Helsingin Sanomissa oli artikkeli ”Rumuus on länsimaiden uusi elintasosairaus”. Jutussa kolme nuorta naista keskustelee ja pohtii, onko ulkonäöstä tullut aiempaa tärkeämpi attribuutti. Mielenkiintoinen kirjoitus, ei siinä mitään. Ulkonäön vaikutusta ihmisen elämään tuskin voi kiistää kukaan.
Ongelmallista on, että artikkelissa toistetaan joitain täysin epätosia myyttejä ja välistä se on hyvin epälooginen, mikä toisaalta kuvastaa hyvin ihmisten suhtautumista ulkonäköasioihin.
Otetaan ensin myytti numero yksi: nykyaikainen kauneusihanne on anorektisen laiha. Jutussa haastatellun kulttuuriantropologi Taina Kinnusen mukaan ”Mainokset ja tv-sarjat tulvivat viestejä, joiden mukaan sairaalloisen laiha vartalo on tavoittelemisen arvoinen.”
Haluaisin nyt kyllä tietää, mitä nämä mainokset ja tv-sarjat ovat. Jos ei takavuosien Ally McBealeja lasketa mukaan, en muista yhtään mainosta tai tv-sarjaa, jossa anorektisuus olisi esitetty jotenkin haluttavana. Toki alusvaate- ja bikinimainoksissa on erittäin hoikkia ja äärimmäisen timmejä naisia, mutta tämä on täysin eri asia kuin anoreksia.
On totta, että pakonomainen kuntoilu ja täydellisen vartalon etsintä voi johtaa syömishäiriöön, mutta ainakin minun näkemissäni mainoksissa ja tv-sarjoissa haluttavana esitetään lähinnä äärimmäisen timmejä, hyväkuntoisia vartaloita. Ei sairaalloisen laihoja, anorektisia vartaloita.
Tässä kaikille naisille ilosanoma: olen aika monen nuoren miehen kanssa elämäni aikana keskustellut, eikä kukaan ole ilmaissut naisvartalopreferenssikseen anorektikkoa! Eli jos meitä miehiä ajattelette, huoli pois! Teidän ei todellakaan tarvitse olla sairaalloisen laihoja. Päinvastoin, sitä kannattaa välttää. Sen sijaan harvalla on mitään timmejä mimmejä vastaan, vaikka preferenssit toki vaihtelevat miehestä riippuen.
Toinen mielenkiintoinen aspekti artikkelissa oli, miten siinä suhtaudutaan kauneusleikkauksiin:
”Paine standardinmukaisiin mittoihin mahtumiselle on niin kova, että sen saavuttamiseksi otetaan yhä useammin käyttöön myös kirurginveitsi ja injektioneula.”
Ikäänkuin kauneusleikkauksissa olisi jotain pahaa.
En nyt oikein ymmärrä. Kauneusleikkaukset ovat vartalon muokkaamista esteettisistä syistä. Vartalon muokkaamista esteettisistä syistä ovat myös esimerkiksi tatuoinnit ja lävistykset. Miksi samalla ei tuomita myös niitä? Nimenomaan siksi kauneusleikkauksia, tatuointeja ja lävistyksiä tehdään, jotta ulkonäköä saataisiin tuunattua tietynlaiseksi.
Käsittääkseni ihmisellä on oikeus muokata vartaloaan ihan miten tahtoo.
Kuva Vishal Kapoor @ Flickr, CC BY 2.0. Kirurgi asentamassa rintaimplanttia.
Kaikilla on tietysti omat preferenssinsä sen suhteen, minkälaisesta ulkonäöstä diggaa, mutta tietääkseni muut eivät tuunaa ulkonäköään juuri minua miellyttääkseen, vaan oman itsensä vuoksi. Myönnän auliisti, etten pidä nyt muodissa olevia korvanlehden venytyskoruja kovin esteettisinä, mutta se on minun oma henkilökohtainen ongelmani. Jos joku tahtoo korvaansa venyttää, hänelle tämä oikeus suotakoon, vaikka kuinka itkisin itseni uneen sen vuoksi, että esteettistä silmääni on loukattu.
Totta puhuen vaatteiden valikointi, tukan laittaminen, meikkaaminen, lävistykset, tatuoinnit ja kauneusleikkaukset ovat kaikki osa samaa jatkumoa, sillä niitä kaikkia tehdään siksi, että saavutettaisiin tietynlainen ulkomuoto tai ulkonäkö. Useille tämä kuvio muuttuu paheksuttavaksi kuitenkin vasta siinä vaiheessa, kun toimenpiteen tekijältä löytyy lääketieteen lisensiaatin paperit. Jos ulkonäköön vaikuttava henkilö toimii ammattikoulupohjalta, tätä pidetään yleisesti täysin hyväksyttävänä. Vai kuinka moni paheksuu kampaajalla tai parturissa käymistä?
Vai onko artikkelin ulkonäköpaineiden tavoittelun paheksumisessa kyse siitä, että jos nainen tahtoo olla hoikka (=nykyisten naisten kauneusihanteiden mukainen), hän on vain joutunut ulkonäköpaineiden uhriksi?
Kuten Hyvejohtajuuden puolella mainitsin, individualismiin perustuvassa kulttuurissamme on paljon hyvää (Ks. Hyvejohtajuus-kirjoitukseni Itsepetos – tuo petoksista pahin). Näyttää kuitenkin siltä, että nykyisenä individualismin aikakautena pahin asia mitä ihminen voi ulkonäölleen tehdä, on olla kauneusihanteiden mukainen – ikäänkuin nainen ei voisi vapaasta tahdostaan haluta olla hoikka.
Tämä on mielestäni naisten vapaan tahdon aliarviointia. Nainen saa näyttää tasan siltä miltä tahtoo, oli tämä kauneusihanteiden mukaista tai ei.
Artikkelissa oli toki hyviäkin huomioita. Tampereen yliopiston tutkija Jaana Parviainen toteaa kilpavarustelun johtaneen siihen, että ”ulkonäön esteettiset vaatimukset ovat muuttuneet ja standardi on kohonnut. Yhtäkkiä leikkauksessa käymätön näyttääkin nuutuneelta.” Tämä on nähdäkseni täysin totta. Ulkonäkö ei ole absoluuttinen, vaan relatiivinen asia.
Tätä taustaa vasten esimerkiksi muotibloggareiden ”naked truth -haaste” (lähti ilmeisesti täältä), jossa bloggari postasi itsestään kuvan meikkaamattomana, oli mielestäni lähinnä hymyilyttävä. Tarkoitus oli toki hyvä: taistella epärealistisia kauneusihanteita vastaan, ihmisellä kun on oikeus näyttää miltä tahtoo.
Kun bloggarit kuitenkin ovat tyyli-ikoneja ja ulkonäköesimerkkejä kymmenilletuhansille ihmisille, yksi meikitön kuva katoaa satojen postausten virtaan, joissa kaikissa muissa bloggari poseeraa huolella valituissa vaatteissa laitettuna.
Jos oikeasti tahtoisi muuttaa kauneusihanteita, tulisi niiden mukaan elää joka päivä. Nainen, joka ei meikkaa ollenkaan, tekee huomattavasti enemmän kauneusihanteiden murtamiseksi kuin uhrimentaliteetilla yhden meikittömän kuvan itsestään nettiin laittava muotibloggaaja, joka enemmänkin vain pönkittää vallitsevia kauneusihanteita suhtautumalla meikittömään kuvaan kuin se olisi suurikin uhraus.
Ehkä ongelma on lopultakin siinä, että ulkonäön tuunaamista pidetään kuitenkin jollain tavalla paheksuttavana ja kiellettynä asiana. Miksi? Kuten sanoin, ainakaan itse en näe merkittävää eroa tyylikkäiden vaatteiden valitsemisen ja skalpellin välillä. Kyllä, kauneusleikkaukset ovat toki rankempia toimenpiteitä kuin vaatteiden valinta, mutta ihmisellä on oikeus näyttää miltä tahtoo – vapaa tahto, vapaa tahto ja vapaa tahto.
Se ei tietenkään tarkoita, etteikö ulkonäöllä olisi vaikutuksia. Ihmisellä ei tietenkään ole oikeutta vahingoittaa muita eikä moraalista oikeutta olla muita kohtaan paskamainen, mutta edellä mainittu vapaa tahto tarkoittaa myös sitä, että kenelläkään ei myöskään ole minkäänlaista velvollisuutta tykätä toisen ulkonäöstä. Sen kanssa tulee vain elää: jos joku ei pidä siitä, miltä minä näytän, iso kyynel. Koska en kuitenkaan voi pakottaa ketään tykkäämään ulkonäöstäni, minun tulee vain elää asian kanssa. Jos haluan miellyttää ko. henkilöä, voin muuttaa ulkonäköäni tiettyyn rajaan asti, mutta en pakottaa tätä diggaamaan siitä, miltä näytän – vapaa tahto kun on kaikilla, ei vain minulla.
Voi sinnuu, kun juuri ne hoikat mallit tv:ssä ja katuvarsimainoksissa on anorektiktisen laihoja vaikkeivat ne NÄYTÄ siltä. Tiedän että anorektikko sanasta tulee mieleen vain täysin riutunut luuranko. Googlettelepa mallien pituuksia ja painoja niin hoksaat että ne on alipainoisia hyvin pitkälti tai likellä alipainoa.
hokkuspokkus: kiitos kommentistasi! Kysyisin kuitenkin, miten joku voi olla anorektisen laiha näyttämättä siltä? Siitähän sen juuri huomaa – törröttävistä kylkiluista, luisevista käsistä, ontoista poskista.
”Googlettelepa mallien pituuksia ja painoja niin hoksaat että ne on alipainoisia hyvin pitkälti tai likellä alipainoa”.
Jos joku on likellä alipainoa, tämä tuskin on ainakaan anorektinen. Hoikka sen sijaan kyllä. Alipainoisen puolelle meneväkään ei ole anorektinen.
Muotilehtien – siis naisille suunnatun viestinnän – mallit kyllä varmasti voivat mennä tuon alikin. Mutta jos katsotaan mistä miehet pitävät, päästään lähemmäksi esim. Kate Uptonia, joka ei ole anorektinen – katso vaikka tästä. Painoindeksi käytössä olevien tietojen mukaan Katella on 19, joka on turvallisesti normaalipainoisen puolella. Eikä kyllä näytä anorektiselta.
En jaksa katsoa kuvaa, mutta tarkoitat näillä timmeillä mimmillä anorektikkoa. Mm. victoria’s secret mallit ovat useat bmi 16 eli ovat anorektikkoja vaikka eivät siltä näytä. Ota asioista ensin selvää ennenko puhut. Luulet että naiset haluavat olla luuviulun näköisiä koska on ulkonäköpaineita. Ei. Vaan niin hoikkia että bmi on alle normaalirajan. Luuviulun näköinen on vieläkin laihempi.