Aina välillä tulee vastaan erilaisia faniteoksia, joihin on liitetty jonkinlainen ”This is intended as a parody”-disclaimer. Disclaimerin tarkoituksena mitä ilmeisimmin on välttää erilaiset väitteet tekijänoikeusloukkauksista. Herää kysymys, voiko fanitaide olla parodiaa.

Usein tällaisilla disclaimereilla ei ole sitä vaikutusta kuin niiden käyttäjät toivoisivat, mutta miksi? Vilkaistaanpa taas lakia ja oikeustiedettä.

Olen aiemminkin kirjoittanut fanitaiteesta ja hahmon tekijänoikeudesta, mutta kirjoituksen jälkeen on tullut jonkin verran uutta dataa aiheesta ja toisaalta aiempi kirjoitukseni ei käsitellyt parodiaa lainkaan.

Joten olkaa hyvät.

Hahmolla ei ole tekijänoikeussuojaa, koska hahmo ei ole teos

Kuten aiemmassa kirjoituksessani kerroin, tekijänoikeuslain mukaista tekijänoikeuden suojaa saavat teokset, jotka voivat olla kuvia, videoita, kirjallisia tekstejä ym. Tällaisia ovat esimerkiksi hahmosta tehdyt piirrokset ja videot.

Suomalaisen tulkinnan mukaan hahmo ei ole tekijänoikeudellisesti teos. Painotan, että tämä on nimenomaan suomalainen tulkinta. Esimerkiksi USA:ssa ja Japanissa hahmoja pidetään itsenäisinä suojan kohteina. Suomessa näin ei ole, mikä käy ilmi useista opetus- ja kulttuuriministeriön alaisen tekijänoikeusneuvoston lausunnoista.

Aiemmassa kirjoituksessani lainasin tekijänoikeusneuvoston lausuntoja TN 1993:25 (Ohukainen ja Paksukainen) sekä TN 2006:16, jotka molemmat koskevat hahmojen tekijänoikeutta. Vuoden 1993 tapaus koski Ohukaisen ja Paksukaisen elokuvahahmoja, vuoden 2006 tapaus piirroshahmoa.

TN 1993:25: hahmo voisi olla teos

”- – joudutaan pohtimaan sitä, voidaanko hahmoa sellaisenaan pitää tekijänoikeussuojan kohteena. Esimerkiksi erilaiset piirretyt hahmot saattavat itsessään ilmentää persoonallista luomistyötä ja nauttia itsenäistä tekijänoikeussuojaa kuvataiteen tuotteena. Niiden käyttäminen vaatii siis aina oikeudenhaltijan suostumuksen. Koska tekijänoikeussuoja
koskee myös teosten muunnelmia, ei tällaisia hahmoja saa käyttää edes
muutettuina ilman oikeudenhaltijan suostumusta.- – Milloin hahmo itsessään ei yllä teostasoon…”

Vuonna 1993 tekijänoikeusneuvosto siis katsoi olevan mahdollista, että hahmo voisi jossain tilanteessa olla itsenäinen suojan kohde.

TN 2006:16 – linja kiristyy

Vuonna 2006 tekijänoikeusneuvosto oli selvästi kiristänyt linjaansa:

Tekijänoikeusneuvosto toteaa ensin, että tekijänoikeuslaki ei sellaisenaan tarjoa suojaa piirroshahmoon vaan teostasoiseen piirrokseen. – – A ei kuitenkaan voi tekijänoikeuslakiin vedoten saada suojaa pelkästään sitä vastaan, että joku toinen tekee elokuvan C-hahmosta tai että C piirretään uudestaan sellaisella tavalla, joka ei loukkaa A:n oikeutta.

Tekijänoikeusneuvoston toteamus siitä, että ”tekijänoikeuslaki ei sellaisenaan tarjoa suojaa piirroshahmoon vaan teostasoiseen piirrokseen”, nähdäkseni jättää mahdollisuuden siihen, että hahmo voisi saada tekijänoikeuden suojaa. Tähän viittaa lopun maininta siitä, että ”C piirretään uudestaan sellaisella tavalla, joka ei loukkaa A:n oikeutta”. Voi tosin olla, että tekijänoikeusneuvosto on tässä tarkoittanut, että tietty piirroshahmo piirretään uudestaan niin, että se ei ole minkään C:stä tehdyn kuvan (jolla siis on tekijänoikeus) muunnelma.

TN 2018:12

Viime vuoden lopussa tekijänoikeusneuvosto antoi vielä uuden lausunnon animaatiohahmon tekijänoikeudesta (TN 2018:12). Lausunto vahvisti tulkinnan siitä, että hahmo ei saa itsenäistä tekijänoikeussuojaa, hahmon sovellutukset saavat.

Vuoden 2018 lausunnossa hakija oli pyytänyt tekijänoikeusneuvostolta lausuntoa viidestä lyhyestä, alle minuutin mittaisesta 3D-tietokoneanimaatiosta sekä videoilla esiintyneen tiikerihahmon tekijänoikeudellisesta asemasta. Lausuntopyyntönsä oheen hakija oli liittänyt vielä käsikirjan, joka sisälsi tietoa hahmon synnystä.

Tekijänoikeusneuvoston näkemys oli selkeä. Se totesi, että:

”Ratkaisevaa on se, että kaikki viisi animaatiota ilmaisultaan kuvastavat tekijän persoonaa ja niistä käyvät ilmi tekijän vapaat ja luovat valinnat teosta tehtäessä. Hahmon konkreettinen, animoitu ulkomuoto ympäristöineen sekä tapahtumat animaatiossa ilmentävät näitä luovia valintoja ja niiden konkreettista toteuttamista. Tekijänoikeusneuvosto katsoo, että kaikki viisi animaatiota ovat siten tekijänoikeuslain 1 §:n mukaisia elokuvateoksia. – – Pelkkä abstrakti TreviTyger-hahmo sellaisenaan ei ole tekijänoikeussuojaa saava teos. Sen sijaan TreviTygerin konkreettiset toteutukset, olivatpa ne perinteisiä tai 3D-grafiikalla toteutettuja piirroksia, sekä animoinnit ovat kokonaisuutena niin itsenäisiä ja omaperäisiä ja ilmaisultaan kuvastavat tekijän persoonaa siinä määrin, että ne voivat ylittää teoskynnyksen.”(Korostus kirjoittajan)

Tekijänoikeusneuvoston linja on tätä nykyä selkeä. Hahmot eivät itsessään ole teoksia, oli kyseessä sitten elokuvahahmo, piirroshahmo tai animaatiohahmo. Sen sijaan hahmojen sovellutukset eli elokuvapätkät tai piirrokset saavat tekijänoikeussuojaa normaalisti.

Parodian pitää olla parodinen

Kuten alussa sanoin, välillä netissä näkee faniteoksia, joiden ohessa lukee ”this is intended as a parody”. Tällaisella disclaimerilla voi juuri ja juuri olla jonkinlainen tulkintavaikutus maissa, joissa tekijänoikeuslakiin kuuluu nk. parodiapoikkeus. Se tarkoittaa lakiin kirjattua tekijänoikeuden rajoitusta siitä, että tekijänoikeus ei estä parodioiden tekemistä teoksista.

Suomen tekijänoikeuslaissa ei ole parodiapoikkeusta, vaan parodia on oikeustieteessä perinteisesti katsottu nk. vapaaksi muuntamiseksi (Tekijänoikeuslaki 4 § 2 mom.). Tulkinta nähdäkseni ontuu, sillä vapaan muuntamisen perusideana on, ettei uusi teos ole vanhan johdannainen. Kun parodian kuitenkin tulee olla nimenomaan mukaelma, se on aina jotenkin ”velkaa” alkuperäisteokselle. Mutta tällä mennään.

Oleellinen kysymys tietysti kuuluu, mikä on parodia?

Sanakirjamerkityksen mukaan parodia on ivamukaelma. Molemmat osat yhdyssanasta ovat tärkeitä. Mikä tahansa naurattava muunnelma ei siis ole tekijänoikeudellisessa mielessä parodia, vaan molempien ehtojen tulee täyttyä.

Parodisen teoksen tulee siis ivata alkuperäistä. Tyypillisesti ivan tulee kohdistua joko teokseen, teoksen tekijään tai jomman kumman ilmentämiin arvoihin tai vastaavaan. Jos nämä puuttuvat, teos ei todennäköisesti ole parodia.

Tämä tarkoittaa, että internetissä hyvin tyypillinen tapa tehdä ”parodiaa” esimerkiksi muokkaamalla kuvia tai videoita absurdeiksi yhdistelmiksi ei välttämättä ole oikeudellisesti parodiaa nähnytkään.

Esimerkiksi tämä artikkelikuvanakin oleva ruutu ”BM-Ankoista” ei välttämättä ole tekijänoikeudellisesti parodia, sillä siitä puuttuu Aku Ankan tai Disneyn ilmentämien arvojen ivaaminen.

Toiseksi parodian tulee olla mukaelma. Yllä mainittu kuvien ja videoiden remiksaus absurdeiksi yhdistelmiksi ei todennäköisesti ole parodiaa senkään vuoksi, etteivät ne ole mukaelmia, vaan niissä on käytetty alkuperäisiä teoksia.

Esimerkiksi Cheekin musiikkia on arvosteltu pinnalliseksi, seksistiseksi ja oikeistolaiseksi. Tällaisen kappaleen liittäminen esimerkiksi leipäjonoista kertovan uutispätkän taustalle voisi kyllä olla ivallista, mutta se ei olisi tekijänoikeudellisessa mielessä parodia, koska kyseessä ei olisi mukaelma.

Mukaelman pitää siis olla itse tehty. Olennaista on parodian tekijän oma luova panos.

Fanitaiteen ei tarvitse oikeuttaa itseään parodian perusteella

Edellä sanotusta voidaan päätellä, että suuri osa fanitaiteesta on tekijänoikeudellisesti turvallisella pohjalla. Kun hahmot eivät nauti Suomessa tekijänoikeuden suojaa, kuka tahansa voi periaatteessa tuottaa itse faniteoksia tekijänoikeuden estämättä.

On siis täysin sallittua vaikkapa piirtää Marvel-elokuvista tuttuja hahmoja tai valmistaa itselleen Iron Man -asu. Sen sijaan on kiellettyä vaikka julkaista pätkä, jossa on remiksattu yhteen kaikki Marvel-elokuvista löytyvät Iron Manin sisältävät kohtaukset, sillä tällöin käytetään alkuperäistä materiaalia, jonka käyttöä sen tekijänoikeudet rajoittavat.

Parodiaan täytyy vedota vasta silloin, kun tekee parodiaa joistain tietyistä kuvista, kohtauksista tai tekijöistä. Vasta silloin on tarpeellista ”oikeuttaa” omat tekemisensä parodian perusteella. Tosin tällöin kannattaa olla valmis kertomaan, mikä on parodian tarkoitus – viime kädessä tuomioistuimelle. Mitä asiaa teoksella ivataan?

Fanitaiteen myynti harrastuspohjalta lienee ok

Lopulta on vielä kysyttävä, saako fanitaidetta myydä. Aiemmassa kirjoituksessani kerroin, että laki sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa (kavereiden kesken SopMenL) voi estää fanitaiteen myynnin, vaikka tekijänoikeuslaki ei estäisi.

Tämä fakta ei ole muuttunut. Pitää kuitenkin muistaa, että nimensä mukaisesti ko. laki koskee elinkeinotoimintaa, joka tyypillisesti tarkoittaa ”ammattimaisesti harjoitettua, taloudelliseen tulokseen tähtäävää toimintaa”. Jos toiminta ei ole ammattimaisesti harjoitettua, taloudelliseen tulokseen tähtäävää toimintaa, kyseessä ei ole elinkeino. Lähtökohtaisesti harrastelija voi siis silloin tällöin myydä fanitaidetta suosikkihahmoistaan.

Milloin harrastustoiminta muuttuu elinkeinoksi? Tarkkaa rajaa lienee mahdoton vetää. Väittäisin, että viimeistään kun henkilön tuloista 50 % tulee taiteen myynnistä, kyseessä on varmasti elinkeino. Todennäköisesti jo aiemmin.

Lopulta lienee vielä tärkeää muistuttaa siitä, että absurdi huumori ei todennäköisesti ole parodiaa, sillä parodian tehtävänä on ivata, eikä pelkkä hassuttelu täytä tätä funktiota. Never stop the madness ja kohta vedetään taas!