Tekijänoikeuskirjeiden välitilinpäätös – tekijänoikeuskirje 4 vuotta

Tekijänoikeuskirje 4 v synttärit

Tekijänoikeuskirjeet ovat useimmille tuttu aihe. Lataat netistä bittorrentilla leffoja ja tulet samalla jakaneeksi niitä muille. Puolen vuoden–vuoden päästä postiluukustasi tulee kirje, jossa elokuvayhtiötä edustava asianajotoimisto vaatii sinulta 500–5000 euroa asian sopimisesta. Kirjeen mukaan sinut haastetaan oikeuteen, jos et suostu, ja tällöin sinulta vaaditaan lisäksi kymmenien tuhansien eurojen oikeudenkäyntikulut.

Olen ollut osallisena useissa tekijänoikeuskirjeoikeudenkäynneissä sekä myös sopinut lukuisia tapauksia kirjeensaajien puolesta. Lisäksi olen seurannut alaa varsin läheisesti 2,5–3 vuotta. Kovin paljoa kauempaa asiaa ei olisi voinut seuratakaan, kun tekijänoikeuskirjetoiminta nykyisessä toiminnassaan on alkanut loppuvuodesta 2013 – alkuvuodesta 2014 eli noin neljä vuotta sitten. Tekijänoikeuskirjeet ovat siis täyttäneet jo neljä vuotta.

Mitä tekijänoikeuskirjeille nykyään kuuluu?

Varoitus: kirjoitus on pitkä.

Vanha toimintamalli uhkasi isoja jakelijoita, uusi malli puuttuu pieniinkin loukkauksiin

Teoriassa Tekijänoikeuden Tiedotus- ja Valvontakeskus ry eli TTVK on lähetellyt tekijänoikeuskirjeitä jo melkein 15 vuotta. TTVK:han on suomalaisten oikeudenhaltijajärjestöjen (käytännössä Teosto ja Gramex) ”asianajotoimisto”, joka ajaa erityisesti musiikkialan oikeustapauksia Suomessa.

Vaikka TTVK:n tekijänoikeuskirjetoiminnan malli ja elokuvayhtiöiden käyttämä uusi tekijänoikeuskirjetoimintamalli perustuvat samoihin pykäliin ja vaikka ne periaatteessa toimivat samalla tavalla, niiden mittakaavaero on niin suuri, että voidaan perustellusti esittää kysymys, ovatko mallit oikeasti samoja. Eroja voidaan hahmottaa seuraavasti:

  1. Oikeudenhaltijat. Vanhassa edustettuna olivat lähinnä levy-yhtiöt, artistit ja musiikkituottajat. Uudessa mallissa edustettuna ovat mainstream-elokuvatuottajat, TV-tuottajat ja aikuisviihdetuottajat.
  2. Teokset. Vanhassa mallissa musiikkia, uudessa mallissa elokuvia, TV-sarjoja ja aikuisviihdettä.
  3. Edustajat. Vanhassa mallissa toimijana oli lähinnä ry-pohjainen TTVK. Uudessa mallissa keskeiset toimijat ovat asianajotoimistoja ja lakiasiaintoimistoja.
  4. Kirjeiden määrä. TTVK lähetti n. 40 kirjettä per vuosi. Uuden mallin toimijat lähettävät 4000–10000 kirjettä vuodessa per toimisto.
  5. Vaadittu korvaus per kappale. TTVK pyytää 1–2 euroa per musiikkikappale. Uuden mallin toimijat satoja euroja per elokuva tai TV-sarjan jakso.
  6. Vaaditut kokonaiskorvaukset. TTVK saattoi pyytää jopa kymmeniä tai satoja tuhansia; uuden mallin toimijat 500–5000 euroa.

Toisin sanoen ”vanhalla mallilla” operoiva TTVK lähettää vähän kirjeitä, joissa kappalekohtainen korvaus on pieni. Kun TTVK kuitenkin keskittyy lähinnä isoihin jakelijoihin, kokonaishinta nousee helposti kymmeniin tuhansiin euroihin ja ellen väärin muista, jopa satojen tuhansien vaatimuksiakin on lähihistoriassa nähty.

”Uudella mallilla” toimivat asianajo- ja lakiasiaintoimistot taas lähettävät paljon kirjeitä, joiden kappalekohtainen korvaus on suhteellisen iso. Kun nämä toimijat kuitenkin puuttuvat vaikka vain yhden TV-sarjan jakson jakamiseen, on korvausvaatimus suurimmillaankin vain joitain tuhansia euroja.

Aikajana

Kuten totesin, TTVK on lähettänyt vanhanmallisia tekijänoikeuskirjeitä jo lähes 15 vuotta. Uudenmallinen tekijänoikeuskirjebisnes sen sijaan on vain noin 4 vuotta vanha ilmiö. Aikajanalle asioita voisi asettaa seuraavasti:

2000-luku

9/2004 – TTVK perustetaan.

2013 – 2015

12/2013MAO:479/13 (4.12.2013). Ensimmäinen Hedman Partnersin markkinaoikeudesta hakema ja markkinaoikeuden sivuilla julkaistu tietojenluovutusmääräys. Tässä vaiheessa Hedman Partners edusti vielä aikuisviihdetoimijoita.

12/2014MAO:880/14 (18.12.2014). Markkinaoikeus hylkää Scanboxin hakemuksen, jolla Scanbox yrittää velvoittaa internetoperaattorit luovuttamaan tekijänoikeuksiaan loukanneiden jakajien yhteystiedot. Markkinaoikeuden peruste on, että hakija ei ole osoittanut asiavaltuuttaan muuhun kuin elokuvien pohjoismaisiin versioihin ja loukkaajien väitetään loukanneen elokuvien jenkkiversiota. Scanboxia edustanut Hedman Partners.

4/2015 – Tekijänoikeusvalvonta Adultia Oy perustetaan. Mitä ilmeisimmin Hedman Partners lemppaa aikuisviihteen oikeudenvalvonnan Adultialle ja keskittyy itse mainstream-elokuvien ja -TV-sarjojen oikeudenvalvontaan.

12/2015 – Hämeenlinnalainen B-Laki Oy rekisteröi Tekijänoikeusturva TOT:n aputoiminimekseen.

2016

1/2016 – Tanskalainen Njord Law -asianajotoimisto aktivoituu ja ryhtyy lähettelemään tekijänoikeuskirjeitä myös Suomeen.

7/2016MAO:419/16 (4.7.2016). Ensimmäisen tekijänoikeuskirjetapauksen tuomio markkinaoikeudesta. Tampereen keskustassa asuva mies saa tuomion tekijänoikeuden loukkaamisesta avoimesta WLANista huolimatta. Oikeudenhaltijoina Scanbox ja Crystalis, asiamiehenä Hedman Partners.

9/2016 – Tekijänoikeusturva TOT aktivoituu ja alkaa lähetellä kirjeitä.

11/2016 – Adultia rekisteröi Filmia-aputoiminimen. Adultia ja Filmia ovat siis sama firma.

2017

2/2017MAO:55/17 (7.2.2017). Toinen tekijänoikeuskirjetuomio markkinaoikeudesta. Markkinaoikeus antaa hyvinkääläiselle miehelle vapauttavan tuomion tekijänoikeuskirjetapauksessa. Oikeudenhaltija Scanboxilla on asiavaltuus vain A Walk Among The Tombstones -elokuvan pohjoismaiseen versioon ja tapauksessa on jaettu elokuvan jenkkiversiota. Jäljelle jää oikeudenhaltija Crystaliksen kanne tekijänoikeusloukkauksesta kolmen jaetun Black Sails -sarjan jakson osalta.

Miehellä on kuitenkin väitetyltä tekoajalta todistaja, jonka kertomuksesta voidaan päätellä, että WLAN on todennäköisesti ollut avoin. Se on myös kuulunut naapuritaloihin. Lisäksi miehen tietokone on tutkittu asiantuntijan toimesta, eikä sieltä ole löytynyt merkkejä torrent-tiedostoista tai torrent-pääteohjelmista.

6/2017MAO:333/17 (12.6.2017). Markkinaoikeus muuttaa tulkintalinjaansa siitä, millä edellytyksillä se velvoittaa internet-operaattorit luovuttamaan liittymänhaltijoiden tiedot. EU-tuomioistuimen nk. Tele2-tuomion (C-203/15) perusteella markkinaoikeus katsoo, että a) viestinnän luottamuksellisuuden poikkeuksia on tulkittava suppeasti, b) toimenpiteiden on ehdottomasti oltava oikeassa suhteessa tarkoitukseen nähden, ja c) ne on toteutettava täysin välttämättömän rajoissa.

Lisäksi MAO katsoo, että jakamisen merkittävyyttä tulee arvioida ei vain siitä näkökulmasta, onko teosten jakaminen yleisesti merkittävää, vaan siitä näkökulmasta, onko jakaminen merkittävää yksittäisen liittymän kannalta. Toisin sanoen MAO merkittävästi kohottaa kynnystä, milloin se määrää internet-operaattorin luovuttamaan liittymänhaltijan tiedot.

9/2017MAO:565/17 (15.9.2017). Kolmas tekijänoikeuskirjetuomio markkinaoikeudesta. Markkinaoikeus tuomitsee A Walk Among The Tombstones -elokuvaa jakaneen miehen. Oikeudenhaltija Scanboxin puute asiavaltuudessa korjaantuu jälkikäteen, koska Scanbox on saanut Tombstones-elokuvan oikeudet omistaneelta yhtiöltä kirjallisen selvityksen, jossa elokuvayhtiö erikseen painottaa Scanboxin valtuuksien kattavan Pohjoismaissa elokuvan oikeudenvalvonnan kaikkien kieliversioiden osalta.

Vastaaja vetoaa avoimeen WLANiin, mutta vastaajan Facebookiin pohjautuva todistelu on niin aukollista, että se kääntyy häntä vastaan. Vastaaja on lisäksi kirjoitellut internetiin viestejä, jotka markkinaoikeus yhdistää häneen. Viimeinen naula arkkuun on, että vastaaja on käyttänyt harvinaisia Bittorrent-pääteohjelmia, jotka on helppo yhdistää häneen.

12/2017MAO:752/17 (7.12.2017). Operaattorit v. oikeudenhaltijat. Telia Finland vastaan Copyright Management Services Ltd. Telia on rajoittanut liittymänhaltijoiden tunnistamistietojen tallentamista 3 kuukauteen. Kantajan (edustajanaan Adultia) näkemyksen mukaan Telian tulisi tallentaa tiedot tietoyhteiskuntakaaren 157 §:n perusteella vähintään 9 kuukauden ajaksi.

Telian ratkaisu on merkittävä, sillä mitä lyhempi tallennuskausi operaattorilla on, sitä useammin oikeudenhaltijoiden tulee aktivoitua. Jos internet-operaattorilla ei ole tietoja tallella, se ei voi luovuttaa niitä. Markkinaoikeus hylkää oikeudenhaltijoiden vaatimuksen: operaattori saa itse päättää, kuinka pitkäksi aikaa se tarvitsee tietoja. Operaattorin ei tarvitse tallentaa tietoja tekijänoikeusvalvontaa varten.

Tapaus on siinä mielessä merkittävä, että se on ensimmäisiä oikeustapauksia (yhteystietojen luovutusvaatimusten lisäksi), joissa asiamiehenä on toiminut joku muu kuin Hedman Partners.

12/2017KKO:2017:85 (8.12.2017). Operaattorit v. oikeudenhaltijat. Copyright Management Services Ltd. edustajanaan Adultia vaatii, että DNA luovuttaa sille tiedot, joita se pitää säilössä tietoyhteiskuntakaaren 157 §:n nojalla eli nk. viranomaistiedot. KKO katsoo, että tietoyhteiskunnan 157 §:n nojalla tallennettavat tiedot ovat vain tiettyjä, laissa nimettyjä viranomaisia varten tallennettuja ja luovutettavia, eikä operaattori siis saa luovuttaa niitä ulkopuolisille. Tällaisena ulkopuolisena on pidettävä myös oikeudenhaltijoiden edustajaa.

12/2017MAO:783/17 (14.12.2017). Operaattorit v. oikeudenhaltijat. Adultian edustama Copyright Management Services Ltd. vaatii, että DNA luovuttaa sille tiedot, joita se pitää säilössä muita kuin viranomaistarkoituksia varten (tietoyhteiskuntakaaren 17 luku, ”Sähköisen viestin ja välitystietojen käsittely”) . Tavallaan kyse on tapausten MAO:752/17 (CMS Ltd v. DNA) ja KKO:2017:85 (CMS Ltd v. Telia) symbioosista.

Markkinaoikeus hylkää CMS:n hakemuksen, sillä a) markkinaoikeus oli myöntänyt oikeudenhaltijoille turvaamistoimen, mutta b) oikeudenhaltijat eivät olleet laittaneet turvaamistoimea käytäntöön, joten DNA on poistanut tiedot eikä se voi enää luovuttaa niitä.

Mielenkiintoista on, että tuomion mukaan turvaamistoimen on estänyt sen suuri kulu: oikeudenhaltijoilla ei ollut mahdollisuutta asettaa 50 000 euron vakuutta turvaamistoimen täytäntöönpanemiseksi. Lisäksi markkinaoikeus toteaa, että ”oikeudenhaltijat eivät olleet toimittaneet markkinaoikeuden tuomion MAO:333/17 mukaisia todisteita merkittävyyskynnyksen ylittymisestä”. MAO velvoittaa CMS:n korvaamaan DNA:n oikeudenkäyntikuluja 100 eurolla.

12/2017MAO:819/17 (20.12.2017). Taas operaattorit v. oikeudenhaltijat. Mielenkiintoista on, että nyt asialla tekijänoikeuskirjeiden saralla uusi yrittäjä, Warner Bros., joka vaatii DNA:ta luovuttamaan sille liittymänhaltijoiden tiedot. DNA ehtii poistaa tiedot prosessin aikana, kun oikeudenhaltijat eivät hae asiassa turvaamistointa.

Molemmat osapuolet pyytävät, että MAO ottaa kantaa merkittävyyskynnyksen ylittymiseen, vaikka tiedot ovat vanhentuneet. MAO kuitenkin toteaa, ettei se ratkaise asiaa tältä osin tietojen vanhentumisen vuoksi.

Toimijoiden määrä kasvaa, mutta toiset ovat aktiivisempia kuin toiset

Ketkä lähettävät kirjeitä? Kuten aikajanastakin näkyy, toimijoiden määrä alalla näyttäisi kasvaneen. Totuus on kuitenkin häilyvämpi. Aikajanan havainnot eivät sinällään ole vääriä, mutta olisi virheellistä väittää, että kaikki toimijat olisivat yhtä suuria. Ehdottomasti isoin toimija on Hedman Partners, joka lähettää arviolta 10 000 kirjettä vuodessa. Toiseksi suurin on Adultia/Filmia. Oma arvioni on, että tätä nykyä Adultia/Filmia lähettää 7000 kirjettä vuodessa. Njord ja TOT tulevat kaukana perässä. Njordilla ja TOT:lla on vieläpä se, että ne saattavat lähettää nipun kirjeitä ja sitten olla puolikin vuotta tai enemmän ”tauolla”. Tällä hetkellä Njordista ja TOTista ei ole kuultu kuukausiin.

Luonnollisesti myös TTVK on edelleen aktiivinen, mutta lähetettyjen kirjeiden määrällä mitattuna TTVK on selvä pikkutekijä.

Toisaalta toimijoita ei voi arvioida vain lähetettyjen kirjeiden määrään perustuen. TTVK:n 10 000 euron kirje on luonnollisesti paljon isompi paukku kuin Hedmanin 550 euron pikavoitto.

Joka tapauksessa voidaan todeta, että vaikka alalle on tullut uusia yrittäjiä, pari toimijaa erottuu joukosta. Yksi on valmis ihan oikeisiin oikeudenkäynteihin, toinen ajaa lähinnä metakeissejä ja muut ovat tyytyneet lähinnä lähettelemään kirjeitä silloin tällöin.

Tilanne on siinä mielessä erikoinen, että Scanboxin ja Crystaliksen oikeudenkäynnit Hedman Partnersin edustamana ovat näyttäneet melko selvät suuntaviivat sen osalta, missä tuomiokynnys menee. Tältä kannalta on vaikea ymmärtää, miksi muut toimijat eivät ole vieneet juttuja oikeuteen, sillä se olisi ilmeinen tapa vahvistaa näiden uskottavuutta. Paperitiikeri ei pelota ketään. Toki yksittäisen ihmisen kannalta tilanne on parempi näin, mutta tilanne on silti erikoinen.

Tekijänoikeusvalvontaa harjoittavat toimistot voidaan luokitella ”vakavastiotettavuudeltaan” seuraavasti:

  1. Hedman Partners. Tekijänoikeusvalvojista Hedman Partners on tällä hetkellä ainoa, joka on oikeasti vienyt yksittäisiä ihmisiä koskevia juttuja oikeuteen. Hedman lienee myös lähetettyjen kirjeiden määrällä mitattuna suurin toimija.
  2. Adultia/Filmia. Adultia on Hedmanin lisäksi toinen toimisto, joka on vienyt juttuja oikeuteen. Mutta toisin kuin Hedman, Adultia on vienyt oikeuteen vain ”metajuttuja”, jotka koskevat operaattoreiden velvoitteita. Tähän mennessä Adultia ei ole vienyt yhtään yksittäistä ihmistä koskevaa riitajuttua oikeuteen.
  3. Muut. Täällä on niin Njord kuin Tekijänoikeusturva TOT.

Yllä olevasta luokituksesta voidaan päätellä ainakin yksi asia: Hedman Partners (tai oikeastaan Hedman Partnersin edustamat oikeudenhaltijat) on tällä hetkellä toimijoista ainoa, joka on yksittäiselle ihmiselle oikeudellinen riski. Adultia, Njord ja TOT ovat tähän mennessä vieneet juttuja oikeuteen hurjat 0 kappaletta. Huomautettakoon kuitenkin, että tilanne voi muuttua milloin vain.

On siis virheellistä ajatella, että ”Kun Adultia ei tähänkään mennessä ole ketään oikeuteen haastanut, ei se niin tule tekemäänkään”. Tällä hetkellä riskiluokitus on kuitenkin se, minkä ylempänä sanoin.

Ei sillä, että Hedmankaan olisi ollut oikeudessa erityisen aktiivinen. Tähän mennessä Hedman Partnersin oikeudenkäyntien lukumäärä huitelee laskujeni mukaan jossain 20–30 kappaleen tienoilla. Kirjeitä Hedman Partners on päämiestensä puolesta lähettänyt kymmeniä tuhansia. Vaikka kirje siis kolahtaisi postiluukusta, riski haastetuksi joutumisesta on sangen pieni. Huomautettakoon kuitenkin, että vaikka riski on pieni, se on olemassa.

Riskin pienuus ei paljoa lohduta, jos käänteislottovoitto osuu kohdalle.

Tuomioanalyysin tulos: kirjetoimintaa on rajoitettu, mutta ei lopetettu

Tekijänoikeuskirjeet ovat herättäneet ihmisissä huomattavaa ärtymystä ja niistä on nettikeskustelujen perusteella kanneltu niin oikeusasiamiehelle, oikeuskanslerille, Asianajajaliiton valvontalautakuntaan kuten oikeusministerillekin. Lisäksi kirjeistä on tietojeni mukaan tehty lukuisia rikosilmoituksia. Nettikeskusteluja lukiessa voisikin luulla, ettei yhteiskunta ole tehnyt kirjeille yhtään mitään.

Tämä ei pidä paikkaansa.

Tuomioistuinratkaisut ovat ensinnäkin antaneet meille tärkeää tietoa siitä, miten tuomioistuimet tapauksia tulkitsevat. Toiseksi markkinaoikeus on rajoittanut kirjekavereiden toimintaa useilla tavoilla.

Tekijänoikeuskirjeoikeudenkäynnit voidaan jakaa kahteen ryhmään niiden aiheen mukaan. Ensimmäinen ryhmä ovat varsinaiset tapaukset, joissa kyseessä on ollut väitetty tekijänoikeuden loukkaus ja joissa vastakkain ovat olleet oikeudenhaltijat sekä yksityiset ihmiset. Toinen ryhmä ovat metatapaukset, jotka ovat koskeneet oikeudenhaltijoiden ja operaattoreiden suhdetta.

Varsinaiset tapaukset: vähäisetkin todisteet voivat vapauttaa vastaajan, jos todisteet ovat tekoajalta

Varsinaisia, tuomioon asti ajettuja tekijänoikeustapauksia on markkinaoikeudessa käsitelty 3 kappaletta: Kapteeni Flintin tapaus sekä tapaukset Aavia 1 ja Aavia 2. Flintin tapaus on nimetty vastaajan käyttämän nimimerkin mukaan; Aavian tapaukset on nimetty tapaukset hoitaneen lakiasiaintoimiston mukaan.

Kapteeni Flintin tapauksessa (MAO:419/16) Hedmanin edustamat Scanbox ja Crystalis olivat haastaneet oikeuteen Tampereen keskustassa asuvan miehen, Flintin. Kantajien mukaan Flint oli jakanut vertaisverkoissa Black Sails -TV-sarjaa ja A Walk Among The Tombstones -elokuvaa. Flintillä oli avoin WLAN ja tekijänoikeuskirjeen saatuaan Flint oli tallentanut reitittimensä lokitiedostoja, joista näkyi, että myös jotkut tuntemattomat päätelaitteet käyttivät hänen verkkoyhteyttään. Flintin asiantuntijatodistaja myös kertoi, että Flintin yhteyttä on voitu käyttää vähintään samasta rapusta sekä joistain naapuritaloista.

Pahaksi onneksi lokitiedostot olivat kirjeen saamisen jälkeiseltä ajalta eivätkä väitetyltä tekoajalta. Lisäksi oikeudenhaltijat toimittivat todisteeksi kopioita viesteistä, joita Flint oli väitetysti kirjoittanut internetiin. Toinen viesti oli MuroBBS-keskustelupalstalta, toinen Ylilauta.org-foorumilta. Erityisesti Ylilaudan viesti oli muotoiltu siten, että sen lukemalla sai käsityksen, että Flint olisi jakanut teoksia vertaisverkoissa. Flint sai tuomion. Ylilaudan viesti ei ollut Flintin kirjoittama, mutta viestin kirjoittajan henkilöllisyys paljastui vasta markkinaoikeuden tuomion jälkeen, eikä tuomiosta voinut valittaa.

Tuomiossaan markkinaoikeus kuitenkin kohtuullisti oikeudenhaltijoiden vaatimia tekijänoikeudellisia hyvitysmaksuja. Oikeudenhaltijat olivat vaatineet hyvityksinä yhteensä 7500 euroa. MAO kuitenkin katsoi, että kohtuullinen hyvitys teosten jakamisesta oli 600 euroa: 100 euroa elokuvasta ja 50 euroa per TV-sarjan jakso. Hyvitykset siis tippuivat alle kymmenesosaan oikeudenhaltijoiden vaatimasta. Flintin maksettavaksi tuli kuitenkin oikeudenhaltijoiden oikeudenkäyntikulut, jotka olivat yli 30 000 euroa.

Tarinan opetus: hedes teknisesti aukottomat ja hyvät todisteet eivät auta, jos ne eivät ole tekoajalta. Siinä, mitä ja miten nettiin kirjoittaa, kannattaa olla tarkkana, sillä viestit voivat saada sinut näyttämään syylliseltä.

Katso myös:

Aavia 1 -tapauksessa (MAO:55/17) markkinaoikeus antoi hyvinkääläismiehelle vapauttavan tuomion tekijänoikeuskirjetapauksessa. Crystaliksen ja Scanboxin (edustajanaan Hedman Partners) mukaan mies oli jakanut vertaisverkoissa samoja teoksia kuin Flint.

Scanbox oli toimittanut tuomioistuimelle Tombstones-elokuvaan saamansa lisenssin, mihin hyvinkääläismiehen avustajat tarttuivat. Lisenssissä nimittäin luki, että Scanboxilla on oikeus elokuvan Pohjoismaihin tarkoitettuun versioon, joka on jälkiäänitetty tai tekstitetty pohjoismaisille kielille. Miehen mukaan lisenssi ei koskenut amerikkalaista versiota, jonka levittämisestä tapahtumassa oli kyse. Oikeudenhaltijoiden mukaan lisenssi kattoi myös amerikkalaisen version oikeudenvalvonnan.

Markkinaoikeus hyväksyi miehen kannan. MAO totesi, että vaikka oikeudenhaltijoiden lisenssi olikin kattanut amerikkalaisen version oikeudenvalvonnan, tämä oikeus rajoittui kirjeiden lähettelyyn ja loukkausten sopimiseen sitä kautta. Sen sijaan oikeudenhaltijoilla ei ollut nk. asiavaltuutta, joka olisi mahdollistanut tapauksen käsittelyn oikeudessa. Tämän vuoksi tuomioistuin hylkäsi kanteen Scanboxin osalta.

Crystaliksen osalta asiavaltuus kuitenkin oli kunnossa, joten tapaus tuli käsitellä siltä osin.

Mies marssitti paikalle todistajan. Todistaja oli miehen tuttu, joka oli vieraillut miehen kotona poikansa kanssa väitettynä tekoaikana. Todistajana kuultu mies kertoi, että hänen poikansa oli vierailun aikana kysynyt, voisiko hän käyttää miehen WLANia, mihin vastaaja oli vastannut myöntävästi. Todistajan mukaan hänen poikansa olisi pyytänyt WLANin salasanaa vasta maalis- tai huhtikuussa 2016, kun väitetty tekoaika ajoittui vuoden 2015 alkupuolelle.

Lisäksi vastaaja oli tutkituttanut tietokoneensa riippumattomalla asiantuntijalla. Asiantuntijan mukaan tietokoneesta ei löytynyt muistijälkiä .torrent-tiedostoista tai relevanteista Bittorrent-pääteohjelmista.

Mm. näillä perusteilla markkinaoikeus katsoi, ettei Crystalis ollut esittänyt uskottavaa näyttöä siitä, että hyvinkääläismies olisi itse henkilökohtaisesti levittänyt Black Sails -TV-sarjan jaksoja vertaisverkoissa ja määräsi oikeudenhaltijat korvaamaan miehen lähes 30 000 euron oikeudenkäyntikulut.

Tarinan opetus: heikotkin todisteet ja todistajanlausunnot ovat hyödyllisiä, kunhan ne ovat tekoajalta. Jos tapauksesta saadaan vastaajalle edullisia puolueettoman asiantuntijan lausuntoja, ne ovat kovaa valuuttaa.

Mitä tarina ei opeta: jotkut nettikeskustelijat katsoivat, että asiavaltuuden puuttuminen olisi ratkaissut asian Scanboxin osalta lähestulkoon lopullisesti, sillä heidän mukaansa asiavaltuus ei voinut korjaantua jälkikäteen. Näin asia ei kuitenkaan ole, kuten seuraavasta tapauksesta huomaamme. Todennäköisesti markkinaoikeuden tulkinta asiavaltuuden puuttumisesta oli Scanboxille melkoinen yllätys.

Katso myös:

Aavia 2 -tapauksessa (MAO:565/17) markkinaoikeus katsoi vastaajan jakaneen Tombstones-elokuvaa vertaisverkossa ja määräsi tämän maksamaan Scanboxille tekijänoikeudellista hyvitystä 100 euroa ja Scanboxin n. 30 000 euron oikeudenkäyntikulut.

Tapauksessa oli osittain samoja elementtejä kuin Aavia 1 -tapauksessa, mutta tapauksen erityispiirteiden vuoksi tuomioistuin tulkitsi näitä eri tavalla.

Mielenkiintoisin seikka tapauksessa oli, että markkinaoikeus katsoi oikeudenhaltijan asiavaltuuden korjaantuneen. Scanbox toimitti oikeudelle Tombstones Movie Holding -yhtiön antaman lisäasiakirjan, jossa Tombstones-yhtiö totesi, että Scanboxin lisenssi kattaa myös oikeudenkäynnit elokuvan kaikkien versioiden osalta. Oikeudenhaltijan asiavaltuus oli siis kunnossa.

Vastaaja oli yrittänyt todistaa, ettei hän voinut olla kantajien väittämä, elokuvaa jakanut henkilö, sillä kantajilla oli väärä IP-osoite. Todisteeksi vastaaja oli toimittanut Facebook-lokin, josta näkyy henkilön käyttämät IP-osoitteet pitkältäkin ajalta.

Markkinaoikeus sinänsä uskoi vastaajaa sen suhteen, että vastaajan käytössä oli todennäköisesti ollut muitakin IP-osoitteita kuin kantajien väittämä. Facebook-loki ei kuitenkaan ollut täysin luotettava, sillä vastaaja oli toimittanut oikeudelle 60-sivuisesta lokista vain kolme sivua. Näistä kolmestakin sivusta vastaaja oli mustannut joitain kohtia. Tämän vuoksi markkinaoikeus katsoi, että loki oli epäluotettava.

Lisäksi markkinaoikeus totesi, että Facebook-lokista kävi ilmi ainoastaan vastaajan toiminta tammi- ja helmikuulta 2017. Vastaaja oli kuitenkin luonut Facebook-profiilinsa jo 2008. Väitetyt loukkaukset taas olivat tapahtuneet alkuvuodesta 2015 ja tältä ajalta vastaaja ei ollut toimittanut mitään todisteita. Näin ollen loki ei todistanut vastaajan IP-osoitetta tekoajalta.

Oikeudenhaltijalla taas oli internet-operaattorin lausunto siitä, että vastaajan IP-osoite oli tekoaikana ollut oikeudenhaltijoiden väittämä. Kun vastaajan todiste oli aukollinen ja epäluotettava, tuomioistuin päätyi uskomaan oikeudenhaltijaa.

Lisäksi mies oli käyttänyt harvinaista Bittorrent-ohjelmaa, jossa oli sisäänrakennettu tekstitystuki venäjänkielisiin ohjelmiin. Tämä kostautui, sillä mies oli Twitter-tilillään kommentoinut venäjänkielisiä torrent-streameina toimivia TV-kanavia. Kun oikeudenhaltijoiden toimittaman tietoliikennelokin mukaan miehen IP-osoitteesta oli jaettu useita venäjänkieliseen sisältöön viittaavia teoksia, markkinaoikeus katsoi, etä kyse oli miehen liittymästä.

Kuten Aavia 1 -tapauksessa, tässäkin tapauksessa vastaaja oli toimittanut kiintolevynsä riippumattoman asiantuntijan tutkimuksiin. Kiintolevyanalyysi ja miehen kertomukset siihen liittyen olivat kuitenkin ristiriitaisia, minkä vuoksi oikeus katsoi kiintolevyanalyysin epäluotettavaksi.

Tarinan opetus: oikealta ajaltakaan olevat todisteet eivät pelasta, jos ne ovat aukollisia, suppeita, ristiriitaisia tai muuten epäluotettavia. Enemmänkin epäluotettavat todisteet horjuttavat niihin vetoavan asiaa.

Katso myös:

Yhteenvetona kolmen läpikäydyn tapauksen perusteella voisi todeta, että todistelu on tapauksissa avainasemassa. Hyvätkään todisteet eivät auta, jos ne eivät ole tekoajalta. Sen sijaan tekoajalta olevat heikotkin todisteet ovat kuranttia tavaraa – kunhan ne eivät ole aukollisina tai sensuroituina epäluotettavia.

Nettikeskustelijat ovat kyseenalaistaneet oikeudenhaltijoiden toimittamien tietoliikennelokien ym. todistusarvon, sillä ne ovat oikeudenhaltijoiden tai näiden alihankkijoiden tuottamia. Tämä ei kuitenkaan suomalaisessa oikeusjärjestelmässä itsessään tee todistetta epäluotettavaksi, ellei tapauksessa ole jotain erityistä syytä kyseenalaistaa todisteen paikkansapitävyyttä. Tällaisia syitä ei vielä tähän päivään mennessä ole ilmennyt. Todistelusta yleisemmin ks. esim. Maallikot eivät ymmärrä todistelua -kirjoitussarjani, osat 1, 2 ja 3.

Metatapaukset: operaattorit eivät ole oikeudenhaltijoiden käskyläisiä

Varsinaisten tapausten lisäksi suomalaiset tuomioistuimet ovat antaneet viisi ”metatuomiota” tekijänoikeuskirjeisiin liittyen. Kolme näistä liittyy operaattorin säilytysvelvollisuuteen: MAO:783/17, KKO:2017:85 sekä MAO:752/17. Kaksi taas liittyy siihen, millä perusteella tuomioistuin voi velvoittaa internet-operaattorin paljastamaan liittymän haltijatiedot: MAO:333/17 sekä MAO:819/17.

Säilytysvelvollisuuteen liittyvät tapaukset ovat lopulta melko yksinkertaisia. Niissä tuomioistuimet ovat käytännössä vain todenneet, että:

  1. operaattori saa itse päättää, kuinka kauan se säilyttää liittymänhaltijoiden tietoja omaa käyttöään varten (tietoyhteiskuntakaaren 17 luvun mukaiset tiedot),
  2. operaattorin ei tarvitse säilyttää omaan käyttöönsä tulevia tietoja 9 kuukaudeksi, joka on viranomaistarpeita varten säilytettävien tietojen säilytysaika; ja että:
  3. operaattorin ei tarvitse luovuttaa viranomaistarpeita varten säilytettäviä tietoja (tietoyhteiskuntakaari 157 §) oikeudenhaltijoille.

Katso myös:

Liittymän haltijatietojen paljastamiseen liittyvät tapaukset ovat lopulta huomattavasti merkittävämpiä kuin operaattorien tallennusvelvollisuuteen liittyvät tapaukset. Niitä on kaksi, ja niistä ehdottomasti merkittävin on MAO:333/17.

MAO:333/17 (12.6.2017) oli tapaus, jossa markkinaoikeus muutti linjaansa siitä, millä edellytyksillä se määrää internet-operaattorit luovuttamaan liittymänhaltijan tiedot oikeudenhaltijoille.

Relevantti pykälä on tekijänoikeuslain 60 a §,  jonka mukaan oikeudenhaltijalla on oikeus saada internet-operaattorilta liittymänhaltijan tiedot, jos tuosta liittymästä ”tekijän oikeuksien suojan kannalta merkittävässä määrin saatetaan yleisön saataviin tekijänoikeudella suojattua aineistoa ilman tekijän suostumusta.” Linjan muutos koskee nimenomaan tätä ”merkittävässä määrin”-kriteerin tulkintaa.

Markkinaoikeuden vanha linja oli oikeudenhaltijoille edullinen: vaikka merkittävyyskynnyksen ylittymistä tuli markkinaoikeuden mukaan arvioida liittymäkohtaisesti, markkinaoikeus hyväksyi mm. bittorrent-parvien laskemisen yhteen. Käytännössä tulkinta siis oli, että jos jokin liittymä oli ottanut osaa jakamiseen, joka yhteenlaskettuna oli merkittävää, tuon liittymän yhteystiedot voitiin luovuttaa oikeudenhaltijoille.

Uusi linja taas huomioi EU:n oikeuskäytäntöä, joka korostaa yksityisyyden suojaa, viestintäsalaisuutta ja sananvapautta (tästä kohta lisää). Tuomiossa MAO:333/17 markkinaoikeus totesikin, että:

  1. viestinnän luottamuksellisuuden poikkeuksia (esim. yhteystietojen luovuttamista) on tulkittava suppeasti,
  2. toimenpiteiden on ehdottomasti oltava oikeassa suhteassa tarkoitukseen nähden ja
  3. nämä rajoitustoimet on toteutettava täysin välttämättömän rajoissa.

Tällä perusteella MAO totesi, että vaikka parven koko sinällään vaikuttaa merkittävyyskynnyksen arviointiin, pelkkä parven koko ei riitä tekemään jakamisesta merkittävää. Uusi linjaus on siis se, että lähtökohtaisesti yhdestä tietystä liittymästä tapahtuvan jakamisen on itsessään oltava merkittävää, jotta MAO voisi määrätä tiedot luovutettavaksi.

Tuomiossaan MAO antoi oikeudenhaltijoille vinkkejä siitä, mikä voisi tehdä jakamisesta merkittävää. Tällaisia olivat mm. oikeudenloukkauksen toistuvuus tai pitkä kesto, useiden teosten jakaminen tai näyttö siitä, mikä tosiasiallinen merkitys yksittäisen jakajan toimilla on ollut toisiin vertaisverkon käyttäjiin.

MAO:333/17 oli siinä mielessä mielenkiintoinen tapaus, että se selvästi perustui EU-tuomioistuimen nk. Tele2-tuomioon (C-203/15). Kirjoitin tuosta tuomiosta päivän yli vuosi sitten, 22.12.2016: ”Tappoiko EU-tuomioistuin tekijänoikeuskirjeet?”

Nyt voin todeta, että olin oikeassa, vaikka perusteluni olivat väärät: ounastelin tuolloin, että internet-operaattorit sujuvasti sekoittelevat omaan käyttöönsä tarkoitettuja ja viranomaiskäyttöön tarkoitettuja tietoja. No, olin väärässä. Kuten tuolloin blogaustani kommentoinut Reija Salminen totesi, tietojenluovutuspyynnöt kohdistuvat nimenomaan operaattoreiden omaan käyttöönsä tallentamaan tietoon, jota mitä ilmeisimmin säilytetään täysin erillään viranomaiskäyttöön tarkoitetuista tiedoista.

Lisäki oikeudenhaltijatahot olivat sitä mieltä, että Tele2-tuomio ei tule vaikuttamaan tekijänoikeuskirjetoimintaan millään tavalla, sillä heidän mukaansa Tele2 koski vain viranomaiskäyttöön tarkoitettua tietoa.

MAO kuitenkin tulkitsi Tele2-tuomion soveltuvan myös yksityisten toimijoiden oikeudenvalvontaan ja sen mukaan liittymänhaltijatietojen luovutusta tuli tulkita noiden mm. Tele2-tuomiossa mainittujen perusoikeuspoikkeuksien suppean tulkinnan, ehdottomasti oikeassa suhteessa olemisen jne. avulla.

Eli osuin vahingossa oikeaan. Olin käsittänyt teleoperattorien datansäilytyksen väärin, mutta tästä huolimatta MAO asettui minun esittämälleni kannalle ja katsoi, että Tele2-päätös soveltuu myös operaattorien omaan käyttöönsä tallentaman datan (tietoyhteiskuntakaari 17 luku) luovutuksiin.

MAO:819/17 (20.12.2017) taas on kesän linjanmuutospäätökseen verrattuna tylsä perustapaus, vaikka sekin sisälsi mielenkiintoisia seikkoja. Jälleen oikeudenhaltijat halusivat liittymänhaltijatietoja (DNA:lta). Oikeudenhaltijat eivät pyytäneet turvaamistoimea, koska heidän mukaansa pelkkä kiireellinen käsittely riittää. Jonkin prosessuaalisen säädön vuoksi käsittely kuitenkin viivästyi ja DNA ehti poistaa tiedot. Sekä kantajana toiminut Warner Bros että DNA kuitenkin pyysivät markkinaoikeutta ratkaisemaan kysymyksen merkittävyyskynnyksen ylittymisestä. Tästä huolimatta Markkinaoikeus totesi, ettei se ratkaise tapausta tältä osin, koska DNA oli jo ehtinyt poistamaan tiedot.

Joudumme siis odottelemaan merkittävyyskynnystä koskevia tuomioita vielä hetken.

Lopulta: tekijänoikeuskirjetoiminta on laillista, mutta ongelmatonta se ei ole

Tekijänoikeuskirjetoiminta on pyörinyt Suomessa nyt reilut neljä vuotta. Kuten sanoin, siinä ajassa asiasta huolestuneet kansalaiset ovat tehneet kirjeistä useita rikosilmoituksia poliisille, kanteluita eduskunnan oikeusasiamiehelle ja oikeuskanslerille, Asianajajaliiton valvontalautakuntaan sekä ottaneet yhteyttä oikeusministeriin ja ties minne. Tähän mennessä tuloksena on ollut se, että valvontalautakunta on antanut kirjetoiminnasta yhden huomautuksen, jonka senkin hovioikeus kumosi.

Tästä ei voi tehdä muuta päätelmää kuin sen, että tekijänoikeuskirjetoiminta on laillista. Toisaalta tämä ei minua juristina yllätä lainkaan. Erilaisten vaatimuskirjeiden ja sopivasti muotoiltujen sovintoehdotusten lähettely on juristin perustyötä. Ehkä ainoana erityispiirteenä tekijänoikeuskirjetoiminnassa on sen kieltämättä massiivinen skaala, joka saa ihmiset reagoimaan siihen eri tavalla kuin yksittäisiin kirjeisiin.

Tuomioistuinten ratkaisuista voimme kuitenkin päätellä, että tekijänoikeuskirjetoimintaan liittyviä ilmiöitä on myös suitsittu. Lisäksi tuomioistuimet ovat vahvistaneet sen, että internet-operaattoreiden ei tarvitse olla oikeudenhaltijoiden käskyläisiä tai virittää järjestelmiään siten, että ne parhaiten palvelisivat oikeudenhaltijoiden kirjetoimintaa. Ehkä kaikista merkittävin päätös tähän mennessä on jo useita kertoja mainittu MAO:333/17, joka muutti merkittävyyskynnyksen tulkintaa. Käsittääkseni oikeudenhaltijat eivät ole tuon päätöksen jälkeen saaneet markkinaoikeudessa yhtäkään luovutusmääräystä Bittorrent-jakojen osalta läpi (ilmeisesti TTVK on saanut joitain hakemuksia Direct Connect -käyttäjien suhteen läpi, mutta se on tietysti toinen teknologia).

MAO:n linjanmuutoksesta huolimatta kirjetoiminta ei ole lakannut. Oikeudenhaltijoilla on varmasti ollut mittava kokoelma erilaisia epäiltyjen loukkaajien yhteystietoja tallessa ja he käyvät nyt näitä loukkaajia läpi. Uutena työkaluna oikeudenhaltijoilla (varsinkin Hedman Partnersin edustamilla) on ollut turvaamistoimi- eli käytännössä takavarikkokanteet. MAO:n rekisterien mukaan turvaamistoimihakemukset on pääsääntöisesti hylätty. Tästä jotkut keskustelijat ovat vetäneet johtopäätöksiä, että turvaamistoimihakemukset ovat olleet tehottomia.

Tämä tulkinta turvaamistoimien tehottomuudesta on vaarallinen. Voi olla, että turvaamistoimihakemuksen jälkeen epäilty loukkaaja onkin päättänyt sopia asian oikeudenhaltijoiden kanssa. Tällöin oikeudenhaltija voi peruuttaa hakemuksensa, jolloin se käsittääkseni rekisteröityy MAO:n järjestelmiin hylättynä. Tätä tulkintaa tukee se, että yhtään tällaista tapausta ei ole tullut julkisuuteen. Oma, valistunut arvaukseni on, että taustalla on salassapitosopimus – ja vaikka ei olisikaan, harva haluaa julkisuudessa kertoa, että joutui maksamaan oikeudenhaltijoille tuhansia euroja.

Jos kirjetoiminnan tahtoo loppuvan tai sitä rajoitettavan, keinona on aktiivinen keskustelu ja lobbaus. Vaikka oikeudenhaltijat häviäisivät joitain yksittäistapauksia oikeudessa, minun on vaikea nähdä, että oikeus jotenkin yleisellä tasolla julistaisi tekijänoikeuskirjetoiminnan lainvastaiseksi.

Lobbaukselle on sikäli tilausta, että laillisuudestaan huolimatta tekijänoikeuskirjetoiminnassa on ongelmia. Vaikka suurin osa tekijänoikeuskirjeistä menisikin oikeaan osoitteeseen, niitä menee myös väärille vastaanottajille. Läheskään kaikki eivät uskalla kyseenalaistaa uhkaavan oloisia kirjeitä suurten oikeudenkäyntikulujen pelossa. Jos operaattorit lyhentävät liittymätietojen säilytysaikaa, tämä hankaloittaa oikeudenhaltijoiden toimintaa, mutta se voi hankaloittaa myös vastanäytön hankkimista. Otaksuttavaa myös on, että mitä enemmän töitä oikeudenhaltijat joutuvat tekemään kirjeitä lähettääkseen, sitä enemmän kustannukset nousevat – kustannukset, jotka he helposti siirtävät kirjeiden hintaan.

Juuri tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se, että oikeudenhaltijoilla on käytettävissään vain ne liittymänhaltijatiedot, jotka heillä jo on, mutta markkinaoikeuden nykyisen linjauksen (MAO:333/17) vuoksi he eivät ole hetkeen saaneet uusia.

Oikeudenhaltijat tekevät varmasti kaikkensa selvittääkseen, milloin merkittävyyskynnys ylittyy. Nähtäväksi jää, väheneekö lähetettävien tekijänoikeuskirjeiden määrä, vai onko mahdollista, että markkinaoikeus kuitenkin katsoisi nykyistä vastaavan määrän ”merkittäväksi jakamiseksi”.

Kysymys merkittävyyskynnyksestä selviää varmasti ennemmin tai myöhemmin, mutta tällä hetkellä emme ole yhtään viisaampia kuin kesällä markkinaoikeuden linjanmuutosratkaisun tullessa.

Tekijänoikeuskirjeiden tulevaisuus jää siis nähtäväksi – mutta tässä olemme nyt.

1 kommentti

  1. Raven   •  

    Jännää kyllä mihin tulee tuon merkittävyyskynnyksen kanssa raja. Sitäpä odotellessa. Vaikka sääliksi käy sitäkin ennakkotapausta jonka oikeudessa se raja vedetään ja joka siitä tulee maksamaan kymmenet tuhannet extraa ”asiantuntia” kulujen takia.

    Sivukysymyksenä oletko koskaan miettinyt että laajentaisit some-näkyvyyttä twitteriin? Tällä hetkellä tänne eksyy lähinnä kun joku muu jakaa artikkelin siellä P:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *