Ah, internet, tämä demokraattinen ihme, missä kuka tahansa voi sosiaalisen median ansiosta nousta maailmankuuluksi yhdessä yössä! Koko maailma on käden ulottuvilla, eikä massiivista, kansainvälistä markkinointiverkostoa tarvitse, koska internetin ansiosta koko maailma on yleisösi! Helposti unohtuu, että samalla sosiaalinen media ja internet mahdollistavat myös käänteisen lottovoiton, ja sitten saatkin koko internetin vihat niskaasi.
Molemmat tuntuvat olevan aika pitkälti tuurista kiinni.
Tahdon-aloite meni sitten läpi äänin 105 – 92 ja nyt näyttää kovasti siltä, että Suomeenkin saadaan sukupuolineutraali avioliittolaki. Ja hyvä niin.
Lakialoitteeseen ja sen ympärillä käytyyn keskusteluun liittyen pyörittelin kuitenkin päässäni ajatuksia siitä, miten erityisesti julkiseen keskusteluun voi vaikuttaa vaatimalla ”rehellistä ja kunnioittavaa keskustelua” tai vaihtoehtoisesti tekemällä keskustelunavaukset naurunalaisiksi. Samalla nämä keinot myös kertovat käyttäjänsä omasta asemasta keskustelun suhteen.
”No niin, taas Päivi Räsänen sanoi jotain tyhmää: ’samaa sukupuolta olevien välinen avioliitto on YK:n ihmisoikeusjulistuksen vastainen’. Eikö se ämmä jo tajua erota?”
Tässä keskustelu viime päiviltä, kun Päivi Räsänen oli todennut Radio Helsingin haastattelussa (ks. tiivistelmä Radio Helsingin sivulta, podcast mukana), että samaa sukupuolta olevien välinen avioliitto olisi YK:n ihmisoikeusjulistuksen vastainen, sillä ihmisoikeusjulistuksen mukaan avioliitto on vain miehen ja naisen välinen.
Keskustelu on jälleen ollut ääripäissä. Toisten mukaan ihmisoikeusjulistus määrittelee ainoastaan, että avioliittoon ”kelvollisia” ovat täysivaltaiset miehet ja täysivaltaiset naiset, mutta ihmisoikeusjulistus ei säädä sitä, millaisia pareja avioliittoon vihitään. Toisten, kuten Räsäsen mielestä, tässä säädetään myös siitä, että avioliitot ovat miehen ja naisen välisiä, piste.
Juristimaisen selkeästi ilmaisten Räsänen on tässä sekä oikeassa että väärässä. Lue koko artikkeli…
Jarno Limnéll kuulutti elokuun alussa Iltalehden blogissaan enemmän turvallisuuspoliittista keskustelua, erityisesti virallisen spektrin ulkopuolelta. Nyt, kun turvallisuuspolitiikka on muutenkin julkisuudessa Puolustusvoimien ex-komentaja Gustav Hägglundin tuoreen kirjan ansiosta (Ukrainaa unohtamatta), voisin todeta pari sanaa aiheesta.
Käytännössä kaikki turvallisuuspoliittiset keskustelijat, niin ”viralliset keskustelijat” kuin epävirallisetkin, ovat hellyyttävän yksimielisiä siitä, että Suomella tulee olla uskottava puolustus. Siihen yhteisymmärrys loppuukin. Mitä uskottava puolustus pitää sisällään ja miten siihen päästään, ovat hyvinkin kiistanalaisia asioita.
Tältä kannalta Suomen puolustuspolitiikan yhteinen pyhä lehmä ja antikristus on asevelvollisuus. Joko se on ”loistava ratkaisu Suomen erityisiin oloihin” tai ”syrjivä ja tehoton järjestelmä, joka ei suorituisi nykyaikaisesta sodankäynnistä mitenkään”, riippuen siitä keneltä kysyy. Lue koko artikkeli…
Helsingin Sanomat uutisoi tänään Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksesta, jonka mukaan joka kolmas 9-luokkalainen tyttö ja noin joka neljäs samanikäinen poika on joutunut seksuaalisen häirinnän tai väkivallan uhriksi. Uutinen herätti keskustelua Twitterissä, missä keskustelun aiheeksi nousi edelleen nettiahdistelu (jota on tutkimuksen mukaan kokenut tytöistä 25 % ja pojista 10 %).
Nettiahdistelusta puhuttiin jo aiemminkin keväällä YLE:n MOT-ohjelman ”Saalistajat verkossa”-lähetyksen vuoksi. Ohjelmaa varten IRC-galleriaan oli luotu kaksi feikkiprofiilia – 13-vuotias Jenna ja 14-vuotias Emma, jotka alkoivat hyvin nopeasti saada seksuaalisia ehdotuksia noin 20 – 30 -vuotiailta miehiltä (Ks. MOT-ohjelman sivuilta kirjoitus ”23-vuotias mies, joka lähetit kuvan sukuelimistäsi”).
Siis 20 – 30 -vuotiailta, ei niiltä 50 – 65 -vuotiailta setämiehiltä, joita on tavattu ajatella, kun puhutaan ”nettiahdistelijoista”. Lue koko artikkeli…