Ravintolapäivää vietettiin muutama viikko sitten. Tämä elävän kaupunkikulttuurin maukkain tähti mainostaa itseään näin:
”Ruokakarnivaali, jolloin kuka tahansa voi perustaa ravintolan päiväksi!”
Ruokakarnivaali, jolloin kuka tahansa voi perustaa ravintolan päiväksi! Kuulostaapa hienolta, mielenkiintoiselta ja ennen kaikkea herkulliselta! Ei olekaan ihme, että alkujaan Helsingistä lähtenyt Ravintolapäivä on levinnyt jo useisiin Suomen kaupunkeihin ja jopa ulkomaille, kuten Ravintolapäivän sivuilta käy ilmi.
Kaikki eivät ole kuitenkaan ravintolapäivästä pitäneet. YLE Savon mukaan Ravintolapäivä oli närkästyttänyt savolaisia ravintoloitsijoita. Savon yrittäjien puheenjohtajan Sirpa Alho-Törrösen mukaan Ravintolapäivä edistää harmaata taloutta ja toisaalta joitakin yrittäjiä on sapettanut se, miten Ravintolapäivä antaa kuvan siitä, että ravintolan perustaminen olisi helppoa.
Sosiaalisessa mediassa Alho-Törrösen kommentit aiheuttivat tirskuntaa: ikäänkuin tässä olisi harmaasta taloudesta kyse! Ravintoloitsijoiden nyrpeää asennetta pidettiin lapsellisena oman egon pönkityksenä – ”vain me tiedämme, kuinka vaikeaa ravintolan pyörittäminen oikeasti on!”
Mutta Savon yrittäjät ovat toisaalta ihan oikeassa: Ravintolapäivä perustuu täysin lain rikkomiselle.
Siitä tuskin on tietoa, kuinka paljon rahaa vaihtaa omistajaa Ravintolapäivän aikana, mutta tuskinpa kovinkaan moni ravintolapäivän ravintoloista maksaa veroja. Puhumattakaan siitä, että nämä täyttäisivät ravintoloiden lailliset edellytykset – ravintolan perustamiseen on erittäin tiukat määräykset mm. sen suhteen, kuinka monta asiakasta voidaan ottaa sisään asiakastilojen kokoon nähden, kuinka monta WC:tä tulee olla (huomioiden se, että henkilökunnalle tulee olla oma WC), mikä on vaadittava hygieniataso ja niin edelleen.
Kuva Martti Tulenheimo @ Flickr, CC BY-NC-ND 2.0. Ravintolapäivä elokuussa 2011.
Ravintolapäivällä ja siihen osallistuvilla ”ravintoloitsijoilla” ei siis ole minkäänlaisia vapautuksia näistä pykälistä. Ja tuskinpa kaikilla on hygieniapassiakaan taskussa.
Ravintolapäivä on osoittautunut ilmiömäisen suosituksi, mikä on toki hyvä asia. Samalla on kuitenkin unohtunut, että yksi sen alkuperäisistä tavotteista on ollut nimenomaan protestoida Suomen järjettömän tiukkaa ravintolasääntelyä vastaan ja näyttää, millaista kaupunki- ja ruokakulttuuria meilläkin voisi olla, jos ihmisten luovuutta ei sääntelyllä rajoitettaisi.
Tätä taustaa vasten onkin äärimmäisen huvittavaa, että Ravintolapäivä on voittanut mm. Helsingin vuoden kulttuuriteko -palkinnon sekä kulttuuriministeriön 30 000 euron Suomi-palkinnon – siis tapahtuma, jonka perusidea on järjestelmällinen lain rikkominen, voittaa ministeriötason palkintoja!
Olemmeko me suomalaiset todellakin niin tyhmiä, että emme erota hyvää ravintolaa huonosta, ilman että viranomaiskoneisto sen meille kertoo? Onko siinä mitään järkeä, että ostetun pihvin kanssa ei voi ottaa lasillista omasta pullosta, edes puistossa?
Toivon, että Ravintolapäivä ei jää ainoastaan yhden – kahden päivän ihmeeksi, vaan että se johtaa oikeasti yhteiskunnalliseen muutokseen vapaamman ravintola- ja alkoholisäätelyn muodossa.
Järjetön ravintolasäätely tulee purkaa, yksi puraisu kerrallaan.