Nato-option lunastamisen aika on nyt

Vajaat 8 vuotta sitten kirjoitin, että ”NATO-optio on ontto kuin koulun kumiperuna”. Pointtinani oli, että ko. optiolla ei oikeastaan ole sisältöä: ihan samoin kun palovakuutus pitää ostaa ennen kuin talo on tulessa, myös Nato-optio pitää lunastaa ennen kuin Armatat vyöryvät rajan yli. Tulipalon sattuessa vakuutus joko on tai ei ole, mutta mitään ”vakuutusoptiota” silloin ei enää ole. Sama Naton kanssa.

Viime päivien tapahtumien myötä suomalaiset ovat heränneet siihen, että naapurissamme on valtio, joka ihan oikeasti harjoittaa voimapolitiikkaa ja von Clausewitzin sanojen mukaisesti tuntuu ajattelevan, että ”sodankäynti on politiikan jatkamista toisin keinoin”. Tämä taas on saanut jopa vihreitä poliitikkoja toteamaan, että aika Nato-option lunastamiselle on tullut:

Hyvä juttu, olen samaa mieltä!

Mutta miksi kuuluisimme Natoon? Ja toisaalta miksi emme ole Natossa jo nyt?

Mihin Nato-optiota tarvitaan ja mitä se edellyttää?

Kuten vuoden 2014 kirjoituksessani totesin, Nato-option sisältö on ollut jotakuinkin ”juuri nyt ei aiota Natoon liittyä, mutta jos kansainvälispoliittinen tilanne muuttuu, jäsenyyttä voidaan hakea”.

Käytännössä kansainvälispoliittinen tilanne tarkoittaa tietysti Venäjää. Se on ihan selvä, että Nato-optiosta on puhuttu lähinnä Venäjän vuoksi. Se on ollut tavallaan Suomen valtionjohdon tapa ilmaista, että Suomella ei ole halua liittyä Natoon niin kauan kuin Venäjä toimii kivasti tai vähintään hyväksyttävästi, mutta jos ei, niin sittenpäs liitytään.

Tässä mielessä Nato-optio on siis toiminut samalla tavoin paradoksaalisesti kuin mikä tahansa turvallisuuspoliittinen ratkaisu: niiden olemassaololla pyritään varmistamaan, ettei niitä koskaan jouduta käyttämään. Samoin on Nato-option laita. Sen toimintaperiaate on ollut se, että jos Suomi kokee itsensä uhatuksi, Suomi hakee Natoon. Mutta jos ei koe, niin sitten ei hae.

Nato-option käyttämiselle on kuitenkin kaksi reunaedellytystä, joiden tulee olla kunnossa. Ilman niitä optiota ei ole edes olemassa. Ensinnäkin Naton tulee olla valmis ottamaan Suomi jäsenekseen. Toiseksi, kuten jo yllä sanoin, Natoon tulee liittyä ennen kuin maata uhkaa sotilaallinen konflikti.

Jos jompikumpi näistä edellytyksistä puuttuu, Natoon ei pääse.

Nyt kun Venäjä on esittänyt Natolle vaatimuksia olla laajentumatta mm. Suomeen ja Ruotsiin, on päivänselvää, että se yrittää estää noista reunaedellytyksistä ensimmäisen. Jos Venäjä saa Natolta takeet siitä, että se ei laajene Suomeen… noh, sitten Suomella ei ole Nato-optiota. Sen jälkeen Venäjä voi ruveta pelaamaan Suomen kanssa sikaa huomattavasti kovempaa kuin tätä nykyä. Esimerkkejä voi kaivaa esimerkiksi Ukrainasta tai Georgiasta.

Sellaista tilannetta ei siis saa päästää syntymään, missä Suomella ei olisi mahdollisuutta liittyä Natoon.

3 huonoa syytä olla kuulumatta Natoon

Kansalaiskeskustelussa erottuu pääasiallisesti kolme erilaista syytä olla kuulumatta Natoon. Ne voisi erotella näin:

  1. Venäjää ei tule ärsyttää.
  2. USA on epäilyttävä.
  3. Natoon liittyminen on sotavarustelua, ja sotavarustelu itsessään tekee sodat todennäköisemmiksi.

Nämä kaikki ovat periaatteessa järkeviä argumentteja, mutta lähemmässä tarkastelussa mikään niistä ei ole kovin vakuuttava.

Käyn kunkin Naton-vastaisen argumentin tässä läpi seuraavaksi.

1: Venäjää ei tule ärsyttää!

Tämän argumentin ydinsisältö on se, että Natoon liittyminen voisi ärsyttää Venäjää, joten sitä ei pidä tehdä. Totta on, että Venäjä ei diggaa Natosta. Tämä tuskin on jäänyt keneltäkään huomaamatta. Tuskinpa Venäjä muuten pyrkisi hakemaan Natolta takeita siitä, että se ei laajene lähemmäs sitä. Mutta miksi? Yksi täysin ilmeinen syy on se, että jos valtio liittyy Natoon, Venäjän on paljon vaikeampi painostaa sitä. Samansuuntaisesti asiaa arvioi myös Liberan sisältöjohtaja OTT Tero Lundstedt kirjoituksessaan ”Viro on valtiona Suomea suvereenimpi”.

Venäjä siis pyrkii pitämään valtiot ulkona Natosta, koska Nato on oikeasti toimiva puolustusliitto – jos valtio liittyy Natoon, Venäjän on vaikeampi öykkäröidä sille.

Argumentti siitä, että ”Natoon ei pidä liittyä, koska se voisi ärsyttää Venäjää!” on siis oikeastaan kehäpäätelmä: Venäjä pyrkii painostamalla pitämään Suomen Naton ulkopuolella, koska jos Suomi liittyisi Natoon, Venäjä ei voisi painostaa Suomea.

Tapaan kutsua tätä argumenttia myös lähisuhdeväkivalta-argumentiksi. Lähisuhdeväkivaltatapauksillehan on tyypillistä se, ettei uhri ilmoita väkivallasta poliisille. Mutta miksi ei? Siksi, että hän pelkää, että poliisin yhteydenotto voisi provosoida pahoinpitelijää. Tilanne on traaginen, sillä nimenomaan yhteydenotto poliisiin voisi lopettaa väkivallan uhan. Mutta jos yhteyttä ei ota – se mahdollistaa väkivallan jatkumisen.

2: USA on epäilyttävä!

Tämä on tyypillisesti nimenomaan poliittisen spektrin vasemmalla laidalla suosittu argumentti. Nämä ihmiset vetävät yhtäläisyysmerkit USA:n ja Naton välille, ja kaihtavat kaikkea mikä haistahtaa USA:lta.

Viime vuosina tämä argumentti on saanut jonkin verran tukea tosiasioista. Donald Trumpin valtakausi ei erityisesti luonut kuvaa USA:sta ”järkevänä maailmanpolitiikan johtajana” vaan enemmänkin sisäänpäinkääntyneenä sekoilijana.

Mutta vaikka USA onkin uusimmissa arvioissa kategorisoitu taantuvaksi demokratiaksi (Ks. HS:n uutinen), se on silti lähempänä liberaalia demokratiaa kuin Venäjä.

Käytännönläheisenä argumenttina ainakin itse väittäisin, että USA ei ole Suomelle sotilaallinen uhka. Venäjä sen sijaan on. Ja sen uhan torjumiseen Nato USA:n tuella toimii erityisen hyvin.

Mutta entä jos USA onkin niin epäluotettava, että vaikka Suomi olisi Natossa ja tänne hyökättäisiin, USA vain toteaisi että ”lol, ei kiinnosta”? En pidä tätä realistisena skenaariona. Naton 5. artiklaa on käytetty kerran Al-Qaidaa vastaan 9/11-iskujen jälkeen, mutta ei kertaakaan varsinaista valtiollista toimijaa vastaan. On kuitenkin selvää, että 5. artiklan lakaisu maton alle tällaisessa tilanteessa ajaisi koko Naton kriisiin. Toiseksi, vaikka USA kieltäytyisi auttamasta, niin kyllä ainakin minä mieluusti näkisin esimerkiksi Saksan, Ranskan, Italian, Norjan ja Tanskan sotavoimat Suomen apuna, jos Suomeen hyökättäisiin.

Nato Suomen apuna ilman USA:takin olisi merkittävästi parempi kuin Suomi yksin.

3: Sotilaallinen varautuminen lisää sodan uhkaa!

Viimeinen argumentti on tavallaan heikoin, mutta kaikista vaikein kumota. Se johtuu siitä, että siinä on kyse enemmänkin filosofisesta tai elämänkatsomuksellisesta näkökannasta eikä niinkään faktoista.

Tämäkin argumentti on periaatteessa totta: jos miekkaa ei ole, miekalla ei voi lyödä. Jos tuliaseita ei ole saatavilla, niillä ei voi ampua. Jos ydinaseita ei ole, niitä ei voi käyttää. Tässä mielessä voisi siis katsoa, että sotilaallinen varautuminen lisää sodan uhkaa: jos armeijoita ei ole, niillä ei voi hyökätä.

Tässä kuitenkin menevät is eli oleminen ja ought eli pitäminen sekaisin. Is-argumentit perustuvat sille, millainen maailma oikeasti on. Ought-argumentit taas perustuvat sille, millainen maailman pitäisi olla tai millainen argumentin esittäjä haluaisi sen olevan.

”Sotilaallinen varautuminen lisää sotilaallisen konfliktin riskiä, joten kenenkään ei tulisi varautua sotilaallisesti, joten meidänkään ei pitäisi!” on ought-argumentti. Se perustuu sille, millainen argumentoija haluaisi maailman olevan. Se vain jättää huomiotta sen is-maailman tosiasian, että meillä on naapurissa on valtio, joka on kerta toisensa jälkeen osoittanut, että sotilaalliset invaasiot ovat yksi osa sen perustyökalupakkia.

Tilanne ei siis ole ”jos me emme varaudu, niin hekään eivät varaudu”, vaan ”jos me emme varaudu, niin heillä on aivan perkeleellinen sotilaallinen ylivoima”.

Summa summarum: Natoon pitää liittyä nyt

Todennäköisesti kenellekään ei jäänyt epäselväksi, että mielestäni Natoon pitäisi hakea nyt ja mielellään jo eilen. Kun Venäjä on katsonut oikeudekseen Suomen kohtelemisen pelinappulana, pyrkien blokkaamaan Suomen Natosta Natoon vetoamalla, se on samalla osoittanut, ettei pelkkä Nato-optio ole toimiva pelote.

Tällä hetkellä Venäjä on aiheuttamassa jälleen uutta sotilaallista kriisiä Ukrainassa. Jos nyt ei ole aika hakea Natoon, niin milloin? Muistutan, että liian läheiset kriisit estävät liittymiseen Natoon. Venäjä ei siis oikeastaan voi tuoda sotilaallisia kriisejä Suomea lähemmäksi, ilman että Nato-optio sulkeutuu Suomelta pois sitä kautta.

Lopuksi on vielä kysyttävä, että kun jotkut poliitikot ovat nyt sanoneet, että Natoon liittyminen muuttuu ajankohtaiseksi ”jos Venäjä hyökkää Ukrainaan”, niin unohdimmeko jo Krimin ja Donbassin? Vai eikö niitä lasketa, kun paikalle ei menty kaksipäiset kotkakokardit keikkuen, vaan pieninä vihreinä miehinä?

Alviina Alametsää ja monia muita lainaten, Nato on nimenomaan tapa varmistaa rauha ja itsenäisyys Suomelle. Ja niille, joiden mielestä Nato on sotaan varatumista, tarjoilen tuoreen lainauksen Publius Flavius Vegetius Renatukselta, juuri vuodelta 390: si vis pacem, para bellum.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.