Hallitus, homot ja pakkoruotsi

Vaalituloksen vahvistuttua kirjoittelin siitä, miten useat olivat huolissaan konservatismin kasvusta. Jos suurimmat puolueet ovat keskusta, persut ja kokoomus, eikö se tarkoita sitä, että haaveet tasa-arvoisen avioliittolain voimaantulosta voidaan haudata?

Tuolloin varsinainen hallituspohja oli vielä auki ja yksi hyvinkin mahdollinen vaihtoehto oli hyvinkin arvoliberaalilta kuulostava keskusta + kokoomus + vihreät + RKP. No, nyt hallitukseksi on kovaa vauhtia valikoitumassa oma pääveikkaukseni eli keskusta + persut + kokoomus. Joidenkin mukaan tämä on tuomionpäivän hallitus, joka varmasti kaataa avioliittolain uudistuksen. Vähän tähän suuntaan ovat vihjailleet oikeastaan kaikki oppositioon päätyneet.

Politiikan asiantuntijana (nythän saan käyttää tätä titteliä, koska veikkasin hallituspohjan oikein) olen kuitenkin varma siitä, että avioliittolain uudistukset menevät läpi nimenomaan tämän hallituspohjan ansiosta.

Aiemman blogikirjoitukseni kommenteissa nimimerkki Maaria arveli, ettei konservatiivien asenteet homoja kohtaan ole niinkään aktiivista vihaa, vaan välinpitämättömyttä näiden ongelmia kohtaan. Avioliittolakialoitteen käsittelyn aikoihin monet konservatiivithan lähestyivät aihetta siltä kannalta, että ”tämä ei ole tärkeää, miksi tästä edes keskustellaan, emmekö me voisi keskittyä tärkeämpiin ongelmiin”.

Havainto on oikeansuuntainen. Ja juuri tämä ilmiö varmistaa sen, että laki menee läpi.

Ensinnäkin, keskusta ja kokoomus eivät ole konservatiivipuolueita. Eivät ne toki samanlaisia maailmaa syleileviä hippejä täynnä ole kuin vaikka vihreät, mutta molemmissa on melko iso liberaalisiipi, joka kannattaa avioliittolain uudistusta. Persuista valtaosa ei toki uudistusta kannattanut, mutta heillekään asia ei ole kynnyskysymys. Tämä on kuitenkin oikeastaan sivujuonne.

Tärkeämpi huomio on se, että hallitus on varsin taloudellisesti suuntautunut ja aivan varmasti kokee Suomen suurimmaksi ongelmaksi talousasiat. Leikkauksia tulisi tehdä ja niistä ei pidä juuri kukaan, kaikista vähiten arvoliberaali vasemmisto. Jokaisen hallituksen on kuitenkin pidettävä huolta suosiostaan ja pyrkiä näyttämään, että hallitus on kaikkien suomalaisten ja Suomessa asuvien puolella.

Vaikka useat niin ehkä haluaisivat ajatellakin, Juha Sipilä ei ole tyhmä. Kyllä hän on varmasti tajunnut, että kun suurimpien puolueiden johdossa on lestadiolainen ja katolilainen, he ovat automaattisesti arvoliberaalien epäluottamuslistalla. Nyt Sipilän korttikäsi näyttää seuraavalta:

  1. Helvetin isot talousuudistukset, jotka ovat hallituksen ykkösagenda
  2. Joku höpöhöpö lässynlää avioliittolaki, joka on ehkä konservatiivin mielestä ”vähän ällöö hyi homoja yäk”, mutta jolla ei ole juuri taloudellista arvoa

Ykköskortti pitäisi päästä pelaamaan ja nopeasti. Se kuitenkin suututtaa arvoliberaalit. Kakkoskortti taas on lestadiolaiselle ehkä vähän epämiellyttävä, mutta toisaalta sen pelaamalla arvoliberaalit huutavat hoosiannaa. Ratkaisu: Sipilä pelaa molemmat. Talousuudistukset ovat hallituksen varsinainen juttu. Homostelulait hyväksymällä hallitus ostaa arvoliberaaleilta helppoa tukea. Mikä olisikaan helpompi tapa saada arvoliberaalit tyytyväisiksi kuin edistää lakihankkeita, jotka ovat näille rakkaita, mutta jotka eivät hallituksen agendalla ole millään tavalla tärkeitä?

Avioliittolain läpi runnomalla Sipilä voi ”todistaa” ettei hän ole mikään taantumuksen takapiru, vaan moderni ja liberaali ihminen. Samaan kategoriaan menevät Sipilän kaavailut perustulokokeilusta.

Samalla tosin lähtee pakkoruotsi. RKP:n lähes 40 vuotta kestänyt ”kiintiöpaikka” hallituksessa on pitkälti perustunut siihen, että se on suostunut mihin vain, kunhan pakkoruotsi pysyy. Kun pakkoruotsi ei ole ollut millekään muulle puolueelle tärkeä asia, RKP:n vaatimuksiin on ollut helppo taipua. Nyt RKP jätettiin hallituksen ulkopuolelle. Jotkut veikkailevat, että perussuomalaisten vaatimuksesta. Oli miten oli, RKP:n ulosjättämisessä ei ole mitään järkeä, ellei pakkoruotsia aio poistaa, sillä RKP suostuu kaikkeen kunhan pakkoruotsi pysyy. Olisi voinut kuvitella, että lisätuki olisi kelvannut persuillekin.

Kun yli puolet kansalaisista kuitenkin vastustaa pakkoruotsia (Lähde: Suomalaisuuden liitto/Wikipedia, tutkimuksen tekijää voi toki moittia puolueelliseksikin), pakkoruotsin poistamalla hallitus kerää pisteitä.

Ja jos pakkoruotsi lähtee, RKP:n asema heikkenee. Asiahan on nimittäin niin, että pakkoruotsi on tarvinnut RKP:tä hallituksessa yhtä paljon kuin RKP pakkoruotsia hallitukseen päästäkseen. Jos pakollinen ruotsi poistuu, RKP menettää vipuvarren, jolla se on kerta toisensa jälkeen pelannut itsensä hallitukseen. Muille puolueille se on ollut halpa hinta varmistetusta lisätuesta.

Nyt kun RKP:tä ei tarvita hallituksen pönkittämiseen, kaikilla puolueilla on insentiivi poistaa pakkoruotsi. Tällä siirrolla ne varmistavat, ettei RKP:llä ole tulevaisuudessa kiintiöpaikkaa hallitukseen. Sillä ne vahvistavat omaa asemaansa tulevaisuudessa.

RKP:n jättäminen pois hallituksesta ei voi tarkoittaa mitään muuta kuin pakkoruotsin poistoa.

1 kommentti

  1. Pekka Myller   •  

    Jännää, jos Jussi on oikeassa, mutta en usko että vasemmisto ja vihreätkään ovat tyhmiä. Ei tulevaa oppositiota saada hiljaiseksi homoliitoilla. Eipä nimittäin tainnut olla tasa-arvoisen avioliittolain puolustaminen minkään puolueen asialistan kärjessä koska sen nyt pitäisi olla jo selvää pässinlihaa – kuten Sipiläkin on todennut

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.