouhinta on sallittua yliopistoille ja muille tutkimuslaitoksille. Lisäksi koska myös yksityiset voivat käyttää tiedonlouhintaa analysoidakseen suuria tietomääriä ja kehittää sen avulla uutta liiketoimintaa, pitää tiedonlouhinnan olla selkeästi sallittua myös yksityiseen käyttöön. Tämän pitää olla mahdollista myös vaikka väliaikaisen kopioinnin edellytykset eivät täyty. Tällaista ei-tutkimustoimintaa varten oikeudenhaltijoilla on kuitenkin oikeus kieltää teoksen käyttö tiedonlouhintaan. Tätä kielto-oikeutta ei kuitenkaan ole tutkimuslaitoksen osalta eikä se saa estää kappaleiden tilapäistä valmistamista. Niin ja joo, juttuhan on niin että jos käyttö ei loukkaa teidän tekijänoikeuksia muutenkaan, niin ettehän te sitä voi kieltää, tietenkään.”

Itse ymmärrän tämän niin, että:

  • Tiedonlouhinta on sallittua, vaikka tiedonlouhinnassa muodostuvat kopiot olisivat pitkäaikaisempia kuin välimuistikopiot (ts. vaikka tiedonlouhinta loukkaisi tekijänoikeuksia nykymuodossaan)
    • Oikeudenhaltija voi kuitenkin kieltää tällaisen tiedonlouhintakäytön.
      • Yliopistojen ja muiden tutkimuslaitosten osalta tätä ei kuitenkaan voi kieltää.
  • Jos tiedonlouhinta kuitenkin menee välimuistipoikkeuksen alaan, sitä ei voi kieltää.
  • Jos tiedonlouhinta ei loukkaa tekijänoikeuksia muutenkaan, sitä ei voi kieltää.

Toisin sanoen DSM-direktiivi selventää nykytilannetta niin, että lähtökohtaisesti tiedonlouhinta on sallittua. Tiedonlouhinnan voi kieltää, mutta vain siltä osalta mikä olisi nykylainkin mukaan todennäköisesti kiellettyä kopiointia. Välimuistikopiointia ei kuitenkaan voi kieltää, eikä sellaista teosten käyttöä, joka ei muutenkaan loukkaa tekijänoikeuksia.

Jos siis olet elannostasi huolestunut artisti, joka pelkää AI:n vievän työsi, niin… no, tämä ei varmasti ainakaan helpota tilannetta. Sen sijaan koneoppimisyrityksille tilanne lienee positiivinen.

1.3 AI:n kouluttaminen – yhteenveto

Yhteenvetona AI:n kouluttamisesta muiden tekemillä teoksilla voidaan siis todeta, että vielä tällä hetkellä laissa on pieniä epäselvyyksiä siinä, miten ja milloin muiden teoksia saa käyttää AI:n kouluttamiseen. Asia riippuu myös kunkin koneoppimisohjelman teknisistä yksityiskohdista, siitä, miten ohjelma käsittelee sille syötettyä materiaalia. DSM-direktiivi kuitenkin selventää asiaa niin, että muiden teosten käyttäminen AI:n koulutustarkoituksiin on lähtökohtaisesti sallittua, ellei sitä erikseen kiellä. Ja läheskään kaikkea teosten käyttöä ei edes voi kieltää, mikä seuraa jo nykyisistä tekijänoikeuden rajoituksista.

Ongelma numero 2: voiko AI:n generoima kuva saada tekijänoikeuden suojaa? Ja jos, kenelle oikeus kuuluu?

Toinen tyypillinen AI-taidetta koskeva kysymys on, voiko AI:n generoima kuva saada tekijänoikeuden suojaa ja jos voi, kenelle se kuuluu.

Tekijänoikeuslain 1 §:n mukaan teoksen tekijänoikeus muodostuu sille, joka on luonut teoksen. Tyypillisesti tämän henkilön löytäminen on helppoa: etsitään vain henkilö, joka on maalannut taululle tai kirjoittanut sanoja paperille. Erilaisia apuvälineitäkin käytettäessä oikeus syntyy tyypillisesti sille, joka nappia painaa. Oikeus valokuvaan syntyy laukaisinnappia painaneelle henkilölle, ei kameran valmistajalle, digikameran ohjelmiston valmistajalle tai edes kameran omistajalle, vaan nimenomaan sille, joka nappia painoi. Kuvankäsittelyohjelmia käytettäessä oikeudet saa se, joka on käyttänyt näppäimistöä ja hiirtä tai piirtopöytää, ei kuvankäsittelyohjelman julkaisija tai edes tietyn grafiikkaefektin toteuttanut ohjelmoija. Näin on nähdäkseni selvää, että tekijänoikeus AI-taiteeseen ei muodostu AI:n ohjelmoijille.

Ja jos AI on muuntanut lähdeteokset datakohinaksi, todennäköisesti niiden tekijänoikeudellinen yhteys alkuperäiseen on katkennut. Tällöin datakohinan perusteella muodostetut kuvat eivät ole muunnelmateoksia, vaan itsenäisiä teoksia. Tämä tarkoittaa sitä, että teosten oikeudet eivät kuulu myöskään AI:n koulutusmateriaalina käytettyjen teosten oikeudenhaltijoille edes johdannaisteoksina.

