Satunnaisia havaintoja ”Chisugatesta”

Suurin ”Chisugate”-kohu on jo laantunut ja tapauksesta on jo kirjoitettu paljon. Jos joku tekijänoikeusasioista kiinnostunut on kuitenkin asunut luolassa viimeisen viikon, kerrattakoon tärkeimmät:

Eräs perheenisä kertoi Facebookissa, että hänen 9-vuotias tyttärensä oli vahingossa ladannut torrenttina Chisun uuden levyn, kun oli halunnut kuunnella sitä ennen ostoa. Lataus oli kuitenkin huomattu TTVK ry:n valvonnassa ja nämä olivat lähettäneet isälle ”sovintokirjeen”, jossa vaadittiin maksamaan 600 euroa ja pysymään asiasta vaiti, tai tapaus selvitettäisiin sektorilla poliisi/käräjäoikeus. Isä ei suostunut. Eräänä päivänä sitten paikalle saapuikin kaksi poliisia kotietsintälupien kanssa ja ilmoitti, että isää epäillään tekijänoikeusrikoksesta ja takavarikoi tyttären ”Nalle puh -tarroilla koristellun läppärin”.

Kuten sanoin, tapausta on käsitelty laajasti eri blogikirjoituksissa sekä uutisissa, mutta muutama asia on mielestäni jäänyt vähän liian vähälle huomiolle.

1) TTVK ry:n ”kiristyskirje”. Tämä on saanut blogosfäärissä ehkä suhteettoman suurenkin huomion. Blogeihin on kirjoitettu, että tällainen ”jos maksat 600 euroa ja pidät turpasi kiinni, homma on tällä selvä – tai sitten asia menee poliisille ja käräjille” -toimintatapa olisi kiristystä.

Voin tietysti olla todellisuudesta irtaantunut juristi, mutta ei tuo kyllä kiristystä ole. Tekijänoikeusrikos on asianomistajarikos. Se tarkoittaa, että syyttäjä ei voi nostaa asiasta syytettä itsenäisesti, vaan asianomistajan täytyy vaatia sitä. Se on täysin asianomistajan päätettävissä.

Jos vahinkoa on aiheutunut tai jotain oikeutta on loukattu, henkilöt voivat keskenään sopia asian, eikä keissillä tarvitse vaivata poliisia tai oikeuslaitosta. Oikeuslaitoksen vaivaaminen on myös useimmiten turhaa: jos suutuksissani tuuppaan kaverini maahan (mikä sinällään täyttäisi lievän pahoinpitelyn tunnusmerkistön), luultavasti mielummin sovimme asian kuin lähdemme puimaan sitä oikeudessa.

Sovinnon ehtoja ei kuitenkaan ole missään määritelty. Kaverini siis voi tyytyä siihen, että yksinkertaisesti pyydän häneltä anteeksi. Kaverini voi myös vaatia esimerkiksi sitä, että maksan pesulalaskun hänen likaantuneista vaatteistaan – tai että ostan hänelle uudet vaatteet, koska rytäkässä hänen vaatteensa hajosivat. Tai, että maksan hänelle vaikkapa 200 euroa jotta hän voi itse käydä ostamassa uudet. Kaverini voi myös sanoa, että jos hänen ehdottamansa sovinto ei kelpaa, hän vie asian oikeuteen.

Jos siis oikeudenhaltija katsoo, että suostuu sovintoon vain silloin, että henkilö maksaa 600 euroa korvauksia 20 euron albumin luvattomasta (osittaisesta) levittämisestä ja pitää turpansa kiinni ko. järjestelystä, se on heidän oikeutensa.

Toki sovinnon ehtoja voi pitää kohtuuttomina. Sovinnon ehtojen kohtuullisuutta ei juuri ole ole missään määritelty, eikä myöskään sitä, että ”sovintotarjouksen” tällaisessa tilanteessa pitäisi olla järkevä tai minkään yleisen moraalikäsityksen mukainen.

Oikeustoimilain 36 § eli yleinen kohtuullistamispykälä voisi mahdollisesti tulla sovellettavaksi, mutta sitäkin varten pitäisi sitten mennä oikeuteen. Ja epäilen silti, onko 600 euron vaatimus kohtuuton. Toki se on tuntuva, mutta nähdäkseni kaukana kohtuuttomasta.

Toisin sanoen: voit pitää TTVK ry:n tarjoamia sovinnon ehtoja kohtuuttomina tai typerinä, mutta eivät ne kiristystä ole. Itse kukin oikeudenhaltija saa päättää, mitä hän hyväksyy sovinnon ehdoiksi. Jos ei kelpaa, asia voidaan selvittää myös oikeudessa.

2) ”Nalle Puh -tietokoneen” takavarikko. Toinen asia, mistä kansa on järkyttynyt, on ollut 9-vuotiaan tytön tietokoneen takavarikointi. ”Miten voi olla niin, että tavaraa noin vain viedään ilman oikeudenkäyntiä!?” Vastaus on: helposti.

Erilaisia takavarikkoja löytyy laista useita erilaisia, enkä todellakaan ole niiden kaikkien asiantuntija, joten jätän ne muut takavarikot vähemmälle huomiolle. Mitä ilmeisimmin tässä tapauksessa on kuitenkin kyse tutkintatakavarikosta.

Tutkintatakavarikosta säädellään tätä nykyä pakkokeinolain (450/1987) 4 luvussa. Tiivistäen kyse on siitä, että mikäli epäillään, että esinettä voidaan käyttää asiassa todisteena, se voidaan takavarikoida. Jos takavarikkoa ei voitaisi käyttää, joku voisi esimerkiksi kummasti ”kadottaa” hallussaan olevan kriittisen todisteen. Takavarikko siis tehdään todisteiden turvaamiseksi. Ja jos käy ilmi, että rikosta ei ole tapahtunut, esine luonnollisestikin palautetaan.

Ei kai tässä ole mitään kummaa?

Tietysti voidaan kysyä, tuliko koko tietokone takavarikoida. Takavarikko kun voidaan kohdistaa pelkkään dataan. Eräs juristikaverini kertoi kerran avustaneensa erästä henkilöä, jota epäiltiin tekijänoikeusrikoksista ja jonka tietokone oli takavarikoitu tutkintaa varten. Kaveri ohjeisti epäiltyä pyytämään muun tietokoneen takaisin kiintolevyä lukuunottamatta ja kone palautettiinkin. Lopulta myös kiintolevy palautettiin, kun todisteita rikoksesta ei löytynyt. Samaa olisi varmaan voinut yrittää myös tässä tapauksessa?

Joka tapauksessa, jos henkilö sittemmin tuomitaan, voidaan samalla myös tuomita rikoksentekoväline valtiolle menetettäväksi. Silloin tietokone lähtee.

Kuva Rusty Clark@FlickrCC BY 2.0. Kuvassa kisu ja portti. Puujalkavitsit on jees.

3) ”Ei voi olla levittäjä ilman levitystarkoitusta”. Jotakuinkin näin kommentoi Itä-Suomen yliopiston informaatio- ja teknologiaoikeuden professori Tomi Voutilainen Uuden Suomen uutisessa.

Vaikka muutoin olin Voutilaisen kanssa pitkälti samaa mieltä, tämän näkemys levittämisen tahallisuudesta oli minusta hyvinkin eriskummallinen. Nähdäkseni Voutilainen on erehtynyt BitTorrentin toimintamallista tai oikeudellisista tahallisuusteorioista tai sitten toimittaja on vetänyt mutkia suoriksi.

Tunnetusti BitTorrentilla ladatessa tulee samalla jakajaksi. Jos dataa ei jaa muille, ei voi ladata itse. Tämä on merkityksellistä, koska nykyisen tekijänoikeus- ja rikoslain mukaan tekijänoikeusrikoksesta tai -rikkomuksesta voidaan epäillä vain, jos levittää teosta muille. Varsinainen teosten lataaminen ei sinällään ole rikollista vaan ”moitittavaa”.

Voutilaisen kanta kuitenkin ilmentää, että joko

  1. hän luulee, että BitTorrentilla voi ladata ilman jakamista muille. Tällöin Voutilainen on erehtynyt BitTorrentin toimintatavasta, mikä tekee hänen argumenttinsa tyhjäksi, tai
  2. hän katsoo, että jakamiseen vaadittaisiin ”levittämistarkoitus”, mikä asettaa hänen tietonsa tahallisuusteorioista melko kyseenalaiseksi.

Tahallisuusteoriat ovat juridisia teorioita, joilla erotellaan tahallisuuden eri muodot. Yleensä näitä erotetaan kolme: dolus determinatus, dolus directus ja dolus eventualis. Nyt mielenkiintoisimpia ovat determinatus ja directus.

Dolus determinatus eli tarkoitustahallisuus on tahallisuuden korkein aste: henkilö on tavoitellut tiettyä lopputulosta ja tämä tavoite on toteutunut.

Arskan tarkoituksena on puukottaa Bertiliä ja Bertilin tavatessaan Arska tuikkaakin tätä puukolla mahaan. Arska on toiminut dolus determinatuksessa: tarkoitus on ollut puukottaa Bertiliä ja puukotus on onnistunut.

Dolus directus eli varmuustahallisuus on ”astetta vähemmän tahallinen”: henkilö ei ole varsinaisesti tavoitellut tiettyä tulosta, mutta on pitänyt sitä silti toimintaansa varmasti liittyvänä ja siitä huolimatta tehnyt tekonsa.

Cecilian tarkoituksena on tappaa lentokoneella usein matkustava David. Cecilia asentaa lentokoneeseen pommin, joka on ohjelmoitu räjähtämään Atlantin yläpuolella. Cecilia tietää, että tällöin myös kaikki muut koneessa matkustavat kuolevat. Tästä huolimatta Cecilia toteuttaa suunnitelman ja kaikki koneessa matkustaneet heittävät veivinsä.

Daavidin suhteen Cecilian tahallisuus on determinatus, mutta kaikkiin muihin matkustajiin nähden directus. Cecilia on pitänyt sivullisten kuolemaa varmana, vaikkei ole sitä erityisesti tavoitellutkaan, mutta silti toteuttanut tekonsa.

Nähdäkseni Voutilaisen näkemys tarkoittaisi, että vain determinatus kelpaisi ”levittämissyyllisyyden” perustaksi. Oikeustieteessä on kuitenkin laajalti katsottu, että niin determinatus, directus kuin eventualiskin (tarkoittaa noin 50% varmuutta seurauksen aiheutumisesta) täyttävät tahallisuuden edellytyksen.

Toki asian voi ajatella kuten Voutilainen, mutta nähdäkseni hän taistelee hyvinkin vakiintuneita tahallisuusteorioita vastaan. En löisi vetoa tämän tulkinnan puolesta.

Kaiken kaikkiaan tapauksessa on kuitenkin ollut kyse siitä, mitä on eikä siitä, mitä pitäisi olla. Tämä is/ought-jako (saks. sein/sollen) on äärimmäisen tärkeä kaikessa oikeudellisessa keskustelussa ja erityisen tärkeä se on tekijänoikeudellisessa keskustelussa.

8 kommenttia

  1. Juhani Korhonen   •  

    ”Tunnetusti BitTorrentilla ladatessa tulee samalla jakajaksi. ”

    Yhtä lailla jokainen internet-operaattori tulee jakaneeksi laittomistä lähteistä tekijänoikeudella suojattuja teoksia. Chisugaten tapauksessakin oli vain yksi ainoa henkilö, joka tosiasiallisesti saattoi teokset julkisesti saataville luvatta tekemällä torrent-tiedoston, lisäämällä sen tracker-palvelimella ja pitämällä torrent-tiedostossa viitattuja tiedostoja saatavilla. Muut sen jälkeen latasivat tiedostoja tietämättä, voiko kukaan juuri heidän koneensa kautta kulkeneista tavuista joskus koostaa kokonaiset teoston, ja osa ylipäätään tietämättöminä sitä, että jakoivat dataa eteenpäin. Jokainen lataaja teki vain samaa kuin operaattorit tekevät, välittivät teknisesti dataa eteenpäin, siihen asti kunnes 100% tuli täyteen. Sen jälkeen kun lataus oli onnistunut 100%, tuli vasta päätös siitä, aikoiko jakaa kokonaista teosta eteenpäin. Oikeus ei voi tulkita verkkoprotokollan piirteitä vain yhden osapuolen etujen mukaisesti sortumatta räikeään puolueellisuuteen.

    TTVK ry yrittää leimata yhden verkkoprotollan laittomaksi, vaikka kaikki operaattorit käyttävät muita protokollia, jotka koko ajan välittävät laittomia teoskopioita. Bittorrent-protokolla mahdollistaa puuttumisen. Point-to-point-protokollissa TTVK ry:n agentti voi aina tekeytyä yhdeksi pisteeksi verkossa.

    • Jussi Kari   •     Kirjoittaja

      Kiitoksia kommentista, Juhani ja tervetuloa blogiin!

      Olet sinällään oikeassa. BitTorrent on protokolla. Samoin on totta, että BitTorrentilla ei välttämättä jaa yhtään kokonaista teosta. Juridisesti ei kuitenkaan ole perusteltua verrata verkko-operaattoria ja yksittäistä torrentoijaa, sillä verkko-operaattorit eivät itse käynnistä latauksia mihinkään suuntaan. Sen sijaan torrentoija aina tekee tietoisen päätöksen ja klikkaa itse linkkiä tms. minkä johdosta ohjelma alkaa ladata (ja jakaa) tiedostoa, jonka sisältö on usein tekijänoikeudella suojattu.

      Voidaan kyllä todeta, että ei ole varmaa, onko sisältö tekijänoikeudella suojattu. Voihan olla, että vaikka tiedostonimi on ”Vain Elämää vol. 1”, torrentti tosiasiallisesti sisältää vapaita Linux-distroja ja kaverin kellaribändin musiikkia. Henkilö, joka tällaista alkaa lataamaan, ottaa kuitenkin hyvin suuren riskin siitä, että kyseessä on tekijänoikeudellisesti suojattu materiaali, eli kyseessä on vähintään dolus eventualis – usein toki dolus directus tai jopa dolus determinatus. Usein se, että tiedosto sisältää mitä sen kuvaus väittää, on jopa toivottavaa… ;)

      Olet kyllä oikeassa siinä, että TTVK ry yrittää leimata torrent-protokollan laittomaksi itsessään, mitä se ei tietenkään ole. Tämä on TTVK ry:ltä aivan selkeästi tietoinen, taktinen valinta, joka palvelee heidän tarkoituksiaan. Ei ihan puhtaita jauhoja pussissa siltä osin.

      Operaattorilla ja yksittäisellä torrentoijalla on kuitenkin eroa, sillä torrentoija tekee aina tiedostokohtaisen päätöksen, mihin hän tahtoo kaistaansa käyttää ja tämä tekee hänestä vastuunalaisen.

      Se, mitä se vaikuttaa, kuinka ison osan tiedostosta on jakanut, on erittäin hyvä huomio! Se on myös oikeudellisesti erittäin mielenkiintoinen kysymys ja tästä onkin lähiaikoina tulossa uusi kirjoitus :).

      Kiitos paljon kommentista – erittäin hyviä ja mielenkiintoisia näkökantoja!

    • Jussi Kari   •     Kirjoittaja

      Kiitoksia kommentista, Juhani ja tervetuloa blogiin!

      Olet sinällään oikeassa. BitTorrent on protokolla. Samoin on totta, että BitTorrentilla ei välttämättä jaa yhtään kokonaista teosta. Juridisesti ei kuitenkaan ole perusteltua verrata verkko-operaattoria ja yksittäistä torrentoijaa, sillä verkko-operaattorit eivät itse käynnistä latauksia mihinkään suuntaan. Sen sijaan torrentoija aina tekee tietoisen päätöksen ja klikkaa itse linkkiä tms. minkä johdosta ohjelma alkaa ladata (ja jakaa) tiedostoa, jonka sisältö on usein tekijänoikeudella suojattu.

      Voidaan kyllä todeta, että ei ole varmaa, onko sisältö tekijänoikeudella suojattu. Voihan olla, että vaikka tiedostonimi on ”Vain Elämää vol. 1”, torrentti tosiasiallisesti sisältää vapaita Linux-distroja ja kaverin kellaribändin musiikkia. Henkilö, joka tällaista alkaa lataamaan, ottaa kuitenkin hyvin suuren riskin siitä, että kyseessä on tekijänoikeudellisesti suojattu materiaali, eli kyseessä on vähintään dolus eventualis – usein toki dolus directus tai jopa dolus determinatus. Usein se, että tiedosto sisältää mitä sen kuvaus väittää, on jopa toivottavaa… ;)

      Olet kyllä oikeassa siinä, että TTVK ry yrittää leimata torrent-protokollan laittomaksi itsessään, mitä se ei tietenkään ole. Tämä on TTVK ry:ltä aivan selkeästi tietoinen, taktinen valinta, joka palvelee heidän tarkoituksiaan. Ei ihan puhtaita jauhoja pussissa siltä osin.

      Operaattorilla ja yksittäisellä torrentoijalla on kuitenkin eroa, sillä torrentoija tekee aina tiedostokohtaisen päätöksen, mihin hän tahtoo kaistaansa käyttää ja tämä tekee hänestä vastuunalaisen.

      Se, mitä se vaikuttaa, kuinka ison osan tiedostosta on jakanut, on erittäin hyvä huomio! Se on myös oikeudellisesti erittäin mielenkiintoinen kysymys ja tästä onkin lähiaikoina tulossa uusi kirjoitus :).

      Kiitos paljon kommentista – erittäin hyviä ja mielenkiintoisia näkökantoja!

  2. Tomi Flink   •  

    Komppaan edellistä kommentoijaa. Esimerkiksi verkkoselaimet tallentavat automaattisesti tekijänoikeudella suojattua materiaalia tietokoneen välimuistiin. Tallentamista tapahtuu väliaikaisesti – ja kunnes joku sen manuaalisesti poistaa. Tiukasti tulkittuna jo nettisivujen selailu täyttää tällöin laittoman kappaleenvalmistuksen tunnusmerkit. Tällöin selainten sielunelämää ja verkon toimintaa vähänkään tuntevan kohdalla dolus directus täyttyy helposti. Kansainvälisessä oikeudellisessa keskustelussa tätä ei ole kuitenkaan pidetty kiellettynä tekijänoikeuden loukkauksena. Samaa ajattelutapaa noudattaen BitTorrent-protokollaan ei ole toistaiseksi katsottu mahdolliseksi puuttua, erona P2P-tiedonjakotekniikoiden kahden ensimmäisen sukupolven (Esim. 1. Napster, 2. DC++) edustajiin, joissa tiedosto jaetaan kokonaisuudessaan suoraan käyttäjältä käyttäjälle. Vallalle onkin noussut ajatus operaattorien vastuusta, mistä syystä esimerkiksi torrenteja jakavia sivustoja on suljettu tai ”blokattu” laittoman tiedonsiirron kitkemiseksi, mutta varsinaisiin käyttäjiin ei ainakaan pienimuotoisen toiminnan tilanteessa ole voitu puuttua. Tämä ei toki estä TTVK:ta lähettämästä tiukkasävyisiä kirjeitä, mutta vaatimuksen oikeudellinen perusta on nykylainsäädännön ja oikeuskäytännön valossa enemmän tai vähemmän epäselvä.

    Takavarikon edellytyksiä tapauksessa olen pohtinut itsekin. Takavarikkoa koskevan pakkokeinolain 4 luvun 1§:n mukaan takavarikko edellyttää konkreettista epäilyä paitsi rikoksesta myös siitä, että omaisuudella on todistusarvoa rikostutkinnassa. Tekijänoikeusrikos, josta tyttöä ja hänen isäänsä tapauksessa on epäilty, edellyttää rikostunnusmerkistönsä mukaan ansiotarkoitusta. Tekijänoikeusrikkomus, josta ei säädetä rikoslaissa vaan tekijänoikeuslaissa, ja joka ei näin ollen ole rikos, ei edellytä ansiotarkoitusta, mutta ei myöskään suoraan oikeuta takavarikkoon. Tuomioistuimen päätöksellä voidaan kuitenkin määrätä takavarikko todistelun turvaamisesta teollis- ja tekijänoikeuksia koskevissa riita-asioissa annetun lain nojalla, mutta tavanomainen kotietsintälupa tai tutkinnanjohtajan/syyttäjän päätös ei takavarikkoa oikeuta.

    • Jussi Kari   •     Kirjoittaja

      Morjens Tomi ja tervetuloa sinullekin blogin puolelle, vaikka muuten toki tunnemmekin ;)

      Meillähän on tosiaan tapauksia, joissa henkilö on tuomittu lapsipornon hallussapidosta, kun henkilö oli ladannut ison paketin pornokuvia, joista osa oli ollut alaikäisiä. Tuomioistuin kuitenkin katsoi, että henkilön olisi pitänyt pitää todennäköisenä, että paketissa voi olla myös tällaisia kuvia, käydä kuvat (useita tuhansia kappaleita!) läpi ja poistaa lainvastaiset kuvat… voidaan siis todeta, että raja on melko korkealla!

      En kuitenkaan katsoisi, että samaa näkökantaa voitaisiin käyttää torrentteihin. Kuten yllä Korhosen Juhanille totesin, torrenttia klikkaava tekee aina tietoisen päätöksen siitä, että tahtoo ladata torrentin (sekä tiedon, johon se viittaa). Vähänkään torrenttien toimintaa tunteva tietää myös, että hän alkaa itse samalla jakaa tiedostoa, ellei ole niin fiksu, että olisi sen itse kytkenyt pois päältä (tämäkin on kuulemma mahdollista, kiitoksia eräälle sähköpostikommentaattorilleni).

      Sikäli torrentteja lataava ottaa oikeudellisen riskin tekijänoikeusrikkomukseen/-rikokseen syyllistymisestä, eikä minusta näiden tuomitseminen ole siltä kannalta ongelmallista, kunhan näyttökysymykset ratkaistaan.

      Hyvä on myös huomiosi siitä, että oikeudellinen status ei tietenkään estä oikeuksien valvontaa. Se on totta ja usein tällainen enforcement-toiminta ei välttämättä mitenkään liity siihen, onko kielto-oikeutta oikeasti – tärkeää on, että vaatimus on uhkaavan tuntuinen ja vakavasti otettava. Tätä taktiikkaahan käyttää mm. Disney.

      Mitä takavarikkoon ja tekijänoikeusrikoksen tunnusmerkistöön tulee, tekijänoikeusrikoshan ei enää nykyään edellytä ansiotarkoitusta – 3 momentin mukaan riittää, että tietoverkon avulla aiheuttaa huomattavaa vahinkoa tai haittaa oikeuden omistajalle. Chisugatessa huomattavan haitan raja laskettiin todella alas, mistä aionkin kirjoittaa enemmän. Se on nimittäin yksi niistä asioista, jotka menivät keississä nähdäkseni – katukieltä käyttääkseni – päin persettä.

  3. Lasse H   •  

    Eiköhän tietokoneen välimuistiin tallennettu tekijänoikeuslain alainen data ole vähintäänkin kopioimista yksityiseen käyttöön tai 11 a §:n tarkoittamaa ”tilapäistä kappaleen valmistamista”.

    BitTorrent tekniikan salat ovat kuitenkin kiinnostava asia. Koska faktahan tosiaan on se, että ladatessasi tiedostoa jaat sitä pieninä palasina muille. Voiko tällainen ”teoksen osien” jakaminen olla tekijänoikeuslain tarkoittamaa ”teoksen saattamista yleisön saataviin”? Jos ajattelee Suomen lain mukaista osallisuusoppia, niin kyllä tuossa kuitenkin taitaa jopa tekijävastuu täyttyä (eli lataaja/jakaja on yksi useasta rikoksen ”tekijästä”). Joka tapauksessa sovellettavaksi tulisi avunanto/varsinainen osallisuus, eli vastuu syntyy. Toteen tulisi kuitenkin näyttää se, että kaikki jakajat yhdessä ovat jakaneet yhteensä vähintään yhden teoskappaleen kokonaisuudessaan.

    • Jussi Kari   •     Kirjoittaja

      Morjens Lasse ja kiitokset kommentista!

      Olen ihan samaa mieltä. Nähdäkseni se, että henkilö jakaa BitTorrentilla vain murto-osan tiedostosta, tekee henkilöstä jo syyllisen, kunhan hän todellakin mieltää jakavansa teosta tai sen osaa eteenpäin (tai pitää ainakin 50% todennäköisenä, että näin tapahtuu, ts. dolus eventualiksen raja).

      Eihän esimerkiksi pankkiryöstössäkään vaadita, että autonkuljettaja hosuu itse pankissa pyssyn kanssa. Riittää, että hän on tietoinen, että ryöstön faktisesti toteuttaneet ovat ryöstön tehneet ja että hän kuljettaa heitä pakomatkalle. Kyse on vähintäänkin avunannosta, joskin itse näkisin, että koska henkilö on itse tehnyt päätöksen teoksen lataamisesta (ja siten myös jakamisesta), henkilö on itse ottanut osaa ”pankkiryöstöön”, eli varsinaiseen kiellettyyn tekoon – jakamiseen – vaikka hänen osansa siitä olisikin pieni.

      Olen samaa mieltä kanssasi myös siitä, että kokonaisuudessaan pitäisi jakaa vähintään yksi kappale. Muuten teko jää nähdäkseni yritykseksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *