Tappoiko EU-tuomioistuin tekijänoikeuskirjeet?

Nk. tekijänoikeuskirjeet (ks. esim. Tivin artikkeli) perustuvat siihen, että internetoperaattorit säilyttävät asiakkaistaan tunnistetietoja. Tunnistetietoa on esimerkiksi se, kuka asiakas on käyttänyt mitäkin IP-osoitetta milläkin hetkellä.

EU-tuomioistuin antoi 21.12.2016 nk. Tele2-päätöksen (C-203/15), joka koski internetpalveluntarjoajan velvollisuutta tallentaa käyttäjien tunniste- ja paikkatietoja. Tapaus perustui Ruotsin ja Britannian lakiin, mutta Suomessa internetpalveluntarjoajille on asetettu hyvin pitkälti samantapaiset velvollisuudet kuin Ruotsissakin. Suomen pykälä on tietoyhteiskuntakaaren (917/2014) 157 §.

EU-tuomioistuimen päätös voi hyvinkin tappaa tekijänoikeuskirjeet.

Tähän mennessähän tekijänoikeuskirjebisnes on toiminut näin:

  1. Oikeudenhaltija valtuuttaa teknisen valvontapalvelun tarjoajan valvomaan teoksiaan vertaisverkoissa.
  2. Tekninen valvontapalveluntarjoaja kerää loukkaajien IP-osoitteet ylös, jaottelee ne maittain ja lähettää ne kussakin maassa toimivalle paikalliselle lakimiehille.
  3. Paikallinen lakimies pyytää tuomioistuimelta päätöstä siitä, että se velvoittaa internetoperaattorit paljastamaan, kuka on ollut minkäkin IP-osoitteen haltija loukkaushetkellä.
  4. Internetoperaattorit luovuttavat tiedot IP-osoitteiden haltijoista lakimiehelle oikeuden päätökseen perustuen.
  5. Paikallinen lakimies lähettää tekijänoikeuskirjeet liittymien haltijoille.

Jotta kuvio toimisi, internetoperaattoreilla täytyy olla tieto IP-osoitteiden käyttäjistä. Jos internetoperaattorilla ei ole tätä tietoa, ei se luonnollisesti voi luovuttaa sitä kenellekään. Tällöin myöskään tekijänoikeuskirjeet eivät lähde. Tähän asti operaattoreilla on ollut tuo tieto, sillä tietoyhteiskuntakaari on vaatinut niitä tallentamaan tunnistetiedot. EU-tuomioistuimen päätöksen valossa tähän voi tulla muutos.

EU-tuomioistuimen Tele2-päätöksen perusteella tunnistetietojen tallentaminen on lähtökohtaisesti kiellettyä. Sallittua se on vain teknisen toimivuuden/laskutuksen varmistamiseksi tai vakavan rikollisuuden tai terrorismin estämiseksi. Tällöinkin tallentaminen olisi poikkeus, eli se kytkettäisiin päälle vain, jos käsillä on konkreettinen rikosepäily. Myös tietojen luovuttaminen edellyttää lähtökohtaisesti näiden tarkoitusperien täyttymistä.

Asiasta kirjoittaa myös Helsingin Sanomat, jossa kokeneemmat tieteenharjoittajat toteavat, että massaluonteinen tallentaminen on kielletympää kuin oma sisko kansantanhuissa. Professori Juha Lavapuro:

”EU-tuomioistuimen keskiviikkona antaman ratkaisun perusteella on käytännössä selvää, että Suomessa tietoyhteiskuntakaaren vastaava säilyttämisvelvollisuus on vastoin Euroopan perusoikeuskirjaa.”

Ja ihmisoikeusylivelho Martin Scheinin:

”Tuomioistuin tuo uutena oikeudellisena argumenttina esiin sananvapauden. Erittelemätön tietoliikenteen tunnistamistietojen tallentaminen on siis vastoin yksityisyyden suojaa, tietosuojaa ja sananvapautta.”

