Jälleen yksi keski-ikäinen setämies jäi kiinni seksiviestittelystä. Tällä kertaa narahti ex-kristillisdemokraatti, nykyään perussuomalaisten listoille kuuluva Toimi Kankaanniemi, joka Keskisuomalaisen mukaan oli lähetellyt naisille seksuaalisia ehdotuksia Facebookissa. Luonnollisesti paheksunta- ja pilkkakuoro on ehtinyt laulamaan jo muutamat laulut ja encoren, mutta useilta kuoron jäseniltä tuntuu jäävän avoimeksi, mitä tässä tarkalleen ottaen paheksutaan.
Ei ole ihan samantekevää, mihin paheksuntansa kohdistaa. Sinällään ei toki ihmetytä, että nimenomaan ex-kristillisdemokraatin töpeksintää paheksutaan. Kuten Hyvejohtajuus-blogin nykyinen päätoimittaja* Sebastian Koskinen minulle Kankaanniemen tapauksesta totesi:
”Ihmiset tykkäävät aina mehustella, kun sakraali ja profaani kohtaavat ei-hyväksyttävällä tavalla. Siinä on sellaista ’Noni, mähän sanoin, että noi uskovaiset on ihan yhtä pervoja ja oikeasti vain esittää siveellistä!’-faktoria”.
Tämä ei kuitenkaan vielä riitä paheksunta-analyysiin. Joten mitä sitten pitää huomioida?
1) Jotkut ovat katsoneet, että seksiviestittelystä tekee erityisen paheksuttavaa se, että Kankaanniemi on naimisissa.
Höpö höpö. Juttuhan on nimittäin niin, että jokainen (avio)pari määrittää itse, mikä on suhteessa hyväksyttävää ja mikä paheksuttavaa, eikä se kuulu muille, kuten viime vuonna totesin Melissa Mäntylän Rasiallinen-radio-ohjelmassa (Kuuntele pätkä tästä – tarkka kohta on 40:30 – 41:40). Toki voitaneen pitää epätavallisena tai avioliiton periaatteellisen tarkoituksen vastaisena, että mies lähettelee seksuaalisia ehdotuksia muille naisille kuin vaimolleen, mutta kas kummaa, niin vain välillä tapahtuu. Eikä tämä ole vain miesten harjoittamaa toimintaa, kyllä sitä ovat naimissa olevat naisetkin lähetelleet erilaisia seksuaalisia vihjailuja muille miehille kuin aviomiehelleen.
En tietenkään väitä, että ”koska näin tapahtuu, se on oikein”, se olisi jo naturalistinen virhepäätelmä. Väitän kuitenkin, että 1) kauhean monella ei ole varaa mennä jeesustelemaan siitä, että flirttailee muille parisuhteessa ollessaan (ainakin itse myönnän tähän joskus syyllisyyteni), mutta tärkeämpää on 2) se, että ei kuulu sinulle. Parisuhteen osapuolet ovat parisuhteen sääntöjen rikkomisesta vastuussa vain toisilleen, eivät ulkopuolisille.
2) Toinen paheksuntaperuste on tuntunut olevan, että seksiviestejä on lähetetty ja ”harkinta on pettänyt”.
Epäselväksi on jäänyt ainoastaan, että missä suhteessa harkinta on pettänyt? Onko niin, että yhteiskunnallisesti merkittävässä asemassa oleva henkilö ei saa olla seksuaalinen olento? Jos näin on, joku voisi kertoa, missä kohtaa ylitetään se raja, että seksuaalisuus muuttuu kielletyksi tai paheksuttavaksi asiaksi.
Oletan, että tällä perusteella paheksuvat henkilöt ovat enintään suorittavan työn tekijöitä tai että heillä ei ole seksielämää, sillä onhan se kamalaa, jos jossain vähänkään merkittävämmässä tehtävässä oleva henkilö onkin seksuaalinen olento.
Ja jos nyt tulee, että ”No ei muuten, mutta kun se on kansanedustaja ja avioliitossa…” niin katso kohta 1 ja sen jälkeen katso tämä kohta 2. Kansanedustajatkin voivat olla seksuaalisia olentoja ja ei kuulu sinulle.
3) Kolmas paheksuntaperuste on, että tällaisten viestien lähettely on ahdistavaa.
Seksiviestit ovat siitä jänniä juttuja, että toisten lähettäminä ne ovat kivoja ja positiivisia ylläreitä, toisten lähettäminä hauskoja vitsejä ja kolmansien lähettäminä ällöttäviä ja ahdistavia. Aina pitää myös huomioida tapauksessa olevien osapuolten väliset suhteet: se, mikä on toisten välillä tavanomaista flirttailua, olisi toisten kohdalla törkeää seksuaalista ahdistelua.
Lähtökohtaisesti onkin niin, että ulkopuolelta ei voi sanoa, milloin jokin seksuaalissisältöinen viesti on ahdistava tai loukkaava ja milloin toivottu tai kiihottava. Vaikka sinun mielestäsi jokin viesti olisi automaattisesti ahdistava tai ällöttävä, se ei tarkoita sitä, etteikö se voisi jonkun toisen mielestä olla kuuminta hottia. Jälleen: ei kuulu sinulle.
Aina seksiviestittelykohujen aikaan ihmiset automaattisesti olettavat, että lähetetyt viestit olisivat olleet vastaanottajan mielestä ällöttäviä ja ahdistavia. Mikä on tietysti sinällään perusteltua, että jos viestit olisivat olleet toivottuja, tuskinpa asia olisi tullut julkisuuteen.
Vai olisiko? Ei ole ihan tavatonta, että vallanpitäjien seksuaalisuutta ja seksielämää käytetään heitä vastaan, kuten Melissa Mäntylä blogissaan toteaa. Toisaalta tällä perusteella voisi myös sanoa, että kun Kankaanniemi on ex-ministerinä ollut persuissa iso nimi ja viestittelyn kohteet ovat olleet ilmeisesti puolueessa toimivia naisia, Kankaanniemi on ollut vaikka ei esimiesasemassa, niin kuitenkin esimiesasemaan verrattavassa asemassa, mikä tekee tilanteesta naisille hankalan. Onhan tunnettua, että esimiehen seksuaalisia ehdotuksia on vaikeampi torjua kuin muiden. Tätä kantaa edustaa mm. Hesarin kolumnissaan Maija Aalto. Pidän itse Aallon kantaa ongelmallisena, koska se lähtee siitä, että sosiaalisessa rankingissa ylempänä oleva ei voisi koskaan tehdä seksuaalisia ehdotuksia alempana olevalle: ”ellei ole valmiiksi varma, että toinen osapuoli ei koe sitä kiusalliseksi”.
Päinvastaista kantaa taas Sexpo-säätiön puheenjohtaja Tommi Paalanen, joka Seksualistin päiväkirja -blogissaan toteaa, että seksuaalisia ehdotuksia tekevä esimies, erityisesti poliitikko, asettaa itsensä hyvin alttiiseen asemaan.
Oli sitten kumpaa mieltä tahansa, julkisessa keskustelussa on melko tehokkaasti ohitettu yksi asiaan olennaisesti liittyvä seikka:
4) Keski-ikäisten miesten seksuaalisuus on ällöttävää.
Näin siis yleisesti käsitettynä. Poikkeuksetta, kun ilmi tulee vanhempaan keski-ikäiseen mieheen liittyvä ”seksikohu”, tätä paheksutaan. Ja käytetyistä termeistä käy rivien välistä ilmi, mikä mättää: Kankaanniemi on setämies. Ja eipä siinä, 65-vuotias mies ei ehkä ihan suoraan olisi Scandinavian Hunks -materiaalia. Mutta ah ja voi! Niin paljon kuin se ihmisiä kismittääkin, myös vanhoilla ihmisillä (kuten myös rumilla ja tyhmilläkin) on seksuaalisuus. Pitäisi kieltää moinen…
Ehdotan, että sanakirjaan lisätään setämies-shaming slutshamingin viereen. Väitän, että aika pitkälti samanlaisista ilmiöistä on kyse.
Poikkeuksellisesti en yritä tällä kirjoituksella vakuuttaa ketään yhtään mistään. Sen verran kuitenkin sanon, että jos paheksut, paheksu edes oikein. Rakenna argumenttisi jonkinlaiseen valta-asema-argumentointiin (muistaen kuitenkin, että myös esimiehillä ja päättävässä asemassa olevilla on oikeus seksuaalisuuteen) tai siihen, miten naiset selvästi ilmaisivat Kankaanniemelle, etteivät kaipaa hänen lähestymisiään (joskaan tällaisesta ei ole tietoa) – mutta älä siihen, että ”Kaverihan oli naimisissa”, tai ”Harkinta on pettänyt”. Ja toivottavasti, toivottavasti, kyse ei oikeasti ole vain siitä, että Kankaanniemi on setämies.
Milloin näemme Suomessa ensimmäisen Setämies-walkin?
Bonus! (Lisätty 22.5.2015 klo 8:29): Jotkut ovat todenneet, että Kankaanniemen toiminnan suurin ongelma on Kankaanniemen kaksinaismoralismi: tämä oli suureen ääneen paheksunut julkisuudessa tötöilleitä puolueveljiään, mutta samaan aikaan lähetellyt itse seksiviestejä puolueen naisille. Pointti on sinänsä hyvä. Kaksinaismoralismi on oikein pätevä paheksuntaperuste.
Selitys kuitenkin ontuu, sillä video, josta Kankaanniemen viestittelyn kohteet väitetysti pahastuivat, ei juurikaan sisällä Kankaanniemeltä paheksuntaa. Toimittajan kysyessä hävettävätkö kollegoiden kohut lehtien sivuilla, Kankaanniemi vastaa: ”No en minä tiedä, kai se on niille häpeäksi jotka kohujen kohteena ovat, jos ovat aihetta antaneet. En minä koe niitä itse henkilökohtaisena ongelmana.” (Katso video tästä – oleellinen osuus on 0:40 – 0:53). Tämä ei minun nähdäkseni ole ”paheksuntaa”. Asia olisi toinen, jos Kankaanniemi olisi todennut esimerkiksi ”Tämä on suureksi häpeäksi koko puolueelle, joka ilta hävettää kun nämä miehet tötöilevät eivätkä osaa pitää itseään ja pippeliään kurissa”. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.