Pelistreamaus, raha ja laki

Streamaus

HUOMAUTUS 18.1.2021: Tämä artikkeli on vanhentunut ja sisältää nykyisen lain kannalta virheellistä tietoa! Katso uusi versio tästä.

Nykymuotoinen internet on mahdollistanut ansaintamalleja, joita ei vielä kymmenen vuotta sitten osattu kuvitellakaan. Kickstarter, Twitch, IndieGoGo, Patreon, Ko-Fi, kotimainen Mesenaatti.me ja monet muut palvelut ovat mahdollistaneet rahoituksen projekteille, joita ei muuten olisi olemassakaan.

Eikä kyse välttämättä ole varsinaisesta projektista. Ihmiset tuottavat internetiin sisältöä ilmaiseksi ja rahaa vastaan. Yksi suosittu sisällön tyyppi on nk. pelistreamaus. Pelistreamauksessa lähetyksen “juontaja” eli streamaaja pelaa peliä ja heittää läppää. Pelistreamaus on kasvava viihteen muoto ja alansa suosituimmat voivat tienata jopa miljoonia euroja.

Yksi tuntuva tulonlähde streamaajille on katsojilta saadut lahjoitukset. Lahjoituksia voi ajatella tippinä eli juomarahana: katsojat haluavat kiittää henkilöä, joka on heitä viihdyttänyt.

Mutta kuten useimmat tietävät, Suomessa ei ole ihan yksinkertaista antaa toiselle rahaa niin, että se menisi täysin lain kirjaimen mukaan.

Ongelmina verot ja rahankeräyslaki

Streamaajan rahallisen tukemisen kaksi isointa haastetta ovat Suomen verotus sekä rahankeräyslaki. Ensinnäkin lahjoitukset ovat lähtökohtaisesti veronalaista tuloa. Toiseksi rahankeräyslaki asettaa rahan pyytämiselle hyvin tiukat edellytykset. Tarkastelemme näistä ensin rahankeräyslakia ja sitten verotusta.

Rahankeräyslaki: kaikki on kielletty?

Mitä on rahankeräys? Rahankeräyslain (2006/255) 1 §:n mukaan rahankeräyslain tarkoitus on “mahdollistaa yleishyödyllisen toiminnan rahoittamiseksi järjestettävät rahankeräykset ja estää epärehellinen toiminta rahankeräysten yhteydessä”.

Keräykseen pitää olla lupa, jonka poliisi voi myöntää vain yleishyödyllisen toiminnan rahoittamiseksi. Rahankeräyslain 4 §:n mukaan yleishyödyllinen toiminta tarkoittaa “yleistä sosiaalista, sivistyksellistä tai aattellista tarkoitusta varten taikka muuta yleistä kansalaistoimintaa”. Se tarkoittaa, että kerääjän tulee olla voittoa tuottamaton organisaatio, käytännössä ry-pohjainen toimija. Voiton tuottamiseen, henkilökohtaisen hyödyn tavoitteluun tms. rahankeräyslupaa ei voi saada.

Useimmiten rahan pyytäminen julkisesti edellyttää rahankeräyslupaa. Poliisi voi katsoa jo tilinumeron ilmoittamisen rahankeräykseksi. Tämän sai huomata mm. kansalaisten sähköisiä oikeuksia puolustava Electronic Frontier Finland eli EFFI ry. EFFI oli nettisivuillaan ilmoittanut, että se voi sääntöjensä mukaan ottaa vastaan lahjoituksia ja ilmoittanut tilinumeronsa. Poliisi vei jutun oikeuteen ja hävisi. Rahankeräyslakia kuitenkin muutettiin, minkä jälkeen EFFIä kohtaan käynnistettiin uusi rikosprosessi.

EFFI hävisi korkeimmassa hallinto-oikeudessa, sillä KHO oli antanut rahankeräyslain uudistuksen jälkeen päätöksen, jonka mukaan jo pelkkä tilinumeron ilmoittaminen internetissä merkitsee rahan keräämistä. Asiaan on viitannut myös nettipoliisi Marko “Fobba” Forss vuodelta 2014 olevassa kirjoituksessaan Rahankeräys s(u)omessa, jota suosittelen myös.

Mitä tämä tarkoittaa? Sitä, että yksityishenkilön järjestämä pelistreami, jossa hän joko pyytää rahaa tai edes ilmoittaa, missä rahaa voi lahjoittaa, voi olla luvaton rahankeräys. Jos rahankeräys on luvaton, se on todennäköisesti myös myös (lievä) rahankeräysrikos. Perusmuotoisesta rikoksesta rangaistus on sakkoja tai enintään 2 vuotta vankeutta, lievästä tekomuodosta sakkoja.

Mutta soveltuuko rahankeräyslaki pelistreameihin? Näin voisi kuvitella, mutta toisaalta esimerkiksi kerjääminen ja katusoitto on katsottu toiminnoiksi, joilla henkilö kyllä vetoaa yleisöön rahan saamiseksi, mutta jota ei silti ole katsottu rahankeräämiseksi. Ks. esimerkiksi kerjäämisen kieltämistä selvittävän työryhmän loppuraportti eli Sisäasiainministeriön julkaisu 31/2010, s. 6: “Kaupustelu tai katusoittaminen ei ole Suomessa luvanvaraista toimintaa.” Lisäksi sivulla 26 työryhmä toteaa, että “Rahankeräyslailla ei kuitenkaan tarkoitettu säänneltävän tilanteita, joissa henkilö pyytää taloudellista apua itselleen. – – Vuonna 2008 kerjäämistä pohtinut työryhmä päätyi valtakunnansyyttäjänviraston lausunnon perusteella arvioimaan, että jos joku pyytää kerjäämällä itselleen elantoa, kyse ei ole rahankeräyksestä eikä rahankeräyslakia voida soveltaa.

Streamaajaa olisi mahdollista pitää katusoittajaan verrattavana toimijana. Molemmat tykittävät taidetta eetteriin, jota yleisö voi joko katsoa ja kuunnella tai olla välittämättä. Vaikka maksu on tavallaan kiitos ja korvaus saadusta palvelusta, maksaminen on yleisölle vapaaehtoista. Sekä streamaaja että katusoittaja toimittavat palvelua tavallaan ilmaiseksi, mutta toisaalta palvelusta maksava tippaaja saa vastikkeen joko soiton tai pelistreamin muodossa.

On myös mahdollista, että streamaaja on palveluntarjoaja, jolle maksetut korvaukset ovat työkorvausta. Käsittelen tämän mahdollisuuden ensin, ennen kuin käsittelen tippimahdollisuutta.

Kauppa se on mikä kannattaa, varsinkin laillinen sellainen

Mikään laki ei estä sitä, etteikö streamaaja voisi olla online-viihdepalveluiden myyjä. Streamaaja voisi myydä palveluita esimerkiksi seuraavasti:

  • Suullinen kiitos 5 euroa,
  • Kiitoskirje 10 euroa
  • Käsin maalattu kiitoskortti 50 euroa
  • Henkilökohtainen kiitosvideo ja käsin maalattu kiitoskortti 100 euroa

Jos ihmiset saavat rahalleen vastiketta, kyseessä ei ole rahankeräys vaan normaali kaupanteko, eikä siihen tietenkään sovelleta rahankeräyslakia.
Streamaajan on kuitenkin oltava tarkkana siinä, mitä palvelua hän käyttää kaupantekoon. Esimerkiksi Kickstarterissa rahallinen tukeminen on sidottu erilaisiin tasoihin eli “tiereihin”. Ongelma on se, että katsoja voi antaa tippiä normaalin maksun lisäksi. Katsoja voi esimerkiksi maksaa seitsemän euroa viiden sijaan, jolloin lahjoittaja saa kiitokset, mutta streamaaja 2 euroa extraa. Tällaisen poliisi voi tulkita rahankeräykseksi ja käsittääkseni on tulkinnutkin.

Joka tapauksessa streamaajan tulee huomioida verot.

Suomessa kaikki tulo on veronalaista tuloa

Vanhan viisauden mukaan kaikki tulo Suomessa on veronalaista tuloa. Jos streamaaja myy palveluita, sekä hänen että maksajan tulee huomioida verotus.

Mutta mistä verotuksesta on kyse?

Streamaustulo lienee ansiotuloa, mutta se ei ole palkkaa. Palkkaa maksetaan työsuhteesta ja käytännössä streamaaja ei ole koskaan työsuhteessa katsojiinsa. Streamaaja on itsenäinen palveluntarjoaja, jolle katsojat voivat maksaa rahaa vastikkeeksi saamastaan viihdytyksestä. Tällainen raha voi olla mahdollista tulkita työkorvaukseksi (ks. Verohallinnon ohje “Palkka ja työkorvaus verotuksessa”, kohta 2.2: Työkorvauksen määritelmä).

Mutta työkorvauksestakin tulee maksaa veroa. Veronmaksun kannalta merkityksellistä on, onko streamaaja merkitty ennakkoperintärekisteriin.

Ennakkoperintärekisteri on Verohallinnon ylläpitämä rekisteri, johon Verohallinto merkitsee elinkeinotoimintaa harjoittavia verovelvollisia. Ennakkoperintärekisteriin merkitty toimija huolehtii ennakkoverojensa maksamisesta itse, mutta jos toimija ei kuulu ko. rekisteriin, maksajan kuuluu hoitaa verot. Voit tarkastaa ennakkoperintärekisteriin kuulumisen Yritystietojärjestelmästä nimellä tai Y-tunnuksella.

Jos streamaaja on rekisteröitynyt ennakkoperintärekisteriin

Jos streamaaja tai hänen yrityksensä on merkitty ennakkoperintärekisteriin, tilanne on melko yksinkertainen. Streamaustulot ovat streamaajan normaalia liiketoimintaa, josta streamaaja maksaa verot tavalliseen tapaan.

Korvauksen maksajan ei tarvitse muuta kuin maksaa streamaajalle ja streamaaja hoitaa loput. Tilanne ei vaadi erityistoimia.

Jos streamaaja ei ole rekisteröitynyt ennakkoperintärekisteriin

Jos streamaaja ei kuulu ennakkoperintärekisteriin (mikä lienee yleisin tilanne), on piru irti ja merrassa samaan aikaan. Vaikka Suomen verottajalla on hyvät ohjeet tällaista tilannetta varten, satunnaislahjoittajan kannalta prosessi menee kauniisti sanottuna niin helvetin hankalaksi, ettei kukaan halua sellaiseen ryhtyä.

Onneksi lainsäätäjä on kuitenkin suuressa laupeudessaan säätänyt ennakkoverotukseen merkittäviä poikkeuksia. Ennakkoperintälain (1118/1996) 9 §:n 3 momentin mukaan luonnollinen henkilö ei ole velvollinen toimittamaan ennakonpidätystä samalle saajalle kalenterivuonna maksetuista suorituksista, jollei niiden määrä ylitä asetuksella säädettävää määrää tai jollei suoritus liity maksajan elinkeino- tai muuhun tulonhankkimistoimintaan. Ennakoperintäasetuksen (1124/1996) 13 §:n mukaan tämä raja on 1500 euroa.

Mitä tämä tarkoittaa?

Sitä, että jos annat samalle streamaajalle vuodessa enintään 1500 euroa, sinun ei tarvitse huolehtia ennakkoveroista (ellei streamaus liity sinun liiketoimintaasi, ts. jos vaikka sponsoroit streamaajaa, voit joutua maksamaan ennakkoverot).

Jos kuitenkin 1500 euron raja ylittyy, rahaa antava katsoja joutuu toimittamaan ennakonpidätyksen. Kuten sanoin, sen tekeminen ei ole ihan helppoa. Tyydyn siis viittaamaan Verohallinnon ohjeeseen “Kotitalous työn teettäjänä” ja erityisesti sen kohtaan 3.3.2. Jos se tulee sinulle ajankohtaiseksi, toivotan onnea matkaan ja godspeed.

Enkä oikeastaan ole varma, olisiko streamaustulo edes työkorvausta. Tyypillisesti työkorvaukseen nimittäin liittyy jonkinlainen toimeksiantosuhde. Streamin katsojat eivät ole streamaajan työnantajia, jotka maksaisivat tälle palkkaa, mutta eivät he myöskään ole toimeksiantajia, joiden toimeksiantosopimukseen perustuen streamaaja työskentelisi.

Entä tippimahdollisuus?

Tätä kirjoittaessani törmäsin Juha “aNGeldusT” Kurpan kirjoitukseen “Lain ja verotuksen harmaat alueet streamien ansaintamallissa”. Kirjoituksessaan Kurppa nostaa esiin sen mahdollisuuden, että streamauksesta saatavat lahjoitustulot olisi mahdollista katsoa tipiksi. Verohallinnon kielellä kyse on vapaaehtoisesta palvelurahasta.

Palvelurahojen verotuksesta Verohallinto on antanut ohjeen, jota nykyisellään ei löydy Verohallinnon sivuilta, ainoastaan Edilexistä. Soitto verottajalle kuitenkin paljasti, että ohjeessa oleva tieto on edelleen paikkaansapitävää. Ohjeen kohdassa 3.3. (Työntekijän verotus ja ennakkoperintä) Verohallinto kertoo, että “vapaaehtoinen palveluraha on saajansa veronalaista ansiotuloa, joka hänen tulee ilmoittaa verohallinnolle esitäytetyllä veroilmoituksella”.

Verottajan ohjeen mukaan “enintään 1000 euron suuruisista ennakonkannon alaisista tuloista voidaan toimittaa vero ennakonkannon sijaan ennakonpidätyksenä. Mikäli henkilö saa vapaaehtoisia palvelurahoja enemmän kuin 1000 euroa vuodessa, hänen tulee hakea niitä varten ennakkoveroja verotoimistolta”. Verottaja ei ilmoita, mihin 1000 euron raja perustuu, mutta sillä mennään.

Mutta kuten Kurppakin kirjoituksessaan katsoo, on epäselvää, voiko streamaajalle maksettu raha olla tippiä, sillä rahan pyytäminen – mikä ainakin poliisin tulkinnan mukaan toteutuu jo tilinumeron ilmoittamisella – muuttaa tilanteen helposti lainvastaiseksi rahankeräykseksi. Toisaalta katusoittajatkin vetoavat yleisöön rahan saamiseksi, joten kysymys jää ilmaan.

Mitä opimme tästä?

Lopuksi on kysyttävä, mitä opimme tästä?

Ainakin sen, että streamaustulo on huonosti Suomen tulo- ja verojärjestelmään uppoava tulotyyppi, jonka verokohtelusta on vaikea sanoa mitään täysin varmaa. Ydinpointteja ja -kysymyksiä ovat ainakin nämä:

1) Minkä tyyppistä tuloa streamaustulo oikeasti on? Vaikka streamaaja tekisi pelistreamiaan rahan toivossa, raha ei tule hänelle varmuudella, vaan usein katsojilta saatuina satunnaisina lahjoituksina, joiden antaminen on katsojille täysin vapaaehtoista.

Ovatko nämä lahjoitukset tippiä, työkorvausta tai jopa lahjoja?

Työkorvaus vaikuttaisi muuten järkevältä, mutta työkorvaus perustuu usein toimeksiantosuhteeseen eikä streamaaja ole toimeksiantosuhteessa katsojiin nähden. Nähdäkseni tippi tai jopa lahja ovat loogisempia selityksiä. Varsinkin tippi tuntuisi olevan lähin analogia pelistreamilahjoituksille.

2) Vaikka streamaaja pyytäisi tippauksia suoraan, tekeekö tämä hänestä automaattisesti lainvastaisen rahankerääjän? Tällaista henkilöä voi verrata katusoittajaan, joka toivoo tai jopa ehdottaa vapaaehtoista maksua paperilapulla ja avonaisella kitarakotelolla.

Ainakin vielä 5 vuotta sitten Verohallinto vastasi Ilta-Sanomille, etteivät he kyttää katusoittajia. Verohallinto ei ole poliisi, mutta kuten kerjäämisen kieltämistä pohtineen sisäasiainministeriön (ts. poliisitoiminnasta vastaavan ministeriön!) loppuraportista voimme päätellä, katusoittamista tai edes kerjäämistä ei pidetä rahankeräyksenä, vaikka ne periaatteessa sopisivat rahankeräyslain alaan.

Tällä perusteella väittäisin, että pelistreamaaminen on todennäköisesti katusoittoon verrattavaa toimintaa, joka ei ole rahankeräyslain alaista. Streamia voitaneen myös pitää maksun vastikkeena.

3) Joka tapauksessa on selvää, että streamaustulo on streamaajalle ansiotuloa, josta hänen tulee maksaa verot. Jos streamaaja saa “streamaustulona” enintään 1000 euroa vuodessa, hän voi ilmoittaa nämä tulot esitäytetyllä veroilmoituksella tulonaan. Jos streamaaja saa streamaustulona yli 1000 euroa vuodessa, streamaajan tulee ottaa yhteyttä verotoimistoon ennakkoverojen määräämistä varten.

Jos taas yksityishenkilö antaa yhdelle saajalle yli 1500 euroa vuodessa, hänen tulee toimittaa tästä ennakonpidätys (jos streamaaja ei ole rekisteröitynyt ennakkoperintärekisteriin).

4) On epäselvää, miten näitä päätelmiä voi hyödyntää muussa internet-sisällöntuotannossa. Esimerkiksi joillain cosplay-harrastajilla on Patreon-tilit, joilla he tarjoavat erilaatuisia sisältöjä tilaajilleen. Mitä enemmän maksaa, sitä kustomoidumpaan ja parempilaatuiseen sisältöön pääsee käsiksi. Patreon toimii tyypillisesti kuukausitilaajapohjaisesti. Tällöin maksua on vaikea pitää tippinä.

Joka tapauksessa rahan siirtelyn laillinen kohtelu riippuu kunkin yksittäistapauksen erityispiirteistä, eikä kaikkiin tilanteisiin sopivaa yleistä ohjetta voi ainakaan tässä antaa.

On myös selvää, että näkemys pelistreamaajien rinnastamisesta katusoittajiin on vain omaa juridista päättelyäni, eikä missään tapauksessa minkään viranomaisen virallinen tulkinta. Olen kyllä vakuuttunut siitä, että verottaja voisi tulkita pelistreamaajat katusoittajien kanssa samaan kastiin, mutta on eri asia, tulkitseeko. Tutkimattomat ovat verottajan tiet, kunnes verottaja antaa asiasta virallisen ohjeen.

Verohallinto ja poliisihallitus, teidän siirtonne.

3 kommenttia

  1. Tinka Salmi   •  

    Hyvin kirjoitettu juttu, kiitos! Kysymys: jos suomalainen (Suomen kansalainen) perustaa yrityksen / toiminimen esim Viroon, ja käyttää vaikka Patreonia rahoittaakseen taiteensa tekemisen yritykselleen, päteekö häneen yhä Suomen lainsäädäntö, vai EU:n / Viron, jotka käsittääkseni sallivat tämänkaltaisen toiminnan?

  2. Jeppe   •  

    Kiitos hyvin kirjoitetusta selonteosta! Suomi on paska maa!

  3. Milla   •  

    Hei miten näissä uusissa sivustoissa esim. Redbubble, missä voi vaan laittaa omia piiroksia printeiksi ilman että itse tarvitsee alkaa kirjanpidosta huolehtimaan, eli sivusto tekee kaiken myynnin sun puolesta ja itse säädät kuinka paljon saat prosenttuaalisesti tuotteesta itselle. Miten verotuksessa tuo toimii Suomessa?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.