Asevelvollisuus 2.0

Jarno Limnéll kuulutti elokuun alussa Iltalehden blogissaan enemmän turvallisuuspoliittista keskustelua, erityisesti virallisen spektrin ulkopuolelta. Nyt, kun turvallisuuspolitiikka on muutenkin julkisuudessa Puolustusvoimien ex-komentaja Gustav Hägglundin tuoreen kirjan ansiosta (Ukrainaa unohtamatta), voisin todeta pari sanaa aiheesta.

Käytännössä kaikki turvallisuuspoliittiset keskustelijat, niin ”viralliset keskustelijat” kuin epävirallisetkin, ovat hellyyttävän yksimielisiä siitä, että Suomella tulee olla uskottava puolustus. Siihen yhteisymmärrys loppuukin. Mitä uskottava puolustus pitää sisällään ja miten siihen päästään, ovat hyvinkin kiistanalaisia asioita.

Tältä kannalta Suomen puolustuspolitiikan yhteinen pyhä lehmä ja antikristus on asevelvollisuus. Joko se on ”loistava ratkaisu Suomen erityisiin oloihin” tai ”syrjivä ja tehoton järjestelmä, joka ei suorituisi nykyaikaisesta sodankäynnistä mitenkään”, riippuen siitä keneltä kysyy. Lue koko artikkeli…

Apinaselfie

Viime viikkoina on netissä kohistu siitä, ”onko apinalla tekijänoikeuksia” (*) ottamiinsa kuviin” (ks. esim. DigiToday). Vähemmän yllättäen asian uutisointi ei ole ollut ihan tarkkaa.

Tapaus sai alkunsa, kun luontovalokuvaaja David Slater oli kuvaamassa apinoita Indonesiassa vuonna 2011. Yksi apinoista oli kuitenkin napannut Slaterin kameran ja ottanut sillä valokuvia, yhden myös itsestään. Sinällään otos on varsin onnistunut tyylinäyte selfiestä; ainoastaan duckface ja Instagram-filtterit puuttuvat.

Uutisoinnin kärki on tuntunut olevan, onko apinalla tekijänoikeus otokseensa ja jotenkin suurena yllätyksenä on kerrottu, ettei ole (ks. MarMain uutinen aiheesta).

Tämä ei kuitenkaan ole juristille yllätys: oikeuksia voi olla vain oikeussubjekteilla. Oikeussubjekteja taas ovat luonnolliset henkilöt (eli ihmiset) sekä oikeushenkilöt (osakeyhtiöt, rekisteröidyt yhdistykset, yms.). Koska eläimet eivät ole luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, ne eivät ole oikeussubjekteja eikä niillä siten voi olla oikeuksiakaan. (**) Lue koko artikkeli…

Nettiraiskaaja vaanii kerrosten välissä

Helsingin Sanomat uutisoi tänään Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksesta, jonka mukaan joka kolmas 9-luokkalainen tyttö ja noin joka neljäs samanikäinen poika on joutunut seksuaalisen häirinnän tai väkivallan uhriksi. Uutinen herätti keskustelua Twitterissä, missä keskustelun aiheeksi nousi edelleen nettiahdistelu (jota on tutkimuksen mukaan kokenut tytöistä 25 % ja pojista 10 %).

Nettiahdistelusta puhuttiin jo aiemminkin keväällä YLE:n MOT-ohjelman ”Saalistajat verkossa”-lähetyksen vuoksi. Ohjelmaa varten IRC-galleriaan oli luotu kaksi feikkiprofiilia – 13-vuotias Jenna ja 14-vuotias Emma, jotka alkoivat hyvin nopeasti saada seksuaalisia ehdotuksia noin 20 – 30 -vuotiailta miehiltä (Ks. MOT-ohjelman sivuilta kirjoitus ”23-vuotias mies, joka lähetit kuvan sukuelimistäsi”).

Siis 20 – 30 -vuotiailta, ei niiltä 50 – 65 -vuotiailta setämiehiltä, joita on tavattu ajatella, kun puhutaan ”nettiahdistelijoista”. Lue koko artikkeli…

Globaali julkaisu murskaa piratismin

Billboard-lehti julkaisi viime viikolla uutisen, jonka mukaan musiikkiteollisuudessa oltaisiin siirtymässä globaaleihin julkaisupäiviin. Tähän astihan meininki on vaihdellut niin, että joissain maissa uudet julkaisut on ollut tapana pukata ulos perjantaina, joissain toisissa taas maanantaina ja kolmansissa tiistaina. Mikäli suunnitelma toteutuu, lähitulevaisuudessa kaikki julkaisut pistettäisiin myyntiin aina perjantaisin.

Jos ihan rehellisiä ollaan, en todellakaan tiedä, mihin julkaisupäiväratkaisut ovat perustuneet, mutta ilmeisestikin niiden takana ovat historialliset syyt. Toisaalta se, miksi niin tehdään, on toissijaista. Merkityksellistä on vain se, että niin tosiasiallisesti tapahtuu, sekä se, mitä vaikutuksia näillä ratkaisuilla on.

Yksi vaikutus on piratismi. Lue koko artikkeli…

Osaan tappaa

Osaan tappaa. Olenhan pelannut väkivaltapelejä. Olen tappanutkin.

Golmud, Haixi, Qinghai, Kiina. Juoksen uudenkarheassa maastopuvussani mäkeä ylös. Vihollisen tarkka-ampuja yrittää ampua minut matalan rakennuksen katolta. Ryhmäni konekiväärimies ampuu suojatulta, kun sujahdan sisään rakennuksen avoimesta ovesta. Vihollinen! Painan liipaisinta. Haulikko ärjähtää ja vihollistaistelija kaatuu kuolleena maahan. Taistelun tiimellyksessä en tunne edes aseeni rekyyliä – nyt on kiire. Portaat katolle ovat vajaan kymmenen metrin päässä. Kahden askeleen jälkeen huomaan, etten ole yksin: toinen vihollinen, portaiden alapäässä, kyyryssä nurkassa. Nappaan pistoolini vyöltä ja ammun tätä. Päähän. Mies kaatuu maahan. Juoksen portaat ylös. Tarkka-ampuja ei ole huomannut minua. Hiivin hänen taakseen. Otan veitseni esiin ja viillän vihollisen kurkun auki. Tilanne hallussa, kaverit yhä elossa. Minä myös. Lue koko artikkeli…