Viikonloppuna internetissä kohistiin how-old.netistä. Kyseessä on Microsoftin kasvojentunnistuspalvelu, joka päättelee tai yrittää päätellä kuvassa olevan henkilön iän kuvan perusteella. Arvatenkin algoritmin arvaukset olivat hillittömiä.
Parin päivän huvittelun jälkeen alkoivat kiertää huhut: palvelua käyttämällä annat Microsoftille ikuisen oikeuden käyttää kuvaasi ja nimeäsi palvelun mainostamiseen! Näin uutisoi esimerkiksi Stara.fi.
Arvatenkaan totuus ei ole ihan tällainen. Väistyvää pääministeriämme lainaten kolme pointtia:
1) Se ei ole niin vakavaa
Stara vetosi juttunsa tueksi how-old.netin käyttöehtojen (”Terms of Use”) kohtaan ”Materials posted on this website”, jossa eräs katkelma kuuluu näin:
”However, by posting, uploading, inputting, providing, or submitting your Submission, you are granting Microsoft, its affiliated companies, and necessary sublicensees permission to use your Submission in connection with the operation of their Internet businesses (including, without limitation, all Microsoft services), including, without limitation, the license rights to: copy, distribute, transmit, publicly display, publicly perform, reproduce, edit, translate, and reformat your Submission; to publish your name in connection with your Submission; and to sublicense such rights to any supplier of the Website Services.”
Pahalta näyttää. Materiaalia palveluun lataamalla käyttäjä antaa Microsoftille ja sen yrityskumppaneille oikeuden käyttää ladattua materiaalia internet-bisneksiensä yhteydessä, sisältäen mm. oikeuden näyttää materiaalia julkisesti ja julkaista nimen tämän näyttämisen yhteydessä.
Mutta onko ehto ylipäätään tarkoitettu mainostamiseen? Ei oikeastaan. Tämä sopimuspykälä ei kokonaisuutenakaan viittaa mainostamiseen. Muutenkin puhutut käyttöehdot ovat ”vain” Microsoftin Azure-pilvipalvelun yleiset käyttöehdot, jonka päällä how-old.net ilmeisestikin toimii.
Todennäköisempää on, että sopimuspykälän tarkoituksena on suojella Microsoftia siitä, että joku ensin lataisi palveluun vaikkapa tekemiään videonpätkiä ja sen jälkeen vaatisi Microsoftia tilille siitä, että nämä ”luvattomasti” välittävät hänen videoitaan muille ihmisille, saati että he ilmoittaisivat, että tämän videon on tehnyt tietty henkilö.
Ainakin minusta tämä kuulostaa ihan loogiselta. Kyllä minäkin palvelun ylläpitäjän asemassa laittaisin sopimukseen kohdan, jossa toteaisin, että palvelun ylläpitäjällä on oikeus välittää palveluun tallennettua tietoa eteenpäin. Ihan jo oman selustani turvaamiseksi.
Epäilemättä joku nyt kysyy, että ”eikös tuossa kuitenkin anneta oikeus käyttää näitä tietoja myös mainostamiseen, kun sitä ei ole rajattu pois!?”
No, kieltämättä, onhan se mahdollista. Pahimmassa tapauksessa kuvasi vilahtaa jossain satojen kuvien joukossa ”Jo nämä ihmiset käyttävät meidän palveluamme!” -tyyppisessä kollaasissa. Olet varmaan nähnyt, miten joillain sivustoilla on Facebookin tykkäysnappula ja sen vieressä kuvia ihmisistä, jotka ovat jo tykänneet palvelusta. Todennäköisesti samanlaisesta mainostamisesta on kyse, jos jostain.
Kuitenkin, kuten how-old.netin etusivullakin lukee, ”P.S. We don’t keep the photo” – how-old.net ei tallenna käyttäjän kuvaa, vaan ne katoavat bittiavaruuteen. Kuvasi tuskin on vaarassa. Et tule löytämään itseäsi Microsoftin valomainoksesta. ”Mainosongelma” ei ole todellinen, tai ainakin se on häviävän pieni.
2) Todelliset ongelmat ovat metatasolla
Se, että palvelussa ei ole ”mainosongelmaa”, ei silti tarkoita sitä, että palvelu olisi ongelmaton. Sen ongelmat ovat metaongelmia, joita on lisäksi kahdella tasolla.
Ensinnäkin, vaikka palvelu ei tallenna käyttäjän kuvaa, se tallentaa kyllä kuvan metatiedot. Siis kuka kuvan on ottanut, millä laitteella, missä paikassa, yms. Ks. esimerkiksi tämä nakedsecurityn artikkeli.
Kuka tietää, mitä tällä tiedolla tehdään? Todennäköisesti tietoa käytetään Microsoftin palveluiden kehittämiseen. Tällä voitaneen esimerkiksi ratkaista, missä mikäkin Microsoftin palveluista lanseerataan ensinnä koekäyttöön tai missä jokin palvelu suljetaan ensimmäisenä.
Tai sitten tietoa käytetään johonkin ihan muuhun, mitä emme osaa edes arvata. Tämä on ongelma. Tyypiltään tämä ongelma on kuitenkin kafkalainen.
Kafkalaisille ongelmille on tyypillistä, että mitään konkreettista vaaraa tai ongelmaa ei ole.
Ongelma on siinä, että jollakulla on sinusta tietoa, mutta et tarkalleen tiedä mitä tietoa, tai että miten tätä tietoa tullaan käyttämään. Se on ongelma jo itsessään, koska se vääristää osapuolten välistä valtatasapainoa ja on altis väärinkäytöksille. Näin siis siitä huolimatta, vaikkei varsinaisia väärinkäytöksiä koskaan tapahtuisi.
Toinen metatason ongelma on, että tällaiset kafkalaiset palvelut luovat kulttuuria, jossa yksityisyydestä luopuminen tavanomaista, ellei jopa lähtökohta.
Kun ihmiset tottuvat siihen, että palveluille luovutetaan kuvien metadataa, henkilötietoja, paikannustietoja yms., ihmisten hälytyskellot eivät välttämättä soi silloinkaan kun pitäisi. Silloin kafkalaiset ongelmat muuttuvat konkreettisiksi, orwellilaisiksi ongelmiksi: netissä olevia tietojasi yhdistelemällä saadaan tietää sinusta asioita, joita et olisi koskaan paljastanut yhdessä.
How-old.net on yksi pieni osa tätä kehitystä, jossa ihmiset totutetaan luovuttamaan ”turhia” tietoja itsestään.
3) Onko tämä oikeasti uutta?
Sinällään h0w-old.netistä kohiseminen antaa sille huomattavasti suuremman painoarvon, kuin mikä sen todellinen merkitys on.
Myönnettävä toki on, ettei ikätesti ole ongelmaton (ks. kohta 2). Mitään uutta ongelmaa sivusto ei kuitenkaan luo, ainakaan mitään sellaista, jota internetissä toimiva kansalainen ei olisi jo ennestään kohdannut.
Aina, kun lataat kuvasi johonkin palveluun, on todennäköistä, että luovutat kuvaan jonkinlaisen oikeuden ja tältä osin menetät yksinoikeuden hallinnoida kuvaa. Tai sitten menetät joitain muita oikeuksia. Vähintään on todennäköistä, että tietojasi käytetään ainakin mainonnan kohdistamiseen.
Tältä osin how-old.net on hyvin tyypillinen internet-palvelu, joka muistuttaa meitä yhdestä ikiaikaisesta internetin laista: jos et maksa tuotteesta, myytävä tuote on todennäköisesti sinä itse.