Alma Talent julkaisee Juristikirjettä, joka on lakialan toimijoille suunnattu kevyehkö uutismedia. Juristikirjeessä on lakialalta uutisia, haastatteluja ja muunlaista lakialan sisältöä. Männäviikolla Juristikirje julkaisi Ulla Raskin kirjoituksen, joka koski juristinaisten pikkujoulupukeutumista.

Aiheutui suhteellisen pienten piirien internetkiehuntaa, kun kirjoituksessa luki:

”Helman on syytä ulottua ainakin polveen asti, eikä ylävartalon ihoa tule näyttää ylenpalttisesti. Etenkään rintavaon vilautteluun ei ole perustetta, ellei halua seuraavassa palaverissa arvuutella, välkkyykö vastapuolella pöytää mielessä pikkujoulujen antava décolleté vai käsillä oleva asiakysymys.”

Erityisesti nuoret juristinaiset kokivat kirjoituksen vinkit vanhanaikaisiksi ja niin naisia kuin miehiäkin aliarvioiviksi. Jostain syystä jopa NYT-liite intoutui tekemään aiheesta jutun.

Rask on viestintäjohtaja ja juristi ja kirjoittanut ”Urapukeutujan opas” -kirjan. Rask kertoo kirjastaan, että sen ideana on antaa vinkkejä nimenomaan siihen, miten omalla pukeutumisellaan voi tukea omaa urakehitystään. Perinteisen hokeman mukaan ”Don’t dress for the job you have but the job you want”.

Kuten Rask NYT-liitteen jutussa toteaa, hän ei yritäkään kertoa ihmisille, miten näiden pitäisi pukeutua, vaan miten heidän kannattaa pukeutua. Asiassa on selvä ero.

Mutta mielenkiintoista jutussa ei ole Rask tai se, pitääkö ihmisten pukeutua jollain tavalla vai ei.

Mielenkiintoista oli, miten #tissivakogate-keskustelussa oli havaittavissa, miten eri tavoin ihmiset suhtautuvat pukeutumiseen.

Liberaali ja konservatiivinen pukeutumiskäsitys

Lähes jokainen ihminen voidaan asettaa janalle sen suhteen, ajatteleeko hän pukeutumisesta liberaalisti vai konservatiivisesti. On myös hyvä kysymys, mistä tämä ajattelutapojen ero syntyy. Olen huomannut, että monet muuten hyvin liberaalit ihmiset saattavat ajatella pukeutumisesta konservatiivisesti – ehkä siksi, että useimmat ihmiset eivät juuri mieti sitä, miten he pukeutumisesta ajattelevat.

Eräs twitter-keskustelija totesi, että hänen ja Raskin näkemykset pukeutumisesta vaikuttavat olevan niin perustavanlaatuisessa ristiriidassa, ettei niitä saa sovitettua yhteen. Kun kysyin, mikä hänen mielestään sitten on sopivaa pikkujoulupukeutumista, vastaus oli jotakuinkin sellainen kuin ounastelinkin:

”Olen sitä mieltä, ettei tällaisia oikein/väärin-pukeutumisohjeita ylipäätään tarvita. Jos työntekijän pukeutuminen on ongelma, niin se käsiteltäköön työpaikalla.”

Näin varmasti onkin, jos toinen ajattelee pukeutumisesta liberaalisti ja toinen konservatiivisesti.

Konservatiivinen pukeutumiskäsitys – sääntöjä tulee kunnioittaa

Konservatiivinen pukeutumiskäsitys on se, mikä on luettavissa lähestulkoon kaikista pukeutumis- ja etikettioppaista. Konservatiivinen käsitys lähtee siitä, että tietyissä tilanteissa on tietyt säännöt, joita tulee noudattaa. Näitä tilanteita taas tarkastellaan poikkeuksetta abstrakteina entiteetteinä, ihmisiä näiden roolin mukaan.

Esimerkiksi: kun kyseessä ovat häät, vieraat pukeutuvat juhlavasti. Miehiltä odotetaan pukua (mutta lähtökohtaisesti ei tummaa pukua), naisilta mekkoa – mutta kenenkään ei tule pukeutua valkoiseen, koska se väri on morsianta varten.

Konservatiivisessa näkemyksessä sillä ei ole väliä, miten juuri sinä haluat pukeutua: jos olet mies, sinun tulee pukeutua häihin kuten mies pukeutuu häihin ja jos olet nainen, sinun tulee pukeutua häihin kuten nainen pukeutuu häihin. Jos et tiedä miten, katso käytöksen kultaisesta kirjasta.

Liberaali pukeutumiskäsitys – olennaista on ihminen

Liberaali pukeutumiskäsitys taas lähtee siitä, ettei mitään sääntöjä ole tai ei ainakaan pitäisi olla. Tilanteet eivät ole mitään abstrakteja tilanteita jossain ideatasolla, vaan konkreettisia tapahtumia, joissa ovat paikalla juuri tietyt ihmiset. Vaikka pukeutumisessa pitää huomioida sekä tilanne että muut ihmiset, jokainen ihminen päättää pukeutumisestaan itse.

Esimerkiksi: jos kyseessä ovat häät, on tärkeää kysyä, kenen häät ovat kyseessä. Jos kyseessä ovat vanhoillisten sukulaisten häät, sinne voi ehkä pukeutua eri tavalla kuin cityliberaalin naisparin häihin. Tai ehkäpä vanhoillisten sukulaisten häihin voisi pukeutua todella näyttävästi ihan vain provosoidakseen?

Liberaalissa näkemyksessä olennaista on, miten juuri sinä haluat pukeutua.  On ankeaa ja tunkkaista edellyttää muilta tietynlaista pukeutumista vain, koska he ovat tietyssä asemassa tai tiettyä sukupuolta. Vaikka liberaali pukeutuminenkin voi mennä yli, kyse ei ole minkään objektiivis-abstraktien sääntöjen rikkomisesta, vaan juuri tietyssä tilanteessa läsnä olevien ihmisten välisistä ongelmista.

Yhteensovittamaton yhteentörmäys?

#tissivakogatea päässäni pyöritellessäni minulle tuli mieleen, että minähän olin jo kirjoittanut samaa asiaa liippaavasti muutama vuosi sitten. Kirjoitin vuoden 2015 kesällä Hyvejohtajuus-blogiin etiketistä ja käytöstavoista ja niiden liittynnöistä konservatiivisuuteen seuraavasti:

”–Etikettisäännöt ovatkin abstrakteja. Kuten intin toimintatavat, etikettisäännötkin jättävät tilanteen erityispiirteet huomiotta. Ne ovatkin olemassa vailla liitäntää todellisiin ihmisiin tai tilanteisiin ja riippuvat pelkistä abstrakteista olosuhteista, kuten ihmisten viiteryhmistä. Tärkeää on etikettisäännön olemassaolo, ei se, onko sen soveltaminen aina täysin järkevää.”

Kuulostaako tutulta? Kas kummaa, konservatiivinen pukeutumiskäsitys toimii juuri samoin.

Uskon aika pitkälti, että toisilleen näennäisesti vastakkaiset näkemykset ovat jollain tavalla yhteensovitettavissa.

Mutta tämä aihe voi hyvinkin olla sellainen, joissa toisilleen vastakkaiset näkemykset tosiaan ovat toisilleen vastakkaisia, eikä niitä todellakaan voi sovittaa yhteen.

Jos toinen osapuoli lähtee siitä, että on olemassa abstrakteja sääntöjä, joita tulisi noudattaa ja sooloilu jättää vähemmällä, mutta toinen siitä, ettei mitään yleisiä sääntöjä voida antaa, vaan kaikessa on kyse yksilöistä ja juuri niistä konkreettisista tilanteista, niin kyllähän nämä näkemykset ovat ristiriidassa. Tällaisissa tilanteissa yhteisymmärrys voi löytyä vain tapauskohtaisesti, mutta ei koskaan yleisellä tasolla.

#tissivakogate ja muutoksen aika

#tissivakogate oli sinänsä jopa mitättömän merkityksetön internet-kohu, jos sitä voi edes kohuksi nimittää. Koko juttu lähti suhteellisen pienten piirien julkaisusta ja siitä keskusteli Twitterissä noin parikymmentä ihmistä.

Olennaista ei kuitenkaan ollut itse #tissivakogate, vaan se, miten sekin näytti, kuinka erilaisia lähestymistapoja ja näkemyksiä konservatiivisuus ja liberaalius tuottavat riippumatta siitä, mieltääkö ihminen itsensä asiassa liberaaliksi vai konservatiiviksi tai onko hän pohtinut asiaa lainkaan.

Mutta siellä ne liberaalius ja konservatiivius taas kummittelevat. Niitä ei pääse pakoon edes pikkujoulumekkoa valitessa.