Nahkahomomuumien immateriaalioikeuksista

Viime viikon lopulla kohistiin muumihahmojen tekijänoikeuksista ja muista oikeuksista.. Kohun takana on uusin Image-lehti, jonka kannessa Sami Saramäen piirtämät lihaksikkaat muumihahmot poseeraavat Tom of Finland -tyylisesti nahkavaatteissa. Kantta myös koristaa teksti ”Moomin of Finland”.

Helsingin Sanomien mukaan Moomin Characters Oy Ltd ja/tai Tove Janssonin perikunta on lähestynyt Image-lehteä korvausvaatimuksella. Moomin Characters Oy Ltd:n toimitusjohtajan Roleff Kråkströmin mukaan ”hahmojen luvaton käyttö rikkoo liikemiesetiikkaa”.

Miten on – onko Imagen toiminta laillista vai rikotaanko asiassa lakia?

Kysymyksen kannalta on syytä erottaa erilaiset immateriaalioikeudelliset suojamuodot. Tässä tapauksessa kyse on todennäköisimmin tekijänoikeudesta ja tavaramerkistä sekä mahdollisesti myös sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa. Näistä viimeksimainittu ei ole varsinainen immateriaalioikeudellinen suojamuoto, mutta sen käsittely on silti oleellista.

Tekijänoikeus on useimmille ainakin perusidean tasolla tuttu: tekijänoikeus suojaa luovan työn tulosta, kuten kuvaa tai kirjaa, eikä vaadi rekisteröintiä. Saadakseen tekijänoikeussuojan teoksen tulee olla itsenäinen ja omaperäinen. Tekijänoikeudesta on säädetty tekijänoikeuslaissa (1961/404). Vain tekijällä on oikeus valmistaa teoksesta teoskappaleita. Myös teoksen muunnelmia eli johdannaisteoksia pidetään teoksen kappaleina (tekijänoikeuslaki 2 §). Tekijänoikeus siis suojaa teosta epäoikeutettua kopiointia ja luvattomia johdannaisteoksia vastaan.

Nahkahomomuumeissa on kyse muumihahmojen tekijänoikeudesta: muumihahmot ovat Tove Janssonin käsialaa ja siten muumeja suojaa tekijänoikeus. Eli loukkaavatko Imagen kannessa olevat muumihahmot Janssonin tekijänoikeutta?

Eivät.

Toisin kuin joidenkin muiden maiden tekijänoikeuslaeissa, Suomen tekijänoikeuslaissa ei ole erityistä hahmosuojaa. Pelkkä hahmo ei ole tekijänoikeudellisessa mielessä teos; yksittäiset kuvat hahmosta ovat. Pelkkä hahmo tai hahmodesign ei siis nauti tekijänoikeuden suojaa, eli kuka tahansa voi käyttää toisen hahmoja omissa teoksissaan. Olen avannut tätä problematiikkaa enemmänkin kirjoituksessani ”Tekijänoikeus hahmoon ja fanitaide”.

Saramäen piirtämät Moomin of Finland -hahmot ovat tekijänoikeudellisesti hyvin todennäköisesti selvillä vesillä. Vaikka ne ovat selkeästi muumeista inspiroituneita, niissä on paljon eroja ”oikeisiin” muumihahmoihin verrattuna. Tai ainakaan minä en muista nähneeni Muumipeikolla tuollaista sixpackia…

Tavaramerkkioikeudellisesti tilanne on kuitenkin toinen. Lähtökohtaisesti tavaramerkki on merkki, jota elinkeinonharjoittaja käyttää erottaakseen tuotteensa tai palvelunsa elinkeinotoiminnassa. Tavaramerkkiä säätelee tavaramerkkilaki (7/1964).

Toisin kuin tekijänoikeus, oikeus tavaramerkkiin syntyy rekisteröimällä. MOOMIN on Moomin Characters Oy Ltd:n rekisteröity tavaramerkki (Nro 264960). MOOMIN-tavaramerkki on myös rekisteröity luokkaan 16 ja tavaraluettelossa erityisesti mainittu ”Sanomalehdet, aikakauslehdet”. Moomin Charactersilla on siis yksinoikeus käyttää MOOMIN-sanaa sanomalehdissä ja aikakauslehdissä tavaroiden ja palveluiden tunnuksena.

Tältä kannalta MOOMIN-sanan käyttö Imagen kannessa voisi siis loukata Moomin Charactersin tavaramerkkiä.

Image-lehti voi kuitenkin vedota tavaramerkkiparodiaan. Moomin of Finlandissa Moomin-sanan käyttö on selvästi tarkoitettu parodiseksi. Kenellekään tuskin tulee ajatusta, että kyseessä olisi aito, lisensoitu muumituote.

Tavaramerkkiparodia on kuitenkin hyvin epäselvä poikkeus. Tai oikeastaan se ei ole poikkeus lainkaan, sillä sille ei löydy tavaramerkkilaista tai muistakaan laeista suoraa tukea pykälätasolla. Pykälätasolla tavaramerkkiparodia nojaakin lähtökohtaisesti pelkkään perustuslain suomaan sananvapauteen.

Tavaramerkkiparodiassa on vain se ongelma, että sitä on tavattu soveltaa enemmänkin taiteellisissa ja yhteiskunnallisissa yhteyksissä, ei niinkään puhtaassa liiketoiminnassa. Tässä kohtaa lienee tosin syytä tähdentää, että tavaramerkkiloukkaus edellyttää aina kaupallista toimintaa. Jos kyse on pelkän taiteen tekemisestä ilman minkäänlaista rahallista intressiä, ei tavaramerkkisuojaa sovelleta.  Imagen toimittaminen on kuitenkin selvää liiketoimintaa, joka alentaa tavaramerkkiparodian soveltamismahdollisuuksia.

Tilanne on siis kiikun kaakun. Kun Image-lehden julkaisu kuitenkin on ilmiselvästi elinkeinotoimintaa eikä esim. taidetta, on mahdollista, ettei ”Moomin of Finland”-teksti saisi tavaramerkkiparodiasuojaa ja voisi siten loukata Moomin Charactersin tavaramerkkiä. Suomen tuomioistuimissa ei kuitenkaan ole ollut tällaisia liiketoimintaan liittyviä tavaramerkkiparodiatapauksia, joten oikeustila on tältä osin avonainen.

Lopulta kyse voisi olla myös sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa. Sopimatonta menettelyä säätelee laki sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa (1061/1978), kavereiden kesken SopMenL. Kuten alussa totesin, SopMenL ei ole varsinainen immateriaalioikeudellinen suojamuoto. Se kuitenkin mahdollistaa immateriaalioikeustyyppisten asioiden suojaamisen ja erilaiseen epäoikeutettuun hyötymiseen puuttumisen.

Lain 1 §:n 1 momentti kuuluu lyhykäisyydessään seuraavasti: ”Elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää hyvän liiketavan vastaista tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimatonta menettelyä.”

Tällaista hyvän liiketavan vastaisuutta voi olla esimerkiksi toisen yrityksen tuottaman tunnettuuden, goodwillin tai muun vastaavan hyväksikäyttö. Tyypillinen esimerkki on tekijänoikeusneuvoston lausunto TN 1986:8, ”Viljoa etsivä mies”, joka hahmottaa tekijänoikeuslain ja SopMenL:n välistä eroa. Kyseisessä tapauksessa oli kyse Älywapaa Palokunta -nimisestä TV-komediasarjasta, jonka yhdessä sketsisarjassa esiintyi jatkuvasti mies, joka kyseli ”Onks Viljoo näkyny?”. Kolmas osapuoli alkoi valmistaa oheistuotteita tuolla tekstillä varustettuna. Hän siis pyrki hyötymään TV-sarjan ja sen hahmon tunnettuudesta. Tekijänoikeusneuvosto kuitenkin totesi, ettei hokema ”Onks Viljoo näkyny?” ylitä teoskynnystä eikä kolmannen tahon valmistamien oheistuotteiden myynti siksi ole tekijänoikeuslain vastaista. Kyseessä on kuitenkin tapaus, jota useat ovat pitäneet lähes ilmiselvästi sopimattomana menettelynä: ulkopuolinen taho pyrkii hyötymään jonkun toisen luovasta työstä.

Tältä kannalta katsottuna Moomin of Finland voisi mahdollisesti olla sopimatonta menettelyä elinkeinotoiminnassa, sillä kansi perustuu muumihahmojen luovaan hyödyntämiseen.

Toisaalta voidaan kysyä, kuinka paljon hyötyä tai myyntietua Image-lehti saa yksittäisestä kansikuvasta. Nähdäkseni on väärin sanoa, että Image pyrkisi erityisesti hyötymään tai ratsastamaan alkuperäisiä vastaavilla muumihahmoilla. Sen tarkoituksena ei myöskään ole häpäistä muumihahmoja tai aiheuttaa Moomin Characters Oy Ltd:lle tulonmenetystä tai vahinkoa. Tältä kannalta en pidä SopMenL:n soveltamista kovinkaan todennäköisenä. SopMenL:n kannalta tulisi myös huomioida lehden parodinen tarkoitus kuvan takana.

Loppujen lopuksi todettakoon, että tilanne on oikeudellisesti epäselvä. On ymmärrettävää, että Moomin Characters puuttuu kaikenlaiseen, mikä vähääkään haiskahtaa muumihahmojen tai sen tavaramerkkien väärinkäytöltä. Tavaramerkkien osalta sillä on siihen myös velvollisuus: jos tavaramerkin haltija sallii muiden käyttää merkkiään ilman että merkinhaltija puuttuu siihen, voi tavaramerkki nk. vesittyä ja merkinhaltija menettää merkin. Tavaramerkkiloukkaus onkin tapauksessa se, mistä todennäköisimmin on kysymys jos jostain.

Tekijänoikeusloukkaukseen en usko. Piirroshahmot, edes ikoniset sellaiset, eivät saa tekijänoikeussuojaa, eivätkä Imagen Moomin of Finland -hahmot muistuta muumeja riittävän läheisesti, että tekijänoikeusloukkaus olisi todennäköinen.

SopMenL:n mukaiseen loukkaukseen en myöskään usko, sillä vaikka kyse on liiketoiminnasta, voidaan kyseenalaistaa, kuinka pitkälti kukaan valitsee lehteä pelkän kansikuvan perusteella. On myös selvää, että hahmot tuskin keneltäkään menevät sekaisin oikeiden muumien kanssa. SopMenL:n kannalta tulisi myös huomioida teoksen parodinen tarkoitus.

Tapaus osoittaa, miten loukkauksia, hyötymistarkoituksia, parodisia tarkoituksia ja muita juridisia termejä voidaan tulkita ja tulkitaan eri suojamuotojen kohdalla eri tavalla. Joissain riittää, että kyse on ylipäätään liiketoiminnasta (tavaramerkki), joissain pitää kyse olla ”hyvän liiketavan vastaisuudesta” tai toimia muuten toisen elinkeinonharjoittajan kannalta ”sopimattomasti” (SopMenL).

Suojamuodot ovat toisiaan lähellä, mutta silti erilaisia.

Muumisaaga todennäköisesti jatkuu, mutta osapuolten julkisuudessa ilmoittama neuvotteluhalukkuus huomioiden pidän oikeuskäsittelyä epätodennäköisenä. Se lienee molempien osapuolien kannalta paras ratkaisu, mutta nyt jäämme harmillisesti ilman mehukasta oikeustapausta.

(Jaa miksikö en käsitellyt asiaa Tom of Finlandin kannalta? Siksi, että hänen perikuntansa ei tiettävästi ole asiassa mitään rehannut. Piirrostyylin matkiminen ei myöskään ole minkäänlainen tekijänoikeusloukkaus, eivätkä hahmot tiettävästi ole kopioita tai mukaelmia Tom of Finlandin teoksista. Tom of Finland ei myöskään ole tavaramerkki.)

3 kommenttia

  1. S. R. Sharp   •  

    Hello Jussi,

    For the record, ”Tom of Finland” is a registered trademark and the copyrights to his images are held by his foundation.

    Regards,

    SR Sharp

  2. Leena   •  

    ”SopMenL:n mukaiseen loukkaukseen en myöskään usko, sillä vaikka kyse on liiketoiminnasta, voidaan kyseenalaistaa, kuinka pitkälti kukaan valitsee lehteä pelkän kansikuvan perusteella.”

    Hahaa, mutta – Imagen päätoimittaja ehti jo julkisuudessa paukutella henkseleitä sillä, että kolme erilaista tomppamuumia ovat herättäneet kiinnostusta jo ulkomaita myöten, ja ihmiset haluavat kerätä itselleen kaikki kolme kantta. Mitenkä tällainen lausunto vaikuttaa SopMenL:ään?

  3. Timo Ronkainen   •  

    Se tässä hiukan hämmentää, että mikäli hahmoa ei lasketa teokseksi, silloin pitäisi olla sallittua kenen tahansa tehdä ja julkaista sarjakuvia muiden kehittämillä hahmoilla. Ilmeisesti sarjakuvan maailman ja tarinan tulisi kuitenkin olla omaa. No vaikka että Muumin näköinen hahmo seikkailisi keskisuomalaisessa kaupungissa, eikä sen nimi olisi Muumi tai Moomin, kaverina sillä olisi Nuuskamuikkusen näköinen Koikkalainen tms.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *