Kun oikeudellinen ongelma nostaa päätään tai tulee kirjaimellisesti ikkunasta sisään, on aika palkata lakimies. Mieluiten hyvä sellainen. Useimmille ei kuitenkaan ole itsestäänselvää, millainen on hyvä lakimies ja miten sellainen kannattaa valita. Asiaa on tullut pohdittua muutaman kerran.
Vainoaminen eli kansankielellä stalkkaus on toimintaa, jossa jotakuta toistuvasti seurataan, uhkaillaan tai tarkkaillaan jollain tavalla. Stalkkaus voi myös olla toistuvia yhteydenottoja, jotka ovat usein uhkaavia tai seksuaalissävytteisiä. Stalkkausta harjoittavat kaikki sukupuolet, mutta useimmiten uhrina on nainen (n. 75 % tapauksista). Usein tekijänä on ex-kumppani, mutta ”salaiset ihailijat” ja muut väkisintutustujat ovat myös tyypillisiä stalkkereita.
Usein stalkkaus aiheuttaa kohteessaan ahdistusta tai pelkoa. Lainsäätäjä onkin katsonut, ettei kenenkään täydy sietää sellaista toimintaa. Vainoaminen on ollut rikos (Rikoslaki (39/1889) 25:7 a §) vuoden 2014 alusta alkaen, mutta ihan liian harva tuntuu olevan pykälästä tietoinen.
Ei ole mitenkään harvinaista, että lehdistöltä ja sukulaisilta menevät lakimiehet ja asianajajat iloisesti sekaisin. Sinällään tämä on ymmärrettävää, koska titteleitä on paljon, jotkut ovat toisensa poissulkevia, toiset eivät, jne. Koska tittelit ovat myös joissain tapauksissa tietynlaisia eturyhmiä, edes ryhmiin kuuluvilla ei ole insentiiviä viestiä näistä täysin puolueettomasti ja ainakin alalla toimivana huomaa, miten rivien välistä annetaan välillä pientä niittiä muiden ryhmien edustajille.
Mutta katsotaanpa niitä juristien pokemon-tyyppejä: