Pelistriimaus ja laki 2021 edition: onko Twitch turvasatama?

Pelistriimaus ja laki

Kirjoitin alkuvuonna 2019 pelistriimauksesta. Tuolloin totesin, että striimaajan rahallisen tukemisen kaksi isointa haastetta ovat Suomen verotus sekä rahankeräyslaki. Nämä kaksi asiaa pitävät edelleen paikkansa, mutta moni asia on muuttunut.

Olennaisin muutos alkuvuoteen 2019 verrattuna on se, että Suomen rahankeräyslaki muuttui hyvin pian kirjoitukseni julkaisemisen jälkeen, jo maaliskuussa 2019. Se paransi joitain asioita, mutta Suomen rahankeräyslaki on edelleen striimaajalle enemmän haitta kuin hyöty.

Myös se on muuttunut, että nykyään verottajalla on striimaustuloista ohje (ks. UKK sekä uutinen). Verottajan ohjetta lukiessa pitää kuitenkin muistaa, että verottaja katsoo asiaa nimenomaan verotuksen näkökulmasta, ei tulojen keräämisen laillisuuden näkökulmasta! Kuten tässä kirjoituksessa tulen osoittamaan, jotkin striimaajille kansainvälisesti tyypilliset tulonmuodostustavat ovat Suomessa lainvastaisia. Striimaajan kannattaa siis olla tarkkana, miten hänen tulonsa oikeastaan muodostuvat.

Olen kirjoittanut tämän kirjoituksen lähtökohtaisesti pelistriimaajan näkökulmasta ja tarkastelen erityisesti Twitch.tv-striimauspalvelun käyttöehtoja. Kirjoituksen voi lukea myös yleisellä tasolla, mutta tällöin siihen tulee suhtautua varauksella. Varauksella siksi, että laillisuusarvioinnin kannalta kunkin somealustan käyttösäännöt ja se, mitä ne sanovat rahan liikkumisesta, ovat ratkaisevassa asemassa.

Mutta asiaan.

Pelistriimaus ja uusi rahankeräyslaki – rahankeräys on edelleen kielletty

Kuten totesin, jo hyvin pian vuoden 2019 kirjoitukseni jälkeen rahankeräyslaki muuttui. Vanhaa rahankeräyslakia oli aiheesta moitittu kankeaksi ja uutta rahankeräyslakia voi pitää sekä yksinkertaisempana että modernimpana. Se huomioi jopa virtuaalivaluutat! Valitettavasti striimaajan kannalta rahankeräyslaki ei ole yhtään sen käyttökelpoisempi työväline kuin ennen.

Kuten aiemminkin, rahankeräyslaki määrittelee rahankeräyksen toiminnaksi, jossa yleisöön vetoamalla kerätään vastikkeetta rahaa (rahankeräyslaki 2 §).

Rahankeräyksen saa edelleenkin järjestää vain varojen hankkimiseksi yksinomaan yleishyödylliseen toimintaan (rahankeräyslaki 6 § 1 mom). Koska pelistriimaus on enemmänkin elinkeino tai tapa hankkia vähän lisää fyrkkaa omaan taskuun, rahankeräys ei sovellu useimpien pelistriimaajien rahoitusväyläksi lainkaan, joten se siitä.

Uusi rahankeräyslaki mainitsee kuitenkin myös pienkeräyksen, jonka järjestäminen on helpompaa kuin tavallisen rahankeräyksen järjestäminen. Olisiko pienkeräys striimaajan pelastus? Ei ole.

Pelistriimaus ja pienkeräys – striimaajalta kielletty

Pienkeräys on huomattavasti helpompi järjestää kuin tavallinen rahankeräys. Striimaajan kannalta oleellista on, että pienkeräyksen voi järjestää myös muuhun kuin yleishyödylliseen tarkoitukseen (rahankeräyslaki 6 § 2 mom. 1-kohta). Tämmöinen muu tarkoitus ei kuitenkaan saa olla elinkeinotoiminnan tukemista tai oikeushenkilön varallisuuden kartuttamista.

