Syrjivä asevelvollisuus tappaa nuoria miehiä

Viime torstaina 27.10.2017 kolme varusmiestä kuoli ja neljä loukkaantui, kun varusmiehiä sotaharjoituksessa kuljettanut rekka kolaroi vartioimattomassa tasoristeyksessä junan kanssa.

Tapauksen tutkinta on ilmeisesti vielä kesken. Uutisoinnissa on käsitelty sitä, oliko puolustusvoimien ohjesääntöjä ja turvallisuusmääräyksiä noudatettu ja oliko kuljettaja saanut nukkua ohjesäännön edellyttämän määrän. Juridiselta kannalta, erityisesti mahdollisen rikosoikeudellisen vastuun kannalta, nämä ovat mielenkiintoisia kysymyksiä. Ne eivät kuitenkaan ole mielenkiintoisia kysymyksiä siinä mielessä, että kuolonuhrien perimmäinen syy on täysin selvä:

Syrjivä asevelvollisuus tappaa nuoria miehiä ja jokainen armeijassa kuollut varusmies on epätasa-arvon uhri.

Syrjivä asevelvollisuus on nimenomaan miesten ongelma

Inhimilliseltä kannalta on yhdentekevää, kuoleeko armeijan onnettomuudessa varusmies, -nainen vai kantahenkilökuntaa. Omaisten tuska on aivan yhtä suuri.

Moraaliselta kannalta tilanne on toinen.

Kantahenkilökunnalle lienee täysin selvää, että sotilasuraan liittyy konkreettinen kuolemanvaara. Mutta ketään ei pakoteta siihen hommaan – upseeriksi täytyy erikseen hakea. Nuori nainen taas saa itse päättää, haluaako hän armeijaan. Jotkut haluavat, useimmat eivät, mutta he ovat täysivaltaisina aikuisina itse hyväksyneet asepalvelukseen liittyvät riskit.

Nuoren miehen tilanne on toinen. Nuorta miestä velvoittaa lakiin perustuva syrjivä asevelvollisuus. Sillä ei ole merkitystä, meneekö nuori mies inttiin hymyssä suin vai ärräpäitä päästellen. Miehen kohdalla intti perustuu pakkoon ja piste.

Upseerin uraa harkitseva tai nuori nainen voi valita, haluaako hän asettaa itsensä vaaralle alttiiksi, nuori mies ei voi. Oleellista on lakiin perustuva pakko.

Turvallisuusmääräyksien noudattaminen on toissijaista

Puolustusvoimilla on turvallisuusmääräyksiä noin kaikesta mahdollisesta. Suurin piirtein lyijykynällä kirjoittamisesta on oma pysyväisohjeensa jännetupintulehduksen ehkäisemiseksi.

Turvallisuusmääräysten tarkoituksena on varmistaa, että toiminta on turvallista. Turvallisuusmääräysten noudattamista valvotaan ja niiden mukaista toimintaa harjoitellaan. Tai jos et usko, kysy keneltä tahansa armeijan käyneeltä, milloin jokainen on velvollinen huutamaan ”SEIS”.

Ja tietysti turvallisuusmääräysten rikkomisesta rangaistaan. Ja se on vain oikein, sillä turvallisuusmääräykset suojaavat ihmisten henkeä.

Mutta turvallisuusmääräykset ovat aina siinä mielessä toissijaisia, että niitä tarvitaan vain, kun toiminnassa on vahingon vaara. Jos ei ole mukana rynnäkkökivääriammunnoissa, ei tarvitse tuntea ammuntojen turvallisuusmääräyksiä. Jos ei aio nousta auton rattiin, ei nukkumisohjesäännöllä ole merkitystä. Ja niin edelleen.

Syrjivä asevelvollisuus asettaa miehet tilanteeseen, jossa heidän turvallisuutensa riippuu turvallisuusmääräyksistä ja niiden noudattamisesta, ei siitä, ovatko he tekemässä vaarallista asiaa ylipäänsä. Ja toisaalta vaikka turvallisuusmääräyksiä olisikin noudatettu, voi jokin silti mennä pieleen ja tuloksena olla ruumiita. Murphyn lain mukaisesti jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen. Vain sillä voi välttää pieleen menemisen, että 1) asiaa ei voi tehdä kuin oikein tai 2) ei tee asioita, jotka voisivat mennä pieleen.

Jos nyt kuolleet ja loukkaantuneet varusmiehet eivät olisi olleet suorittamassa asevelvollisuuttaan, emme joutuisi miettimään sitä, oliko intin turvallisuusmääräyksiä noudatettu tai intin vastuuta tapahtuneesta ylipäätään.

Lakiin perustuva tasa-arvo-ongelma on astetta pahempi tasa-arvo-ongelma

Tasa-arvo-ongelmia voidaan tyypitellä ja ryhmitellä eri tavalla. Juristina minulle luonteva tapa on hahmottaa ongelma sen kautta, miten laki suhtautuu ongelmaan. Tältä kannalta hahmotan kolmentasoisia tasa-arvo-ongelmia:

  1. Lakien ulkopuolella oleva syrjintä. Jos isä lainaa autoaan auliisti pojalleen muttei tyttärelleen, koska ”naiset eivät sovi rattiin”, toiminta voi olla moraalisesti tuomittavaa syrjintää, mutta lainvastaista se ei ole.
  2. Lain kieltämä syrjintä. Jos autokoulu kieltäytyy ottamasta naista oppilaaksi, koska ”naiset eivät sovi rattiin”, kyseessä on lain kieltämä syrjintä, josta saa rangaistuksen. Suuri osa siitä, mitä Suomessa pidämme syrjintänä, kuuluu tähän ryhmään, esimerkiksi nuorten naisten raskaussyrjintä, tai jos nainen saa alempaa palkkaa sukupuolensa vuoksi.
  3. Lakiin perustuva syrjintä. Jos laki kieltää naisia ajamasta autoa, kyseessä on lakiin perustuva syrjintä: pidämme jo itse lakia syrjivänä, kun se kohtelee miehiä ja naisia eri tavalla.

Tässä rankingissa ykköstaso on lievin ja kolmostaso pahin. Lakien ulkopuolella oleva syrjintä on toki moraalisesti väärin, mutta ei laitonta. Lain kieltämä syrjintä taas on taas nimensä mukaisesti lain kieltämää ja kiinni jäädessä siitä saa rangaistuksen. Lakiin perustuva syrjintä taas perustuu lakiin. Se on kaikista pahin syrjinnän muoto, sillä se ei ainoastaan ole syrjintää, vaan se on syrjintää, joka on lainsäätäjän mielestä jostain mielestä ”oikein”. Onneksi Suomessa naiset saavat ajaa autoa eikä tällaista lakiin perustuvaa syrjintää ole!

Paitsi tietysti syrjivä asevelvollisuus.

Lainsäätäjän mielestä on siis oikein asettaa nuoret miehet kuolemanvaaraan, koska he ovat nuoria miehiä.

Armeija toteuttaa tärkeää tehtävää, mutta syrjivä asevelvollisuus tappaa

Jos joku nyt ajattelee, että täällä joku isäm maam petturi punaviher sivari vegaani hippi vain argumentoi lämpimikseen pahaa armeijaa vastaan jotta se lakkautettaisiin, olet erehtynyt. Olen reservin luutnantti ja entinen sotilaslakimies. Lisäksi äänestän kokoomusta, syön lihaa ja yksi suosikkiäänistäni on A-10 Warthogin BRRRRTTTTT.

Puolustusvoimat tekee tärkeää tehtävää, johon kuuluu oleellisena osana kuoleman riski. Sen olen itse hyväksynyt niin intin johtajakoulutukseen kuin puolustusvoimiin töihin hakiessani. Ja mitä näitä nyt on: ”niin kauan teillä on suojattu lies kun on pystyssä ykskin mies” ja niin edelleen. Olen ymmärtänyt nämä sanat melko kirjaimellisesti. Jos olet sotilas, olet kuolemalle altis.

Mikään tässä ei kuitenkaan muuta sitä seikkaa, että syrjivä asevelvollisuus tappaa nuoria miehiä.

Nyt kuolleet kolme varusmiestä eivät suinkaan olleet ainoita, joita intissä on kuollut. MTV3:n selvityksen mukaan puolustusvoimissa on vuosina 1990 – 2015 kuollut 159 varusmiestä. Kuolleiden sukupuolet eivät käy uutisesta ilmi ja on sikäli mahdollista, että vuoden 1995 jälkeen mukana on ollut myös naispuolisia henkilöitä. Uskallan silti veikata, että noista kuolleista ainakin 150 on miehiä. Se tekee 6 miestä vuodessa. Näiden lisäksi ovat tietysti armeijassa vammautuneet miehet.

Toki nuoria miehiä kuolee ja vammautuu tuon tuosta, sillä nuori mies ei ole kovin fiksu otus. En jaksa edes kaivaa tilastoja nähdäkseni, kuinka moni kännissä kuolemaansa kaahannut on ollut nuori mies. Todennäköisesti moni. ”Pidä mun kaljaa”-kulttuuri, testosteroni ja ryhmäpaine ovat vapaana velloessaan todella huono yhdistelmä.

Miehiä siis kuolee milloin mihinkin huomattavasti enemmän kuin puolustusvoimissa, ja puolustusvoimilla on sentään tärkeä tehtävä hoidettavanaan. Joten missä on ongelma?

No ongelma on ihan vaan siinä, että:

  1. Syrjivä asevelvollisuus koskee vain miehiä, ja
  2. Osa näistä miehistä kuolee palveluksessa, ja
  3. Asevelvollisuus perustuu pakkoon.

Yleinen asevelvollisuus? Höpö höpö. Meillä on syrjivä asevelvollisuus, joka tappaa nuoria miehiä. Siihen ei keltaisen valtion soturia tarvita.

Syrjivän asevelvollisuuden hinta on nuoren miehen veri.

(Artikkelikuva Heikki Siltala @ Flickr, CC-BY-2.0. Jos haluat lukea ehdotukseni paremmaksi asevelvollisuudeksi, käy lukemassa kirjoitukseni Asevelvollisuus 2.0 James Mashirin blogista. Edit 9.40: asepalveluksessa oli vuonna 1990 – 2015 kuollut 159 varusmiestä, ei 63. Kiitos lukijalle huomiosta.)

3 kommenttia

  1. J. Späkig   •  

    Hyvin perusteltu kirjoitus. Vaikka korrelaatio miehiä koskevasta asevelvollisuudesta ja miesten kuolemista varusmiespalveluksessa pitääkin paikkansa, syyttävää sormea ei pidä mielestäni osoittaa nykyiseen asevelvollisuuslakiin. Kuolemat itsessään eivät johdu epätasa-arvoisesta asevelvollisuusjärjestelmästä, vaan yksittäisistä onnettomuuksista ja itsemurhista, joita vieläpä tapahtuu keskimäärin vähemmän kuin varusmiespalvelusajan ulkopuolella. Kuten Raaseporin valitettavassa tapauksessa, kyseessä oli tasoristeysonnettomuus, ei epätasa-arvoisen lainsäädännön aiheuttama byrokraattisin keinoin toimeenpantu murha. Asevelvollisuus ei tappanut näitä nuoria miehiä, tasoristeysonnettomuus tappoi.

    Se, että naiset eivät ole asevelvollisia, ei millään tavalla tehnyt tästä tasoristeysonnettomuudesta tai muista varusmiespalveluksessa tapahtuneista kuolemantapauksista yhtään epätasa-arvoisempaa. Nämä maansa puolesta henkensä antaneet eivät olisi pelastuneet sen ansiosta, että naisetkin olisivat olleet silloin tai nyt asevelvollisia.

    Jos valtiomme olisi kohtuuttoman rikas, siirtyisin välittömästi pelkkiin ammattisotilaisiin. Se ratkaisisi kaikki ongelmat varusmiespalvelukseen liittyen. Palkkasoturi on uskollinen vain rahalle. Sen varaan on laskettava siinä kohtaa, kun rivikansalaisella ei ole halua puolustaa kansanyhteisöä muulla kuin lompakolla. Ratkaisuhan se on sekin ja itse olisin siihen erittäin tyytyväinen.

    TL;DR: Olet mielestäni oikealla asialla tasa-arvon puolesta, mutta hieman väärin argumentein. Tasa-arvon itsessään pitäisi riittää perusteeksi tasa-arvon vaalimiselle, siihen ei tarvita kuolleita avuksi.

  2. Tiia   •  

    Näin kohdukkaanakin olen täysin samaa mieltä. Vaikka asevelvollisuudessa ei kuolisikaan ketään, on jo jopa vuosien pakkotauko opiskelusta ja elämästä ylipäätään epätasa-arvoista.
    Minun ei ole tarvinut stressata siitä, että kestääkö parisuhde, pysyykö vuokra-asunto tai pääseekö opintoihin takaisin, enkä ole joutunut moniin lääkärinkuulusteluihin siitä, että olisinko sittenkin sopiva pitelemään asetta. Vain kohtuni ansiosta, samalla kun ystäväni ovat kärsineet asiasta jota en ole joutunut edes ajattelemaan. Tämä jos mikä on epätasa-arvoa.
    Joko samat velvollisuudet kaikille tai asevelvollisuudesta kertaheitolla vapaaehtoinen. Sama markkinoida armeijaa käypänä vaihtoehtona lukiolle ja ammattikoulutukselle, nuoret voisivat hakea mihin kiinnostaa eikä kukaan joutuisi vetämään katkeraa pakkopullaa ja keskeyttämään töitä tai opiskelua. Luulisi yhdenkin asiasta aidosti kiinnostuneen olevan pitkässä juoksussa hyödyllisempi kuin kymmenen pakotettua jotka vain odottavat tuomion päättymistä.

  3. Ossi Saresoja   •  

    Tähän osittain liittyen tuli mieleen seuraava uutinen:

    https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005425952.html

    Mitä varusmies voi tehdä, jos joutuu seuraavanlaiseen tilanteeseen?

    ”Kouluttajana toiminut vääpeli käski varusmieskuljettajia lähtemään ajoon. Kuljettajat protestoivat, koska he eivät olleet saaneet tarpeeksi aikaa nukkua.

    Vääpeli vastasi, että jos kuljettajat kieltäytyvät, nykyiset kuljettajat pannaan muun joukon mukaan, uudet kuljettajat haetaan toisaalta ja kieltäytymisen seuraukset ovat vakavia.

    ”Se oli törkeää, ettei kuljettajien lepoaikoja pidetty silmällä. Jos kuljettaja ottaa ajon vastaan, vaikka kantahenkilökuntaan kuuluva on painostanut, niin se on kuljettajan vastuulla, jos hän lähtee ajoon. Siitä ei voi jälkikäteen valittaa.””

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *