On yleisesti tiedossa, että tuomioistuimissa omat väitteensä tulee todistaa. Perustasolla jokainen ymmärtää, mitä todistelu on. Jokaisesta väitteestä pitää olla jokin konkreettinen todiste, joka osoittaa kunkin väitteen todeksi. ”Olin rikoksentekohetkellä Kreikassa” on väite, todiste tästä voi olla vaikkapa lomavalokuva, jossa henkilö näkyy Akropoliksen edessä.
Tämän ymmärtää kuka vain. Loppu tuntuu olevan useimmille mustaa magiaa.
Aina välillä rikosoikeuteen liittyvissä keskusteluissa huomaa, etteivät ei-juristit ymmärrä vapaan todistusharkinnan käsitettä.
Lanseerasimme työpaikassani Turre Legalissa Turre-Neuvottelija-palvelun ihmisille, jotka ovat saaneet Hedman Partners -asianajotoimistolta tai Adultia Oy:ltä nk. vaatimuskirjeen (tai ”pornokirjeen”, kuten jotkut niitä kutsuvat). Kirjeistä ks. esim. edesmenneen Ville Oksasen kirjoitus Tietoviikossa, Piraattipuolueen Sebastian Mäen blogaus sekä firmamme tietoisku aiheesta.
Erityisesti toissapäiväisen, vaatimuskirjeitä koskeneen Tietoviikon uutisen jälkeen sosiaalisessa mediassa keskusteltiin siitä, mihin mahdollinen tuomioistuimen tuomio edes teoriassa voisi perustua. Tivin jutussa pomoni Herkko Hietanen nimittäin toteaa, että ”Koneet tutkitaan ja niistä tehdään tekniset selvitykset. Jos niistä löytyy vertaisverkko-ohjelmia tai .torrent-tiedostoja, nämä riittävät monesti tuomion antamiseen”.
Varsinkin teknisesti suuntautuneet tekijänoikeusaktivistit pöyristyivät: vaikka koneelta löytyisikin vertaisverkko-ohjelmia tai torrentteja, eihän tästä voida vielä päätellä, että liittymän haltija on jakanut teoksia! Ja viimeistään jos väittää, että on pitänyt avointa WLAN-tukiasemaa, syytteeltä putoaa pohja, koska jakaja on periaatteessa voinut olla kuka tahansa!
Joo. Ja ei.