Moraalittomat lääkärit ja tiukkapipoiset asianajajat

Minusta on tavattoman mielenkiintoista vertailla lääkäreitä ja lakimiehiä (ks. kirjoitukseni lääkäreistä ja juristeista Hyvejohtajuudessa). Molemmat ovat maailman vanhimpia ammatteja. Molemmat ovat yhteiskunnallisesti erittäin arvostettuja. Molemmissa ammateissa on erittäin vahva eettinen ja moraalinen sidos. Ja niin edelleen.

Perinteisen tulkinnan mukaan lakimiehet ovat moraalittomia paskiaisia ja lääkärit pyhimyksiä.

Noh, riippuu toki tulkinnasta. Nelosen uutiset (Linkki Hesarin uutisoimaan videopätkään tässä) ja Helsingin Sanomat (maanantai 4.2.2013, linkki tässä) olivat tutkineet, millaisista jutuista rikosasioita hoitavat asianajajat kieltäytyisivät.

Tulokset olivat mielenkiintoisia.

41 % kieltäytyisi avustamasta 8-vuotiaan tyttärensä murhannutta isää.

28 % kieltäytyisi avustamasta poliittisen nuorisojärjestön kesäleirille hyökännyttä joukkomurhaajaa.

23 % kieltäytyisi avustamasta koulumurhaajaa.

Perusteluita oli useita ja kaikki olivat sinällään ymmärrettäviä. Yksi ei halunnut profiloitua epäiltyjen avustajaksi vaan oli enemmän uhripuolella, toinen totesi tapauksen tuovan liikaa julkisuutta eikä tahtoisi viettää aikaa joukkomurhaajan kanssa. Yksi melko yleinen syy kuitenkin pisti silmään: ”Tapaus on iljettävä ja oikeustajuni vastainen”.

Tottakai vakavat rikosasiat ovat iljettäviä ja oikeustajun vastaisia. Juuri siksi ne ovat vakavia rikosasioita!

Toki useat asianajajat jatkoivat, että ”Lojaalius päämiestä kohtaan on kaikki kaikessa ja jos omat tunteet tapausta kohtaan ovat liian vahvat, lojaalisuus on mennyttä. Silloin asianajajalla on velvollisuuskin kieltäytyä”.

Tämäkin on totta. Mutta: kuinka moni lääkäri kieltäytyisi leikkaamasta lapsenmurhaajaa? Koulumurhaajaa? Joukkomurhaajaa? Veikkaan, että luku on lähellä nollaa.

Tweettini saivat taas julkisuutta. HS 5.2.2013, sivu A6. Klikkaa isommaksi.

Nyt tietysti voisi väittää, että lääkäreitä sitoo Hippokrateen vala (tai sen nykyaikainen versio lääkärinvala), joten näiden täytyykin hoitaa kaikkia hoitoa tarvitsevia.

Tässä on kuitenkin muutamia haasteita:

  1. Hippokrateen vala tai sen moderni versio lääkärivalasta eivät missään vaiheessa anna ehdotonta käskyä auttaa joka ikistä apua tarvitsevaa.
  2. Lääkärinvala on vapaaehtoinen.
  3. Jos lääkärin ammattietiikka nykyään pohjautuu vapaaehtoisen valan vannomiseen, eikä esimerkiksi lääkärin sisäistämiin ihmisoikeusperiaatteisiin, on ammatin eettinen pohja todella heikolla tolalla.

Ja toisaalta on aivan sama, mitä henkilö mainituista asioista on mieltä, sillä eikö jokainen lääkäri voisi kommentoida samoin kuin asianajajat: ”Tunnen liian vahvasti potilaani tekemiä asioita kohtaan, enkä sen takia voi leikata potilasta, koska tunnen, etten voisi antaa kaikkeani tämän potilaan vuoksi”?

Näin ei kuitenkaan ole. En ole koskaan kuullut lääkäristä, joka olisi kieltäytynyt leikkaamasta potilasta sen takia, että potilas on tehnyt jotain ”väärää”.

Sori, asianajajat. Vaikken itse olekaan asianajaja vaan pelkkä rivilakimies*, minusta tuntuu, että jotain on vialla: käsittääkseni länsimainen oikeuskulttuuri lähtee siitä, että kukaan ei ole syyllinen, kunnes toisin todistetaan. Ja toisaalta jokaisella – myös syyllisellä – on oikeus oikeudelliseen ammattiapuun. Meillä lakimiehillä ja erityisesti asianajajilla on velvollisuus sulkea omat fiilikset ulkopuolelle ja avustaa päämiestä. Se on yksi oikeusvaltion lähtökohdista.

Jos lääkärit siihen pystyvät, meidänkin pitää pystyä. Ei voi olla niin, että lääkärit leikkaavat murhaajia asiaa edes miettimättä, kun taas me lakimiehet kieltäydymme heti, kun päämies on tehnyt jotain ikävää.

Ei kyse ole siitä, onko päämies paskamainen. Kyse on siitä, tahdotko toteuttaa oikeusvaltion periaatteita vai et.

*maallikkolukijoille tiedoksi, että kaikki lakimiehet eivät ole asianajajia. Lakimies on kuka vain oikeudellisen, korkeamman yliopistotutkinnon suorittanut henkilö. Asianajaja taas on Suomen asianajajaliiton jäsen ja AA-liittoon pääsemiseksi vaaditaan mm. 4 vuoden kokemusta alalta sekä AA-liiton kokeen suorittamista yms. Asianajajat ovat siis erityisen taitavuutta ja luotettavuutta mittaavan sertifioinnin läpikäyneitä lakimiehiä. Itse en ole asianajaja, vaan ihan normaali lakimies.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *