Viiden kohdan opas stalkkerin karkotukseen

Vainoaminen eli kansankielellä stalkkaus on toimintaa, jossa jotakuta toistuvasti seurataan, uhkaillaan tai tarkkaillaan jollain tavalla. Stalkkaus voi myös olla toistuvia yhteydenottoja, jotka ovat usein uhkaavia tai seksuaalissävytteisiä. Stalkkausta harjoittavat kaikki sukupuolet, mutta useimmiten uhrina on nainen (n. 75 % tapauksista). Usein tekijänä on ex-kumppani, mutta ”salaiset ihailijat” ja muut väkisintutustujat ovat myös tyypillisiä stalkkereita.

Usein stalkkaus aiheuttaa kohteessaan ahdistusta tai pelkoa. Lainsäätäjä onkin katsonut, ettei kenenkään täydy sietää sellaista toimintaa. Vainoaminen on ollut rikos (Rikoslaki (39/1889) 25:7 a §) vuoden 2014 alusta alkaen, mutta ihan liian harva tuntuu olevan pykälästä tietoinen.

Mitä stalkkauksen uhri voi tehdä?

Jos olet (netti)stalkkauksen tai muun vainoamisen uhri, sinulla on pari vaihtoehtoa. Voit toki olla täysin hiljaa ja välittämättä stalkkerista – vainoaja voi hyvinkin jättää sinut rauhaan, jos huomaa, ettei saa sinulta mitään huomiota. Mutta entä jos niin ei tapahdu? Tai jos et vain halua sietää jatkuvia yhteydenottoja?

Siinä tapauksessa toimi seuraavasti:

  1. Dokumentoi. Ota stalkkaajan viestit talteen. Ota kuvakaappauksia viesteistä. Mikäli mahdollista, huolehdi siitä, että niissä näkyy lähetyspäivä ja -aika. Skannaa kirjeet, valokuvaa kukkalähetykset ja vastaavat. Pidä päiväkirjaa siitä, miten ja millä tavoin vainoajasi on yrittänyt tavoittaa sinua tai mitä vainoaja on tehnyt. Tämä on oleellista erityisesti, jos kyse on vaikkapa seuraamisesta tai tarkkailusta, jota on vaikea havaita.
  2. Pyri tunnistamaan stalkkaaja. Useimmissa tapauksissa uhri tuntee vainoajansa. Tällöin saatat jo tietää tai sinulla on ainakin vahva epäilys siitä, kuka vainoajasi on. Jos henkilö on tuntematon, ota ylös stalkkerin käyttämät sähköpostiosoitteet, somepalveluiden profiilinimet, puhelinnumerot jne. Jos et pysty tunnistamaan stalkkeria, ei se mitään. Sitten se jää poliisin tehtäväksi.
  3. Jos vain uskallat, kiellä tekijää jatkamasta. Vainoajalle kannattaa lähettää lyhyt ja yksiselkoinen viesti, jossa ilmoitat, a) ettet halua olla hänen kanssaan tekemisissä, b) pidät hänen yhteydenottojaan tai muita tekojaan asiattomina ja ahdistavina sekä c) kiellät häntä jatkamasta yhteydenottoja. Esimerkiksi: ”Kiitos yhteydenotosta, mutta en halua jutella kanssasi ja koen yhteydenottosi asiattomina ja ahdistavina. Älä ota minuun jatkossa yhteyttä.” Tallenna lähettämäsi viesti – taas mielellään niin, että siinä näkyy päivämäärä ja kellonaika.
  4. Jos mahdollista, estä vainoajan yhteydenotot. Jos uskallat, käytä esimerkiksi Facebookin tai muiden sosiaalisten medioiden blokkaustoimintoja. Laita puhelimesta estot päälle. Dokumentoi tämä päiväkirjaan. Jos stalkkeri kiertää estot esim. luomalla uusia profiileja, tallenna nämäkin viestit. Muistuta kieltäneesi henkilöä ottamasta yhteyttä. Voit myös kertoa, että vainoaminen on Suomen lain mukaan rikos.
  5. Tee poliisille rikosilmoitus tai tutkintapyyntö. Kun sinulla on mielestäsi tarpeeksi materiaalia (kuukausi tai pari on varmasti tarpeeksi, varsinkin jos yhteydenottoja on ollut useita), ota pinkasta kopio poliisia varten, marssi poliisin luo ja kerro, että haluat tehdä rikosilmoituksen tai tutkintapyynnön vainoamisesta. Anna todisteet poliisille.

Bonusvinkki: kun tallennat todisteita, ota niistä myös varmuuskopioita. Älä säilytä ainoita kopioita tietokoneellasi, vaan ota myös kopio muistitikulle ja laita se jonnekin varmaan paikkaan talteen. Anna kopio todisteista vaikkapa kaverillesi säilytettäväksi.

Jossain vaiheessa poliisi kutsuu sinut kuulusteluihin. Kuulustelussa ei kannata etkä asianaomistajana myöskään saa valehdella, mutta sinulla on täysi vapaus kertoa asia omalta kannaltasi. Vainoamisen tunnusmerkistö ei edellytä, että olisit itse kokenut ahdistusta tai pelkoa, mutta tapaus on tietysti selvempi, jos sinua on ahdistanut tai pelottanut. Älä siis vähättele ahdistustasi tai pelkoasi! Kuulustelussa saa käyttää omaa lakimiestä ja jos harkitset lakimiehen hankkimista, ota lakimies mukaan jo kuulusteluihin.

Muista: lainsäätäjä on kriminalisoinut vainoamisen juuri siksi, että lainsäätäjä on katsonut sen tarpeeksi suureksi oikeudenloukkaukseksi. Sinun ei tarvitse sietää sitä, että joudut jatkuvasti rikoksen kohteeksi. Sinun ei myöskään tarvitse sääliä vainoajaa yhtään enempää kuin muutakaan rikollista.

Mitä vainoaminen on lain mukaan?

Tarkalleen ottaen pykälässä sanotaan näin:

”Rikoslaki 25 luku 7 a §: Vainoaminen: Joka toistuvasti uhkaa, seuraa, tarkkailee, ottaa yhteyttä tai muuten näihin rinnastettavalla tavalla oikeudettomasti vainoaa toista siten, että se on omiaan aiheuttamaan vainotussa pelkoa tai ahdistusta, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä yhtä ankaraa tai ankarampaa rangaistusta, vainoamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.”

Ensimmäisenä ehtona rikoksen täyttymiselle on tapahtumien toistuvuus. Toistuvuudelle ei ole annettu laissa tai sen esitöissä tarkempaa määritelmää, mutta usein tästä ei olekaan epäselvyyttä – vainoaminen kestää helposti kuukausia tai jopa vuosia.

Toiseksi vainoaminen voi tapahtua uhkaamalla, seuraamalla, tarkkailemalla, ottamalla yhteyttä tai ”muulla näihin rinnastettavalla tavalla”. Usein näidenkään täyttymisestä ei ole epäselvyyttä. Niissä tapauksissa, mitä minulle on tullut vastaan, on kyse ollut nimenomaan yhteydenotoista, mutta tapoja on useampia. ”Muulla näihin rinnastettavalla tavalla” tarkoittaa, että muukin toiminta voidaan katsoa vainoamiseksi.

Kolmanneksi vainoamisen tulee olla oikeudetonta. ”Oikeudeton” on juristinkielinen ilmaus, joka tarkoittaa, ettei henkilöllä ole laillista tai muuta oikeuttua intressiä yhteydenotoilleen. Tällainen oikeutettu intressi voi olla vaikka velkojan toistuvat yhteydenotot tai ex-puolison yhteydenotot tapauksessa, jossa on tarpeen sopia esimerkiksi avioeroon liittyvästä osituksesta tai lasten huollosta ja tapaamisoikeudesta.

Neljänneksi teon tulee ”olla omiaan aiheuttamaan vainotussa pelkoa tai ahdistusta”. ”On omiaan” on jälleen juristinkielinen ilmaus: se tarkoittaa, että senkaltaisesta toiminnasta yleensä seuraa pelkoa tai ahdistusta. Se, että uhri on kovanahkainen, ei siis tee vainoamisesta yhtään hyväksyttävämpää.

Vainoamisen toteutuminen ei edellytä, että uhri käskisi tai pyytäisi vainoajaansa lopettamaan yhteydenotot. Hiljaisuus voi olla uhrin tapa yrittää saada stalkkeri lopettamaan yhteydenotot. Jos vainoaja vaikuttaa väkivaltaiselta tai muuten aggressiiviselta, kohde voi myös yksinkertaisesti pelätä vainoajaansa niin paljon, ettei uskalla kieltää tätä. Toisaalta voitaneen olettaa, että vähemmän aggressiivisessa stalkkauksessa kohteen kiellon merkitys kasvaa. Myös esimerkiksi tilien blokkaaminen esim. sosiaalisessa mediassa on melko selvä viesti siitä, ettei tahdo toisen yhteydenottoja.

Lain esitöissä myös mainitaan, että sinänsä positiivisetkin toimet voivat olla vainoamista. Vainoamisen ei siis edellytetä olevan aggressiivista, vaan myös vaikkapa kukkalähetykset, runojen lähettäminen tms. voivat olla vainoamista. Se, milloin niin on, riippuu olosuhteista.

Uskon ja toivon, että kun tietoisuus vainoamisen rikollisuudesta leviää, se vähenee. Sillä välin täytyy turvautua valtion tarjoamiin oikeussuojakeinoihin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *