Konfirmaatio kirkossa: kuningas Alkoholin ylistysjuhla?

Tänään ihmisiä on sosiaalisessa mediassa huvittanut Seinäjoen sanomien juttu siitä, että kirkko saattaa rikkoa lakia tarjotessaan alkoholia alaikäisille konfirmaation yhteydessä. Kyse on siis ehtoollisviinistä sekä siitä, että useimmat evankelisluterilaisen kirkon konfirmoitavista ovat konfirmaatiohetkellä 15-vuotiaita eli alaikäisiä. Terveysministeri Paula Risikon (kok) mukaan ehtoollisviinikäytännössä ja alkoholilaissa onkin periaatteellinen ristiriita.

Jutun mukaan Raittiuden Ystävät ry on kauhuissaan: he katsovat, että seurakunta toimii vastoin lakia tarjotessaan alkoholia alaikäisille ja sitäpaitsi ehtoollisviinin juomisesta saattaa tulla alaikäiselle elämäntapa. Myös kuntoutuvien alkoholistien asemasta ollaan huolissaan.

Voitaneen todeta pari asiaa: kauhuissaan tuskin kannattaa olla. Ehtoollisviinikäytäntö on ollut Suomessa jo ties kuinka kauan. Se on totta, että alkoholi on Suomessa yhteiskunnallinen ongelma, mutta se tuskin johtuu ehtoollisviinistä.

Toisaalta juridiselta kannalta se, että kyse on ”hyvin pienistä määristä alkoholia” tai että kyse on kirkon toimituksesta, ei voi toimia perusteena lain rikkomiselle: lainvastainen teko on lainvastainen teko, vaikka se olisi kuinka pieni, eikä uskonnollinen vakaumuskaan lähtökohtaisesti oikeuta lain rikkomista.

Mutta mitä sanookaan alkoholilaki? Tulee muistaa, että maalaisjärki ja yleistieto ovat asioita, joilla on lähtökohtaisesti hyvin vähän tekemistä juridiikan kanssa.

Alkoholilain (8.12.1994/1143) 16 § säätelee alkoholin myyntiä. Sen mukaan alle 20-vuotiaalle ei saa myydä alkoholia, paitsi yli 18-vuotiaille voi myydä mietoja alkoholijuomia. Koska ehtoollisella ei kuitenkaan myydä alkoholia, tämä kohta ei sovellu.

24 § sen sijaan säätää anniskelusta. Sen mukaan alkoholijuomaa ei saa anniskella ”1) kahdeksaatoista vuotta nuoremmalle; 2) häiritsevästi käyttäytyvälle tai selvästi päihtyneelle; tai 3) jos on aihetta olettaa alkoholijuoman väärinkäyttöä. – -” Kirkko ei kuitenkaan ole anniskelualue eikä ehtoollinen ole anniskeluakaan. Tämäkään kohta ei siis tule kysymykseen.

Alkoholilain 34 § 2 momentti sen sijaan sanoo, että ”Alkoholijuomaa ei saa pitää hallussaan eikä kuljettaa henkilö, joka ei ole täyttänyt kahtakymmentä vuotta. Kahdeksantoista vuotta täyttänyt henkilö saa kuitenkin pitää hallussaan ja kuljettaa mietoa alkoholijuomaa.”

Kuva Mike_Tn @ Flickr, CC BY-NC-ND 2.0. Kuvan ehtoollinen ei liity tapaukseen.

Ja nyt tarkkana: Suomessa ei nimittäin ole kielletty alle 18-vuotiaita juomasta alkoholia. Sen sijaan alkoholin hallussapito on tällaisilta henkilöiltä kielletty ja vakiintuneen tulkinnan mukaan hallussapito toteutuu jo siinä ajassa, missä olutpullo on mahdollista tyhjentää kurkusta alas. Hallussapito on myös alkoholilain 50 a § 4 mom. 4 alakohdan mukaan  rangaistavaa.

Toisaalta itse juomista ei ole kielletty, vaan nimenomaan alkoholijuoman hallussapito. Jos ehtoollisviini lyödään eteen pikarissa, voisiko kyse olla hallussapidosta? Jaa-a, kyseessä on vanha tuttumme ”vahva ehkä”. Toisaalta niin voisi olla, mutta toisaalta kyse ei ole mistään pullosta, joka on henkilölle annettu, vaan kyse on enemmänkin tarjoilusta.

Tarjoilusta taas puhutaan alkoholilain 50 a §:n 4 momentin 5 alakohdassa: ”Joka tahallaan – – 5) tarjoaa alle kahdeksantoistavuotiaalle alkoholijuomaa tai väkiviinaa niin, että tämä siitä juopuu, ja tarjoamista voidaan alaikäisen ikä, kypsyysaste ja muut olosuhteet huomioon ottaen kokonaisuudessaan pitää moitittavana, – -on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, alkoholirikkomuksesta sakkoon.”

Joku oli taannoin kannellut asiasta eduskunnan oikeusasiamiehelle. Oikeusasiamies oli mitä ilmeisimmin pyytänyt STM:n lausuntoa asiaan ja STM oli todennut asian olevan OK, mikäli alaikäinen itse ei ole juomaa pyytänyt hankkimaan ja jos alkoholitarjoilussa ei ole päihdyttämistarkoitusta. Kantaa voidaan pitää melko tarkkaan alkoholilain 50 a § 4 momentin 5 alakohdan mukaisena.

Meidän ei tarvitse pohtia edes sitä, onko rippikouluikäisen ”ikä, kypsyysaste ja muut olosuhteet” sellaisia, että kokonaisuutta ei olisi pidettävä moitittavana – ehtoollisviinin määrähän on niin pieni, ettei siitä kukaan juovu.

Onko ehtoollisviinikäytännössä ja alkoholilaissa sitten periaatteellinen ristiriita? No eipä juurikaan. Lakiin on mitä ilmeisimmin jätetty takaportti sille, että alle 18-vuotiaallekin voidaan täysin laillisesti tarjoilla alkoholia. Itse asiassa jos tuota 50 a §:n 4 momentin 5 alakohtaa oikein tulkitsen, laki mahdollistaa myös alle 18-vuotiaan juottamisen humalaan täysin laillisesti: lainhan mukaan teko on rangaistava vain, jos juopuneeksi juottamiseen johtanutta ”tarjoamista voidaan alaikäisen ikä, kypsyysaste ja muut olosuhteet huomioon ottaen kokonaisuudessaan pitää moitittavana”.

Laki jättää siis mahdollisuuden sille, että jos alaikäisen ikä, kypsyysaste ja ”muut olosuhteet” ovat sellaiset, ettei kyse ole moitittavasta teosta, teko voi olla täysin laillinenkin! Se, milloin tällaiset ”muut olosuhteet” taas vallitsevat, on taas hyvin avoin kysymys. Olettaisin, että kyseessä täytyy kuitenkin olla lähes 18-vuotias ja juhlan aiheen tulee olla niin suuri, että juhlinta on jollain tavalla oikeutettua. Ja koska lainkohta edellyttää nimenomaan tahallisuutta, vahingossa tapahtunut alkoholitarjoilu ei ole laitonta laisinkaan… toisaalta taas alaikäisen (tapauksessa 12-vuotias) juottaminen sammuksiin on katsottu pahoinpitelyksi (KKO:2001:7), eli mitä ilmeisimmin siinä kulkee raja.

Ehtoollistilanteessa päihtymys ei kuitenkaan ole lähelläkään. Periaatteellistakaan ongelmaa ei tilanteessa ole, sillä vaikka pääsääntö laissa onkin, etteivät alle 18-vuotiaat saa pitää hallussaan alkoholia, juomista ei ole kielletty. Lakiin on vieläpä jätetty – ilmeisen tietoisesti – takaportti, joka sallii sen, että alaikäisille voidaan tarjoilla alkoholia.

Tässä asiassa kirkko saa täyden synninpäästön. Aamen.

Oikeus omaan naamaan ja sen puute

Kansakunnan pää-äänenkannattaja ja laatujournalismin kirkkain timantti Ilta-Pulu uutisoi muutama päivä sitten, että Hennes & Mauritzin käyttämät bikinimallit eivät olekaan oikeita, vaan tietokoneella luotuja. Närkästys epärealistisista kauneusihanteista oli arvattavissa. Jotkut kommentoijat kiinnittivät kuitenkin huomionsa seuraavaan kommenttiin:

”Kasvot tulevat kasvomalleilta, jotka ovat täysin tietämättömiä siitä, miten kuvia tullaan käyttämään.” –Håcan Andersson, H&M:n tiedottaja

Kysymys kuuluu, onko näitä malleja viilattu linssiin – saako kuka tahansa ottaa jonkun pärstävärkin vaikka Facebookista, editoida sen bikinimallivartalolle ja laittaa nettikauppaan?

Vastaus on juristin perinteinen ”kyllä ja ei”. Asiassa tulee nimittäin erottaa ainakin kolme eri oikeusongelmaa:

Ensimmäinen oikeusongelma, mikä ihmisille usein tulee mieleen, on se kuuluisa ”oikeus omaan naamaan”: kai nyt minulta tarvitaan joku lupa, että kuvaani saa käyttää? No ei tarvita, ainakaan Suomessa. Lähtökohtaisesti Pohjoismaissa ei ole minkäänlaista personality rights -käsitettä. Toisin sanoen ihmisellä ei lähtökohtaisesti ole oikeutta kieltää muilta hänen (naama)kuvansa käyttöä vain siihen perustuen, että esiintyy kuvassa.

Joissain maissa tällainen oikeus on olemassa, mutta täällä Suomessa tosiaan ei. Jos siis menet julkiselle paikalle noloissa vaatteissa ja joudut kuvatuksi ja sen jälkeen Hesarin etusivulle, se on vähän niinkuin ”voi voi ja iso kyynel”: ei olisi varmaan tarvinnut mennä koikkelehtimaan puolipukeissa keskelle Mannerheimintietä.

Sama koskee mallikuvauksia: kuvassa esiintyvällä mallilla ei lähtökohtaisesti ole mitään oikeutta kuvaan eikä myöskään automaattista oikeutta edes rahalliseen korvaukseen (ellei tätä kuvaamista tulkita työsuhteeksi). Mallilla ei myöskään lähtökohtaisesti ole oikeutta määrätä, miten ja missä yhteydessä kuvia tullaan käyttämään. Sen takia asiasta onkin äärimmäisen tärkeää sopia kuvaajan tai kuvaajan firman kanssa: missä yhteyksissä kuvaa voidaan käyttää? Saako malli itse käyttää kuvaa? Missä yhteyksissä? Millaisen korvauksen malli saa? Millä perusteella korvaus määräytyy? Saako kuvaa editoida? Missä määrin? Saako kuvan tai osia siitä liittää muihin kuviin? Vaikuttaako tämä korvauksiin? Jne. sovittavia asioita on lyhyesti sanottuna useita.

Bikinityttö Kuva Robert Bejil Photography @ Flickr, CC BY 2.0. Kuvan bikinityttö ei liity tapaukseen.

Toinen asia taas on, että vaikka personality rights -käsitettä ei Suomen laissa tunnetakaan, muista ihmisistä otettujen kuvien käyttö voi olla kiellettyä muilla perusteilla. Se voi olla esimerkiksi rikos: tällaisiahan ovat esimerkiksi rikoslain 24 luvun 6 § (salakatselu), 8 § (yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen) tai 9 § (kunnianloukkaus). Tietyissä tapauksissa kyseeseen voi tulla myös rikoslain 17 luvun 21 § (sukupuolisiveellisyyden julkinen loukkaaminen).

Salakatselupykälä kieltää mm. oikeudettoman kuvaamisen kotirauhan suojaamassa paikassa, kun taas yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen edellyttää kuvan levittämistä lukuisten ihmisten saataville. Samaa rajausta ei ole kunnianloukkauksessa, mutta siinäkin vaaditaan lähtökohtaisesti tiedon esittämistä.

Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen tai kunnianloukkaus voisi olla kyseessä esimerkiksi silloin, jos Make ottaa sammuneesta ja itsensä päälle oksentaneesta Viljamista kuvan ja pistää sen Facebookiin. Kunnianloukkaus taas voi olla kyseessä, jos oikeudettomasti editoi jonkun naaman esimerkiksi pornokuvaan ja näyttää tätä kuvaa vaikkapa opiskelijakavereille.

Sukupuolisiveellisyyden julkinen loukkaaminen taas on sanamuodoltaan niin avoin, että se kattaa laajan määrän tekoja – mutta sillä perusteella sakotettiin esimerkiksi miestä, joka kuvasi naisia hameiden alta salakameralla Turussa. Itse uutinen on taattua Ilta-Pulu -tasoa: sakot eivät tulleet perseiden kuvaamisesta, vaan nimenomaan hameen alta kuvaamisesta. Perseiden kuvaaminen kun on yllä mainitulla tavalla laillista.

Kolmanneksi kuvan levittäminen voi olla kiellettyä tekijänoikeuksien tai tekijänoikeuden lähioikeuksiin kuuluvien valokuvaajan oikeuksien vuoksi. Tekijänoikeuslain 2 §:n mukaan kun oikeus teoksen tai teoskappaleen levittämiseen on lähtökohtaisesti vain teoksen luojalla / valokuvan ottajalla. Niinpä toisen ottamaa kuvaa ei ole oikeutta käyttää ilman kuvaajalta saatua lupaa. Tässä on kuitenkin kyse nimenomaan kuvaajan oikeudesta – ei kuvauksen kohteen oikeudesta. Kuvan kohteena olevalla ei siis ole automaattisesti oikeutta käyttää kuvaa edes itse.

Mikäli on kuitenkin joutunut kuvattavaksi vastoin tahtoaan ja kuva on jossain julkaistu, voi tilanne olla oikaistavissa sillä, että kuvan ottaja pyytää poistamaan kuvan.

Mitä H&M:n mallitapauksesta sitten pitäisi ajatella? No ei juuri mitään. Jos kyseessä ovat nimenomaan kasvomallit, pitäisin melko selvänä, että näiden kanssa on sovittu nimenomaan heidän kasvojensa käyttämisestä mainostarkoituksissa. Valistuneena arvauksena esittäisin myös, että sopimuksessa on myös kerrottu, mitä vaatekappaleita H&M myy. Valistuneesti arvaisin myös, että sopimuksessa on myös kerrottu, että kasvomallien pärstät tullaan liittämään tietokoneella luotuihin mallivartaloihin.

Se, että kyseessä ovat olleet nimenomaan bikinimallivartalot, ei muuta asiaa miksikään: bikinit kun lähtökohtaisesti ovat ihan tavallisia vaatekappaleita, jotka eivät loukkaa sukupuolisiveellisyyttä.

Henkilökohtaisella tasolla taas kannattaa miettiä, mitä julkisilla paikoilla tekee ja missä vaatteissa. Lähtökohtaisesti kun omat tyhmäilyt julkisilla paikoilla ovat kuvaajille vapaata riistaa.

Pitääkö sukankutojamummot pistää vankilaan?

Tänään Facebookissa ihmisiä on aktivoinut YLE Satakunnan uutinen siitä, että käsityön antaminen lahjaksi voi olla rikos. Asiantuntijana YLE oli haastatellut Patentti- ja rekisterihallituksesta apulaisjohtaja Tapio Priiaa, joka kertoi näin:

”Mallisuoja estää kaupallisen ja ammattimaisen hyväksikäytön, mutta omaan käyttöön tuotetta voi yhden kappaleen valmistaa. Suojan rajanveto on kuitenkin kuin veteen piirretty viiva. Pitää harkita, että mitä enemmän tekee, niin sitä enemmän raja lähestyy. Ei se oikeastaan ole enää omaan käyttöön valmistettua jos sitä tekee lahjaksi laajalle piirille.”

Tämä perustuu siihen, että jos kyseessä on ns. mallisuojattu tuote, mallisuojauksen loukkaaminen on vähän niinkuin lailla kielletty, kuten mallioikeuslaista 1971/221 käy ilmi. Malli itsessään on juristikieltä ja lain mukaan tarkoittaa ”tuotteen tai sen osan ulkomuotoa, joka ilmenee tuotteen tai sen koristelun piirteistä kuten linjoista, ääriviivoista, väreistä, muodosta, pintarakenteesta tai materiaalista”.

Ihmiskielellä kyse on siis esimerkiksi kankaan kuosista tai vaatteen leikkauksesta. Mallioikeudella suojattu malli on esimerkiksi malli nro. 20060179 eli Puolustusvoimien nykyisin käyttämä maastokuvio eli tuttavallisemmin pikselipaidan kuosi.

Mallioikeus on immateriaalioikeuksille tyypillisesti kielto-oikeus, eli oikeus kieltää muita käyttämästä mallia. Kuten mallioikeuslaki 5 a § sanoo:

”Mallioikeus sisältää jäljempänä säädetyin poikkeuksin sen, ettei muu kuin mallioikeuden haltija ilman tämän lupaa saa käyttää hyväkseen mallia. Mallin hyväksikäyttämistä on muun muassa mallin mukaisen tai sen sisältävän tuotteen valmistaminen, tarjoaminen, markkinoille saattaminen, käyttäminen – -”

Siis vain mallioikeuden haltija tai tämän lisenssinsaaja saa valmistaa mallisuojattuja tuotteita. Eli nytkö pistetään mummot telkien taa, jos nämä menevät kutomaan sukkia, joiden kuosi on mallisuojattu? No ei. Kuten jo 5 a § sanoo, mallioikeuteen sisältyy rajoituksia. Ensimmäinen rajoitus löytyykin seuraavasta pykälästä, eli  5 b §:stä:

”Mallioikeus ei käsitä mallin yksityistä käyttöä, jolla ei ole kaupallista tarkoitusta.”

Perinteisesti yksityisellä käytöllä on tarkoitettu käyttöä, joka tapahtuu kaveri- tai perhepiirissä. Osviittaa voidaan hakea tekijänoikeuspuolelta, missä yksityisenä käyttönä on lähtökohtaisesti pidetty alle 20 kappaleen valmistamista, kunhan se tapahtuu perhepiirissä tai kavereille, eikä esim. yritys- tai yhdistystoiminnassa. Myös 20 – 50 kappaleen valmistamista on voitu pitää yksityisenä, jos muut olosuhteet ovat sitä puoltaneet. En näe syytä, miksei tätä samaa määrällistä rajausta voitaisi soveltaa myös mallioikeuksiin.

Uutisessa ei myöskään puhuta kaupallisesta tarkoituksesta mitään. Kaupallinen tarkoitus on toki sekin juristikielinen termi. Tavallisten ihmisten kielellä se tarkoittaa sitä, että sukkien vastikkeena raha vaihtaa omistajaa toiseen suuntaan kuin kudotut sukat. Joululahjojen kohdalla näin harvemmin kuitenkaan on. Päinvastoin, yleensä ne rahatkin siirtyvät mummolta lapsenlapsille eikä toisinpäin.

Eli mitä voimme uutisesta päätellä? Sitä, että Priia on nyt erehtynyt, tai että YLE on käsittänyt Priian sanat väärin.

Kun joululahjatarkoitus vielä katsotaan mitä luultavimmin arvostelua lieventäväksi asianhaaraksi, voitaneen todeta, että mummot voivat jatkossakin kutoa sukkia lahjaksi hyvällä omallatunnolla, ainakin, mikäli niitä kudotaan alle 50 paria ja kunhan niitä ei myydä.

Toisin sanoen: MYTH BUSTED.