Voiko tuota selkeämmin sanoa? Voimme siis esittää seuraavan päättelyketjun:

  1. Tekijänoikeuskirjemenettely edellyttää, että internetoperaattoreilla on tieto, kuka on mitäkin IP:tä käyttänyt milläkin hetkellä (tunnistetiedot).
  2. Tunnistetietojen tallentaminen ilman konkreettista, vakavaa rikosepäilyä tai terrorismiepäilyä on lainvastaista.
  3. Tunnistetietojen luovuttaminen ilman konkreettista, vakavaa rikosepäilyä tai terrorismiepäilyä on lainvastaista.
  4. Kohdasta 2 johtuen internetoperaattorit eivät voi enää tallentaa tunnistetietoja kuin lyhytaikaisesti.
  5. Vaikka internetoperaattorilla olisi tieto jonkin IP-osoitteen haltijasta, kohdasta 3 johtuen se ei saa luovuttaa tietoa vain pelkän tekijänoikeusloukkauksen selvittämiseksi.
  6. Tekijänoikeuskirjebisnes muuttuu mahdottomaksi.

No. Saa nyt toki nähdä, mitkä ovat tuomion käytännön vaikutukset. Varmasti internetoperaattoreille asetettu tietojen tallennusvelvollisuus tämän tuomion perusteella lievenee, mutta miten se tarkalleen ottaen tapahtuu ja milloin, on toinen kysymys.

En kuitenkaan pidä mitenkään mahdottomana, etteikö tekijänoikeuskirjebisnes ottaisi tästä osumaa. On täysin mahdollista, että päätös tappaa tekijänoikeuskirjeet ei vain Suomesta, vaan koko Euroopasta. Odotan mielenkiinnolla.

21 kommenttia

  1. Mika   •  

    Jos joku nyt saa, sanotaanko vaikka vuoden 2017 alkupuolella, tekijänoikeuskirjeen jossa viitataan tekoajankohtana tämän päätöksen jälkeiseen aikaan, niin voiko puolustus vedota tähän päätökseen osana argumenttiaan miksi ko. kirjeen vaatimukset pitäisi mitätöidä?

    • Jussi Kari   •     Kirjoittaja

      Mika: Kiitos kysymyksestä! Sinälläänhän tämä päätös ei vaikuta tekijänoikeuskirjeisiin suoraan millään tavalla eikä tee niitä mitenkään lainvastaisiksi. Kyse on vain siitä, että operaattorit joutuvat lopettamaan tiettyjen tietojen keräämisen ja joutuvat tuhoamaan ne, kun eivät enää tarvitse niitä. Jokainen tekijänoikeuskirje on silti aivan yhtä validi kuin ennenkin.

      Eikä missään tapauksessa voi sanoa, että toiminta muuttuu heti täysin mahdottomaksi – kyllä tässä menee aikaa, ennen kuin tuomioistuimen päätöksen vaikutukset valuvat käytäntöön. Jotkut keskustelijat ovat myös esittäneet näkökantoja, ettei tämä vaikuta tekijänoikeuskirjeisiin millään tavalla, koska ne eivät perustu viranomaistietoon, vaan operaattoreiden omaa käyttöään varten tallentamaan tietoon.

      Jaa-a – juttuhan on nimittäin se, ettei operaattoreilla ole erityistä halua tallentaa tietoja, koska se aiheuttaa heille Säätöä. Voi siis olla, että operaattorit rupeavat tuhoamaan tietojaan aktiivisemmin. Tällöin yksi osa tuosta kirjeidenlähettelyketjusta poistuu, jolloin kirjeet muuttuvat mahdottomaksi.

      • Mika   •  

        Kiitos pikaisesta vastauksesta.

        Oma pohdintani lähti siitä, että voisiko päättelyketjun 3 ja 5 kohtiin vedoten esittää, että tekijänoikeuskirjeen lähettäjätaho on saanut tietonsa haltuunsa lainvastaisesti ja näinollen kirjeen voisi jättää huomiotta.

        Tiedän kyllä, että suomalainen lainsäädäntö antaa varsin laajat mahdollisuudet käyttää kaikkia todisteita oikeudessa riippumatta siitä millä tavalla ne on syyttäjä haltuunsa saanut (toisin kuin vaikka Yhdysvalloissa, joissa protokollan noudattamiselle annetaan huomattavasti suurempi painoarvo todistekelpoisuutta arvioidessa).

      • Ossi Saresoja   •  

        ”Jaa-a – juttuhan on nimittäin se, ettei operaattoreilla ole erityistä halua tallentaa tietoja, koska se aiheuttaa heille Säätöä. Voi siis olla, että operaattorit rupeavat tuhoamaan tietojaan aktiivisemmin.”

        Onko siis niin, että tämä päätös ei kielläkään operaattoreita tallentamasta tietoja nykyisessä laajuudessaan vaan ainoastaan estää viranomaisia velvoittamasta heitä siihen?

  2. Terjo   •  

    Voiko tämän päätöksen perusteella nostaa teleoperaattoria vastaan syyte yksityissuojan rikkomisesta koska kyseessä ei ole vakava rikos taikka terrorismiepäily?

  3. Pingback: Ohjeita hedman partners ja adultia kiristyskirjeitä saaville – Suomimedia

  4. Matti   •  

    Asiahan on niin, että Eu-direktiivit antavat toimintaohjeen lain säätämiseksi. Jokainen jäsenvaltio toteuttaa direktiivit itsenäisesti ja Eu-tuomioistuin voi ottaa kantaa, onko Eu-direktiivi toteutettu oikein. Nyt tuli päätös, Suomen direktiivin toteutus ei vastaa Eu-direktiivin henkeä ja käytännössä lakitekstiä pitäisi muuttaa – ongelma vain on, että Suomessa mikään ei tapahdu nopeasti. Yksinkertaisissa oikeusjutuissakin voi kulua vuosikausia, puhumattakaan lain muuttamisesta.

    Tässähän voi käydä niin, että Hedman & co lähettävät jollekin varakkaammalle henkilölle karhukirjeen, syytetty suuttuu ja vie nettiyhteyden tarjoajan oikeuteen teletunnistetietojen ”laittomasta” luovutuksesta ilman vakavaa rikosepäilyä ulkopuoliselle taholle. Karhukirje on näennäisesti vielä laillinen, mutta operaattorin toiminta rikkoo Eu-tuomioistuimen päätöstä. Harva yritys haluaa mustamaalata imagoaan, jos siihen ei ole tarvetta.

    • M Hiltunen   •  

      Kyseessähän ei ole direktiivi tai edes asetus vaan EU-tuomioistuimen päätös. Nämä kaikki kolme ovat täysin eri asioita.

  5. Pasi Heikkinen   •  

    Voisiko selittää maallikolle mitä tarkoittaa, että kiristyskirjeet ovat valideja?

    • Jussi Kari   •     Kirjoittaja

      Terve Pasi, se tarkoittaa sitä, että kirjeiden oikeudellinen peruste on edelleen kunnossa. Se, onko operaattorilla velvollisuus tallentaa tietoja vai ei, ei vaikuta itse kirjeen ”kelpoisuuteen”. Missään tapauksessa tuomioistuimen päätös ei siis taikaiskusta lopettanut kirjemenettelyä eivätkä kirjeet muuttuneet millään tavalla lainvastaisiksi.

      Otan esimerkin: sinulla on oikeus kerätä mustikoita metsästä. EU-tuomioistuin sanoo, ettei metsässä saa olla mustikoita -> mustikat katoavat metsästä. Sinulla on edelleen oikeus kerätä mustikoita, mutta se voi olla aika vaikeaa, jos mustikoita ei yksinkertaisesti ole.

      Tapauksessa EU-tuomioistuimen päätös siis saattoi poistaa osan mustikoista/osoitteista, joita oikeudenhaltijat/mustikankerääjät tarvitsevat toimintaansa varten. Heillä on silti oikeus lähettää kirjeitä/kerätä mustikoita, jos he jostain muualta löytävät mustikoita/tietoa kirjeidenlähettämistä varten.

      • Pasi Heikkinen   •  

        Ok. Sillä kiinnosti tuo, koska kirjeitä tuntuu ainakin kommenteista päätellen menevän aika paljon sellaisille, jotka eivät tiedä ladanneensa ja varsinkaan jakaneensa mitään. Tuskin edes tietävät mikä bitorrent on. Esimerkiksi vanhuksia.
        Se tuossa ihmetyttää, että esimerkiksi tämä scanbox, joka katso oikeuksiaan loukatun, jakaa tietoja eteenpäin. Luovutusperustetiedot on kerännyt tämä texcibio(entinen excibio). Vaihtanut nimensä, kun valvontakoneisto ei kestänyt päivänvaloa ja perääntyi kun alkuperäisia valvontalogeja kyseltiin ulkomailla vastaavissa tapauksissa. Markkinaoikeus on siis antanut luvan suomalaisten henkilötietojen massaluovutukseen ulkomaille (jotka päätyvät ties minne) listojen perusteella, jotka tarkemnin katsottuna näyttävät copy-paste menetelmällä tehdyiltä. Tuon teknisen puolen kirjoittaminen tähän veisi liikaa tilaa.

  6. Reija Salminen   •  

    Moikka,

    tämä ECJ:n päätös voisi kolahtaa nimenomaan tietoyhteiskuntakaaren 19 lukuun, joka koskee tallennusvelvoitetta VIRANOMAISEN tarpeeseen. Jos näin kävisi, voimassa oleva lainsäädäntö joka tapauksessa velvoittaa tällä hetkellä tietojen tallentamiseen, eikä päätöstä tallentamisen lopettamista voi tehdä kevein perustein.

    Pyydän huomioimaan, että näistä tiedoista ei luovuteta yhteystietoja tekijänoikeuskirjeisiin liittyen, joten tällä päätöksellä ei ole mitään yhtymäkohtaa tekijänoikeuden haltijan oikeuteen saada IP-osoitteen käyttäjän yhteystiedot markkinaoikeuden päätöksen nojalla.

    Tämä päätös ei koske viestinnän välittäjän oikeutta käsitellä välitystietoja omia tarpeitaan varten (esim. laskutus, tietoturva, viestintäpalvelun toimittaminen, palvelun kehittäminen jne.) ja siten esim. tallentaa niitä TYK 17 luvun mukaisin edellytyksin. Yhteystiedot luovutetaan tämän luvun perusteella tallennettavista tiedoista. ECJ:n päätös ei ota kantaa näihin käsittelyperusteisiin lainkaan.

    Tähän blogipostaukseen tulee nyt aika paljon viittauksia, kun tekijänoikeuskirjeitä saaneet ottavat yhteyttä viestinnän välittäjiin ja syyttävät lainvastaisesta menettelystä, joten olisi asiallista tarkentaa kirjoitusta tältä osin.

    Kiitos!

    • Jussi Kari   •     Kirjoittaja

      Reija Salminen: Tervehdys Reija, kiitos kommentista. Olen kuullut saman kommentin muutamalta muultakin taholta.

      Minun täytyy kuitenkin sanoa, että tuo kuulostaa vähän kummalliselta. Ikäänkuin operaattorilla olisi kaksi erilaista kasaa, joissa he säilyttäisivät tietoja ja toisessa, isommassa kasassa olisi TYK 17 luvun mukaiset tiedot, sisältäen välitystiedot, joita operaattori sitten säilyttää niin kauan kuin tarvitsee (TYK 17 luvun oikeudethan ovat aika laajat) ja pienemmässä kasassa sitten TYK 19 luvun mukaiset tiedot, jossa on tunnistetiedot (ts. tiedot, mistä IP-osoitteesta oltiin yhteydessä minnekin ja kuka oli IP-osoitteen haltija milloinkin).

      Tämä kuulostaa minusta epäloogiselta – miksi operaattori säilyttäisi tunnistetietoja kahdessa eri rekisterissä?

      Minun käsitykseni on, että operaattorilla on vain yksi läjä, jossa tiedot ovat ja osaa tiedoista koskee vain TYK 17 luvun velvollisuudet ja osaa – eli tunnistetietoja – TYK 19 luvun velvollisuudet. Ja siinä oleellista on TYK 19 luvun säilytysajat.

      Varmasti operaattorit tämän päätöksen jälkeenkin (tai kunhan tämä koko vyyhti aukeaa ja laskeutuu kansallisen sääntelyn tasollekin aikanaan) tallentavat IP-tietoja, mutta vähemmän aikaa kuin tuo 9 kuukautta. Ellen väärin muista, tämän tallennusvelvollisuuden säätämisen aikoihin operaattorit olivat hyvin pitkälti tätä tallennusvelvollisuutta vastaan, joten en usko, että heillä on halua säilyttää tunnistetietoja yhtään pidempään kuin he omaan käyttöönsä tarvitsevat.

      Voi tietysti olla, että olen väärässäkin – kuulen mielelläni, missä kohtaa päättelyni menee metsään. Myönnän toki auliisti etten ole ollut operaattoreiden palveluksessa näitä tietoja käsittelemässä, joten jos sinulla on tarkempaa tietoa, kuuntelen kyllä mielelläni.

      Edit: Siinä olet tietysti täysin oikeassa, että on tämän päätöksen vaikutus mikä vain, tällä hetkellä suomalaiset internet-operaattorit eivät tee yhtään mitään lainvastaista. Jos joku tämän kirjoituksen perusteella intoutuu operaattoreille kirjeitä lähettelemään, niin sitten pitänee ryhtyä joihinkin toimiin. :D

  7. Kari Laalo   •  

    Jussi Kari, totesit: ”Jos joku tämän kirjoituksen perustella intoutuu…”

    Intouduin, kysyin ja sain vastauksen:

    https://twitter.com/klaalo/status/822483777289129984

    ”Kyllä [tallentaa tiedon DHCP:n luovuttaman IP:n haltijasta]. Perustuu lakiin (finlex.fi/fi/laki/ajanta…) [Tekijänoikeuslaki 7. l 60a§] ja tiedot tallennetaan 12 kk ajaksi. //Pekka #sonera”

    • Kari Laalo   •  

      Palaan vielä tähän, kun oma pähkäilyni ei oikein tuota tulosta. Sonera siis perustelee tunnistetietojen säilyttämisen tekijänoikeuslailla. En itse löytänyt tekijänoikeuslaista velvoitetta tietojen säilyttämiselle, ainoastaan yhteystietojen luovuttamiselle.

      Lain perusteluissa esitetään huoli, että tiedon pitäisi olla saatavilla, mutta laki jättää ainakin minulle epäselväksi, muodostuuko yhteystietojen luovuttamisen velvoitteen perusteella automaattisesti velvollisuus säilyttää. Jos säilyttämisestä olisi säädetty tekijänoikeuslain perusteella, missä määritetään, kuinka pitkään tietoja säilytetään? Onko tästä oikeuskäytäntöä, joka tuottaisi Soneran perustelulle oikeutuksen?

      Ymmärtäisin asiaa paremmin, jos Sonera perustelisi tietojen säilyttämistä tietoyhteiskuntakaaren perusteella. Siinä tapauksessa hämmentäisi tuo 12 kk säilytysaika, sillä käsittääkseni tietoyhteiskuntakaaressa säädetään säilytysajaksi 9 kk.

      Liittymän haltijan kannalta on vastenmielistä, että motivaatio tietojen säilyttämiseen on yksityisoikeudellisen suojan turvaaminen, kun EU-tuomioistuin on katsonut, että edes kansallinen turvallisuus ei ole yksityisyydensuojaa voimallisempi peruste tunnistetietojen keräämiselle massaluontoisesti.

  8. Matti   •  

    Kirjoittelin muualle kommenttia asiasta, mutta jätin tekstin lopulta julkaisematta. Laitetaan teksti nyt tänne.

    Ensi alkuun pitää tutkia tietoyhteiskuntakaaren lukua 19.

    ”Säilytysvelvollisuus koskee tilaajan ja rekisteröidyn käyttäjän nimeä ja osoitetta, liittymän tunnistetta sekä tietoa, jonka avulla voidaan yksilöidä viestintäpalvelun käyttäjä ja yksilöidä viestintätyypin, viestinnän vastaanottajan sekä viestinnän ajankohdan ja keston mukaan viestintätapahtumat mukaan lukien soitonsiirrot…”

    Asia on hiukan tekninen, mutta käytännössä tekijänoikeuskirjeitä lähetetään samojen tietojen perusteella kuin tietoyhteiskuntakaaressa mainittu viranomaistarve. Asiaa ei oikein voi erottaa niin, että sanoisi, että kyseessä olisi puhtaasti viestinnän välittäjän välitystiedot, esim. laskutus, tietoturva saati palvelun kehittäminen.

    Esimerkiksi asiakkaan laskutustiedot eivät kerro yrityksille kenellä on jokin ip-osoite tiettynä aikana – tai edes palvelun ylläpito ei sitä vaadi. Käytännössä ainoastaan viranomaiset voivat tarvita tietoa ip-osoitteen omistajasta rikostutkintaa varten tai jos joku haluaa lähettää tekijänoikeuskirjeen (Huom. poliisi on jo todennut, että tekijänoikeuskirjeet eivät ole poliisiasioita vaan kyse on riita-asiasta)

    Asiaa on pakko käsitellä teknisesti (asia menee väittelyksi ilman faktoja).


    Kuluttajalla on kotona verkkolaite, esimerkiksi Adsl-modeemi. Heti virtojen päälle laittamisen jälkeen tämä adsl-modeemi hakee julkista ip-osoitetta internet-yhteydentarjoajan dhcp-palvelimelta (engl. Dynamic Host Configuration Protocol). (Huom. ilman tätä tunnistautumista et pääse verkkoon).

    Adsl-modeemin kyselystä jää jälki/logi palveluntarjoajan dhcp-palvelimelle: adsl-modeemin mac-tunniste (fyysinen tunnistieto), kellon aika, asiakkaalle annettu ip-osoite ja muita osoitetietoja (engl. location). Dhcp-protokolla sisältää ns. time-outin (kuinka kauan DCHP:ltä annettu ip-osoite on voimassa), kun tämä aika ns. kuluu umpeen: adsl-modeemi kysyy uudestaan julkista ip-osoitetta palveluntarjoajan dhcp-palvelimelta. Kaikista dhcp-kyselyistä jää loki palveluntarjoajan palvelimelle.

    Nämä dhcp-kyselylogit voidaan yhdistää joko käsin tai koneellisesti maksaneisiin asiakkaisiin. (Dhcp-palvelimia ei voida ottaa verkosta irti, ainoastaan palvelimen tiedot/logit voidaan tuhota).


    Kyse on nyt siitä, että kauanko suomalaiset verkkoyhteyden tarjoajat saavat säilyttää ja kenelle jakaa näitä dhcp-tunnistetietoja. Esimerkiksi Amerikassa, dhcp-tiedot (muistaakseni) kuuluvat yksityisyyden suojan piiriin ja moni yhteydentarjoaja tuhoaa niitä viikoittain.

    Tässä on hyvä myös katsoa uudestaan EU-tuomioistuimen paria päätöstä vuosilta 2014 ja joulukuulta 2016, jotka löytyvät PDF-tiedostona EU:n virallisilta sivuilta. Kyse on siis tietoyhteiskuntakaaren 19. lukua koskevasta lakitekstistä, joka on täällä monta kertaa mainittu.

    1. http://curia.europa.eu/jcms/upload/docs/application/pdf/2014-04/cp140054en.pdf
    The Court of Justice declares the Data Retention Directive to be invalid, 2014.

    Otsikko: EU-tuomioistuin määrittää ”data retention”- direktiivin ?mitättömäksi?

    It (the court) states that the retention of data required by the directive is not such as to adversely affect the essence of the fundamental rights to respect for private life and to the protection of personal data.

    EU-tuomioistuin toteaa, että direktiivin mukainen tiedon tallentaminen ei saa olla sellaista, että tallennus vaikuttaa merkittävästi ihmisten odotukseen yksityisen elämän suojalle ja henkilökohtaisen tietojen suojaamiseen (nopeasti suomennettu).

    2. http://curia.europa.eu/jcms/upload/docs/application/pdf/2016-12/cp160145en.pdf
    The Members States may not impose a general obligation to retain data on providers of electronic communications services, 2016.

    PDF-otsikko: Eu-jäsenmaat eivät saa määrätä yleistä velvollisuutta datan/tiedon tallentamiseen yhteydentarjoajille (Elisa/DNA/Sonera tms).

    ”The court answer is that EU law precludes national legislation that prescribes general (and indiscriminate) retention of data.”

    Eu-tuomioistuin toteaa, että päätös estää kansallisen lainsäädännön, jotka määrittävät yleisen (ja valikoimattoman) datan tallennuksen.

    ”The protection of the fundamental right to respect for private life requires that derogations from the protection of personal data should apply only in so far as is strictly necessary.”

    Yksityisyyden suojan vuoksi heikennykset ihmisten yksityisyyden suojan alle kuuluvan datan/tiedon suojaamisesta poiketaan vain erityistapauksissa.

    ”The interference by national legislation that provides for the retention of traffic data and location data with that right must therefore be considered to be particularly serious”.

    Ainoastaan vakavan rikollisuuden torjumiseksi voidaan tallentaa tunniste/paikkatietoja tai muuta dataa. Kansallinen lainsäädäntö on vakavasti ristiriidassa EU-lain kanssa, jonka mukaan paikkatietoja ja muuta yhteysdataa voidaan tallentaa.

    Loppukädessä tässä puhutaan tunnistetiedoista (engl. location data) ja EU-tuomioistuin otti tiukan kannan moisen datan säilytykseen ja jakamiseen.

    EU-tuomioistuimen päätöshän tuli sen pohjalta, kun Ruotsissa/Briteissä on sorvattu voimaan lainsäädäntöä, jonka mukaan internet-yhteydentarjoajien on tallennettava lähes kaikki mahdollinen tieto käyttäjistään.

    • Jussi Kari   •     Kirjoittaja

      Matti: Kiitos varsin kattavasta kommentista! Avasit aika hyvin oman päättelyni aiheesta. Juuri näin minäkin asian näen.

      Samasta syystä itsekin ihmettelen, miten tämä päätös ei vaikuttaisi tuohon, millaista dataa operaattorit säilövät ja kuinka kauan.

  9. John   •  

    Asiaan liittyen olisi helppo ja epäoleellinen kysymys näin yleisellä tasolla.
    Mitä kielivaihtoehtoa et itse haluasi käyttää alla olevista, jos olisit oikeudessa viittaamassa ehdottomaan asetukseen?

    A) … till ett absolut minimum.
    B) … to a strict minimum.
    C) … mahdollisimman pieneksi.

    Löytyvät alkuperäiset tekstit direktiivin 2002/58 johdanto-osan 30 perustelukappaleista.

    Itse olen saanut käyttää vuodesta -96 lähtien ruotsia ja englantia korporaatiokielinä, joten luettuani suomenkielisen version viimeisenä, alkoi punakynä heilua.

    On ikävää että viralliset käännökset ovat sisällöltään poikkeavia.
    Tämä heijastuu auttamatta oikeuskäytäntöön ja vaikuttaa lain tulkintoihin.

  10. Toni   •  

    Hyvä Jos uusia kirjeitä ei tulisi.

    Mites ne sadattuhannet jo sevitetyt IP:t?
    Saako niitä käyttää.

    Siinähän olis lakifirmoilla taas kiireiset muutama vuosi.

    • Jussi Kari   •     Kirjoittaja

      Toni: Kiitos kommentista! Nythän markkinaoikeus antoi uuden päätöksen MAO:333/17 (http://www.markkinaoikeus.fi/fi/index/paatokset/teollisjatekijanoikeudellisetasiat/teollisjatekijanoikeudellisetasiat/1497263623678.html), jolla se muutti osoitteiden luovutuskäytäntöä.

      Päätöksessään markkinaoikeus tiukensi ehtoja, joilla operaattorit voidaan velvoittaa luovuttamaan internetliittymien käyttäjien tiedot – osittain juuri tässä kirjoituksessani mainitseman Tele2-päätöksen pohjalta! Tulevaisuudessa oikeudenhaltijoiden on siis vaikeampi saada tietoja kirjeiden lähettämistä varten.

      Jo luovutettuihin tietoihin tämä ei kuitenkaan vaikuta: ne on luovutettu sen linjan mukaan, joka silloin vallitsi. Tätä ei muuta se, että linja on myöhemmin muuttunut. Jo luovutetut tiedot ovat siis täysin vapaasti oikeudenhaltijoiden käytettävissä. Pitää muistaa, että päätös tietojen luovuttamisesta on eri asia kuin varsinainen oikeudenloukkausasia, johon tekijänoikeuskirjeetkin liittyvät.

      Jos markkinaoikeuden uusi päätös kiinnostaa, voit käydä lukemassa kirjoittamani blogauksen työnantajani blogista: https://www.turre.com/markkinaoikeus-muutti-linjaansa-tekijanoikeuskirjeista/

  11. Pingback: Ohjeita hedman partners, adultia, tot ja muiden kiristyskirjeitä saaville – kantasuomalainen.net

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.