2.1 Kuuluvatko AI-taiteen tekijänoikeudet tekoälylle vai tekoälyn käyttäjälle?

Mutta kenelle oikeus sitten kuuluu? Nähdäkseni mahdollisia vastauksia on kaksi: tekoälylle itselleen tai tekoälyä käyttävälle ihmiselle. Tarkastelen näitä seuraavaksi.

Normaalin oikeustieteellisen mantran mukaan ”jotta teos voisi saada tekijänoikeuden suojaa, sen on ylitettävä niin sanottu teoskynnys eli sen on oltava itsenäinen ja omaperäinen”. Omaperäisyys tarkoittaa, ettei kukaan samasta aihesta teosta tehnyt olisi päätynyt juuri samanlaiseen tulokseen. Mutta itsenäisyys tarkoittaa, että teoksen on oltava luojansa henkisen luomistyön tulos.

Nykyisen kaltaiset kuvagenerointitekoälyt eivät ole oikeita, tietoisia tekoälyjä. Ne ovat pikemminkin vain skriptikokoelmia, laskentamalleja ja tietokantoja, vaikkakin erittäin kehittyneitä sellaisia. Ne eivät siis ole oikeuskelpoisia oikeussubjekteja, eikä niillä sen vuoksi voi olla oikeuksia saati velvollisuuksia. Tekoäly ei siis voi saada kuvaan tekijänoikeutta, koska se ei voi saada oikeuksia ylipäänsä. Kuuluuko oikeus siis tekoälyä käskyttäneelle ihmiselle?

Napinpainallusdoktriini viittaisi siihen suuntaan, että AI-kuvan tekijänoikeus kuuluu nimenomaan sille, joka on painanut generate-nappulaa. Mutta onko tällainen kuva ihmisluojansa henkisen luomistyön tulos? Eikö kuvan varsinaisesta luomisesta kuitenkin vastaa tekoäly?

Minusta vaikuttaa siltä, että yksittäiset, huvikseen tai edes vakavissaan tehdyt kokeilut eivät välttämättä täytä itsenäisyyden edellytystä. Ihmisen panos on tällaisen teoksen luomisessa niin häviävän pieni, että voidaan hyvin perustein väittää, ettei kuva ole syntynyt ihmisen henkisen luomistyön tuloksena.

Yllä sanottu soveltuu kuitenkin vain yksittäisiin kuviin. Jos nimittäin AI:ta käpistelevä ihminen säätää AI:n asetuksia, kokeilee kuvanluontia eri seedeillä ja hienosäätää promptia kerta toisensa jälkeen, niin miksi hän ei saisi kuvaan tekijänoikeutta? Toki tällaisen teoksen luojan panos muistuttaa enemmän ohjaajaa kuin maalaria siinä mielessä, että varsinaisen teoksen sisällön toteuttaa joku muu kuin hän, mutta ohjaajan tai AI:n käskyttäjän panos on kuitenkin ratkaiseva siinä mielessä, että hän ratkaisee, miltä lopullinen teos näyttää.

Tässä vaiheessa lienee tarpeellista huomauttaa kahdesta asiasta teoskynnykseen liittyen. Teoskynnykseen ei nimittäin liity vaatimusta 1) työn määrästä tai 2) taiteellisesta laadusta. Jos teos ei siis ole tarpeeksi itsenäinen ja omaperäinen, niin mikään määrä työtä ei pysty puskemaan sitä teoskynnyksen yli. Toisaalta teoskynnys ei edellytä teokselta taiteellista tasoa: kenen tahansa 4-vuotiaan vahaliiduilla piirtämä dinosaurus saa saman tekijänoikeuden kuin vaikkapa Jani Leinosen uusin merkkiteos.

Jää nähtäväksi, miten itsenäisen henkisen luomistyön kriteeriä sovelletaan, jos työn määrä itsessään ei auta ylittämään teoskynnystä. Itsenäisen luomistyön kriteeri ja työn määrän merkityksettömyys ovat nähdäkseni jonkinlaisessa jännitteessä, joka ratkennee vasta oikeuskäytännön myötä.

2.2 Kenelle AI-taiteen tekijänoikeus kuuluu? – yhteenveto

Tekijänoikeuslain mukaan tekijänoikeus kuuluu teoksen luoneelle henkilölle. AI-taiteen kohdalla se on lähes varmasti AI:ta käskyttävä henkilö. AI itse ei voi saada tekijänoikeutta koska nykyiset AI:t eivät voi olla oikeussubjekteja, eli niillä ei voi olla oikeuksia.

Jotta teos voisi saada tekijänoikeuden suojaa, sen tulee kuitenkin olla itsenäisen luomistyön tulos. AI-teos ei välttämättä ylitä tätä kynnystä. Jos AI:n käyttäjä kuitenkin säätää AI:n asetuksia tarpeeksi, teoskynnys voi ylittyä. Koska pelkkä työn määrä ei kuitenkaan ole ratkaiseva, ei pitkällinenkään AI:n säätäminen auta, jos lopullinen teos ei kuitenkaan ilmennä itsenäistä luomistyötä. Tilanne on kiinnostava ja ratkennee vasta tuomioistuimissa.

Ongelma numero 3: AI-taide ja toisten nimen ja tyylin käyttäminen sitä generoitaessa

Julkisuudessa on kerrottu useista tapauksista, joissa kuvanluontitekoälyjä käyttäen on generoitu kuvia, joiden tyyli muistuttaa jotain olemassaolevaa taiteilijaa. Esimerkiksi Helsingin Sanomat kirjoitti paljon fantasiakuvia tehneestä Greg Rutkowskista, jonka nimi on Hesarinkin mukaan ”yksi taidegeneraattori Stable Diffusionin käytetyimmistä tekstikomennoista. Se tarkoittaa, että moni ohjeistaa tekoälyä luomaan Rutkowskin tyyliä muistuttavan kuvan.”

Monille AI-taiteeseen muuten positiivisesti suhtautuville tämä tuntuu olevan se raja, jota ei saisi ylittää. Siis vaikka heidän mielestään olisi muuten hyväksyttävää käyttää AI:ta kuvangenerointiin, AI:n ohjeistaminen tekemään kuvat tietyn henkilön tyylillä on heistä väärin. ”Eikö tuollainen ole ihan selvästi tekijänoikeuksien vastaista?”

Yhtä useat yllättyvät kuullessaan, että lähtökohtaisesti se on ihan laillista.

Tekijänoikeus ei suojaa teoksen ideaa, ainoastaan teoksen muotoa. Yleisen oikeustieteellisen mantran mukaan ”tekijänoikeus on muodon suojaa”. On siis täysin sallittua kirjoittaa jatkosotaan sijoittuva kirja, joka kertoo eri murteilla puhuvista konekiväärikomppanian sotilaista. Tai maalata tauluja housuttomista ankkahahmoista. Tai säveltää trancebiisi, jonka aiheena on hiekkamyrsky.

Ideat tai edes tyylit eivät siis saa suojaa, ainoastaan konkreettiset teokset. Tekijänoikeuden loukkauksesta voi olla kyse, jos jokin teos muistuttaa liian paljon jotain toista teosta. Mutta jos jokin teos on vain tehty jonkin toisen taiteilijan tyylillä, kyseessä ei ole tekijänoikeuden loukkaus, sillä tyyli ei saa eikä voi saada tekijänoikeuden suojaa.

Useat artistit pystyvät matkimaan toisten artistien tyylejä, riippuen tietysti tyylin tunnistettavuudesta, yksinkertaisuudesta, matkijan taidosta jne. Metallimusiikin ystävät tunnistanevat, mikä bändi on innoittanut Sabadun Mighty Polish Tank -kappaleen, tai oikeastaan koko Sabadun tuotannon. Sabadu on tietysti huumoribändi, jonka tarkoituksena on vinoilla Sabatonille.

Mutta pointti on juuri tämä: Sabadu voi tehdä biisejään, koska Sabatonilla ei ole yksinoikeutta tietynlaiseen sotametallimusiikkiin (ok, Sabadun biisejä voisi mahdollisesti käsitellä myös parodioina). Mutta vaikka Sabadun biisit olisikin tehty tosissaan Sabatonin kilpailijaksi, Sabaton ei silti voisi asialle mitään, tyyliä kun ei voi omistaa.

On siis täysin sallittua luoda AI:lla teoksia, jotka muistuttavat jonkun lihaa ja verta olevan artistin teoksia, vieläpä pyytämällä AI:lta teosta ”jonka tyyli muistuttaa Etunimi Sukunimeä”.

3.1 AI-taiteen myyminen toisen nimeä hyväksikäyttäen

Kaiken tämän perusteella voi vaikuttaa siltä, että mikään ei estä AI:ta hyväksikäyttäen tehtyä taidekaappausta: opeta AI:lle suosikkiartistisi graafinen tyyli syöttämällä sille suosikkiartististi teoksia ja sen jälkeen generoi lisää kuvia käyttämällä artistin nimeä promptin osana. Sen jälkeen sitten myyt AI:n luomat teokset artistin nimeä hyväksikäyttäen. Ilmaista rahaa!

Ehkä, mutta todennäköisesti myös lainvastaista. Ensinnäkin jos tällaisia teoksia myy suoraan artistin tekeleinä, kyseessä on tietysti petos. Jos myyjä markkinoi maalauksia ”Greg Rutkowskin maalauksina” mutta ne ovat oikeasti AI:n luomia, niin myyjä johtaa ostajaa harhaan. Tällainen harhauttaminen yksinkertaisesti petos.

Mutta entä jos maalauksia markkinoi Greg Rutkowski -tyyppisinä teoksina tai Greg Rutkowskin tyyliä jäljittelevinä AI-teoksina?

Se ei välttämättä silti ole laillista. Laki sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa, kavereiden kesken SopMenL nimittäin toteaa 1 §:n 1 momentissa, että ”elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää hyvän liiketavan vastaista tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimatonta menettelyä”. Kuten Nahkahomomuumikirjoituksessani totean:

”SopMenL ei ole varsinainen immateriaalioikeudellinen suojamuoto. Se kuitenkin mahdollistaa immateriaalioikeustyyppisten asioiden suojaamisen ja erilaiseen epäoikeutettuun hyötymiseen puuttumisen. – –

Tällaista hyvän liiketavan vastaisuutta voi olla esimerkiksi toisen yrityksen tuottaman tunnettuuden, goodwillin tai muun vastaavan hyväksikäyttö. – – ”

Nahkahomomuumikirjoituksessani viittaan myös Tekijänoikeusneuvoston lausuntoon TN 1986:8 eli ”Viljoa etsivä mies”-tapaukseen. Itseäni lainatakseni (korostus lisätty):

”Kyseisessä tapauksessa oli kyse Älywapaa Palokunta -nimisestä TV-komediasarjasta, jonka yhdessä sketsisarjassa esiintyi jatkuvasti mies, joka kyseli ’Onks Viljoo näkyny?’. Kolmas osapuoli alkoi valmistaa oheistuotteita tuolla tekstillä varustettuna. Hän siis pyrki hyötymään TV-sarjan ja sen hahmon tunnettuudesta. Tekijänoikeusneuvosto kuitenkin totesi, ettei hokema ’Onks Viljoo näkyny?’ ylitä teoskynnystä eikä kolmannen tahon valmistamien oheistuotteiden myynti siksi ole tekijänoikeuslain vastaista. Kyseessä on kuitenkin tapaus, jota useat ovat pitäneet lähes ilmiselvästi sopimattomana menettelynä: ulkopuolinen taho pyrkii hyötymään jonkun toisen luovasta työstä.

Nähdäkseni tilanne olisi täysin sama silloin, jos AI:ta käytetään generoimaan jonkun tietyn taiteilijan tyyliä muistuttavia teoksia ja näitä teoksia sitten myydään taiteilijan nimeä käyttäen. Toiminta voisi olla lainvastaista myös vaikka taiteilijan nimeä ei käytettäisi, sillä teokset olisi joka tapauksessa luotu tietyn taiteilijan tyyliä muistuttamaan.

Mutta kuten asianajaja Henri Kaikkonen Helsingin Sanomien Rutkowski-artikkelissa toteaa, käytännössä omien teosten oikeuksien valvominen voi kuitenkin olla vaikeaa. Se nimittäin vaatii taiteilijalta itseltään aktiivisuutta. Ja kenellä yksittäisellä taiteilijalla on aikaa käydä kaikenmaailman taidemessuja ja pienempiä myyjäisiä läpi mahdollisten tekoälyä hyväksikäyttävien ”taidekopioiden” löytämiseksi? Urakka on jotakuinkin mahdoton.

3.2 AI-taide ja toisen tyylin ja nimen hyväksikäyttö – yhteenveto

Vakiintuneen tulkinnan mukaan tekijänoikeus on muodon suojaa. Tekijänoikeus ei siis suojaa teoksen ideaa tai edes teoksen tyyliä. Tämä tarkoittaa, että on täysin sallittua luoda teoksia, jotka ovat inspiroituneet tai jopa jäljittelevät jonkun toisen tyyliä.

Tällaisten teosten myynti voi kuitenkin olla vaikeampi pala. Ensinnäkin teosten myyminen alkuperäistaiteilijan nimellä voi olla petos. Toiseksi, vaikka myyjä tekisi selväksi että teokset on todellisuudessa luonut AI, ”mallitaiteilijan” nimen käyttö voi loukata SopMenLakia. Näin voi olla myös siinä tapauksessa, että taiteilijan nimeä ei käytetä tuotteita myydessä, jos teokset on kuitenkin luotu AI:n avulla taiteilijan nimeä ja siten tyyliä hyväksikäyttäen.

Oikeuksien valvonta voi kuitenkin olla ongelmallista, sillä se vaatii melkoista aktiivisuutta artistilta itseltään.

4. Yhteenveto

AI-taide tekee tuloaan kovaa vauhtia ja sen tekijänoikeudelliseen statukseen liittyy tiettyjä epäselvyyksiä. Olen tässä kirjoituksessa eritellyt ja analysoinut kolmea AI-taiteen tekijänoikeuksiin liittyvää perusongelmaa: mitä AI:n kouluttaminen tekijänoikeusmielessä tarkoittaa, kenelle AI-taiteen tekijänoikeudet kuuluvat ja mitä taiteilijan nimen ja tyylin hyväksikäyttö AI-taiteen yhteydessä tarkoittaa.

Juridinen perstuntumani on se, että lainsäädäntö on tällä hetkellä – epävarmuuksistaan huolimatta – melko AI-myönteinen ainakin AI-taiteen osalta. Haluan kuitenkin korostaa, että moniin AI-taiteen kysymyksiin liittyy arvostelma- ja punnintakysymyksiä. Myös tekniset yksityiskohdat ja niiden tulkinnat voivat vaikuttaa siihen, miten jotakin tilannetta tulisi tekijänoikeudellisesti arvioida: olen tulkinnoissani tukeutunut Alammarin esitykseen Stable Diffusionista ja sen toimintaperiaatteista, mutta kaikki kuvagenerointi-AI:t eivät välttämättä toimi samalla teknisellä logiikalla. Tällöin myös niiden tekijänoikeudellinen status voi olla erilainen.

EU:n DSM-direktiivi ja sen implementointi tulee varmasti selventämään tilannetta ainakin jonkin verran. Elannostaan huolestuneille artisteille tai muista syistä AI:ta vastustaville se ei kuitenkaan tuo helpotusta, sillä tekoälyn osalta DSM-direktiivi ennemminkin laajentaa tekijänoikeuden alaisen materiaalin hyödyntämismahdollisuuksia.

4.1 Mitä tulevaisuudessa?

Jurismissa de lege ferenda viittaa tulevaan lainsäädäntöön ja sisältää tyypillisesti kirjoittajan kannanoton tai näkemyksen siitä, mitä tuleva lainsäädäntö sisältää tai mitä sen pitäisi sisältää. Joten tässä de lege ferenda -henkinen ennustukseni ja näkemykseni.

AI-taide on teknisesti ja graafisesti mielenkiintoinen ilmiö. Vaikka se onkin pakotettavissa nykyisen tekijänoikeusjärjestelmän kehyksiin, ei se nähdäkseni istu sinne täysin ongelmattomasti. Vaikka AI-taide pystyy generoimaan lähes rajattomasti ”uusia” teoksia, ne kaikki perustuvat olemassaolevien referenssien käyttämiseen ja niiden yhdistelyyn. Tässä mielessä kaikki AI-taide ainakin nykyisellään on vain vanhan remiksaamista. Näin on, vaikka tuo remiksaaminen tapahtuisikin niin monen muuttujan kautta, että selviä esikuvia ei voi löytää ja vaikka AI:n muodostamat kuvat saattavat hetken ajan (tai jopa vuosien tai vuosikymmenten ajan!) vaikuttaa uusilta. Tässä ei sinällään ole mitään vikaa, sillä kyllähän ihmisartistitkin ottavat vaikutteita toisilta artisteilta. Mutta näin tehdessään ihmisartistit voivat kuitenkin luoda oikeasti uusia teoksia.

Mutta kuten totesin, vaikka AI-taide onkin pakotettavissa nykyisen tekijänoikeuslain puitteisiin, ei se sinne täysin istu, edes filosofisesti, juuri siksi että AI ei varsinaisesti luo uutta.

Tilannetta voisi verrata valokuvauksen syntyyn. Kun käyttökelpoinen valokuvaus keksittiin 1830-luvun lopussa, meni kymmeniä vuosia, ennen kuin valokuvat hyväksyttiin tekijänoikeuden kohteeksi. Nehän eivät olleet oikeasti kuvaajan henkisen luomistyön tuloksia, vaan niissä oli kyse vain todellisuuden mekaanisesta jäljentämisestä teknistä laitetta hyväksikäyttäen, ilman kuvaajan itsenäistä luomistyötä!

Vaikka valokuvat on sittemmin hyväksytty tekijänoikeuden suojan piiriin, valokuvat on tekijänoikeudellisesti jaettu kahteen eri kastiin. On olemassa tavanomaisia valokuvia, joiden suoja-aika on 50 vuotta kuvan ottohetkestä. Jos taas valokuva ylittää teoskynnyksen, sitä pidetään varsinaisena valokuvateoksena, jonka suoja-aika on 70 vuotta tekijän kuolinvuodesta. Muitakin eroja on. Lienee syytä tähdentää, että valokuvateoksiksi lasketaan lähinnä taidevalokuvat. Edes tilannetajua, teknistä ymmärrystä, kärsivällisyyttä tai kuvaustaitoa ilmentävät kuvat eivät välttämättä ole valokuvateoksia. Eivät, vaikka ne olisivat historiallisesti merkittäviä.

Tätä valokuvien suojan jakamista kahteen eri tasoon voisi soveltaa myös AI-taiteeseen. Nähdäkseni olisi täysin mahdollista säätää uudesta tekijänoikeudellisesta suojamuodosta (lähioikeudesta), joka koskisi nimenomaan AI-teoksia ja joka olisi huomattavasti lyhyempi ja suppeampi kuin varsinainen tekijänoikeus. Tällainen säätely voisi sisältää rajoituksia myös sen suhteen, millä edellytyksillä toisten artistien nimiä saa käyttää AI-taidetta generoitaessa. Tilannetta voisi verrata esimerkiksi tavaramerkkien käyttöön hakukonemarkkinoinnissa: toisen tavaramerkkiä saa käyttää hakukonemainonnassa vain hyvin rajoitetusti.

Kuten ihmiskunnan historiassa aina, uudet teknologiat tulevat tyypillisesti jäädäkseen. Veikkaan, että myös AI-taiteelle tulee käymään samoin. Ei tarvitse olla kovakaan ennustaja veikatakseen, että AI-sovelluksia tulee lähitulevaisuudessa lisää yhä uusille aloille. Onko tämä hyvä vai huono asia? Se riippuu varmasti siitä, mistä kulmasta asiaa katsoo ja mitä asioita arvostaa. Varmaa on vain se, että asiat tulevat muuttumaan.

14 kommenttia

  1. Teemu Roos   •  

    Kiitos kiinnostavasta jutusta!

    Itse lisäisin mahdollisten tekijänoikeuksien potentiaalisiksi jakajiksi käyttäjän eli ”napin painajan” ohella myös a) datan tuottajat ja b) järjestelmän kehittäjät.

    a) Jos opetusdatalla on _riittävän_ suora yhteys tuotokseen (mikä vastaisi alkuperäisen teoksen osittaista kopioimista), se lienee perustelu datan tuottajan IP-oikeuksille myös tuotoksen kohdalla.
    b) Lisäksi jos järjestelmä ohjaa tuotosta _riittävän_ suoraan (esimerkkinä pelikonsoli jolla voi valita oman avatarinsa mitat, ihonvärin, hiustyylin, jne. mutta loppu tulee järjestelmästä), on järjestelmän kehittäjällä tekijänoikeus tuotokseen.

    Kummassakin tapauksessa sanan _riittävä_ tulkinta jää loppupeleissä oikeusistuimen tehtäväksi. Mutta joka tapauksessa on minusta tärkeää muistaa potentiaalisina tekijänoikeuksien haltijoina ihmisiä (ei koneita), jotka voivat kuulua em. kolmeen ryhmään: käyttäjät, datan tuottajat, järjestelmän kehittäjät.

    Tästä näkökulmasta lisää taannoisessa artikkelissa oikeusoppineiden kanssa: https://www.cs.helsinki.fi/u/ttonteri/pub/aicontent2018.pdf

    • Jussi Kari   •     Kirjoittaja

      Teemu: Kiitos kommentista! Olet nähdäkseni oikeilla linjoilla. On kai periaatteessa mahdollisuus – joskin häviävän pieni – että vaikkapa Stable Diffusion pullauttaa ulos 99,9-prosenttisesti (tai vaikka 90-prosenttisesti) alkuperäistä muistuttavan kuvan. Tällöin lienee täysin mahdollista, että tuollaista teosta pidettäisiin alkuperäisen muunnelmana.

      On toki todella hyvä kysymys, että jos kuva on kuitenkin kiertänyt ”luvallisen referenssin” (”datakohinan”) muodon kautta, niin miten silloin menetellään. Pitäisikö tällaista kuvaa pitää kokonaan uutena kuvana, jonka olemassaolo toimii perusteena sille, ettei alkuperäinenkään kovin omaperäinen ollut? Tämä on nähdäkseni yksi mahdollinen tulkinta, vaikkakin ehkä kaukaa haettu.

      Ja kyllä, yhteisteos on myös yksi mahdollinen seuraus asiasta. Tulee mieleen Teamlabin näyttely Amos Rexissä, missä kävijät saivat itse piirtää erilaisia liskoja virtuaaliviidakkoon – nähdäkseni tässä voitaisiin olla lähellä yhteistekijyyttä. Muitakin toteutuksia varmasti löytyy.

      Eli kyllä, riippuen siitä millainen AI (tai no, ohjelmakoodi yleensäkään) on kyseessä, niin nuokin ovat täysin mahdollisia skenaarioita, olet siinä aivan oikeassa.

      • Teemu Roos   •  

        Jep. Tuota luvallisen referenssin käsitettä on vaikea sovittaa ihan tarkalleen siihen, miten nuo mallit teknisesti toimii, mutta kuvittelisin, että keskeistä on mallin tuottama toiminnallisuus, eli se, millaisia tuotoksia se pystyy tuottamaan.

        Tässä mielessä joudutaan arvioimaan sitä, miten vahvasti opetusdatassa oleva teos on määrittänyt tuotoksen sisällön — mikä jäänee taas kerran jossain määrin subjektiiviseksi kysymykseksi, josta tullaan vääntämään oikeudessa.

        Tekstimallien kohdalla on ehkä hieman helpompaa osoittaa ainakin, milloin malli on oppinut ulkoa pitkiä tekstipätkiä. Tämä on tutkitusti yleisempää kuin on aiemmin osattu olettaa, ks. Carlini et al. ”Quantifying Memorization Across Neural Language Models”, arXiv, 2022 https://arxiv.org/abs/2202.07646

  2. Aleksi Kallio   •  

    Onpa hienoa lukea tekstiä, jossa juridinen osaaminen yhdistyy siihen, että ymmärtää myös tekniikkaa, josta puhuu.

    Mielessäni on myös neljäs kysymys, joka ehkä mahdollisesti on jo ratkaistu? Eli kuka omistaa tekijänoikeudet koulutettuun koneoppimismalliin. Mahdollisia vaihtoehtoja ovat ainakin: ei kukaan (teoskynnys ei ylity), opetusdatan oikeudenhaltijat, opetusdatan kerääjä (luettelon suoja) tai tekoälyn kouluttaja/ohjelmoija. Kaikkiin näihin tapauksiin pystyn mielestäni keksimään jonkun niitä puoltavan esimerkin. Onko vastaus, että joku näistä, riippuu tapauksesta?

    • Jussi Kari   •     Kirjoittaja

      Aleksi: Kiitokset! Joo, tällaisissa IT-juridiikan jutuissa tulee usein tapauksia joissa pitää vähän ymmärtää teknologiaakin, pelkkä juridiikka ei riitä. (Onneksi on paljon kavereita IT-alalla jos/kun omat taidot loppuvat kesken :D)

      Mitä tulee koneoppimismalliin, perstuntuma-analyysini olisi että 1) ensisijaisesti ”riippuu teknisistä yksityiskohdista”, mutta 2) jos ajattelen vaikka tuota Stable Diffusionia ja sen tietokantaa, niin kyse ei tosiaan ole teoksesta (koska teoskynnys ei ylity). Uskoisin, että myöskään opetusdatan oikeudenhaltijat eivät ole kisassa vahvoilla, koska vaikka AI koulutetaankin ”heidän datallaan”, se muuttuu lopulta tekijänoikeudellisesti merkityksettömäksi datakohinaksi. Mutta opetusdatan kerääjä ja tekoälyn kouluttaja/ohjelmoija molemmat voisivat olla vahvoilla, nimenomaan luettelosuojan tai tietokannan suojan kautta.

      Mutta jälleen kerran – ”riippuu tapauksesta ja tapauksen teknisistä yksityiskohdista”.

  3. Tuomaa   •  

    Oivallinen teksti! Maallikonkin oli helppo seurata argumentaatiota. Olen seurannut keskustelua hyvin hajanaisesti, kuullen lähinnä huhuja huolestuneiden huutojen kaiuista ja toisaalta toppuuttelevia tolkun ääniä. Ongelmasta 2 lukiessani mieleeni tuli jälkimmäiseen kategoriaan kuuluvaYoutuben sisällöntuottaja Shad M. Brooks. Hän on käyttänyt Stable Diffusionia oman taiteensa apuna ja esittelee prosessiaan ja tuloksiaan Shadiversity-kanavallaan.

    Mielestäni tässä keskustelussa on kummallista, että lähtökohtaisesti oletetaan AI-taidetta käytettävän sellaisenaan ⎯ tämähän on työkalun potentiaalin hukkaan heittämistä. Shad esittelee esimerkiksi tässä [ https://www.youtube.com/watch?v=xAJB2mJwK9g ] ja tässä
    [https://www.youtube.com/watch?v=dKjQzVmCuSc ] videossa työkalun kätevyyttä ja sen tulosten hyödyntämistä omassa taiteessa. Videot ovat hyvin sopivia tuplanopeudella katsottaviksi, jos ajasta on pulaa.

    Ymmärrän toki, että nappia painamalla tuotetun teoksen tekijänoikeudellinen tila on itsessään olennainen kysymys. Jos kuitenkin alkuperäisestä promptista lähteneitä iteraatioita on kymmeniä, minkä jälkeen siitä tuloksena saatua kuvaa muokataan kuvankäsittelyohjelmalla ja se syötetään kuvapromptina tekstipromptin rinnalle, ennen kuin otetaan seuraavat sata iteraatiota, on lopullisen teoksen tekijänoikeus mielestäni hyvin selvästi napinpainajalla.

    Mielenkiintoinen aihe, tärkeä teksti. Kiitos siitä!

    • Tuomaa   •  

      Edelliseen vielä lisätäkseni, kun lahopäänä unohdin: mitenkäs tuon minimalistisen elektronisesti luodun musiikin tekijänoikeutein tila? Ylittyykö teoskynnys, jos kymmenminuuttisen teoksen sisältö on minuutti minuutilta pykälittäin nouseva yksittäinen siniaaltoääni? Vähän ääriesimerkki, mutta saattaahan näitäkin voida ajatella ”nappia painamalla luoduiksi”.

      • Jussi Kari   •     Kirjoittaja

        Tuomaa: Kiitos kommenteista! Shadin videoita onkin tullut silloin tällöin katsottua mutta nämä olivat menneet ohi – kiitos linkistä, nämä olivat hyviä pätkiä.

        Ja erittäin hyvä huomio myös siitä, että eihän AI:ta ole suinkaan pakko käyttää ”paljaaltaan”, vaan siitä voi ottaa lisäapua omaan luomistyöhön.

        Tästä tulee mieleen jotkin netissä näkemäni hahmotelmat siitä, että esim. aloittelevien juristien työpaikat nykymuodossaan katoavat, ja ne muuttuvat enemmänkin muotoon ”AI-assisted lawyer”.

        Mitä tulee minimalistiseen elektroniseen musiikkiin yms – menemme juuri tuonne itsenäisyyteen ja omaperäisyyteen. Tyypillisesti oikeustieteen oppikirjoissa todetaan että ”banaalit tuotokset” (tyyppiesimerkki tikku-ukko tai lyhyet tekstiviestit tasoa ”Tulen pian”) eivät saa tekijänoikeutta. Näkisin että tuollaiset täysin matemaattisesti luodut ”siniaaltoteokset” voisivat hyvinkin olla samaa tasoa kuin tikku-ukot tai ”tulen pian”-viestit, eli eivät välttämättä saa tekijänoikeutta – mutta riippuu tietysti aina teoksesta.

  4. Joonas Pihlajamaa   •  

    Erinomainen ja kiinnostava kirjoitus! Pitkälti samaa mieltä maallikkona noista oikeudellisista kulmista. Tekoälyn kouluttamisen kannalta ongelmallista voi olla, että yleensä kuvamassa pitää ”kahlata” läpi koulutuksen lomassa monta kertaa, ei ole käytännöllistä ladata miljardia kuvaa tuhanteen kertaan, vaan ennemmin ladata ne kerran levylle ja sitten ajaa sen läpi. Tämä hämärtää rajaa ”teoskopion” ja ”välimuistikopion” välillä — Ja jos itse olisin OpenAI tai muu taho, pitäisin ehkä takataskussa tuollaista kuvamassaa siltä varalta, että puolet internetistä päättää kuva-AI:n tuloksena hankaloittaa latausta myöhemmin.

    Olen hieman eri mieltä siitä onko esim. Stable Diffusionin luomat kuvat ”vain remixejä” sen näkemistä kuvista. Kuvagenerointia ohjaava tekstiäly yhdistettynä nähtyyn kuvamassaan lähinnä tilastollisesti liittyvään kuvia luovaan diffuusioälyyn kykenee tuottamaan asioita joita äly ei ole nähnyt (kuten astronautin ratsastamassa hevosella tai jäätelöistä tehdyn tsunamin), ja jos ihmisaivoja tarkastellaan nihilistisemmin, niin ihmistaiteilijan päässä ei välttämättä tapahdu mitään merkittävästi AI:ta luovempaa. Kuvatekoälyn kiinnostavin juttu itse asiassa on, että se on paljon vapaampi ihmisiä kahlitsevista ennakkokäsityksistä, ja se pystyy yllättämään täysin uudenlaisilla yhdistelmillä meille tuttuja asioita.

    Uusissa laeissa ei pitäisi siksi välttämättä lähteä ajatuksesta, että tekoälyn luoma kuva on samanlainen ”mixtape” kuin vaikka olemassaolevia kappaleita leikkaa-liimaava algoritmi, vaan se voi olla huomattavasti lähempänä tavanomaisen taiteilijan ”maalaa minulle muotokuva itsestäni Rembrantin tyyliin” luovaa prosessia ja ylittää teoskynnyksen.

    • Jussi Kari   •     Kirjoittaja

      Joonas: Kiitos kommentista!

      Varmuuskopiomielessä lienee järkevää säilyttää tuommoista katalogia, mutta oikeudellisessa mielessä se ei välttämättä ole lainkaan ok. Koneelle tallennettu (tallennettu tässä siis ”save as…”-mielessä tallennettu, ei minnekään välimuistiin) kuva kun on teoskappale. Yksityiseen käyttöön on toki sallittua tehdä kopioita (Suomen tekijänoikeuslain mukaan) kunhan lähde on laillinen. Tällaisia kopioita ei kuitenkaan saa käyttää muihin tarkoituksiin – ja jos tällaisilla teoksilla koulutetaan julkiseen käyttöön päätyvää AI:ta, niin kuulostaisi vaikealta perustella että kyse on yksityisestä käytöstä.

      Sitten tullaan tietysti siihen oikein hyvään kysymykseen, että miten tällainen kopiointi oikeasti tulisi ilmi – ei välttämättä mitenkään.

      Mitä tulee tuohon remix-statukseen – olen pohdinnastasi ihan samaa mieltä. Loppupeleissä tässä mennään aika filosofisiin pyörittelyihin siitä, mitä tarkoittaa ”uuden luominen” ja siellä löytyy paljon diskuteerattavaa, mihin oikeastaan kukaan ei varmaan osaa vielä vastata täysin aukottomasti. Jos Chinese Room on tuttu, niin tässä päädyttäneen about samanlaisiin keskusteluihin. (Ja jos ei ole, niin kannattaa tutustua vaikka Wikipediasta)

  5. Roope Rainisto   •  

    Kiitos, olipa mukava lukea tämä – loogisesti jäsennelty ja loppuun asti ajateltu.

    Netistä löytyy paljon tekstejä, jotka on tosiaan kirjoitettu vähän enemmän ”näin asioiden PITÄISI olla”-asenteella.

    Itse olen mielenkiinnosta laittanut muutaman AI-generoidun kuvan USA:n tekijänoikeusrekisteröintiprosessiin vetämään. Sieltä välivaiheessa tulleiden kysymysten pohjalta voi varmaan todeta, että mitä spekuloit tuossa kohdassa 2.2 pitänee paikkaansa.

    https://twitter.com/rainisto/status/1575494458166378496

  6. Risto Linturi   •  

    Hieno teksti. Kiinnostaisi kyllä kuulla pohdintasi myös tämän 2019 tekijänoikeusdirektiivin mainitsemista tekijänoikeuksien rajoituksista pastissiin, parodiaan ja karikatyyriin, jotka rajoitukset ovat likimain ilman mitään taustaselityksiä tahi tulkintoja viemässä Suomen lainsäädäntöön eduskunnan käsittelyssä olevassa ehdotuksessa, johon jo viittasit. Erityisen kiinnostavaa on, mitä tarkoittaa pastissi musiikillisissa teoksissa. Kuvataiteessa siitä lienee jo esimerkkejä, mikä on pastissin ja plagiaatin ero. Siinä uudessa laissa on kyllä valtavan paljon muutakin, joka yksinkertaistaa tavallisen kansalaisen murheita somepostauksissa. Alusta on vastuussa, mutta velvollinen tarjoamaan valitustien oikeuskäsittelyyn, jos alusta oikeudettomasti estää jonkin postauksen. Kun pohditaan USA:n ja Euroopan asemointia tekijänoikeuksissa ja alustataloudessa, tämä uusi direktiivi sekä helpottaa eurooppalaisten yritysten ja yksilöiden toimintaa, vähentää juristien välisiä kiistoja ja juristien tarvetta, että avaa viriilin uuden kentän tekoälyavusteisen luovuuden mellastettavaksi. Minusta oivallinen EU:n direktiivi.

  7. Tuomaa   •  

    Interessantti paralleeli tuo AI Assisted Lawyering!

    Elämme mielenkiintoisia aikoja.

  8. Janne Halonen   •  

    Hei!

    Mielenkiintoinen kirjoitus!
    Miten näkisit AI:n avulla tuotetun grafiikan käytön laillisuuden esim. kaupallisissa mobiilipeleissä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.