Rasismia ei voi kieltää – rasistiset järjestöt voi ja pitääkin

Tämänhetkisten tietojen valossa natsistinen Suomen Vastarintaliike aiheutti yhden ihmisen kuoleman mielenosoituksessaan noin kaksi viikkoa sitten. Julkisuudessa olleiden tietojen perusteella yksi SVL:n aktiiveista potkaisi Asema-aukiolla sivullista miestä, joka oli käynyt ilmaisemassa mielipiteensä SVL:n toiminnasta. Potkun seurauksena uhri kaatui ja löi takaraivonsa kiveykseen. Viikkoa myöhemmin mies kuoli.

Hyökkäys herätti keskustelua siitä, voisiko ja tulisiko järjestäytynyt rasismi erikseen kriminalisoida. Järjestäytynyttä rasismia vastustava Huominen ilman pelkoa -kampanja (rasismirikoslakiin.fi) sai tuulta alleen.

Asian tiimoilta julkisuudessa käydyt keskustelut ovat olleet juridisesti epätarkkoja ja käsitteellisesti harhaanjohtavia. Sekaisin ovat menneet rasismin ja rasististen järjestöjen kriminalisointi. Nähdäkseni tämä epätarkkuus vaivasi myös aiheesta tehtyä Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professorin Matti Tolvasen haastattelua.

Tämän käsitteellisen epäselvyyden vuoksi suhtauduin itsekin HIP-kampanjaan nuivasti. Mieli kuitenkin muuttui.

Kun puhumme rasismista, pitää muistaa, että vaikka rasismi on myös tekoja, ytimeltään se on aate. Rasistiset teot on Suomessa jo hyvin pitkälti kriminalisoitu (ks. esim. kirjoitukseni Sananvapaus ja vihapuhe, osa 1/2 sekä osa 2/2). Mikä osuus rasismista on siis vielä vapaata? Aatteet ja ajatukset, joita ei voida järkevästi kieltää ilman ajatuspoliisia. Ajatusten kriminalisointi taas ei istu oikeusvaltioon, vaikka nämä aatteet olisivat kuinka iljettäviä ja vastenmielisiä.

Mutta toisin kuin julkisuudessa olleiden tietojen perusteella olisi voinut päätellä, Huominen ilman pelkoa -kampanja ei pyri kriminalisoimaan rasismia yleensä, vaan rasistiset järjestöt. Kampanja itse käyttää termiä ”järjestäytynyt rasismi”, joka on mielestäni vähän hölmö, sillä ajatukset eivät voi organisoitua. Nimi ei kuitenkaan kampanjaa pahenna. Järjestön kriminalisointi onkin huomattavasti helpompaa kuin ajatusten kriminalisointi!

Toinen kysymys on, tarvitaanko tällaista kriminalisointia. Lähtökohtaisesti katsoin, että ei.

Rasistiset ryhmät ovat nimittäin jo nykylainsäädännön valossa kiellettyjä, sillä järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistuminen on rangaistavaa (Rikoslaki 39/1889, 17 luku 1 a §). Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on rikos (Rikoslaki 11 luku 10 §). Niinpä järjestäytyneet ryhmät, joiden toiminnassa syyllistytään kansanryhmää vastaan kiihottamiseen, ovat järjestäytyneitä rikollisryhmiä. Niinpä niiden toimintaan osallistuminen on rikollista. Näin toteaa myös Helsingin yliopiston rikosoikeuden apulaisprofessori Sakari Melanderkin Perustuslakiblogissa.

Lisäksi Melander esitti, että erilliskriminalisointia vaativat myös kansainväliset sopimukset. Tässä olen kuitenkin Melanderin kanssa eri mieltä: vaikka kansainväliset sopimukset siihen velvoittaisivatkin, pidän olennaisempana KV-sopimusten tarkoituksen kuin niiden kirjaimen toteutumista. Näin erityisesti tilanteissa, jotka vaatisivat uusia kriminalisointeja, sillä jokainen uusi pykälä tekee lain lähtökohtaisesti monimutkaisemmaksi ja vaikeaselkoisemmaksi ja lain selkeys on arvo sinänsä.

Kansainvälisten velvoitteiden lisäksi rasististen järjestöjen kieltämistä on vaadittu myös siksi, että näin annettaisiin signaali siitä, että tällaiseen ryhmään kuuluminen on paheksuttavaa. Näin katsoo myös Melander.

En kuitenkaan voi kannattaa kriminalisointia tälläkään perusteella. Lakeja voidaan säätää hyvillä ja oikeilla perusteilla tai huonoilla ja väärillä perusteilla. Signalointi kuuluu jälkimmäisiin.

Signaloinnissa on se ongelma, että se asettaa signaalin etusijalle todellisiin vaikutuksiin nähden. Signalointi on näennäistekemistä, jossa oleellista ei ole, tapahtuuko jotain, vaan näyttääkö siltä, että jotain tapahtuu. Pahimmassa tapauksessa signalointi on tulipalon sammuttamista bensalla: kyllähän se näyttää palon sammuttamiselta ja antaa viestin siitä, että paloja tulee sammuttaa, mutta todellisuudessa palo vain voimistuu ja laajenee.

Kun lakeja säädetään, niiden tulee olla tehokkaita tavoiteltuihin päämääriin nähden. Signalointi epäonnistuu tässä jo määritelmällisesti. Näin katsoo myös perustuslakivaliokunta (ks. esim. PeVL 5/2009 vp. s. 3 sekä PeVL 29/2001 vp. s. 4, joissa perustuslakivaliokunta toteaa, että rikoslakia ei tule käyttää symbolisiin merkityksiin).

Mutta entä jos signaalia ei annettaisikaan kansalaisille, vaan viranomaisille? Se sai mieleni muuttumaan. Ehkä rasististen järjestöjen erilliskriminalisoinnissa on sittenkin järkeä!

Meillähän ei ole ongelmaa siitä, etteikö kriminalisointeja olisi tarpeeksi. Ongelma on se, että viranomaiset eivät käytä niitä. (ks. esim. Sananvapaus ja vihapuhe, osa 1/2). Silloin syntyy tilanteita, joissa kansalaiset luulevat, että mitä tahansa saa tehdä, tai yksinkertaisesti eivät välitä, koska rangaistuksia ei tule. Sananvapaus ja vihapuhe -kirjoitukseni osassa 2/2 edelleen kirjoitin:

”- – Mesoaminen tekee mesoamisesta hyväksyttävää. – – Kun kriittinen puhe yleistyy, vihainen puhe yleistyy. Ja kun vihainen puhe yleistyy, vihapuhe yleistyy. Ja kun vihapuhe yleistyy, päästään tilanteeseen, jossa jotkut syyllistyvät esim. kansanryhmää vastaan kiihottamiseen.

Siis: vihainen puhe tekee vihapuhetta hyväksytyksi ja sitä kautta laskee ihmisten kynnystä syyllistyä vihapuherikoksiin.

Näin ei tietenkään tarvitsisi olla. – – [Tämä] siirtymä on mahdollinen vain, jos perseilystä ei tule seurauksia. Ihmisille pitää olla selvää, mikä on hyväksyttyä ja mikä ei, jotta rangaistavuus ei tule yllätyksenä.”

Ongelmaa ei olisi, jos viranomaiset puuttuisivat lain rikkomiseen. Mutta viranomaisen vakiintunut kanta on, että mitään ei tarvitse tehdä. Ja kun viranomaisen linjaus on syntynyt, se ei hevillä muutu. Olisihan se kummallista, jos muuttuisi, sillä viranomainen ei periaatteessa voi muuttaa vakiintunutta tulkintaansa ilman eri perusteita. Pahimmassa tapauksessa vakiintuneen tulkinnan muuttuminen voisi lähennellä jopa mielivaltaa. Mutta uusi lakipykälä on nimenomaan uusi peruste, jonka perusteella viranomainen voi toimia.

Tässä tilanteessa lisäpykälä siitä, että rasistisessa ryhmässä toimiminen on rangaistavaa, voisikin olla lakia selkeyttävä pykälä sen monimutkaistamisen sijaan. Silloin rasistiryhmien kielto olisi selkeä ja viranomaisten olisi pakko toimia. Jos viranomaiset eivät osaa noudattaa nykyistä lakia, heitä voidaan ohjata tuottamalla uusi pykälä, johon viranomaisten tulee reagoida.

Tämän vuoksi tuen rasististen ryhmien erilliskriminalisointia.

Signaali on annettava – viranomaisille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.