Heterohommia homosaation varjossa

Viime aikoina on keskusteltu paljon heteroista ja homoista. Ilmeisesti tämänkertainen keskustelu lähti siitä, kun jotkut Aktiiviset Kansalaiset keksivät järjestää hetero pride -marssin, jossa juhlittaisiin heteroseksuaalisuutta. Siis vähän niinkuin gay pride, mutta heteroseksuaaleille!

Minäkin sain Hetero Priden Facebook-yhteisöön kutsun. Koska idea kuulosti minusta jos ei nyt hyvältä, niin ainakin positiivisella tavalla hauskalta, joten kävin vilkaisemassa. Mikäs sen hienompaa, onhan heterorakkaus kaunista!

Tässä kohtaa täytyy mainita, että joidenkin suhtautuminen hetero pride -marssiin on nähdäkseni ollut nurinkurista. Kun jotkut vuosi – pari sitten tivasivat, miksi ei ole ”hetero pride”-marssia gay priden lisäksi, kommentit olivat luokkaa ”Järjestä sellainen niin sitten on!” Ja nyt kun sellaista oltiin vihdoin järjestämässä, alkoi kysely ”Minkä vuoksi tällainen nyt järjestetään? Mitä epäkohtaa vastaan heterot marssivat? Mikä tarve tällaisella on?” – ikään kuin nyt marssille tarvittaisiinkin yhtäkkiä jokin vedenpitävä agenda, jolla vastustettaisiin jotain epäkohtaa tai vaadittaisiin parannusta johonkin polttavaan vääryyteen. Tältä kannalta asiaa lähestyi ainakin pari kaveriani sekä Helsingin Sanomien Maija Aalto kolumnissaan ”Älä pelkää, heterorukka” – ikäänkuin heteroseksuaalisuudestaan iloitsemista tulisi jotenkin perustella.

Mutta takaisin Facebook-yhteisöön! Iloni hauskasta hetero pride -tapahtumasta muuttui noin puolen sekunnin jälkeen kalvavaksi epäilykseksi siitä, mikä tapahtuman oikea tarkoitus olisikaan. Valitettavasti tämä epäilys vahvistui noin 5 sekunnin vilkaisulla yhteisön kommentteihin: se oli täynnä lähinnä kansallismielisesti orientoituneiden lyhyttukkaisten nuorten miesten homovihaa. Ei siis oltaisikaan heterouden puolesta, vaan homoja vastaan. Tai no ehkä siinä sivussa myös heterouden puolesta, mutta siis pääasiallisesti homoja vastaan.

Asiaan liittyy vielä toinenkin Helsingin Sanomien kirjoitus, Juuso Kekkosen tyttöystävästä tuli poikaystävä”, missä Kekkonen kertoo siitä, kuinka hänen tyttöystävänsä oli korjannut sukupuoltaan mieheksi. Osittain tästä oli syntynyt Kekkosen monologiesitys ”Outo homo”. Jutussa Kekkonen myös kertoi BDSM-mieltymyksistään sekä olevansa polyamorikko.

Helsingin Sanomien kirjoituksen perusteella Ruben Stiller kirjoitti Ylen blogiinsa kirjoituksen ”Suvaitsen Juusoa”. Kirjoitus on mielestäni äärimmäisen huono, koska siitä ei juuri tunnu löytyvän pointtia. Olen kuullut kirjoituksesta ainakin 3 eri tulkintaa:

  1. Stillerin mielestä ei-heterot korostavat liikaa seksuaalisuuttaan ja he saavat aivan liikaa huomiota mediassa;
  2. Stillerin mielestä kaikki sietävät/suvaitsevat/suhtautuvat muihin tavallisesti jo nyt, joten suvaitsevaisuutensa suitsuttaminen tai sen erikseen mainitseminen on tekopyhää;
  3. Stiller haluaa itse kertoa olevansa suvaitsevainen ja siten fiksu, liberaali ihminen, muttei silti haluaisi lukea tällaista ”turhaa” materiaalia mediasta.

Mikään näistä tulkinnoista ei minusta ole artikkelin perusteella väärä. Ja siinä se ongelma onkin, sillä nyt sen oikea pointti jää mysteeriksi. Oli miten oli, Jori Kemppi kirjoitti Stillerille jonkinlaisen vastineen Stuff and miscellany -blogiinsa: ”Homosaatio harmittaa hetero-Rubenia”.

Kempin havainnot siitä, että Stiller on lukenut Hesarin artikkelia väärin, ovat uskoakseni paikkansapitäviä. Todennäköisesti Stillerin väärinymmärrys on osaltaan vaikuttanut siihen, miksi hänen kirjoituksensa on niin heikko. Mielenkiintoisin osa Kempin kirjoituksessa on kuitenkin tämä:

”Stiller toteaa loppukaneetissa, että kenties seuraava esille nostettava ryhmä voisi olla normiseksiä harrastavat heterot. Katsotaanpa pikaisesti, mitä iltapäivälehtien sivuilla kerrotaan heteroiden yksityiselämästä.

”Prinsessa Madeleine on raskaana!”

”TTK-tähti saa kaksoset”

”Tämä mallikaunotar on taas vapailla markkinoilla”

”Michael Douglas väittää: Suhteemme on kunnossa”

”Kirja paljastaa: Katen ja Williamin suhde oli kaatua vieraisiin naisiin”

”83-vuotias Clint Eastwood nähtiin nuoren mysteeriblondin seurassa”

Pikaisesti vaikuttaa siltä, että iltapäivälehtien sivuilla kerrotaan heteroiden yksityiselämästä paljonkin. – -”

On totta, että lehdissä kirjoitetaan paljon heteroseksuaalien tekemistä heteroseksuaalisuuteen liittyvistä teoista. Lähes poikkeuksetta nämä ovat kuitenkin julkkiksia, jotka ovat kiinnostavia nimenomaan julkkisstatuksensa vuoksi, eivätkä siksi, että he ovat heteroja.

Tom of Finland -actionfiguuriKuva Samm4mrox@FlickrCC-BY 2.0. Kyllä se Suomen Tomppa on miehekäs.

Tässä voin pikkiriikkiseltä osalta jopa yhtyä niihin, joiden mielestä homoseksuaalisuudesta, biseksuaalisuudesta, polyamorikoista ja milloin mistäkin ”poikkeavasta” kirjoitetaan lehdissä liikaa. Vaikka tällaisista suuntauksista kirjoitetaan lehdissä paljonkin, heteroseksuaalisuudesta ei tunnuta kirjoittavan juuri ollenkaan. Perstuntumani perusteella väitänkin, että lähes kaikkia seksuaalisuuden muotoja käsitellään mediassa analyyttiseltä kannalta enemmän kuin heteroseksuaalisuutta.

Analyyttisimmät kirjoitukset heteroseksuaalisuudesta ovatkin lähinnä Cosmopolitan-tasoisia ”NÄIN YLLÄTÄT MIEHESI MAKUUHUONEESSA”-seksitemppulistoja, sen sijaan että kirjoitettaisiin siitä, mitä eri sävyjä heteroseksuaalisuuteen sisältyy.

Ehkä ongelma onkin nimenomaan siinä, että heteroseksuaalisuutta pidetään niin tavanomaisena, ettei siitä kirjoittaminen ole millään tavalla mielenkiintoista: miksi kirjoittaa sellaisesta, mikä on yleistietoa ja minkä kaikki tietävät? Mutta kun ei se ole.

Missä ovat analyyttiset kirjoitukset ja haastattelut heteroiden BDSM-parisuhteista, joissa toinen elää vapaaehtoisesti ”orjana” ”hallitsijansa” alaisuudessa? Missä ovat kirjoitukset parista, jonka seksielämä perustuu saapasfetissille? Missä ovat kirjoitukset kaikesta siitä ”erilaisesta heteroudesta”, mitä yhteiskunnasta taatusti löytyy?

Tai: miten flirttailu psykologisesti toimii? Mistä syntyvät käsitykset siitä, kuinka suuri ikäero suhteessa on hyväksyttävä ikäero? Miksi jotkut voivat nauttia olostaan suhteessa, jotka ovat jonkun muun mielestä ”epäterveitä”? Missä tilanteissa toista sukupuolta on hyväksyttävää lähestyä ja mikä siihen vaikuttaa? Kuinka suuri osa väestöstä pyrkii pukeutumisellaan viestittämään jotain toiselle sukupuolelle ja mitä tällaisia erilaisia viestejä on? Ja niin edelleen.

Uskon vakaasti, että heteroseksuaalisuudessa on jotain, mitä muissa seksuaalisuuden muodoissa ei ole, tai joka on nimenomaan heterosuhteille ominaista. Vaikka yksilöiden väliset erot ovatkin suurempia kuin sukupuolten väliset erot, keskimääräinen nainen on kuitenkin erilainen otus kuin keskimääräinen mies. Ainakin omasta heteronäkökulmastani juuri tästä erosta syntyvä jännite antaa elämääni jotain, mitä ilman se olisi paljon tylsempää. Ja uskoakseni myös naiset saavat tästä jännitteestä jotain positiivista irti, sillä – näin kerrotaan – myös heteronaiset tykkäävät miehistä.

Ehkä ongelma todellakin on siinä, että heterous on niin tavallista, ettei sitä osata analysoida. Varsinkin tältä kannalta onkin erittäin tervetullutta, että LGBT-asioista (+kaikesta muusta ei-vanilja-ei-heterosta) puhutaan ja kirjoitetaan, koska mahdollisesti tätä kautta myös heterouden erityispiirteisiin saadaan pureuduttua tarkemmin.

Sellainen Hetero Pride, missä heterouden erityispiirteitä olisi juhlistettu, pohdittu ja analysoitu – sellaista minä odotin ne ensimmäiset puoli sekuntia. Sitten tulikin vain stereotyyppistä homovihaa. Hohhoijakkaa. Sen lisäksi, että se on perseestä ja äärimmäisen turhaa, se vie myös aikaa ja huomiota siltä, miten moninaista heterous on, mitä kaikkea hienoa siihen sisältyy ja mitä sillä on annettavanaan. Nyt heteroylpeys näyttäytyy vain ahdasmielisenä homovihana, mikä on minusta sääli.

Koska ainakin minä uskon, että heteroudessa on jotain omaa hienoa kipinää, mikä näyttäytyy vain miehen ja naisen välillä. Ja siitä jostain voi olla iloinen ilman homojen vihaamistakin.

12 kommenttia

  1. Maaria   •  

    Juuh elikkäs…

    Sanan pride merkityshän tässä kontekstissa ei ole kirjaimellisesti mikään ”jee, parempi itsetunto” vaan tapahtuman ydintarkoitus on ajaa sorretun ihmisryhmän oikeuksia. Sorretun ihmisryhmän oikeuksia! Vrt. black pride!

    Sen puolesta hetero priden järjestäminen on ihan yhtä paska ja oksymoroninen idea kuin vaikka white priden järjestäminen. Mitä hyötyä on kampanjoida jotain ”heterouden asiaa” kun Suomi on jo valmiiksi 100% heteronormatiivinen, heteroille rakennettu yhteiskunta? Ihanaa, kuulumme ylivoimaisesti etuoikeutettuun enemmistöön tässä maassa elikkä juhlat pystyyn ja samppanjat poksumaan vaan? Hetskuilla on nyt bileet eikä homoja oo kutsuttu; luodaan vähän lisää syrjinnän ilmapiiriä niille reppanoille kun sitä ei selkeästi ole tarpeeksi :—D

    Tosissaanko väität ettei heterosuhteita analysoida enää tarpeeksi? Miehen ja naisen välinen suhdeko on yhtäkkiä jotain harvinaista vanhanaikaista humpuukia mikä ei kiinnosta ketään ja mistä kukaan ei puhu? Siis mitä???

    Myöskään BDSM, saapasfetissit taikka ikäerot ei ole millään tavalla heteroille eksklusiivinen juttu.

    • Jussi Kari   •     Kirjoittaja

      Maaria: Kiitokset kommentista!

      Pointtini ei kuitenkaan ollut, sorsitaanko heteroita enemmän kuin homoja. On aika selvää, kummalla ryhmällä on vaikeampaa.

      Mutta kuten sanoin, se ei ollut pointtini – tasa-arvo ei ole nollasummapeliä ja se, että on heteroudesta ylpeä, ei ole homoilta pois, samoin kuin homoseksuaalisuudesta ylpeys ei ole heteroilta pois.

      Joten vaikka oletkin oikeassa siinä, että gay priden pointti (ainakin alkuperäinen pointti – nykyäänhän siihen liittyy vaikka mitä karnevaalihenkisyyttä sun muuta, mitä esim. tässä Johannes Kosken kirjoituksessa sivutaan) on nimenomaan huonommassa asemassa olevien aseman parantamisen vaatiminen, minun pointtini on, että mielenosoitukselle tai kulkueen ehdoton vaatimus ei ole, että se vaatii jotain.

      Esimerkiksi Zombie Walk on muodollisesti mielenosoitus, vaikka se ei vaadi yhtikäs mitään – sen muoto nyt vain sattuu olemaan kulkue, jota käsitellään mielenosoituksena. Joten: vaikka gay pride -kulkueilla on agenda, hetero pridella ei TARVITSE olla agendaa.

      Mitä tulee heteroudesta puhumiseen, joo, kyllähän siitä on vaikka mitä fiktiota ja ”näin löysin elämäni naisen/miehen”-tarinoita. Mutta edelleen, se heteroseksuaalisuuden analyysi puuttuu, niitä juttuja ei juurikaan näe. Tai sitten vain luen ihan vääriä lehtiä kuten Helsingin Sanomia. Onneksi on Tommi Paalasen Seksualistin päiväkirja -blogi, mikä onkin sitten lähestulkoon ainoa laatuaan.

      • Maaria   •  

        Miksei heteroille ole prideä? Miksei terveille ole sairaaloita? Miksei rikkaille ole leipäjonoja? Durrr?

        Jos vaikka halvaantuneet järkkäisivät oman priden missä hakisivat itselleen positiivista imagoa ja parempaa asemaa yhteiskunnassa, alkaisitko siinä kohtaa pillittää että ”hei entäs me tervevartaloiset ihmiset, miksei meille anneta yhtään huomiota haloo?” ja perustaisit jonkun vitun able priden missä brassailet sillä että omat jalat toimii, että katsokaapa mitä kaikkia urheilulajeja tällä normaalikropalla pystyy harrastamaan? Samalla vihjaten, että kävelykykyisillä on yksinoikeus urheiluun eikä pyörätuoliurheilua ole olemassakaan? Koska tuossa sun hetero pridessäsi on tismalleen samasta aivopierusta kyse.

        ”Pride” on sanana jo varattu vähemmistöryhmien oikeuksien vaalimiseen ja aseman parantamiseen. Priden merkitys vesittyy, jos valtaa pitävä ihmisryhmä ryöstää sen omiin tarkoituksensa. Koska valtaa pitävän ryhmän oma rinkirunkkaus ei paranna minkään vähemmistöryhmän asemaa ei sitä täten voida pitää pride-tapahtumana, vaan priden vastakohtana. Straight pridejä on järjestetty maailmalla 80-luvulta lähtien vastareaktiona gay prideä kohtaan ja niissä on AINA ollut agendana ns. perinteisten arvojen vaaliminen eli ihan suora homofobia. Siitä ei pääse yli eikä ympäri.

        Siksi pride-sanan käyttö heterokontekstissa on paskamaista. Hommataan vaikka joku tapahtuma nimellä ”parisuhdemessut” jos kerran heterosuhteita ei mukamas analysoida tarpeeksi (ei, en todellakaan usko tähän väittämään) – vaikkakaan en ihan hiffaa millä perusteella siellä käsiteltävät asiat olisi jotenkin homoseksuaalisuutta poissulkevia. Cis-heteroiden ja LGBT-ihmisten parisuhteissa ei ole käytännössä mitään eroa, eikä aina edes makuuhuoneen puolella, sillä erilaisia vartaloita ja sukupuoli-identiteettejä on moneen lähtöön.

        • Jussi Kari   •     Kirjoittaja

          En missään vaiheessa sanonut että hetero pride olisi mikään ”yhyy, me halutaan tasaveroinen asema”-kulkue. Siinä ei olisi mitään järkeä. Lähtökohtaisesti ajattelin, että se olisi ollut joku asiaa positiivisesti lähestyvä tapahtuma – mutta kuten sanoin, puolen sekunnin jälkeen aloin jo aavistaa että homovihastahan siinä vain on kyse. Kuten olikin.

          Pride-sanaa ei ole millään tavalla varattu yksinoikeudella vain vähemmistöille. Toki jotkut voivat olla sitä mieltä, mutta totuus on, että kuka tahansa voi perustaa ihan minkä tahansa ”priden” jolla ei välttämättä ole mitään tekemistä sen alkuperäisen kulkuekäytön kanssa. Sanoihin ei ole yksinoikeuksia.

          Perinteisten arvojen vaaliminen ei mitenkään automaattisesti merkitse homovastaisuutta. Jos joku tahtoo elää ydinperhe-elämää perinteisiä arvoja vaalien, tämä hänelle suotakoon. Ongelmaksi ”perinteisten arvojen vaaliminen” muuttuu silloin, kun se on pelkkä savuverho homovastaisuudelle. Tähän kaapuun Suomeenkin kaavailtu hetero pride oli puettu ja siinä merkityksessä sitä nykyään valitettavan usein myös käytetään.

          Olemme varmaan ihan samaa mieltä siitä, että nyt järjestettävä ”hetero pride” on 99-prosenttisesti pelkkää homovihaa, joka on yhteiskunnassa täysin tarpeetonta eikä tuo tähän maailmaan mitään hyvää.

          • Maaria   •  

            Käyppä jenkeissä kutsumassa mustaa porukkaa niggereiksi niin katsotaan onko sanojen käyttöön olemassa yksinoikeuksia :D

            Jos heteroille on välttämätöntä pitää joku redundantti olantaputusparaati niin onko muka pakko, IHAN PAKKO, antaa sille nimi ja identiteetti mikä tarkalleen peilaa gay prideä? Gay pride = homoille parempi asema -> hetero pride = heteroille parempi asema kans? Eiköhän tää nyt ole tiedossa jo ettei heteroilla ole mitään hätää joten pride-sanan käyttö kalskahtaa oletusarvoisesti vittuilulta.

            Tässä maassa ei ole koskaan ollut kiellettyä tai edes paheksuttua elää perinteisten arvojen mukaan joten on vähän daijua ruveta kampanjoimaan asian puolesta. Ne harvat ihmiset jotka kokee perinteiset arvot jollain tapaa ”uhatuiksi” on nimenomaan sitä samaa jengiä joka kokee homoavioliiton uhkana.

            Kaiken kaikkiaan huvittavaa tää että heterojätkälle tulee paha mieli koska lehdissä kirjoitetaan enemmän homoista kuin jostain saapasfetissistä. ”Joo, kannatan ehdottomasti tasa-arvoa, paitsi silloin kun homot saa mediassa liikaa jalansijaa. Eihän ne sellaista ansaitse! Mutta saatan hyväksyä tämän ilmiön, jos se johtaa siihen että minä hyödyn siitä myös :)”

            Tuohon liittyen et muuten vieläkään perustellut mikä saapasfetisismistä tekee nimenomaan heteroiden harrastuksen, taikka tarkentanut mikä se ominaisuus on, mikä tekee hetero- ja homosuhteista perustavanlaatuisesti erilaisia. Koska mä en tosiaan tiedä, ja olen utelias!

  2. lucillalin   •  

    Brightonissa Pride oli kyllä koko kaupungin biletyskarnevaali, jossa suurin osa osallistujista taisi olla paikallisia yliopisto-opiskelijoita sukupuoliseen suuntautumiseen katsomatta. Se, mitä joku tapahtuma merkitsee vaihtelee hyvin paljon paikoitellen tarpeen mukaan. Täällä Englannissa on paljon homoja, jotka eivät voi sietää koko Prideä, koska se viestittää heistä aivan vääristä arvoista.

    En oikein ymmärrä Hetero Priden funktiota, mutta toisaalta, saahan sitä olla ylpeä mistä tahansa. Mä ainakin olen ylpeä siitä, että olen valkoinen eurooppalainen eikä sen pitäisi olla sen ihmeellisempää kuin Black Pridekään. Jos zeitgeist vaatii erottautumista ja viiteryhmien korostamista niin jokainen haluaa joukkoon. Ihanteeni tosin olisi jotain ihan muuta kuin eri identiteettiryhmien erikoisbileet.

  3. Irma Hirsjärvi   •  

    Hyvin kommentoitu heteroo-bridea. Kiitos!

    Tuosta heteroiden monimuotoisesta seksuaalisuudesta ja heteroelämästä: meilä on sellainen asia kuin kirjallisuus ja visuaalinen media. Ne ovat pääosin heteroelämän vinkeyksiä kuvaavaa, joten siltä puolelta löytyy ihan kaikkea ja runsaasti, ja heteroseksin momninaisuutta etenkin naistenlehtien ja naisten lukeman kirjallisuuden puolelta. JOs haluaa oikein kinkiä suosittelen fanifiktiota :-)

    • Jussi Kari   •     Kirjoittaja

      Irma: kiitos kommentista! Ja kyllä, heteroseksuaalisia tarinoita löytyy vaikka kuinka paljon – en lähde kyseenalaistamaan sitä. Ehkä kirjoitin epäselvästi, koska en sitä mielestäni missään vaiheessa kyseenalaistanutkaan…

      Pointtini olikin, että heteroseksuaalisuudesta on vaikeaa löytää analyyttistä tekstiä ainakaan valtavirran julkaisuista ja ehkä juuri siksi, että heteroseksuaalisia suhteita ja heteroseksiä käsitteleviä tarinoita on niin paljon ja niitä pidetään niin tavallisina, ettei tuollaiselle analyyttiselle tekstille koeta olevan tarvetta.

      Mitä tarkoitan heteroseksuaalisilla suhteilla, heteroseksillä ja heteroseksuaalisuudella tässä:

      -Heteroseksuaalisia suhteita koskevia tarinoita ovat kaikki ”näin löysin mieheni/vaimoni”-tarinat (todelliset tai fiktiiviset) ja kaikki elokuvat ja kirjat ja muu fiktio, joissa on miehen ja naisen välinen romanssi. Tätähän on yllin kyllin.

      -Heteroseksiä on kaikki porno, missä on miehen ja naisen välistä seksiä. Sekä tietysti kaikki oikeat aktit, joissa on mies ja nainen. Tähän luokkaan menee myös suuri osa heterosuhteista kertovasta fanifiktiosta yms. Näitäkin on yllin kyllin (ja heteroseksuaalisia suhteita koskevat tarinat ja heteroseksi voivat tietysti myös olla limittäin ja usein ovatkin).

      -Heteroseksuaalisuutta käsittelevät kirjoitukset ovat kirjoituksia, jotka käsittelevät mm. sitä, miten heteroseksuaalisuus toimii, mitkä ovat sen biologisia ja sosiaalisia mekanismeja, miten heteroseksuaalisuuden eri muodot eroavat toisistaan, jne. Tätä on mielestäni melko vähän, ainakin valtavirtajulkaisuissa.

      Eli: vaikka heteroseksuaalisuutta on kaikkialla, sitä harvemmin pysähdytään analysoimaan ja se on se, mikä minua joskus nakertaa :P (No, onneksi on tosiaan Paalasen Tommi, jonka mainitsinkin vastauksessani Maarialle tuossa ylempänä).

  4. Maria Morri   •  

    On myös huomattava, että meillä on se heteronormi, joka siis tekee nimenomaan heteroseksuaalisuudesta ”normaalin” ja ”luonnontilan”, kuten jotkut sitä kutsuvat. Tällöin sitä tai tätä ei aina edes huomata tai tunnisteta heteroseksuaalisuden ilmaukseksi. Jos työpaikalla hetero kertoo perheestään, sitä ei mielletä heteroseksuaalisuudesta puhumiseksi, mutta jos homo kertoo (sateenkaari-)perheestään, se saatetaan mieltää homoseksuaalisuudesta puhumiseksi, jopa homoseksuaalisuuden tyrkyttämiseksi ja siitä numeron tekemiseksi. (Tästä ihmisillä on ihan aitoja kokemuksia, mutta pahoittelen, etten pysty nyt suoriltaan tarjoamaan lähdettä, josta olen näin lukenut.) Ymmärrätkö, mitä haen takaa? Siis että asiat, jotka rikkovat tuota heteronormia, erottuvat tietysti helposti, juuri koska ne rikkovat normia, ja täten niihin on äärettömän helppo kiinnittää huomiota, nostaa ne esiin ja sivuuttaa kaikki se tasapaksu normitila.

    Veikkaanpa, että jos homosaatiosta huolestuneelta kysytään, kertooko julkkisjuoru ”Kate ja William naimisiin” heteroudesta, vastaus on ei, mutta jos kysytään kertooko julkkisjuoru ”Sauli ja Adam naimisiin” homoseksuaalisuudesta, vastaus onkin yllättäen kyllä. Vaikka kyseessä olisi sisällöllisesti ihan sama uutinen.

    Miksi muuten esim. sen iän merkityksestä parisuhteeseen olisi niin tärkeää keskustella nimenomaan heteronäkökulmasta, kun ne asiat olisivat varmasti yhtä relevantteja myös esim. homoseksuaaleille? Olisiko tällöin jotenkin pointtina nimenomaan rajata homous ulos tällaisesta keskustelusta, vai olisiko mitenkään mahdollista esimerkiksi muotoilla asia niin, että homotkin ovat mukana keskustelussa, vai onko se aivan loukkaava ajatus? Tai siis voisiko homoseksuaali ottaa osaa keskusteluun ja kertoa oman kokemuksensa iän merkityksestä parisuhteelle, vai onko tärkeää ”alleviivata” sitä heteroutta ”omaa klubia”? Tämä on toki siinä mielessä epäreilu kysymys, että myös homoista löytyy sekä niitä, jotka haluaisivat korostaa omaa yhteisöään ja sen poissulkevuutta, että niitä, jotka haluaisivat mieluummin kaataa kaikki raja-aidat. Homojen porukka ei ole homogeeninen. ;)

    Yritän kyllä kovasti ymmärtää tätä heterouden erityisluonteen analyysiä, mutta mulle tulee siitä mieleen lähinnä Laasasen jutut, pahoitteluni. Mun mielesä homoja ja heteroita ei olis tarpeen eritellä asioissa, joissa sillä ei oikeastaan ole mitään merkitystä vaan kokemusmaailma voi olla suorastaan identtinen. Suurimmat kokemuserot kun nyt varmaan tulevat muutenkin siitä perustavanlaatuisesta erottelusta, joka on seurannut toista mukana läpi elämän.

    Jos on hetero, niin varmaan se miehen ja naisen välinen jännite onkin jotain aivan uniikkia ja jännää. Jos on homo, se uniikki ja jännä asia joka saa elämässä sukat pyörimään ei varmaankaan tule miehen ja naisen välisestä jännitteestä.

    Mun puolesta kaikki marssikoot minkä puolesta haluavat ja olkoot iloisia omasta itsestään keitä ja mitä ovatkaan. Heteroudesta iloitseminen ei vaadi minusta perusteluja sen enempää kuin iloisuus muistakaan asioista. Maailma on parempi paikka silloin, kun ihmiset ovat avoimesti omia itsejään ja tulevat kohdatuksi ja hyväksytyiksi omina itseinään.

    Luin juuri olikohan se Oliviasta, jossa erilaiset pariskunnat kertoivat omien parisuhteidensa tarinan kompastuskivineen. Tällaisia tarinoita löytyy muutenkin paljon naistenlehdistä, useimmiten niissä esiintyvät ovat nimenomaan heteroita.

    • Jussi Kari   •     Kirjoittaja

      Maria: kiitokset kommentoinnista ja tervetuloa keskusteluun!

      Aivan, meillä on heteronormi ja juuri tätä tarkoitin sillä, että heterous on niin, no, tavallista, ettei siihen kiinnitetä huomiota.

      Mitä ikäkeskusteluun tulee (jos sitä nyt käytetään esimerkkinä), missään tapauksessa ei ole järkevää rajata esimerkiksi homoseksuaaleja ulkopuolelle – nimenomaan muita suuntauksia vasten peilatessa heteroseksuaalisuuden erityispiirteet tulevat esiin. Edelleen ikäesimerkkiä käyttäen, keskimääräisen homoparin ikäero on hieman suurempi kuin keskimääräisen heteroparin (ellen väärin muista, tämä tieto on peräisin jostain tutkimuksesta, mutta valitettavasti en muista että mistä tutkimuksesta). Miksi? Mikä ohjaa heteroiden ikähaarukkavalintoja? Miksi se poikkeaa homoparien ikähaarukasta? Mikä funktio sillä on?

      Minusta nimenomaan näiden kysymysten pohtiminen on mielenkiintoista. Ja vain vertaamalla muihin suuntauksiin voidaan paljastaa, mikä tekee heteroudesta erilaista – vähän sama juttu kuin diskurssianalyysissä: diskurssi on näkymätön, kunnes sille tarjotaan vaihtoehto. Tätä tarkoitan heterouden erityispiirteillä.

      Ja juuri näin, ei heteroudesta iloitseminen vaadi varmaan mitään perusteluja kuten ei muistakaan asioista iloitseminen, kuten vaikka homoseksuaalisuudesta. Homojen ilo ei ole heteroilostani pois ja heteroiloni tuskin on homojen ilosta pois :D

      • Maria Morri   •  

        Jees, onhan siinä aineksia varmasti! Olin tuossa toissavuonna sukupuolentutkimuksen seminaarissa, jossa pohdiskeltiin sukupuolinormeja, ja myös heterous nousi keskusteluun. Nyt kun muistelen, siellä pohdittiin itse asiassa aika samanlaisia kysymyksiä: miten keskustella heteroseksuaalisuudesta ja sen problemaattisuudesta? Siis mitenkään helppoahan sekään ei välttämättä ole, kun muistaa vaikkapa juuri ne sukupuolinormit: millaisia odotuksia liittyy mieheyteen ja naiseuteen ja miten ne voivat sulkea ihmisiä ulkopuolelleen. Miten on vain tiettyjä hyväksyttyjä tapoja olla hetero, mies tai nainen, jne.

  5. Johanna   •  

    Ihan mielenkiintoisia pohdintoja positiivisessa hengessä. Tällaista lisää. Netissä on vähän turhan usein vallalla inhoittava tapa, että kivat asiat ei saa olla kivoja koska samaan aikaan toisilla on myös huonosti. Mitä tuohon tämänkertaiseen hetero-”prideen” tulee niin sikaniskat sen kuin jaksaa sikailla. Netin pikku klikit ovatkin aikamoisia syöpäpaiseita joissa mädän muhina sen kuin muhisee.

    Sikaniskoja ei näemmä tähän pohdintaan ole änkeytyny mukaan mutta yksi fanaatikko näemmä kuitenkin. Maarian kaltaiset ihmiset ovat yksi syy minkä takia netissä näistä asioista keskustelu on melkein mahdotonta kun joillekin poteroiden kaivaminen näyttää olevan ainoa agenda. Kivasti vääristellään toisten sanomisia ja väärinymmärretään oikein tahalteen koko plogin aihe. Martyyrin viitta tiukasti harteilla väännetään kauniista asioista rumia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *