Eduskunnan lakivaliokunta päätti äänin 10 – 6 olla kannattamatta kansalaisaloitetta ”tasa-arvoisesta avioliittolaista” (HS: Aloite tasa-arvoisesta avioliittolaista hylättiin lakivaliokunnassa). Koska kyse oli kaikkien aikojen menestyksekkäimmästä kansalaisaloitteesta, hylkäävä päätös aiheutti melkoisen mielipiteiden myrskyn. Hylkäys kun tuli vielä nimenomaan Pride-viikolla!
Näin juristin näkökulmasta keskustelu avioliittolain muutosehdotuksesta on ollut kuitenkin melko kummallista: hirveän paljon keskustellaan asioista, joilla ei ole oikeastaan mitään väliä itse asian kannalta. Kahvia ja tupakkaa kuluu, kun väännetään käsitteistä, jotka eivät vaikuta lopputulokseen oikeastaan millään tavalla. Mustaa väitetään valkoiseksi ja valkoista mustaksi.
Ensinnäkin, mistä lakialoitteesta nyt on kyse? Onko kyse tasa-arvoisesta avioliittolaista vai homoliittolaista? Twitterin puolella käyttäjä @kylanhomopoika ehti jo pahastua, kun Hesari käytti yllä mainitussa artikkelissaan ilmaisua ”Lakivaliokunnassa tasa-arvoista avioliittolakia eli niin sanottua homoliittolakia”, pointtinaan ilmeisesti ilmaista, että hänen mielestään* Hesari kuuluu lakialoitetta vastustavaan konservatiiviblokkiin. Termivalinnalla on ihmisille väliä. Esimerkiksi Timo Soini on todennut, ettei ole mitenkään vahinko, että hän puhuu nimenomaan ”homoliittolaista” eikä ”tasa-arvoisesta avioliittolaista”. Syyt lienevät ilmeisiä.
Twitter-käyttäjä avautuu väärästä termistä.
Vitsikästä asiassa on, että lakialoitteesta käytetty termi ei tietenkään vaikuta sen sisältöön millään tavalla. Samat pykälät siellä ovat joka tapauksessa, kutsui sitä tasa-arvoiseksi avioliittolaiksi, homoliittolaiksi tai vaikka kirahvien säkenöiväksi lentokonelaiksi.
Toiseksi, jos kyse on tasa-arvosta, minkälaisesta tasa-arvosta oikeastaan onkaan kyse? Perussuomalaisten Maria Lohela totesi helmikuussa blogissaan, että avioliittolaki ei ole syrjivä, sillä homoseksuaali mies voi mennä naimisiin naisen kanssa siinä missä heteromieskin. Kirjoitus aiheutti melkoisen kohun, sillä Lohelan päättelyketju vaikuttaa ihan suoralta vittuilulta. Eihän homoseksuaalille miehelle ole mitään iloa siitä, että hän voi avioitua naisen kanssa!
Mutta juridiselta kannalta Lohelan päättely on täysin validia. Juridisesti tasa-arvo ei tarkoita sitä, että yhteiskunnallinen instituutio tai muu järjestely miellyttää juuri sinua, vaan sitä, että mahdollisuus sen käyttöön on avoinna ilman syrjivää käytäntöä. Esimerkiksi islaminuskoiset ihmiset saavat mennä Suomessa baariin kaljalle siinä missä kristityt, ateistit tai vaikka shintolaiset. Tästä ei tosin ole muslimeille kovin paljoa iloa, sillä islam kieltää alkoholin nauttimisen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että baarit syrjisivät islaminuskoisia!
Syrjintä olisi kyseessä silloin, jos islaminuskoista ei päästettäisi baariin uskontonsa vuoksi. Mutta se, että baarista ei ole iloa muslimille, ei ole millään tavalla syrjivää. Se nyt vain on baari-instituution sisältö, että baari myy alkoholijuomia.
Samoin avioliittolaki on tässä mielessä nykyisellään täysin tasa-arvoinen: homoseksuaali mies saa avioitua naisen kanssa siinä missä heteromieskin. Se nyt vain on avioliittoinstituution sisältö, että se on määritelty miehen ja naisen väliseksi liitoksi.
Tähän vihreiden Oras Tynkkynen onkin todennut, että kyse ei olekaan yksilöiden, vaan parien välisestä tasa-arvosta: homoparit pitää saada samaan tilanteeseen kuin heteroparitkin, eli siihen, että he voivat avioitua keskenään. Bravo, loistava retorinen oivallus! Näin katsottuna tilanne alkaa todellakin näyttää siltä, että kyllähän se avioliittoinstituutio syrjii kuin syrjiikin homopareja.
Juridisesti katsottuna Lohela on kuitenkin oikeassa: ei ole olemassa mitään ”parien välistä tasa-arvoa”, samoin kuin ei ole mitään ”islamilaisten tasa-arvoa” suhteessa baareihin niin, että niiden pitäisi muuttaa tarjontaansa erityisesti muslimit huomioivaksi. Tasa-arvo on lähtökohtaisesti yksilöiden kohteluun liittyvä asia.
Kolmanneksi, mikä on avioliittoinstituution sisältö? Jotkut lakialoitetta kannattavat ovat puhuneet siihen sävyyn, että nykyinen avioliittoinstituutio olisi jotenkin rikki ja että se pitäisi korjata, ikäänkuin avioliitto oikeasti sisältäisi myös samaa sukupuolta olevien väliset avioliitot, mutta tämä ominaisuus olisi jostain syystä rikkoutunut. Juridisesti näin ei kuitenkaan ole, vaan avioliitto on jo kauan ollut nimenomaan miehen ja naisen välinen liitto. Kyse on nimenomaan siitä, mitä Lohela sanoi: jotkut ihmiset eivät pidä nykyisestä avioliiton määritelmästä ja yrittävät muuttaa sitä.
Joten mitä voimme tästä päätellä?
On tietysti päivänselvää, ettei yllä olevan kaltainen ”keskustelu” oikeastaan ole keskustelua lainkaan. Tarkoituksena ei ole ajatustenvaihto, jossa etsitään yhdessä yhteiskunnan kannalta parasta etenemistapaa. Kyse ei ole faktapuheesta, vaan arvopuheesta (näiden eroista ks. Kaj Sotalan kirjoitukset ”Levels of Communication” ja ”Politiikassa ei ole kyse päätöksistä”), jolla on tarkoitus ilmaista omia arvoja ja arvostuksia. ”Homoliittolaki” on tarkoitettu halventavaksi termiksi ja kertomaan omasta konservatiiviudesta, ”tasa-arvoinen avioliittolaki” -termin käyttäminen taas kertoo arvostuksesta ja liberaalista asenteesta. Ja niin edelleen. Eduskuntakeskustelut ovatkin retoriikkaa, politiikkaa ja semantiikkaa.
Laki ja sen vaikutukset ovat kuitenkin juridiikkaa. Ja näin juristin näkökulmasta sillä ei ole mitään väliä, onko kyseessä ”tasa-arvoinen avioliittolaki” vai ”homoliittolaki”. Sillä ei ole väliä, kokeeko nykyisen avioliittolain tasa-arvoiseksi vai syrjiväksi. Sillä ei ole väliä, kutsuuko lakimuutosta lain korjaamiseksi vai avioliittoinstituution muuttamiseksi.
Millä on väliä, on se, että ainakin 58 % kansalaisista kannattaa avioliittoinstituution avaamista myös samaa sukupuolta oleville pareille. Suomalaisten enemmistö ei yksinkertaisesti enää pidä perusteltuna tai oikeudenmukaisena sitä, että virallistetut parisuhteet jaetaan kahtia avioliittoihin ja rekisteröityihin parisuhteisiin. Itsekään en näe tälle mitään juridista perustetta. Loogisempaa olisi, että myös samaa sukupuolta olevat pariskunnat voisivat avioitua keskenään.
Muutetaanko lakialoitteella avioliittoinstituution sisältöä? Kyllä muutetaan. Muutetaanko sillä satojen vuosien perinnettä? Kyllä muutetaan. Mutta näillä asioilla ei ole merkitystä. Demokratiassa kansan tahto ratkaisee, ja nyt kansa tahtoo, että avioliitto avataan samaa sukupuolta oleville pareille.
Toisaalta elämme edustuksellisessa demokratiassa, jossa kansanedustaja ei välttämättä tahdo samaa asiaa kuin kansan tahto. Mutta jos kansanedustajan toiminnasta ei pidä, kansanedustajan voi vaaleissa vaihtaa. Avioliittolaista tulee sukupuolineutraali, ennemmin tai myöhemmin.
Koska sitä kansa tahtoo. Ja se on oikein.
*Edit 25.6.2014 23:39: sanat ”hänen mielestään” lisätty. En tiedä, onko Hesarilla jotain omaa kantaa lakialoitteeseen. – Edit 28.6.2014: @kylanhomopoika kertoi minulle, ettei hänen tarkoituksenaan ollut väittää Hesaria konservatiiviblokkiin kuuluvaksi, vaan ilmaista turhautumisensa väärän termin käyttöön. Kyseessähän ei ole mikään ”homoliitto” avioliitosta erillisenä instituutiona, vaan yksinkertaisesti avioliitosta, joka nyt vain sattuu olemaan auki myös homopareille. Tämä on tietysti täysin oikea juridinen tulkinta. Nähdäkseni se myös osoittaa, kuinka tärkeää oikean termin käyttö ihmisille on.
Tasa-arvoinen avioliittolaista ei tule noilla muutoksillakaan. Tasa-arvoisempi kyllä, mutta ei tasa-arvoinen. En saa mennä lain muutoksenkaan jälkeen naimisiin tyynyni kanssa, enkä auton, kirahvin tai koiran kanssa, saati sitten 12v tyttären. Waifunikin taitaa jäädä kaiken ulkopuolelle, vaikka kuinka haluaisin paijata.
NachoNeko: kiitos kommentista! Huomaan siinä pienen provokaation siemenen, mutta todettakoon, että olet osittain oikeassa. Laista ei suinkaan tule ”tasa-arvoinen” siinä mielessä, että kuka tahansa saisi avioitua kenen tahansa kanssa. Aiemmin laista käytettiinkin termiä ”sukupuolineutraali avioliittolaki”, mutta se ei ole tarpeeksi raflaava tai positiiviselta kuulostava nimi, kuten esimerkiksi ”tasa-arvoinen avioliittolaki”. Sekin termi on mielikuvapeliä: eihän nyt kukaan voi vastustaa hyviä asioita, kuten tasa-arvoa?
Juridisesti tasa-arvo vallitsee kuitenkin ihmisten välillä ja oikeustoimia voivat tehdä vain oikeustoimikelpoiset, täysivaltaiset ihmiset. Valitettavasti siis autot, koirat, kirahvit ja tyynylit sekä alaikäiset jäävät avioliiton ulkopuolelle.
Mutta tasa-arvoa ei tälläkään lakimuutoksella saavuteta esimerkiksi polyamorikkojen suhteen, eikä lukumääräneutraali avioliitto ei ainakaan tällä hetkellä näytä ihan lähitulevaisuuden jutulta.
Mitenkäs juridiset henkilöt? Siitä tulisikin mielenkiintoista, kun joku haluaisi mennä VR:n tai Nokian kanssa naimisiin.
Polyamorisia liittoja en sallisi, sillä siitä ei hyötyisi oikeasti kukaan muu kuin Tieto. Siinähän kehittävät järjestelmää, jossa 25 ihmistä muodostaa ringin, jossa henkilö seurustelee 5 muun henkilön kanssa, ilman että nämä seurustelevat keskenään ja näille vielä lisää suhteita. Sellaisen järjestelmän johon noita avioliittoja merkittäisiin tarvitaan 5 vuoden insinöörisuunnittelu ja useiden miljardien eurojen panostus, lopputuloksena Intiassa halvalla väsätty purkkaviritelmä, jotta muutama sata kansalaista saisi haluamansa.
Avioliitto on korostetun henkilökohtainen oikeustoimi, eli se on avoinna vain luonnollisille henkilöille (ja lisäksi näiden henkilöiden pitää olla vielä henkilökohtaisesti paikalla – naimisiin ei voi mennä valtakirjalla :D)
Mitä polyamorisiin liittoihin tulee, ei tuollainen kovin vaikeaa olisi tehdä oikein, vaikka tietysti lopputulos olisikin tietysti se, että sen tekee Tieto päin helvettiä.
Erittäin hyvä aloitteen teknisiin osiin huomiota kiinnittävä kirjoitus! Koska suomalainen ei kuitenkaan osaa kommentoida ilman, että on kritiikkiä tai negatiivista palautetta annettavana, niin esitän kriittisen kysymyksen.
Viittaatko tuolla satojen vuosien perinteellä nyt mihin? Länsimainen avioliitto on kuulunut vain hyvin rajatulle ylhäiselle luokalle minkäänlaisena perinteenä ennen 1900-lukua, ja senkin jälkeen instituutio on istutettu Suomen kansaan oikein kunnolla vasta 1900-luvun puolenvälin korvilla. Toki kristillinen moraalikäsitys on noin keskiajalta lähtien päättänyt ottaa seksuaali- ja avioliittokäyttäytymiseen vähän enemmän kantaa, mutta tätä ei oikein voida pitää ainakaan Suomessa satavuotisena perinteenä. Omassa suvussanikaan ei tarvitse katsoa kuin kolme sukupolvea taaksepäin, niin naimisiinmeno ei ole standardi, vaan poikkeus.
Teppo: kiitokset kommentista! Viittaan nyt avioliittoon megatrendinä. Toki avioliiton yksityiskohdat ovat vaihdelleet kautta aikain, mutta lähes kaikkialla vallitseva virtaus on ollut miehen ja naisen väliset liitot. Lähteenä nyt esimerkiksi kaikkitietävä ja tieteen kaikki standardit täyttävä Wikipedia: http://en.wikipedia.org/wiki/Marriage#Monogamy sekä http://en.wikipedia.org/wiki/Same-sex_marriage .
Siis vaikka jo muinaiset kreikkalaiset ja roomalaiset harrastivat miestenvälisiä liittoja, ne ovat kautta aikain olleet enemmänkin poikkeuksia ja miehen ja naisen välinen liitto ollut pääsääntö.
Toki tämäkin on vain sivujuonne. Oleellista on, että tämänhetkistä avioliiton määritelmää halutaan muuttaa. :-) Perinne ei ole kovinkaan vahva argumentti mihinkään suuntaan.
Muinaisten kreikkalaisten ja roomalaisten käyttäminen argumenttina mihinkään tasa-arvoon liittyvässä asiassa ei oikein toimi, Antiikin kulttuurien käsitys luonnollisesta hierarkiasta tulee väliin. Toivottavasti kukaan ei nyt nykyään kuvittele, että samanikäiset, samaa yhteiskuntaluokkaa edustavat miehet elivät kaksistaan kivaa pikku idylliä Antiikin maisemissa. Avioliiton pointti oli sukujen väliset suhteet ja lisääntyminen (mikä selittää sen, miksi samaa sukupuolta olevien liitolle ei ole historiallista esikuvaa mistään kulttuurista). Huvittavaa, että Wikipedia tarjoaa Heliogobalusta ja Neroa esimerkeiksi, heitä nyt ei pidetty mitenkään esikuvallisina miehinä…
Termeistä – en pidä termistä ”tasa-arvoinen avioliittolaki”, koska se on juuri sellainen termi, jolla hyvää tarkoittavat edistykselliset tahot saattavat alkaa ajamaan polygamiaa lailliseksi tulevaisuudessa. Polygamiaa ajavat länsimaissa fiksut boheemi-ja nörttipiirit jotka harjoittavat polyamoriaa ymmärtämättä mitä moniavioisuus tarkoittaa noin käytännössä pariutumismarkkinoiden kannalta. Historiallisesti ottaen polygamia on kuitenkin mitä normaalein käytäntö. ”Sukupuolineutraali” on parempi termi, vaikkakin vähän kummallista uuskieltä.
Lucilla: kiitokset kommentista! Olet täysin oikeassa siinä, että mm. antiikin ”homoliitot” olivat täysin eri asioita kuin mitä nykyään tarkoitetaan samaa sukupuolta olevien välisellä avioliitolla.
Nimenomaan tämä oli pointtini: miehen ja naisen välinen avioliitto on historiallisesti ollut se vallitseva trendi. Samaa sukupuolta olevien väliset liitot ovat olleet poikkeuksia, joista ei ehkä ole edes järkevää puhua yhtenä, homogeenisenä ryhmänä. Ei sillä, etteikö heteroliittojenkin muoto olisi aikojen saatossa vaihdellut, mutta niiden funktio on yleensä ollut sama.
Mitä polygamiaan tulee, tiedän kyllä pointtisi ja päätelmäsi on mielestäni ihan pitävä. Se on vain sikäli hankala, että tuon näkemyksen yhteiskunnallinen hyväksyminen ja implementointi vaatisi vastavuoroisesti sen näkemyksen hyväksymistä, että valtiolla on jonkinlainen vastuu allokoida sopivia kumppaniehdokkaita jokaiselle.
Tietysti näin voidaan katsoa jo tapahtuvan esimerkiksi korkeakoulujen alueellistamiskikkailujen vuoksi, mutta tämä ei ole sille ainakaan virallinen peruste (”nuoria opiskelijanaisia peräkylien sinkkumiehille!”). Päin astoin, tuon sanominen ääneen voisi aiheuttaa melkoista kuohuntaa tai vaihtoehtoisesti se vain naurettaisiin kumoon, kuten Henry Laasasen jutut.
Avioliittolakia lukemalla selviää, että avioliitossa ei ole kyse muusta kuin omaisuuden järjestelystä useamman kuin yhden oikeussubjektin kesken. Laki on siten samassa sarjassa kuin osakeyhtiölaki, laki avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä, yhdistyslaki ja säätiölaki. Tähän nähden nykyinen laki on syrjivä, koska sitä olisi myös laki, jonka mukaan avoimen yhtiön yhtiömiesten pitäisi olla aina eri sukupuolta. Tällainen sääntö olisi merkittävä puuttuminen ihmisen elinkeinonvapauteen ja sitä pidettäisiin täysin torjuttavana ajatuksena. Kummallista on, että ihmisen vapaus perhe-elämään ei ole yhtä tärkeä oikeus, koska siihen voidaan puuttua tavalla, jota pidettäisiin pähkähulluna elinkeinoelämässä.
Lukumääräneutraalia avioliittoa kaltevana pintavana käyttäville muistutus, että kalteva pinta toimii kumpaankin suuntaan:
Joni: kiitokset tiukasta juridisesta kommentaarista! Mutta kuten tiedät, avioliitto ei ole sopimus ja erityisesti siinä ei ole kyse varallisuuseduista. Kuten HE 146/1998 vp:
”Avioliitto on miehen ja naisen väliseen tunneperäiseen kiintymykseen perustuva yhteiselämän muoto. Säännös, jonka nojalla holhooja voisi asettaa esteen avioliitolle, rajoittaa tuntuvasti vajaavaltaisen itsemääräämisoikeutta alueella, jolla ei varsinaisesti ole kysymys varallisuusetujen valvonnasta.”
Tietysti avioliittoa voisi lähestyä sopimuksena, mutta tämä on vastoin sitä oikeudellista periaatetta, että pykäliä pitää lähestyä niiden tarkoituksen mukaan. Ja koska avioliiton tarkoituksena ei ole taloudellinen järjestely vaan yhteiselämän järjestely, taloudellinen argumentti putoaa pois. Ja sitäpaitsi, ”taloudelliset vaikutuksethan voidaan saavuttaa parisuhteen rekisteröinnillä”.
…mutta tässähän olisi oivallinen lähtökohta testikeissille, ei muuta kuin ajamaan avioliittolain muutosta oikeustaloustieteellisin argumentein!
Olet oikeassa tuosta avioliiton lainopillisesta taustasta, mutta se ei muuta sitä, että avioliitto voidaan tosiasiallisen vaikutuksensa vuoksi yhä rinnastaa muihin omaisuuden järjestelyä säätäviin lakeihin. Toki avioliitolla on oma tarkoituksensa eli yhteiselämän järjestäminen; osakeyhtiöllä se on tehdä voittoa ja yhdistyksellä aatteellisen tarkoituksen yhteinen toteuttaminen. Tarkoitukseni ei ollut argumentoida oikeustaloustieteellä, vaan perusoikeuksilla. Avioliittoahan koskeva perusoikeus on ensisijaisesti oikeus perhe-elämään ja tätä oikeutta pidetään niin merkittävänä itsemäärämisoikeuteen kuuluvana asiana, että edes vajaavaltaisen edunvalvoja ei esiin nostamassasi lainauksessa voi päämiestään edustaa. Jostain syystä tämä itsemääräämisoikeus ei kuitenkaan yllä siihen, että henkilön voisi antaa valita kumppaninsa sukupuoli. Tässä kohtaa argumentointi ehkä käy taloustieteen puolella: antaisin markkinoiden päättää.
Rekisteröidyllä parisuhteellahan ei ole samoja vaikutuksia kuin avioliitolla mm. lapsen elatuksen osalta. Samaa sukupuolta olevan parin lapsihan on hyvin erilaisessa asemassa eri sukupuolta olevien parien lapsiin. Tässä mielessä tasa-arvoinen avioliitto viittaa nimenomaan lasten tasa-arvoisuuteen.
Puhuimmekin tästä jo livenä, mutta laitetaan tännekin, jotta blogin muut lukijat näkevät. Eli, olen ihan samaa mieltä siitä, että ihmisten pitäisi itse saada päättää, kenen kanssa pariutuvat.
Tuo ihmisoikeustulkinta, jota sovellat, sattuu vain olemaan vallitsevan kannan vastainen: esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tapauksessa Schalk ja Kopf v. Itävalta vuodelta 2010 totesi, että vaikka oikeus avioliittoon on ihmisoikeus, sen ei kuitenkaan tarvitse koskea samaa sukupuolta olevia pareja.
EIT selvästikin sovelsi jonkinlaista ”oikeuden ydinalue” vs. ”oikeuden laita-alueet” -ajattelua tuossa, mikä on mielestäni aina hyvinkin erikoinen ajatusrakennelma.
Mutta ihmisoikeudet ovat tietysti aina ajassa elävä rakennelma. Nykyään yleistä äänioikeutta pidetään itsestäänselvyytenä, mutta vielä runsas vuosisata sitten se ei olisi sitä ollut. Myös EIT huomioi tämän ”aikaulottuvuuden” tuomiossaan – ”samaa sukupuolta olevien avioliitot eivät vielä ole yleisiä, joten se, ettei tarjoa siihen mahdollisuutta, ole ihmisoikeusloukkaus.”
Tässä kohtaa voisin luonnehtia EIT:n tuomiota juridisella termillä ”paska linjaus”, mutta tällä mennään. Todennäköisesti 10 – 20 vuoden päästä myös EIT toteaa, että samaa sukupuolta olevien ihmisten avioliitto on ihmisoikeusasia.
Tässä vielä linkki ihmisoikeudet.netin suomenkieliseen selostukseen Schalk ja Kopf v. Itävalta -tuomiosta. Sivuilta löytyy myös linkki alkuperäiseen tuomioon.
Rinnastus yhtiölakiin oli hyvä.
En ole juristi, mutta minusta juristin tulisi myös ymmärtää, että parisuhteessa elävien ihmisten elämää, velvollisuuksia, vastuita ja etuisuuksia sääntelee noin 200 lakia, yhteensä 2 000 erilaista pykälää. Ne liittyvät mm perheoikeuksiin. Samaa sukupuolta olevat parit ja heidän perheensä jäävät yhä osin tämän lainsäädännön ulkopuolelle.
Kyse on siis eriarvoisuudesta. Ei ole samantekevää kuinka avioliittolaissa määritellään parisuhde ja perhesuhteet. Niillä on oikeusvaikutuksensa, siksi pari- ja perhesuhteissa tasa-arvo lain edessä on oleellisen tärkeätä. Joten tasa-arvon on toteuduttava lain hengessä, laissa. Lakeja muutetaan, tuon tuostakin, eivät ne pysy samoina ajan saatossa.
Kannattaa korostaa, että avioliitto miehen ja naisen välisenä liittona säilyy, siihen ei ole tulossa muutoksia. Se toteuttavatko ihmiset omassa elämässään ja parisuhteissaan tasa-arvoa ja tasavertaisuutta, siihen laki ei voi ottaa kantaa. Tietenkään.
Ja puuttuva linkki tässä: http://www.smbc-comics.com/?id=1748
Kirjoitat, että ”Hesari kuuluu lakialoitetta vastustavaan konservatiiviblokkiin.” Tuohan ei pidä millään muotoa paikkaansa. Tai ehkä seuraavat hs.fi:n uutiset osoittavat sitten, kuinka paljon lehti vastustaa kansalaisaloitetta:
Aloite tasa-arvoisesta avioliittolaista hylättiin lakivaliokunnassa
”Koiria rekisteröidään, ei ihmisiä”
Avioliittolain muuttamista vastustava poliisi riisui pinkit sukkansa
Tahdon2013-kampanjan puheenjohtaja: ”Rohkeus ei riittänyt”
Helsingin piispa Irja Askola haluaa homoille ja lesboille avioliiton
Asiantuntijat: Homoliittolaki ei kaadu teknisiin ongelmiin
Valtaosa papeista haluaisi siunata homoliitot
Avioaloite paisui ihmisoikeusasiaksi
Niin. HS ei ole tehnyt yhtään uutista, joissa olisi puollettu lakivaliokunnan päätöstä tehdä hylkäävä mietintö, sen sijaan yllä olevien uutisotsikoiden kaltaista propagandaa suolletaan jatkuvasti.
Onneksi edes Yle yrittää pysyä jotenkin puolueettomana, siellä nimittäin ei liiemmin käytetä nimitystä ”tasa-arvoinen avioliitto”, vaan ”sukupuolineutraali” tai ”samaa sukupuolta olevien avioliitto”
Luetunymmärtämisessä vikaa, kirjoititkin toisen henkilön sanomisista. Yhtä kaikki, käsitys siitä, että Hesari olisi konservatiivinen, on väärä.
Jare: kiitokset kommentista! Olen itsekin kyllä huomioinut, että HS ei todellakaan kuulu mihinkään konservatiiviblokkiin, pikemminkin päinvastoin.
Po. twitter-käyttäjä kertoikin minulle, ettei hän halunnut tuota kuvaa antaa, vaan oli turhautunut siihen, että HS käytti asiasta väärää termiä. Kyseessähän ei ole mikään ”homoliitto” avioliitosta erillisenä instituutiona, vaan nimenomaan avioliitto, joka nyt vain sattuu olemaan myös homoparien käytettävissä. Ja tässä hänen tulkintansa on tietysti aivan oikea.
Pitääkin lisätä tuo huomio kirjoitukseen, kun asian laita selvisi.
”Mutta juridiselta kannalta Lohelan päättely on täysin validia. Juridisesti tasa-arvo ei tarkoita sitä, että yhteiskunnallinen instituutio tai muu järjestely miellyttää juuri sinua, vaan sitä, että mahdollisuus sen käyttöön on avoinna ilman syrjivää käytäntöä.”
Vaikka nykyinen avioliittolaki ei eksplisiittisesti mainitse seksuaalista suuntautumista avioliiton ehtona, ei minusta ole ihan itsestäänselvää, että se on tasa-arvoinen.
Otetaan esimerkki. Muistan lukeneeni joskus uutisen, jonka mukaan jossain maassa, jossa on yleinen asevelvollisuus, olisi käytössä tai ainakin suunnitteilla systeemi, jossa asepalveluksen voi välttää maksamalla tietyn suuruisen sakon. Tästä voisi esittää argumentin, että systeemin kohtelee kaikkia miehiä tasapuolisesti tiukan juridisessa mielessä, koska kaikilla (niin köyhillä kuin rikkailla) on sama mahdollisuus joko suorittaa palvelus tai maksaa sakko. On mahdollista kuitenkin myös esittää argumentti, että tuollainen systeemi ei käytännössä kohtele köyhiä ja rikkaita tasapuolisesti, koska köyhille sakon maksaminen olisi vaikeampaa.
Vastaavasti voi mielestänit kyseenalaistaa sen, onko nykyisen lain ehkä tiukan juridisessa mielessä sisältämä tasa-arvo se määritelmä tasa-arvolle, josta meidän tulisi välittää. Ehkäpä laki ei käytännössä ole tarpeeksi tasa-arvoinen. Tietenkin paras tasa-arvon määritelmä on vähän kinkkinen kysymys.
Itse olen joka tapauksessa aloitteen kannalla riippumatta siitä, katsotaanko nykyinen laki epätasa-arvoiseksi tai ei.
Tuosta Maria Lohelan kommentista käyttämääsi baarivertausta jatkaen, ei kyse ole siitä syrjitäänkö muslimeja, vaan siitä mitä baarissa tarjoillaan. Kuka tahansa saa baarista olutta, toki, mutta mitä jos baari kieltyisi tarjoilemasta vettä muslimeille – ja kristityille, shintolaisille jne.
Kuka tahansa yksilö voi tietenkin mennä naimisiin vastakkaisen sukupuolen kanssa, mutta samaa logiikkaa noudattaen voisi ”homoavioliittoa” kannattava väittää heteroidenkin tasa-arvon olevan kyseessa, sillä he saisivat vapauden mennä naimisiin samaa sukupuolta olevan kanssa.
(@NachoNeko) Ja tämähän ei ole onglemallista kuten tavaroiden tai eläinten kanssa avioutuminen juuri siitä syystä, että nämä kaksi yksilöä ovat aikuisia ihmisiä ja osaavat sukupuolestaan riippumatta tehdä omia valintoja.
Carlo: kiitos kommentista!
Vastauksena: tokihan baari voisi kieltäytyä tarjoilemasta vettä kaikille tasapuolisesti. Eihän se ketään syrji.
Ja kyllä, olet oikeassa: myös heterot saisivat nk. tasa-arvoisella avioliittolailla tasa-arvoisen oikeuden avioitua samaa sukupuolta olevan kanssa. Mutta juuri tästä onkin kyse: tasa-arvoinen avioliittolaki laajentaa avioliiton käsitettä tämänhetkisestä.
Entä jos, kuten Yhdysvalloissa aikanaan, kiellettäisiin eri rotujen väliset avioliitot? Yksilöiden tasa-arvo toteutuisi kuten homoliittojen kiellossa: kielto ei aseta mitään yksilöä tai rodun edustajaa huonompaan asemaan, vaan tasavertaisesti rajoittaa kaikkien mahdollisuuksia. Tämän voisi jopa väittää olevan homoliittojen kieltoa reilumpaa: helpompi on kenen tahansa löytää puoliso omasta etnisestä ryhmästään kuin homon löytää puoliso vastakkaisen sukupuolen joukosta.
Jotenkin tuollainen kielto silti kuulostaa väärältä. Melkein haluaisin väittää, että jonkinlainen parien välinen tasa-arvo on sittenkin olemassa.
Pingback: Hassut hurjat avioliittolait | Juon mustetta