Kolme vinkkiä uusille oikeustieteilijöille

Huhu tiesi kertoa, että uusi yliopistovuosi on alkanut ja sen myötä uudet fuksit aloittivat oikeustieteellisen uransa. Onnea nuoremmille tieteenharjoittajille!

Kun itse aloitin oikiksen, joku tokaisi minulle, että se on ”avaimet käteen -paketti hyvään, jos ei suorastaan loisteliaaseen elämään”. No en nyt sanoisi, mutta pakko myöntää, että oikis on lähtökohtaisesti hiton hyvä sijoitus elämään. Ei siitä ainakaan haittaa ole!

Mutta oikiksenkin voi hoitaa hyvin tai huonosti. Jos aloittaisin oikiksen nyt, mitä tekisin toisin? Tässä muutama vinkki, jotka tulevat mieleen. Olen myös konsultoinut muita juristeja tätä postausta varten, jotta saan vähän enemmän näkemystä. Kysely oli toisaalta aika turha, koska lähes kaikki kertoivat samansuuntaisia juttuja.

Vinkit ovat siis aika yleispäteviä! Mikään näistä ei tietenkään takaa, että menestys sataa suoraan syliisi tai että uit rahassa heti oikiksesta päästyäsi, mutta nämä ovat vinkkejä, joista aivan varmasti on hyötyä.

1) Tutustu ihmisiin.

Jos et tästä postauksesta muuta muista, niin muista tämä! Ihmisiin tutustuminen on aivan äärimmäisen tärkeää, eikä sitä voi liiaksi korostaa.

Juristikunta ei Suomessa ole kovin suuri. Varsinkin tiettyjen alojen sisällä on täysin mahdollista tuntea kaikki merkkihenkilöt ja vakiintuneet vastapuolet nimeltä. Tästä on monenlaista hyötyä: toisin kuin usein voisi kuvitella, edes riitelyyn erikoistuneiden juristien työ ei ole varsinaisesti riitelyä, vaan sen selvittämistä, mistä ollaan samaa ja mistä eri mieltä. Tätä helpottaa, kun tietää, millainen tyyppi vastapuolta edustaa.

Toiseksi, tosiasia on, että mielenkiintoisimmat hommat jaetaan tiskin alta. Tämä ei tarkoita mitään korruptiota. Asia vain on niin, että kun firma hakee lakimiestä, hyvä lähtökohta on ”tuntisiko joku meiltä ketään, joka osaisi näitä juttuja?” Ja silloin on eduksi, että tulet jollekulle mieleen.

Kun sinut tunnetaan, sinulla on myös mahdollisuuksia saada juristikavereilta hoidettavaksi juttuja, joita he eivät esteellisyyden tai muun syyn vuoksi voi hoitaa.

Ja kuten lakialan wanhat weteraanit sanovat, siltoja ei kannata polttaa, sillä koskaan ei voi tietää, missä roolissa vastapuoli tulee vastaan seuraavaksi.

2) Tutustu muihinkin ihmisiin kuin oikeustieteilijöihin.

Ks. edellinen. Oikeustieteilijöiden tunteminen on tärkeää, mutta usko tai älä, myös oikiksen ulkopuolella on elämää.

Tutustumisessa kannattaa olla liberaali. Tutustu ekonomeihin, matemaatikkoihin, teekkareihin, yhteiskuntatieteilijöihin tai vaikka jopa humanisteihin!

Pelimies tietysti painottaa tutustumista erikoistumisalojen mukaan. Jos vero-oikeus kiinnostaa, kannattaa painottaa ekonomeja ja tuotantotalouden teekkareita. Jos ympäristöoikeus, biologit ja kemistit ovat kovaa valuuttaa. Jos rikosoikeus on sinun juttusi, kannattaa painottaa puistokemistejä ja elämämkoulum kunniatohtoreja.

Miksikö?

Ensinnäkin näiden kautta saat paremman näkökulman niihin aloihin, millä he toimivat. Toiseksi, kun sinulla on kavereita näillä aloilla, saat paremmin tietoon sen alan työmahdollisuuksia. Ja kolmanneksi – ihan yleisestikin kannattaa tutustua erilaisiin ihmisiin, niin saat näkökulmaa yhteiskuntaan.

3) Ole joku.

Oikislaisilla on tyypillisesti hyvä itsetunto. Se on hyvä! Kannattaa kuitenkin muistaa, että todennäköisesti et kuitenkaan ole kaikkien aikojen terävin oikkari, vaikka olisitkin ihan helvetin fiksu. Siksi sinun kannattaa olla joku.

Isot tytöt ja pojat puhuvat henkilöbrändäyksestä. Ihan sama millä nimellä sitä kutsuu, mutta pointtina on, että sinun pitää jäädä ihmisten mieliin. Tapoja on monia. Voit erottua ulkomuodolla: käytä poikkeuksetta pinkkiä solmiota, henkseleitä tai laita rastat. Voit olla mielipidejohtaja: kirjoita kolumneja Kauppalehteen (Jaakko Lindgren), perusta yhdistys (Heidi Härkönen) tai pidä blogia.

Voit tehdä ihan mitä tahansa, kunhan sinut muistetaan (mielellään positiivisesti – iltapäivälehtien myöntämät ”kohujuristin” tittelit eivät välttämättä ole hyvästä). Siis ihan sama mitä teet, kunhan erotut.

Ja ei, sinun ei tarvitse olla mikään veteraani pitääksesi juristiblogia. Tekemällä oppii.

Lopuksi todettakoon, että oikis on siitä kiva paikka, että mitään äärimmäisiä murhatenttejä ei juuri tule vastaan. Siis sellaisia, mihin joutuisi hakkaamaan päätään vuosia. Ja jos tulee, niin usein syyllinen löytyy peilistä katsomalla. Ei muuta kuin perse penkkiin ja kohti uusia tenttejä – niitä riittää. Onnea matkaan!

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.