Tulkitsisin, että ilmeisesti elinkeinotarkoitukseen tällaisen pienkeräyksen voisi mahdollisesti järjestää, sillä kiellettyä on elinkeinotoiminnan tukeminen, ei elinkeinotoiminta sinänsä. Tällöin pelistriimaus voisi toimia pienkeräysten perusteella. Tulkinta ei suinkaan ole selvä, sillä rahankeräyslain taustalla vaikuttava hallituksen esitys on elinkeinotoiminnan tukemisesta melko lyhytsanainen (ks. HE 214/2018 s. 51).

Tämä on kuitenkin turhaa suunpieksentää. Pienkeräys ei sovellu striimaajalle, sillä pienkeräyksenä järjestettävällä rahankeräyksellä saa kerätä enintään 10 000 euroa ja pienkeräys saa kestää enintään 3 kuukautta. Lisäksi pienkeräyksen saa järjestää enintään 2 kertaa vuodessa (rahankeräyslaki 17 § 2 mom. ja 3 mom.). Sillä ei vielä pitkälle pötkitä.

Lisäksi, vaikka pienkeräyksen saa järjestää muuhunkin kuin yleishyödylliseen tarkoitukseen, pienkeräyksenkin järjestäjän pitää lähtökohtaisesti olla jonkinlainen oikeushenkilö, esimerkiksi yhdistys, säätiö, puolue tai uskonnollinen yhdyskunta jne. Yksittäinen ihminen ei saa järjestää pienkeräystä. Pienin mahdollinen pienkeräyksen järjestävä taho on ”rekisteröimätön vähintään kolmen luonnollisen henkilön muodostama ryhmä, jonka jäsenistä vähintään yksi on täysivaltainen ja muut ovat täyttäneet 15 vuotta ja joilla kaikilla on kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta Suomessa”.

Pienkeräyskään ei siis varsinaisesti sovellu striimaajan bisnesväyläksi.

Pelistriimaus ja vastikkeettomuus – onko kaikki kielletty?

Suomen lain mukaan striimaaja ei siis saa vedota yleisöön vapaaehtoisten, vastikkeettomien tulojen saamiseksi. Tällaista voi olla esimerkiksi ”donation jarin” tai ”tippipurkin” käyttäminen, johon katsojat voivat antaa vapaaehtoisia lahjoituksia.

Tämänhetkinen tulkinta on se, että jo lahjoituslinkin tai muun vastaavan tarjoaminen on yleisöön vetoamista ja siten vastikkeettomasti toteutettuna kiellettyä.

Tässä kohtaa joku todennäköisesti kiinnittää huomiota siihen, että rahankeräys koskee nimenomaan vastikkeetonta rahankeräämistä ja huudahtaa, että ”katsojathan saavat striimin vastikkeeksi, joten kyse ei ole vastikkeettomasta rahankeräyksestä!” Vuoden 2019 kirjoituksessa itsekin arvelin, että tämä voisi olla mahdollinen tulkinta, joka siten tekisi striimaajien rahankeräämisestä Suomessa laillista.

No, nyt on selvää, että tämä tulkinta on yksiselitteisesti väärä. Uutta rahankeräyslakia koskeva hallituksen esitys HE 214/2018 nimittäin toteaa, että:

”Digitaalisen sisällön tuottajat eivät voi pyytää kuluttajilta vastikkeettomia tukimaksuja sellaisesta digitaalisesta tuotteesta, joka on internetissä sekä vastikkeellisena että ilmaiseksi tarjolla, koska vastikkeettomat lahjoituspyynnöt kuuluvat rahankeräyslain soveltamisalaan.”

(HE 214/2018 s. 43 – 44, katso myös s. 8)

Mitä tämä tarkoittaa? Sitä, että jos striimi on nähtävissä (myös) ilmaiseksi, se on rahankeräyslain kannalta vastikkeeton hyödyke. Nähdäkseni voisi olla mahdollista tarjota exclusive-striimejä, jotka saa nähtävilleen vain maksamalla, mutta maksun suuruuden ostaja saa päättää itse.

Tämä kuitenkin sulkee suomalaisten striimaajien ulottumattomiin sen useiden striimaajien suosiman tulonmuodostustavan, että (ilmaisen) striimin katsojilla on mahdollisuus tipata striimaajalle haluamansa summa.

Mitä rahankeräykseen siis tulee, striimaajien tyypillisin rahankeruutapa – tippien pyytäminen tai tippaamismahdollisuuden tarjoaminen – on Suomessa lähtökohtaisesti kielletty.

Oleellista lienee huomauttaa, että jos joku katsojista kuitenkin itsenäisesti kysyy lahjoitusmahdollisuuden perään, tällöin on sallittua tarjota lahjoittajahalukkaalle tilinumero tai lahjoituslinkki, sillä tämä ei ole yleisöön vetoamista.

Striimaustulot ja Twitch – pelistriimaajien vapahtaja?

Kaverin kautta kuulin, että pelistriimaajien suosiossa olevan Twitchin käyttäminen olisi kuitenkin Suomessa laillista, sillä (kaveriani lainatakseni) Twitch-striimaajat eivät kerää rahaa itselleen vaan Twitchille, joka sitten maksaa tulot striimaajalle palkkana.

Väitettä tarkemmin tutkiessani se osoittautui puolitotuudeksi, mutta positiiviseksi sellaiseksi.

Kuten monet tietävät, Twitch tarjoaa striimaajille monenlaisia tapoja tienata. Twitchin affiliate-sopimuksen ehdoissa tapoja listataan viisi: bits and cheering, qualifying purchases, channel subscription services, special programs sekä advertisements.

Näistä mielenkiintoisimpia ovat bits and cheering ja channel subscription services. Käsittelen myös qualifying purchases-kohtaa lyhyesti.

Channel subscription services – subbaajat ja striimaustulo

Channel subscription services viittaa tilanteeseen, jossa joku päättää subscribata eli subata eli tilata kanavan. Tämä on eri asia kuin kanavan seuraaminen. Kirjoituksen kannalta oleellinen ero on siinä, että subbaajat maksavat striimaajalle rahaa noin 5 dollaria kuussa.

Sanoin ”striimaajalle”, mutta juridisesti asia ei ole näin, vaan oikeasti subbaajat maksavat kuukausittain Twitchille, joka sitten tilittää tästä rahasta puolet striimaajalle. Subbaajat eivät siis maksa suoraan striimaajalle! Miksi tällä on merkitystä? Siksi, että jos striimaaja kehottaa katsojia subbaamaan kanavalleen, hän ei vetoa ihmisiä lahjoittamaan itselleen, vaan ottamaan Twitchin premium-palvelun käyttöönsä. Striimaaja siis kehottaa ihmisiä maksamaan Twitchille, joka sitten aikoinaan maksaa striimaajalle osuuden subbaustulosta.

Tällainen toiminta vaikuttaa olevan täysin laillista. (Avaan lopussa sitä, miksi sanon vaikuttaa olevan).

Bitit ja striimaustulo – laillinen tapa tipata?

Yllä sanoin, että striimaajan tippaaminen olisi lähtökohtaisesti laitonta. Näin onkin, jos katsojat lahjoittavat rahaa suoraan striimaajalle.

Entäpä sitten Twitchin bitit? Twitch tarjoaa nimittäin mahdollisuutta käyttää nk. bittejä, jotka ovat eräänlainen Twitchin oma virtuaalivaluutta. Käytännössä bitit ovat esimerkiksi premium-emoteja, joita seuraaja voi käyttää striimaajan kanavan chatissa. 

Homma toimii niin, että käyttäjä ostaa bittejä vaikkapa 5 eurolla ja saa siitä 500 bittiä. Sen jälkeen käyttäjä voi käyttää bittejä suosikkistriimaajansa chatissa esimerkiksi animoituihin emoteihin. Aina kun joku käyttää striimaajan kanavalla bittejä, striimaaja saa yhden jenkkisentin.

Bittien kanssa on sama juttu kuin subbajien kanssa. Vaikka bittien käyttämisen tulo maksetaan striimaajalle, juridisesti kuvio toimii niin, että

  1. käyttäjä ostaa bittejä Twitchiltä,
  2. käyttäjä käyttää premium-emoteja (bit-emoteja) striimaajan chatissa ja saa vastikkeeksi premium-emotet näkyviin,
  3. Twitch veloittaa käyttäjän bittitililtä oikean määrän bittejä, minkä jälkeen
  4. Twitch maksaa vastaavan määrän senttejä striimaajan tilille.

Nähdäkseni tämä kuvio on täysin laillinen, samalla tavalla kuin yllä mainittu subbaustulo.

Qualifying purchases ja striimaustulo

Striimaaja voi lisäksi ansaita Twitchissä lisätuloa mainostamalla Twitchin kanssa mainosdiilin tehneiden firmojen tuotteita. Tällaisista ostoista Twitch maksaa striimaajalle tietyn taksan mukaan.

Tällaisissa mainostuloissa ei nähdäkseni ole minkäänlaista ongelmaa rahankeräyslain kannalta, mutta tuotteita mainostaessa tulee muistaa Suomen lain säännökset piilomainonnasta. Mainos tulee olla tunnistettavissa mainokseksi. Tämän vuoksi striimaajan tulee ilmoittaa, että video sisältää kaupallista sisältöä. Tyypillinen tapa on esimerkiksi sanoa, että ”video sisältää kaupallista sisältöä – tässä on mainos pelistä X/hiirestä Y/tuotteesta Z ja sain pelin/hiiren/muun tuotteen ilmaiseksi Korporaatio Oy:ltä”. Mainonnasta tulee nimittäin myös käydä ilmi, kenen lukuun markkinointi toteutetaan.

Mainostulot ovat tätä kirjoitusta isompi kokonaisuus, joten suosittelen striimaajia tutustumaan siihen, mitä tietoja mainostettaessa tulee kuluttajille antaa. (Ks. esim. Pelaaja-lehden artikkeli Destiny-pelin piilomainonnasta Youtubessa).

Lähtökohtaisesti mainonta on kuitenkin melko turvallinen tapa ansaita rahaa.

Pelistriimaus ja tip jar – aivan vitun laitonta

Vuoden 2019 kirjoituksessani pohdin, voisivatko striimaajalle annetut tipit olla samalla tavalla laillisia kuin katusoittajalle annetut tipit tai kerjäläiselle annetut rahat. Kuten aiemmin viittaamani hallituksen esitys 214/2018 kuitenkin osoitti, tämä tulkinta on väärä.

Tästä syystä myös nk. tippipurkit eli tip jarit ovat lähes varmasti laittomia. Yksi hyvin suosittu tällainen on Streamlabsin tarjoama tip jar -palvelu.

Miten Streamlabsin tip jar eroaa esimerkiksi Twitchin biteistä? Siten, että tip jarissa striimaajan seuraajat lahjoittavat vapaaehtoisesti rahaa suoraan striimaajalle. Katso Streamlabsin käyttöehdoista mm. kohdat Introduction,  Sending tips ja Registration:

”Streamlabs is a service that allows viewers to send and receive money (”tips”) through third-party payment processors.”

”By sending a tip or donation to the recipient

”To register your account to start receiving credit card tips

Vaikka sitä ei käyttöehdoissa täysin suoraan sanotakaan, on selvää, että Streamlabsin avulla striimaaja voi vastaanottaa tippejä katsojilta. Ja kun sanon striimaaja, tarkoitan tosiaan striimaajaa: vaikka maksu tapahtuu Streamlabsin kilkkeellä kolmannen osapuolen maksuvälityspalveluja käyttäen, raha siirtyy katsojalta (lahjoittajalta) striimaajalle (vastaanottajalle).

Näin ollen, jos striimaaja tarjoaa lahjoituslinkin tai sanoo että ”voitte laittaa tippejä tulemaan osoitteessa xyz”, mitä ilmeisimmin kyse on yleisöön vetoamisesta rahalahjoitusten saamiseksi eli laittomasta rahankeräyksestä.

Striimaajaa ei siis voi tipata kuin katusoittajaa. Miksi tämä ero on lainsäätäjän mielestä oleellinen, sitä en tiedä, mutta näin laki sanoo.

Lopuksi

Mitä siis opimme tästä? Ainakin sen, että rahankeräyslaki on edelleen striimaajan kannalta enemmän uhka kuin mahdollisuus. Tippipurkkien ja muiden vapaaehtoisten maksujen keräämiseen kannattaa suhtautua pidättyvästi.

Hyvänä puolena ainakin Twitch vaikuttaisi olevan palvelu, jonka käyttäminen ja jonka kautta tienaaminen on myös suomalaiselle striimaajalle turvallinen vaihtoehto (paitsi jos poliisi jostain syystä katsoisi Twitchin maksujärjestelmien käyttämisen keinotekoiseksi valeoikeustoimeksi, mutta tämä tulkinta olisi minusta erittäin outo. Tämä on siis se varaus, jonka vuoksi sanoin että esim. Twitch-subbaajilla tienaaminen vaikuttaa olevan laillista).

Selvyydeksi lienee vielä todettava, että tämä ei tarkoita, että muiden striimauspalveluiden kuin Twitchin käyttö olisi lainvastaista tai etteikö muita tienaamistapoja voisi käyttää. Esimerkiksi tubettaja voi tehdä maksullisia mainoskampanjoita, kunhan ottaa piilomainontapykälät huomioon. Ja jossain palveluissa voi hyvinkin olla laillisia tapoja tippipurkkien toteuttamiseen. Asia on vain niin, että ainakin Streamlabsin kilkettä käyttäen tippipurkin tarjoaminen on Suomessa todennäköisesti lainvastaista.

Yksi juttu vuoden 2019 kirjoituksessani oli kuitenkin täysin oikein: yleispäteviä neuvoja on vaikea antaa, koska vastaukset riippuvat kunkin palvelun käyttöehdoista. Itseäni lainaten:

”Joka tapauksessa rahan siirtelyn laillinen kohtelu riippuu kunkin yksittäistapauksen erityispiirteistä, eikä kaikkiin tilanteisiin sopivaa yleistä ohjetta voi ainakaan tässä antaa.”

Vuonna 2019 peräänkuulutin verottajan ja poliisin ulostuloja asiasta. Verottaja on ohjeensa antanut, nyt odottelemme enää poliisin näkemystä.

12 kommenttia

  1. MSel   •  

    Oikein informatiivista, kiitoksia!

  2. Tuisku   •  

    Tosi hyödyllinen artikkeli, kiitos tästä. Siellä on varmaan päättämässä jotain digifossiileja taas. Suunnittelen itsekin sisällöntuottamisprojektia, mutta hirvittää jo tuo rahoituspuoli. Kai viesti on, että sarjakuvien piirtäminen, kilpapelaaminen, podcastin tekeminen yms eivät ole kunniallisia elinkeinoja, vaan jokaisen täytyy tehdä monotonista ja jähmeää kokopäivätyötä yrityksen alaisuudessa tai takataskusta täytyy löytyä riittävästi alkupääomaa yrityksen perustamiseen. Ja pienyrittäjällä vasta onkin hauskaa täällä Kouvostoliitossa. Viihteen tuottaminen tulee monopolisoida muutamille tv:n kiertäville kuminaamoille.

  3. Jussi Kari   •     Kirjoittaja

    Tuisku: Kiitos kommentista!

    Huhu kertoo, että syy ei suinkaan ole ”digifossiilit”, vaan oikeastaan yksi ainoa henkilö, joka on poliisin arpajaishallinnosta antanut sitä kuvaa, että internetissä tapahtuva rahankeräys on suoraan Saatanasta. Ja vaikuttaa siltä, että tarina voi jopa olla tosi. Kyse ei sinänsä ole erilaisten elinkeinojen vihaamisesta, vaan ”suomalaisten suojelemisesta huijauksilta”.

    Mutta lopputulos on toki ihan sama: se, että uudet elinkeinot estyvät.

  4. Pekka Rihko   •  

    Aloittelevana striimaajana kiitän! Parasta faktaa asiasta minkä löysin!

  5. Kaataja   •  

    Todella hyödyllistä tietoa, kiitos tästä!

  6. juho   •  

    Todella hyvä artikkeli. Olisko sulla tietoa joistain päätöksistä tai tapauksista tämän tulkinnan tueksi: ”Tämänhetkinen tulkinta on se, että jo lahjoituslinkin tai muun vastaavan tarjoaminen on yleisöön vetoamista ja siten vastikkeettomasti toteutettuna kiellettyä.”? Tämä olisi itselleni ajankohtainen kysymys, mistä on kovin vaikea löytää mitään selkeää ohjeistusta.

    • Jussi Kari   •     Kirjoittaja

      Juho: Kiitos kysymyksestä! Kaipaamasi vastaus löytyy epäsuorasti nykyistä rahankeräyslakia koskevan hallituksen esityksen (HE 214/2018 vp) sivuilta 84 – 85:

      ”Ehdotetun lain 2 §:n 3 kohdassa määriteltäisiin, mitä yleisöön vetoamisella tarkoitetaan. Ehdotettu määritelmä vastaisi sisällöltään voimassa olevan lain vastaavaa säännöstä. Yleisöön vetoamisella tarkoitettaisiin suullisesti, kirjallisesti tai muulla tavoin ilmaistua pyyntöä tai kehotusta antaa rahaa keräykseen. Yleisöön voitaisiin vedota esimerkiksi lehti-ilmoituksessa, yleisölle lähetettävissä kirjeissä, lipas- tai listakeräyksen muodossa taikka internetissä rahankeräyksen toimeenpanijan kotisivuilla tai sosiaalisen median palveluissa julkaistavan kirjoituksen avulla. Yleisöön vetoamisen käsite ehdotetaan määriteltäväksi siten, että käsitettä ei sidottaisi mihinkään tiettyihin viestintämuotoihin tai viestintätapoihin eli laki olisi täysin välineneutraali.

      Spontaani, lahjoittajan omasta aloitteesta ja ilman lahjoituksen saajan pyyntöä tai kehotusta toteutettu lahjoitus yleishyödyllisen toiminnan tukemiseen tai muuhun tarkoitukseen ei olisi rahankeräyslaissa tarkoitettua rahankeräystä, koska tällöin ei tapahtuisi määritelmäsäännöksen tarkoittamaa vetoamista yleisöön.

      Yleisöön vetoamisena ei pidettäisi esimerkiksi yhdistyksen tai säätiön kotisivuillaan esimerkiksi yhteys- tai laskutustietojen yhteydessä esillä pitämää tilinumeroa, jos tilinumeron yhteydessä ei esitettäisi yleisölle vetoomusta lahjoittaa tilinumeron haltijalle rahaa. Pelkän tillinumeron esillä pitämistä ilman aktiivista vetoamista tai kehotusta rahalahjoitusten tekemiseen ei voitaisi pitää yleisöön vetoamisena rahalahjoitusten saamiseksi.”

      Suosittelen myös tutustumaan Effi ry:n ”rahankeräyssaagaan”. Oleellinen on Effin vuoden 2009 helmikuussa käymä keskustelu lääninhallituksen kanssa: https://effi.org/effin-rahankerayssaaga/#2009-02-14_Rahankeraysluvan_tarpeen_selvitys_laaninhallituksesta – vaikka lääninhallituksia ei enää ole ja lakikin on muuttunut, tuo kohta (kuten yllä olevassa lainauksessani totean) on sisällöllisesti samanlainen kuin 2009 voimassa ollut, eli tulkinta on edelleen sama.

      Tosin, kuten yllä olevassa lainauksessani lukee, ”pelkän tilinumeron esillä pitämistä ilman aktiivista vetoamista tai kehotusta rahalahjoitusten tekemiseen ei voitaisi pitää yleisöön vetoamisena rahalahjoitusten saamiseksi”. Eli ollaan aika kiikun-kaakun -henkisessä tilanteessa.

  7. Ville   •  

    Kun ongelma on juuri rahankeräys vastikeetta, miten tulkitsisit esim. Text To Speechin tai ihan vaan lahjoittajan nimen ilmestymisen ruudulla lahjoitusta vastaan?

  8. Mursu   •  

    Kiitos mielenkiintoisesta ja hyödyllisestä artikkelista! Mitenköhän mahtaa olla ”tippaaminen” Patreonin kautta? Eli jos pystyttää Patreon-sivun, mutta ei tuota sinne mitään sisältöä. Samalla tavalla kuin Twitch-kanavalle subbaamisessa, niin Patreon maksaa ”sisällöntuottajalle” (joka ei tässä tapauksessa tekisi mitään sisältöä) eikä niin, että lahjoittajat maksaisivat suoraan sisällöntuottajalle. Olisiko tämä laitonta?

  9. Mikko   •  

    Mielenkiintoinen aihe, kirjoitin itseasiassa kandin tutkielmani liittyen striimaustulon saloihin ja verohommiin liittyen, jossa pohdittiin näitä asioita.

    Miten sanoisit, että tilanne menisi vastikkeellisuuden tulkinnan kannalta, jos lahjoituksesta esim nimi ilmestyisi näytölle / text to speech lahjoitusteksti kuuluisi striimille yms.

    Entä jos lahjoitukset menisivät striimaajan omalle yritykselle, joka sitten maksaisi striimaajalle palkkana / työkorvauksena, tuleeko siltikin rahankeräyksen mutkat ja kiemurat vastaan? (Kai ne tulevat?)

  10. Twitching and dancing in the dollar rain.. maybe some day   •  

    Kiitos vaivasta ja selkeästä tekstistä. Itse tehneenä striimausta lähinnä ulkomailla ja nyt suomeen palaneena on vaikea ymmärtää miten Suomessa oleva laki tulkitsee Twitchistä tulevat tulot. Ainut mikä jäi itseäni mietityttämään on mm. miten on jos katsoja lahjoittaa palvelun kautta, joka maksaa lahjoitetun rahan (vähentäen heidän osuuden, esim. käsittely kulut) palkkana? Ts. Firma Xy tarjoaa palvelua jonka alla mm. on sovellus tai lisäominaisuus jonka kautta katsoja voi lahjoittaa X summan striimaajalle. Tämä Firma Xy ei kuitenkaan suoraan välitä rahaa striimaajalle (esim. PayPal tilille tai Kortille/pankkitilille) vaan sen sijaan maksaa palvelun käyttäjällä (eli striimaajalle) summan erikseen mm. muiden tulojen yhteydessä palkkana?

    Kiitos kuitenkin kaikesta tiedosta. Tallensin artikkelin ja mielellään luen lisää jos asiaan tulee muutoksia ja siitä kirjoitat päivitetyn version.

  11. Matti   •  

    Kiitos erittäin hyödyllisestä artikkelista. Olisin kiinnostunut kuulemaan Karin mielipiteen seuraavasta, josta ehkä voisi olla täydennystä artikkeliinkin.

    Esim. Youtuben ”super thanks” on mielestäni vastikkeellinen, koska siinä ostetaan Youtubelta viesti, jolla on erilainen väritys. Ilmeisesti siinä myös näytetään jokin animaatio. Tässä siis maksamalla saa jotain sellaista, mitä muut eivät saa. Kyse ei siten ole (pelkästään) siitä, näkyykö jokin video ilmaiseksi vai ei ja että siitä inspiroituneena annetaan rahaa, vaan omalle viestilleen someen erilaisen näkyvyyden ostamisesta. Minun maalaisjärjelläni tämähän on selkeästi vastine rahalle Olenko väärässä?

    Ja jos näin on, voisiko ajatella, että tätä tippaamista voisi myös mainostaa katsojille?

    Lisäksi maksu ymmärtääkseni kiertää Youtuben kautta (Youtube ottaa 30 prosenttia), joten tämä lienee myös artikkelissa kuvatun Twitchin lailla todennäköisesti laillinen tapa tippien vastaanottamiseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.