En minä homoja vihaa, ne ovat vain ihan eri planeetalta

Evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokous antoi vajaa viikko sitten selvityksensä evlut-kirkon avioliitto-opista. Selvitys oli seksuaalivähemmistöjen kannalta karu: pappi ei saa vihkiä homopareja eikä siunata heidän avioliittoaan. Sen sijaan pappi voi rukoilla parin kanssa.

Arvoliberaalit närkästyivät: taasko kirkko venkoilee? Mikseivät homoseksuaalit saa samoja oikeuksia kuin heterot? Eduskuntakin on päättänyt, että sukupuolineutraali avioliitto tulee!

Reaktiot olivat odotettuja, mutta virheellisesti suunnattuja.

Ylintä valtaa evlut-kirkossa käyttää ”kirkon eduskunta” eli kirkolliskokous, joka säätää kirkkojärjestyksen (ks. kirkkolaki (1054/1993), 1 luku 1 § ja 2 luku 1 §). Nyt kirkolliskokous oli antanut piispainkokoukselle tehtäväksi tulkita, millainen on kirkon tämänhetkinen kirkkojärjestyksen mukainen avioliitto-oppi.

Piispainkokous ei hierarkkisesti ole kirkolliskokoukselle alisteinen, mutta käytännössä nokkimisjärjestys on selvä. Kirkolliskokous säätää kirkkojärjestyksen, piispainkokous taas on tulkitseva elin (kirkkolaki 21 luku 2 §). Se ei siis voi ”säätää” sellaista, mitä kirkkojärjestys ei mahdollista. Kun tällä hetkellä kirkkojärjestyksen mukaan avioliitto on miehen ja naisen välinen, ei piispainkokous voi tulkita sitä muuksi kuin mitä se kirkkojärjestyksessä on.

Lisäksi, kuten piispainkokouksen selonteosta voi lukea, Eduskunnan lakivaliokuntakin mietinnössään LaVM 14/2014 totesi, että

”Kansalaisaloitteen mukaan esityksellä ei puututa uskonnollisten yhdyskuntien avioliittolain 16 §:ssä säädettyyn oikeuteen määrätä kirkollisen vihkimisen ehdoista ja muodosta. Kaikilla uskonnollisilla yhdyskunnilla olisi siten jatkossakin itsenäinen oikeus päättää, vihkivätkö ne avioliittoon samaa sukupuolta olevia pareja.”

Oli siis naiivia olettaa, että 1) sukupuolineutraali avioliittolaki olisi muuttanut evlut-kirkon kannan, kun siihen ei ollut tarkoituskaan puuttua , ja 2) että piispainkokous olisi muuttanut evlut-kirkon avioliittokannan sukupuolineutraaliksi, kun sillä ei ollut eikä ole valtuuksia sitä tehdä.

Herää tietysti kysymys, miksi kirkon avioliittokäsitys on mikä on. Miksi kirkolliskokoukselle on tärkeää, että avioliitto pysyy vain miehen ja naisen välisenä?

Välillä kuulee sanottavan, että kirkon nihkeä homokanta johtuu siitä, että kristityt vihaavat homoja. Ehkä jotkut, mutta uskon heidän olevan absoluuttinen vähemmistö. Useille kristityille homot kuitenkin ovat fundamentaalisesti erilaisia kuin heterot.

Tai ei oikeastaan edes niinkään, vaan että useiden kristittyjen mukaan avioliittoon yksinkertaisesti kuuluu mies ja nainen. Tällöin kahden naisen tai kahden miehen liitto olisi fundamentaalisesti erilainen kuin miehen ja naisen välinen liitto. Ei siis avioliitto, vaan jokin muu liitto. Siksi heitä tulee kohdella eri tavalla.

Tasa-arvoinen kohtelu voidaan määritellä niin, että samanlaisia on kohdeltava samalla tavalla ja erilaisia eri tavalla.

Ongelma tulee siinä, mitä pidämme samanlaisena ja mitä erilaisena. On väärin jättää joku valitsematta työhön sukupuolensa vuoksi, sillä miehet ja naiset soveltuvat työntekoon yhtä hyvin. Koska mies ja nainen ovat samanlaisia, olisi väärin kohdella heitä eri tavalla.

Toisaalta jos lääkärinvirkaa hakee sekä lääketieteen lisensiaatti että oikeustieteen maisteri, on oikein jättää OTM valitsematta. Koska LL ja OTM ovat lääkärinviran kannalta erilaisia, on oikein kohdella heitä eri tavalla.

Tästä huolimatta LL ja OTM voivat muuten olla tasa-arvoisia. Ei OTM:ää valitsematta jättänyt vihaa häntä. OTM ei vain kuulu lääkäriksi, sillä hän on lääkärinviran kannalta fundamentaalisesti erilainen kuin lääketieteen lisensiaatti.

”Kristityt vihaavat homoja”-diskurssi tuskin on kovin produktiivinen, kun useimmat kristityt eivät kuitenkaan vihaa homoja. Homopari vain on useiden kristittyejn avioliittokäsityksen kannalta fundamentaalisesti erilainen kuin heteropari.

Toisaalta voidaan kysyä, onko tällä mitään väliä? Jos henkilö äänestää kirkolliskokouksessa sukupuolineutraalia avioliittoa vastaan, ei ole merkityksellistä, vihaako hän homoja vai pitääkö hän heitä vain fundamentaalisesti erilaisina. Joka tapauksessa tulos on se, että kirkkojärjestys kieltää homopareilta kirkollisen siunauksen.

Missään tapauksessa nykytilanne ei ole kiveen hakattu. Nähdäkseni ongelma voidaan ratkaista ainakin kolmella tavalla, jotka toisaalta ovat osittain toisiaan poissulkevia:

1. Kirkkoon kuuluvien liberaalien pitää äänestää liberaaleja ehdokkaita kirkollisvaaleissa. Ei ole salaisuus, että kirkolliskokouksen enemmistö on konservatiiveja. Tässä on se ongelma, että kirkollisvaalit ovat konservatiiveille todella tärkeä asia, mutta liberaaleille ei. Konservatiivit siis äänestävät varmasti, liberaalit eivät. Juuri siksi olemmekin tässä tilanteessa. Toisaalta tämä on ainoa varma tapa saada homoille avioliitto-oikeus kirkon piirissä, sillä toinen vaihtoehto on…

2. Kirkkoon kuuluvien liberaalien ero kirkosta vastalauseena kirkon nuivalle homokannalle. Tämä tietysti johtaa siihen, että kirkon konservatiivien ääni vahvistuu entisestään, mutta toisaalta se pienentää kirkon arvovaltaa, jolloin avioliittoa ei voi enää nähdä ensisijaisesti kirkollisena toimituksena, kuten jotkut näkevät. Se taas voi sinänsä johtaa vaihtoehtoon 3, joka on myös kirkkoon kuulumattomien ulottuvilla, eli…

3. Vihkioikeuksien poisto kaikilta uskonnollisilta yhdyskunnilta. Ts. vain maalliset viranomaiset voisivat liittää ihmisiä yhteen oikeusvaikutuksin. Seremoniat saisi sitten mistä tahtoo. Tästä ei tietenkään automaattisesti seuraisi, että kirkko vihkisi homopareja, mutta ainakin kirkko joutuisi valitsemaan puolensa jatkuvan soutaahuopaamisen sijaan. Toisaalta jotakuta voisi lohduttaa sekin, ettei kirkollakaan olisi enää muuta kuin seremoniallinen rooli.

No – ainakin ensi vuodesta alkaen homoparit voivat mennä naimisiin maallisin menoin. Tällä sekulaarilla puolella asia on jo selvä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.