NFT – ihmiskunnan tuho vai tulevaisuus?

Jos olet seurannut teknologiauutisointia, olet varmasti törmännyt kirjainyhdistelmään ”NFT”, mikä tulee termistä non-fungible token. Olet ehkä kuullut, että NFT-taidetta on myyty miljoonilla. Ja ehkä tiedät, että NFT:t liittyvät jotenkin lohkoketjuteknologiaan. Mutta mitä NFT:t oikeastaan ovat ja mitä oikeudellisia vaikutuksia niillä on?

Selvästi NFT:t ovat jotain tärkeää, sillä välillä niistä povataan jotakuinkin ihmiskunnan pelastajaa, kun taas toisten mielestä ne ovat lähinnä pyramidihuijaus.

On aika sukeltaa syvemmälle.

NFT eli non-fungible token eli mikä?

NFT tarkoittaa, kuten totesin, non-fungible tokenia.

Englantia äidinkielenään puhuville termi saattaa olla ymmärrettävissä, mutta useimmille suomenkielisille termi on todennäköisesti vieras.

Fungibility on englannin kielen sana, joka tarkoittaa jotakuinkin ”keskenään vaihdettavissa olevaa”. Esimerkiksi raha on fungible good, sillä mikä tahansa kymmenen euron seteli on kymmenen euron seteli ja ne ovat keskenään vaihdettavissa. Sen sijaan vaikkapa taulut ovat tyypillisesti non-fungible. Ne ovat yksittäiskappaleita, eikä mikään taulu ole samanlainen. Non-fungible tarkoittaa siis tietynlaista ainutkertaisuutta tai erityisyyttä.

Suomalaisessa oikeustieteessä käytetään termejä lajiesine tai sen synonyymiä paljousesine, ja niiden vastakohtana taas on erityisesine.

Itse ehkä kääntäisin NFT:n erityisesineen pohjalta erityistunnisteeksi. Tällainen tunniste voidaan liittää esimerkiksi johonkin teokseen, kuten vaikkapa kuvaan tai videoon. Erityistunnisteen avulla teos voidaan yksilöidä ja siten erottaa muista vastaavista kopioista. Mutta mitä väliä sillä on? Tässä pääsemme lohkoketjuihin.

Erityistunniste ja lohkoketju yhteen soppii

Internet on digitaalinen. Teosten kannalta se tarkoittaa täydellistä kopioitavuutta. Siinä, missä analogisessa maailmassa teoksen kopion kopion kopion kopion kopio on jo selvästi huonompilaatuinen kuin alkuperäisteos, digimaailmassa 5. polven kopio on tasan yhtä laadukas kuin alkuperäisteoskin, eikä kopioita voi erottaa toisistaan. Sisällöntuottajille tämä voi olla ongelma, koska heidän teoksiaan voidaan… noh, kopioida. Kuten antipiratismitoimijoiden mainoksista tiedämme, you wouldn’t download a car.

NFT-teknologia pyrkii muuttamaan tämän niin, että teokseen liitetyn eritystunnisteen (se NFT siis) perusteella voidaan todentaa, kuka on teoksen oikea omistaja ja että kyseessä on nimenomaan alkuperäinen teoskappale.

Mutta hetkinen – eikö erityistunniste ole kopioitavissa siinä missä muutkin osat teoksesta? Erittäin hyvä kysymys.

Tämän osan kopioitavuusongelmaa ratkaisee lohkoketju. NFT:t nimittäin pyörivät lohkoketjuteknologian päällä. Lohkoketjuun merkittyä tietoa on lähes mahdotonta manipuloida, koska kaikki lohkoketjun käyttäjät varmentavat toistensa merkinnät.

Lohkoketjuun kiinnitetty erityistunniste toimii siis luotettavana tietolähteenä sille, kuka teoksen omistaa.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että taiteilija voi tehdä taulun ja myydä sen internetissä, merkitä taulun omistajan lohkoketjuun erityistunnisteella ja voilá! Vaikka joku voisikin kopioida itse taulun kuvan, omistaja käy ilmi lohkoketjusta. Juu, muilla voi olla sama kuva, mutta vain yksi on se aito ja alkuperäinen. Vain yksi on sen oikean kuvan omistaja.

Näin siis teoriassa.

Mitä ostat, kun ostat NFT-taulun?

Leikitään, että olet ostanut NFT-taulun. Mitä olet oikeastaan ostanut? Mitä oikeuksia olet saanut?

Juristina minä vastaisin, ettet oikeastaan mitään, paitsi oikeuden kertoa, että omistat taulun ”NFT-oikeudet”. Perusmuodossaan erityistunnisteoikeuksien ostaminen ei nimittäin tarkoita mitään muuta kuin että lohkoketjuun merkitään teoksen yksilöivä URL-osoite ja ostajan nimi. Se taas ei ole tekijänoikeudellisesti kovin merkittävää.

Oikeustieteessä tekijänoikeus jaotellaan usein mannermaiseen droit d’auteur -tekijänoikeuteen ja common law -maiden copyright-tekijänoikeuteen. Vaikka molemmat ilmaukset tarkoittavat tekijänoikeutta, niillä on erilaiset painotukset: sananmukaisesti droit d’auteur tarkoittaa tekijän oikeutta, kun taas copyright tarkoittaa kopiointioikeutta. Ei varmaan ole yllätys, että droit d’auteur -järjestelmät painottavat nimenomaan tekijän oikeuksia.

Suomessa noudatetaan droit d’auteur -tulkintaperinnettä. Sen mukaan tekijänoikeuden luovutuksia on tulkittava suppeasti. Nyrkkisääntö on, että jos osapuolet eivät ole selvästi sopineet jonkin oikeuden luovutuksesta, se kuuluu teoksen tekijälle.

NFT:iden kannalta tämä tarkoittaa, että jos joku on ostanut teoksen NFT-oikeudet, hän ei voi esimerkiksi tehdä teoksesta kopioita tai kieltää teoskappaleiden valmistamista muilta. Erityistunnisteoikeuksien perusteella ei nähdäkseni ole myöskään mahdollista esittää teokseen liittyviä väitteitä oikeudessa (tästä nk. asiavaltuuskysymyksestä olen kirjoittanut mm. Tekijänoikeuskirjeiden välitilinpäätös -kirjoituksessani, ks. tekstin kohdat tuomioista Aavia 1 ja Aavia 2).

NFT-oikeuksien ostaminen ei myöskään tarkoita, että niiden ostaja omistaisi teoksen tekijänoikeudet tai edes teoskappaletta. Perusmuodossaan erityistunnisteen tuomat oikeudet ovat vain ja ainoastaan… no, NFT-oikeuksia, jotka eivät siis merkitse yhtään mitään.

Monet varmaan muistavat ala-asteelta sen, kun ihmiset omivat tai varasivat asioita. Tommi saattoi ”varata” koulun läheisen metsikön, Jesse sen siistin auton koulun viereisellä parkkipaikalla ja Antti koko avaruuden. Joskus 1900-luvun alkupuolella ja puolivälissä tätä on ilmeisesti kutsuttu apustamiseksi. Kaikille aikuisille lienee selvää, ettei tällainen asioiden tai käsitteiden varaaminen antanut niiden varaajille minkäänlaisia juridisia oikeuksia kyseisiin asioihin, paitsi ehkä oikeuden sanoa luokkakavereille, että on varannut kyseisen asian itselleen.

Perusmuodossaan erityistunnisteiden oikeuksien juridinen merkitys on jotakuinkin samaa tasoa näiden ala-asteaktiviteettien kanssa. Kuten apustamisoikeuksilla, myös NFT-oikeuksilla on arvoa lähinnä niiden ihmisten keskuudessa, jotka sitä toimintaa kunnioittavat – eli käytännössä muilla apustajilla tai nöftääjillä.

Onko ongelma NFT itse vai se, miten sitä käytetään?

Sanoin yllä ”perusmuodossaan”, sillä mikään ei tietenkään estä käyttämästä erityistunnisteita järkevämmin. NFT on teknologia, jota voi käyttää hyvin tai huonosti. Järkevä käyttö tosin edellyttää, että lohkoketjukirjauksessa lukee, mitä oikeuksia NFT-teoksen ostaja saa. Se taas vaatii tekijänoikeudellista osaamista. Kokemusteni mukaan monet taiteilijat ja muut oikeudenhaltijat ovat tekijänoikeuksista erittäin hyvin perillä, mutta eivät läheskään kaikki. Se ei sinällään ole yllätys, sillä yli kymmenen vuoden juristikokemuksella voin sanoa, että mitä syvemmälle tekijänoikeuksiin kaivautuu, sitä enemmän ne tuntuvat esoteeriselta salatieteeltä.

Toisaalta oikeudenhaltijan kannalta ei välttämättä ole tarpeellistakaan tietää erityistunnisteiden tuomista oikeuksista, sillä kuten sanoin, tekijänoikeuden luovutuksia tulkitaan suppeasti. Jos taiteilija myy teokseensa NFT-oikeudet, hän ei ole myynyt siihen mitään muuta. Hän voi edelleen myydä alkuperäisen, fyysisen taulun (olettaen että taulu on myös fyysisenä) jollekulle ihan toiselle, tai myydä teoksen lohkoketjuun merkitsemättömiä kopioita, tai mitä vain. Tietysti jos taiteilijalla on suunnitelmissa myydä NFT-kirjauksen osana tietynlainen lisenssi teokseen, hänen tulee ymmärtää mitä hän on tekemässä.

Mutta erityisesti ostajan kannattaa olla tarkkana siinä, mitä hän ostaa, sillä pelkkä lohkoketjukirjaus ei oikeuta juuri mihinkään.

Lopuksi

Perinteiseen tapaan lopuksi on kysyttävä, mitä opimme tästä. Se onkin hyvä kysymys. Kuten alussa sanoin, NFT-teoksia on myyty miljoonilla. Useat povaavat NFT:istä kokonaan uutta liiketoiminnan alaa. Luvaton kopiointi on jo pitkään ollut piikki sisältöteollisuuden lihassa. Digitaalista taidetta tekevät artistit ovat jo pitkään kaivanneet tapoja tehdä taiteestaan uniikkia. Jotkut ovat kaivanneet tapoja tukea suosikkitaiteilijoitaan. Erityistunnisteiden käyttö voi mahdollisesti auttaa näissä ongelmissa – esimerkiksi maksettu tilaustyö voidaan merkitä lohkoketjuun erityistunnisteen avulla. Jotkut taas diggaavat NFT:istä niihin liittyvän yhteisöllisyyden vuoksi.

Mitä ilmeisimmin NFT:istä on siis iloa joillekin.

Itse kuitenkin mietin, mikä on erityistunnisteen tarjoama lisäarvo perinteisiin metodeihin verrattuna. Jos haluan ostaa taiteilijalta teoksen, miksi ostaisin sen erityistunnisteoikeudet enkä fyysistä teosta? Ja jos teosta ei ole saatavilla kuin bittimuodossa – no, todetulla tavalla erityistunnisteen tuomat oikeudet eivät ole oikeastaan mitään, ja jos asiasta sovitaan asianmukaisesti lisenssillä tai muulla tekijänoikeussopimuksella, eikö tämä sopimus osoita omistuksen ihan yhtä tehokkaasti kuin lohkoketjukirjaus? Tarvittaessa tällaisen sopimuksen voi tehdä vahvaa sähköistä tunnistamista käyttäen, jolloin aitouskin on todennettavissa.

Tässä mielessä NFT ei tarjoa mitään, mitä ei voisi toteuttaa jo jollain toisella tavalla helpommin ja halvemmin.

En sano, että NFT:t ovat turhia. Niihin tällä hetkellä liittyvät ongelmat ovat enemmän siinä, miten niitä käytetään, kuin teknologiassa itsessään. Mutta ihmettelen kyllä, miksi kukaan ostaisi mihinkään teokseen ainakaan pelkät NFT-oikeudet. Herää kysymys, tietävätkö nämä ostajat, mitä he ovat tekemässä. Toki se voi olla mielenkiintoinen kokeilu ja toki erityistunnisteeseen liitettyjä teoksia voi käyttää samanlaiseen spekulatiiviseen kaupankäyntiin kuin vaikkapa bitcoineja.

Tällaisenaan en kuitenkaan ole vielä vakuuttunut NFT:istä. Mutta ehkä asia tulee muuttumaan. Siinä ei ole mitään uutta, että ensin keksitään uusi teknologia ja vasta vuosien viiveellä selviää, mihin kyseistä teknologiaa oikeasti kannattaa käyttää. Odotan mielenkiinnolla. Mutta olen aika varma siitä, etten todennäköisesti itse osta yhtään NFT:tä, ainakaan nykyisessä muodossaan.

1 kommentti

  1. Lmmz   •  

    Jutusta unohtui nyt kokonaan se otsikossa luvattu ”ihmiskunnan tuho” -osuus. Se lienee monien mielestä ennen kaikkea (spekulatiivisen sijoittamisen mahdollistaviin) lohkoketjuihin yleisesti liittyvä huomattava energiankulutus. NFT:t nojaavat Etheriumiin, josta yleisesti mainittu väite on, että globaali energiankulutus vastaa nykyisellään vähintään Islantia. Tulevat päivitykset pyrkivät tätä vähentämään, mutta niihin on vielä matkaa. Lisää asiasta esim. tässä https://www.theverge.com/2021/3/15/22328203/nft-cryptoart-ethereum-blockchain-climate-change

    Myös hyvä tiedostaa, että vaikka tällä hetkellä NFT:itä tehdään lähinnä 2D-kuvista, sama teknologia mahdollistaa periaatteessa uniikin erityistunnisteen mihin tahansa digitaaliseen uniikkiin resurssiin (esim. Twitterin eka twiitti myytiin NFT:nä).

    Toisaalta toistaiseksi vähemmän käytetty, mutta uniikkiutta merkittävästi lisäävä ominaisuus on mahdollisuus ohjelmoida lohkoketkuun NFT:lle smart contracteja, jotka voivat olla esimerkiksi ohjelmakoodia tai salaviestiä, joka toimii/näkyy vain NFT:n senhetkiselle omistajalle. Tällaisella omistaja voi saada aidosti uniikkia lisäarvoa esi. digitaalisesta kuvatiedostosta, jonka kuka tahansa voi kopioida.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.